Kategoria: Uncategorized

ja taas lääkettä.

Näin se vaan menne. Pari vuorokautta meni levätessä ja huiliessa, että seleviin sunnuntain pelistä kunnialle ja hyvin kait minä selvisinkin.

Odotettavissa oli takuu varmasti jännä peli. Meillä ei juuri panosta ollu muuta kuin kunnia ja hyvä mieli pelistä mutta Partiolla oli panosta sitäkin enemmän. Jatkoon pääsy helpottas kummasti jos voitto tulis meistä.

Peli alko ja katsomoon oli tullu paljon Okulaisia kuin Liperiläisiä mukavasti ja välillä porukka oli oikein äänekäs ja mukana pelissä.
Heti ensimmäinen erä oli oikein hyvää peliä mutta välillä tuli niitä helppoja virheitä molemmille. Erä oli kuitenkin mukavan jännittävä sillä se päättyi monien vaiheiden jälkeen 24-26.
Toinen erä oli meidän osalta huono. Ei vaan saatu peliä käyntiin hyvin välillä kun ei onnistu niin ei onnistu 🙁
Pataan helähti 18-25 ja ja oltiin sillassa.

Lentopallo on vaan ihmmeellistä. Kolmas erä  oli taas aika mukavaa (virheineen) lentistä ja tiukkaa oli. Nyt pelattiin loppu paremmin ja saatiin erä 25-23. Peli 2-1.

Neljännessä hyvä vire jatkuin ja taas oli meille se helpoin ja mukavin erä. Partio nyt puolestaan sain vaan 18 pistettä.

Viidenteen erään lähdettiin aika hyvissä fiiliksissä ja molemmilla kiilsi voitto silmissä ja hyvä niin.
Erä alkoin meidän kannalta oikein hyvin ja parhaillaan johdettiin muistaakseni 7-3 tai 7-4 ja puolet vaihdettiin meidän johdossa.
Pikkuhiljaa partio hivuttautui rinnalle meidän virheiden ansiosta ja tietenkin heidän laitojen hyökkäysten ansiosta.
10-10 tilanteessa tapahtui meille jotain mitä ei todellakaan saisi tapahtua. Kolme perättäistä virhettä nelosesta antoi virtaa naapurille sen verran että me saatiin enää vaan partion syöttövirheellä  yksi pinna ja se oli siinä. Erä 11-15 ja koko peli 3-2 partiolle.
Parhaana palkittiin oikeutetusti Jenna partiosta ja Ella Livosta.

2-3 kuokkaan partiolta mutta jos voisi sanoa jotain hyvää niin peli alkais nyt pikkuhiljaa mennä eteen päin siihen mitä se oli ennen joulua. Vielä siihen matkaa kuitenkin on ja ei auta kuin tuohon viimeseen peliin koittaa saaha virkeyttä ja voimaa mukaan. Kausi olis mukava lopettaa parhaaseen peliin.
Mukava oli, että kaikki pelaajat oli paikalla ennsimmäistä kertaa sitten joulun 😀

Seurava peli on 8.3 Leppävirtaa vastaan ja olen vakuuttunu, että pari joukkuetta toivoo meidän voittavan Virin 🙂

Lentopallo tai ainakin 2-sarja on siis meidän osalta peliä vaille taputeltu mutta A-likoissa vielä tolskataan ja ainakin pidetään hauskaa parin turnauksen verran.

Se, että kausi loppuu niin on minulle ainakin pelkästään hyvä juttu. En tiedä olisinko jaksanu jatkaa enää yhtään pitempään. Leikkaukset ja toipuminen on ottanu kovemmalle kun kukaan ikään olis voinu odottaa eikä nämä pääty vielä tähän. Kuopiossa parin viikon päästä sitten taas tapahtuu jotain mistä minulla ei ole mitään tietoa eikä taida vielä tietää kukaan mitä tapahtuu.
Voi olla, että loppuu ( 🙂 ) koko homma mutta ei auta kuin toivoa, että apua löytyy.

Minari on kuitenkin se jota haluaisn jatkaa hamaan tulevaisuuten tai niin pitkään kun jalat kantaa. Siellä sielu lepää ja edelleen kaikki tekeminen on suurta iloa ja riemua. Koko projekti on sellanen, että paremmasta ei väliä. Koko perhe on mukana nuoren matkassa ja kahdessa vuodessa opitaan paljon lentopallosta, urheilusta ja ennen kaikke toisen ihmisen huomiiottaminen on iso juttu.  Aivan huippu juttu.

Tänään ei treeneta vaan otetaan longisti mutta huomenna tistaina kokoonnutaan Ylämyllylle pohtimaan ja pallottelemaan. Perjantaina vielä treenit ja sunnuntaina peli. EI ainakaan rasituta liiasta treenaamisesta 😀

Elämä kipujen kanssa jatkuu kaikesta huolimatta….

ps. Ilahduttavaa kun pelien jälkeen on aina kävijäpiikki 😀
Terveisiä Joensuuhun 🙂

 

Ilmojen puolesta oikeesti kevättä on rinnassa ja ulkona lumen pinta on laskenu huomattavasti eikä se ole ihmekkään, että laskee kun asteita ulkona on +7.

En tiedä mitä on tapahtumassa mutta toissapäivänä pystyi kävelemään noin kilometrin pitusen lenkin ilman, että täytyisi irvistellä. Mikä mukavinta eilen meni myös harkat suht hyvin kipujen suhteen ja niin meni myös pelin suhteen 😀 Pelattiin harkkapeli A-poikia vastaan ja nyt täytyy sanoa ilolla, että peli  oli todella kova ja nopeeta. Tällä temmolla ja asenteella oltais pelaamassa oikeesti pääsystä jatkoon.
No sitä ei tarvii hirveesti murehtia ennää kun sössittiin niin sössittiin. Nyt oli ihan älyttömän huippua kun lähes kaikki pelaajat oli paikalla. Vain ja ainoastaan yksi puuttuu ja hälläkin oli siihen perusteltu syy.

Jalat ja selkä pysy loistavasti mukana vielä illallakin treeneissä mutta sitten kotona taas alko ongelmat. Eipä tuo juuria poikkea mitenkään entisestä. Yöt mennee edelleen huonosti mutta nyt olen saanu nukutuksi tunnin ja kahen tunnin unia mikä on auttanu paljon jaksamaan. Siis parikin kertaa olen yön aikana nukahtanu 🙂
Mutta kun alkaa koskea niin ihan turha ees yrittää ennää nukkua vaan  parempi nousta ylös.

Nyt oli pikkusen erinlaista kotona kun Satu oli sairastamassa. Parempi se on kotona sairastaa kuin yksin omassa kämpässä. Ja olihan se mukava nähä taas pitkästä aikaa.
Taru on kanssa kipeenä kämpillään mutta kerto selviytyvänsä yksin. Mikäs siinä 🙂 Hyvähän se vaan on, että koittee selevitä mutta oltais me kotiin hänetkin halunnu sairastamaan.

Tänä aamuna nousin siis taas aikaseen ylös ja keittelin kahvit ja pläräsin netin läpi kunnes hyppäsin lenkkivarusteisiin ja lähdin lenkille. Polvi oli halavatun kipee ja teki tosi ikävää astua sillä. Polvi kuitenkin pikkusen helpotti kun vana väkisin runno menemään. Noin kilsan jälkeen alko sitten selekään sattua ja askel lyheni lyhenemistään.
Pääsin kotiin ja samantien pakastimesta kylmää polveen ja selkään. Tunnin levon jälkeen olin taas hengissä 🙂

Noin puolen päivän aikaan Sari halus lähteä myös pienelle happihyppelylle tontilla ja kun hän lähti niin minä sinkosin myös itteni liikenteeseen ja menin oikopolkuja lenkin päähän kytikselle jotta voisin säikyttää rakkaan vaimon oikein huolella 😀 😀 : D
Sinne menin ja olin just just perillä enne Sari ja koiraa. Tuo koira onkin tämän asian ydin nyt. Se peijooni haistoin minun jäljet ja kun olin puuntakana väijymässä nii eikä tämä tullu siihen 3 metrin päähän haukkumaan. Sarin mielenkiinto heräsi mitä se siellä haukkuua ja peli oli pelattu 🙁 Mutta varmaan säälistä sano, että oli säikähtäny, että mikä siellä on… Joo joo……  🙂

Takas kotiin pääsy olikin nyt sitten pikkusen kivuliaampaa.  Nyt tuntu molemmissa paikoissa eli polvissa ja selässä         🙁
Kotona ei muuta kun uudet kylmät pakkasesta ja lääkettä naamariin. Taas sohvaa tovi enne kun alko ukko elää.
Tänään päivää ei kuulunu kyllä muuta kun nuo kävelyt ja kylmät.

Sari lähti naapurin kanssa vielä pitkälle lenkille ja minä jäin makoilemaan tuttuun paikkaan mutta pian lähdin valmistamaan ulkosaunaa saunomis kuntoon. Olishan se pikkusen parempi ylläri Sarille kuin tuo päivällinen ylläri.
Hmm… Putkeen ei menny saunan lämmitys kun vesiletkujen kanssa piti tolskata enemmän ja vähemmän kun oli letku jäätyny 🙁
Sitten oli vielä klemmarit hävinny ja en löytäny sitä rasiaa missä meillä niitä olis vaikka kuinka paljon. Sain juuri sytytettyä kiukaan kun Sari tuli lenkiltä eli tämäkin ylläri meni poskelleen mutta ei se juuri haitannu, Sari sytytti padan ja kohta kuuma vesi porisis 😀
Illalla sitten nautittiin ulkosauna antimista. Vesikin saatiin hyvin kun saunan lauteilla lämmitettiin ensin letku.

Se mikä tässä päivässä otti hermoon niin en voinu ajaa ja se tarkotti myös sillon sitä, että en päässy Joensuuhun RIENNON peliin 🙁 Siellä olis ollu nyt UUNO jonka kanssa olisin halunnu yhteiseen kuvaan !!! Uuno on se palkinto jonka Suomen lentopallomaajoukkue sai urheilugaalassa !!!!
Perhana , että ottaa kupoliin kun ei pääse ! Ja vielä se, että RIENTO voitti Perpon 3-1 hyvällä pelillä eikä Savimäki ollu ees kentällä loukkaantumisen takia. Loistava peli Riennolta ja tämä voitto antaa takuulla luottamusta tuleviin liiga-karsintoihin.
Hyvää kuuluu myös Savimäelle. Selkä ei ollu menny niin pahasti etteikö miestä nähtäis vielä tällä kaudella kentällä. Ensiviikolla jo alkaa treenit mutta varovasti kuitenkin. Parasta, että kuntoutuu karsintoihin huolella.

Näin mennee taas Markon ilta. Ei tarvii ihan heti olla menossa nukkumaan kun siitä ei tule yhtään mittää. Lääkettä lissää ja peukut pystyyn, että alkaa toimia. Väsyttää kyllä paljon ja mieli tekis nukkua mutta minkäs teet.

Mukavaa on kuitenkin ollu se, että olen voinu olla harkoissa paremmin kuin aikoihin ja vielä olen voinu kävellä pikkusen 🙂
Kait tämä vielä joskus tästä ….

Ainakin on saanu istua olla autossa tänä viikonloppuna oikein kunnolla.  Lauantaina aamulla kohti Tamperetta tai paremminkin Sääksrveä eli Lempäälää.
Nukkua ei tarvinnu ennen lähtöä sekuntiakaan vaan yö meni valvoessa kokonaan. Ihme ja kumma kun ei juurikaan väsyttäny ollenkaan vaan olin suhteellisen pirteä.

Bussi tuli sovitusti 04.54  Shellin pihaan jossa me ooteltiin lähtöä. Alkuun päätin ajaa sen minkä pystysin ja niin teinkin. Pystyin ajamaan Varkaudesta pikkusen eteen päin kunnes oli luovuttava ajohommista ja siirryttävä pelkääjän paikalle.
Selkä meni niin kipeeksi ja jalkaan alkoi säteillä ettei ollu mitään mahollisuutta ajaa enempää. Emmi rattiin ja Emmi saikin ajaa sitten koko loppumatkan Lempäälän saakka.

Pelipaikalla oltiin ensimmäisenä ja aika vaikee oli löytää sisäänpääsy halliin mutta sekin onneksi löytyi pienellä etsimisellä ja kyselemällä 🙂

Se, että lupasin infoa jopa niin se kyllä floppasi oikein kunnolla kun en vielä eilenkään saanu sanakaan kirjotetuksi.
Vähitellen paikalle tuli myös muut joukkueet ja aika vähäiseltä joukkueet näytti ! ? Kolmella joukkueella oli vain kuusi pelaajaa ja neljännellä joukkueella oli sentään seitsemän pelaajaa ? Taudit, loukkaantumiset ja osalla jopa juhlinta oli estäny pääsyn peleihin.
Alupalaverissa sovittiin, että voidaan pelata viidellä jos joku loukkaantuu mutta se erä jossa loukkaantuu niin se hävitään mutta seuraava erä voidaan pelata viidellä.

En olis uskonu, että juuri meidän joukkue joutuu tätä sääntöä käyttämään.

Ensimmäinen peli oli vanhaa tuttua LuoWoa vastaan. Me ollaan kohdattu kolmesti aikasemmin jo ja meille voitot oli ennen tätä 2-1 ja jokaine peli oli myös päätttyny 2-1 eli todella tiukkaa on ollu 🙂

Nyt lähettiin pelaamaan molemmat niin ettei tarvinnu miettiä vaihtoja kun niitä ei ole. Molemmilla kuusi pelaajaa 😀
Tiedossa tietenkin oli äärimmäisen tiukka peli ja sitä se oli. Eka erä päättyi meille 31-29. Vuorotellen oli eräpalloja molemmilla mutta onneksi me saatiin voitto 🙂

Toinen erä oli samalaista tiukkaa vääntöä ja nyt on sanottava, että Pennasen Ellu oli se pelaaja joka onnistui todella hyvin paikasta kun paikasta ja puolustus oli mahtavaa 😀
Pelin ollessa lopuillaan ja meiltä oli syöttämässä Ella. Ellalla on tunnetusti kova ja vaikea syöttö ja niin se lähtevä pallo oli nytkin mutta heti syötön jälkeen Ella kaatui maahan huutaen kivusta !!!!!!!
Kädet oli nilkassa kiinni ja tuska oli kova !!! Kenkä pois ja puristus nilkasta joka pyöröhti. Saman tien tuli kylmäpussi ja se laitettiin elmukelmulla kiinni.
Sen jälkeen alkoikin aika mielenkiintoinen hetki pelillisesti ! Me voitettiin se pallo minkä Ella syötti mutta tuomari määräsi pallon Luowolle ja pinna myös Luowollw ?
Pyysin aikaa tuomarilta kun Ella kerto tulevansa kentälle ettei menetetä erää ja pinnaa !!!! Sain aikaa ja teippasin nilkan nopeesti ja kenkä jalkaa ja jatkamaan syöttöjä !!!! Arvatkaa tuliko hyppyleija ? No ei tulle ei vaan tukevasti ”jalatmaassa” lähti syöttö toiselle puolelle.

Meillä oli muistaakseni tuolloin 22 pisetttä ja vaststajalla muistaakseni 19. Ella hääri kentällä pomppien yhdellä jalalla ja koitti väistellä muita pelaajia parhaansa mukaan mutta ei aina onnistunu siinä vaan pieniä törmäilyjä tuli 😀

Aivan huippua oli muiden pelaajien asenne ja tekeminen siinä tilanteessa ja erä saatiin vietyä 25-23 ja koko peli suoraan 2-0 !!!!! MAHTAVAA,UPEETA !!!!

Toinen peli oli Mestoa vastaan ja siihenkin Ella halusi tulla vaikka seisomaan nurkkaan. Eka erä meni todella murskaavasti Mestolle ja toiseen erään sitten käytettiin sopimus pelata viidellä pelaajalla.
Mestoa vastaan on kyllä ihan turhaa koittaa pelata viidellä pellaajalla ja nin tuli pataan suoraan 2-0.

Kolmas ja viimeinen peli oli myös tuttua  joukkuetta vastaan sillä vastaan tuli Varkaus ! VArkautta vastaan ollaan pelattu myös lukuisia kertoja ja tässä tapauksessa voitot on Varkaudelle.

Peli oli sellanen, että sillä ei ollu mitään merkitystä mihinkään vaan kumpikin päästiin jatkoon koska Luowo oli hävinny meille , mestolle ja varkaudelle puhtaasi ja kolem parasta pääsi jatkoon.
Peli oli just sitä kun ei ole ennää panosta minkäänlaista !
Varkaus halusi enemmän voittaa pelin ja kun me pelattiin edelleen viidellä ei ollu epäselvää kumpi voittaa. Meille tärkeintä oli, että kukaan ei loukkaannu ennää.
2-0 pataan ja ei muuta kun kättelyn kautta suihkuun ja kohti Orivettä jossa saatiin RUOKAA !!!!
 Kuvia ei ole editoitu ollenkaan 😀

Mielenkiintoista on se, että jo toisen kerran peräkkäin kolme Itä-Suomalaista joukkuetta matkustaa toiselle puolelle suomea. En tiedä ennää mistä tässä on kyse kun näin käy ? En kyllä edes ennää halluu tietää mutta sen sanon, että jokin tässä mättää ja pahasti.

Kotimatka alkois siis syömällä Orivedellä ja sinne kyllä tuli myös Varkaus ja siellä pikkusen pohdittiin tätä Ita-Suomi ajelua.
Karkkia kaupasta evääksi vielä ja etteepäi. Kuski näytti pikkusen väsyneeltä ja vaikka olin jo aika kipee jalasta niin sanoin, että voisin ajaa ainakin tunnin jolloin Emmi saisi pikkusen levättyä enne pimeen tuloa.
Toisin kävi. En voinu ajaa kuin noin 20km kun piti ajaa pysäkille ja vaihtaa kuskia. EN vaan pystyny ajamaan ennää yhtään metriä. Niin Emmi taas rattiin ja matkaan. On kyllä sanottava sekin, että Emmi on loistava huippu kuski eikä mikää nynnerö tiellä 😀 Jos tarviin kusia koskaan millonkaan otan Emmin ajajaksi 😀

Sonja jäin Jyväskylään ja Ellu Varkauteen ja me oltiin Okun Shellillä noin yhdeksän aikaan. Emmi ja Viki jatko matkaa kohti Joensuuta.

Tuntu oudolta olla kotona jo noin aikaseen ja jotenkin oli tunne, että jossain pitäs vielä olla 😀 Onneksi ei tarvinnu ollaa missään muualla kuin kotona 😀

Turnauksesta saatiin juuri se mitä sinne lähettiin hakemaan eli jatkopaikka välieriin. Välieräpaikka tuli ja tuumattiin, että nyt voitas jopa treenata yhden kerran ennen seuraavaa turnausta joka on muuten 14.3 jossain päin Suomea mutta se voi olla jopa Joensuussa.

Yö oli kyllä taas sellanen, että kehumaan en pääse. Kipu valtasi miehen ja paikallaan olo oli aika vaikeeta. Särky oli sellanen, että kuin olis pieniä neuloja ollu jokapaikassa ja tulipallo olis ajellu niiden luona ympäriinsä. Nuku siinä sitten 😀
Aamuyöstä sain onneksi nukutta sen parin tuntia putkee, Herösin kyllä kun Sari tuli kotiin yövuorosta mutta en jaksanu edes päätä kääntää tervehdyksen merkeissä vaan möykkäsin sen kääntämättä päätäni.
Vielä sen jälkeen sain pikkusen nukuttua ja se oli todella huippua.

Noustessani ylös edelleen nukutti niin paljon, että hyvä kun jaksoin vessaan kävellä mutta sen jälkeen olo alkoi piristyä ja sain itteni suoraksi.
Pienen tuumailun jälkeen soittin Penttiselle, että lähetäänkö Pieksämäelle kattomaan meijän Ellin peliä. Vampulalla oli peli Pieksämäkeä vastaan ja se kun on meidän lähin liigapaikka naisten ohella.
Niin kävi, että sinne lähettiin ja matkalla vielä soitettiin naapurin Anssi mukaan matkaan 😀

Hienoa oli, että itte ei tarvinnu ajaa ollenkaan vaan sain otettua kipulääkkeet jotta pysyin kunnolla pystyssä 🙂
Pieksämäelle mentiin ja siellähän se Elli lämmitteli tulevaa peliä varten.
Iso halaus lämmittelyjen välissä siinä ja olikyllä huippua nähä neiti pitkästä aikaa. Samoin oli huippua nähdä paljon paljon muitakin ihmisiä joita en ollu nähny  pitkään aikaan mm Sami Nikka oli todella mukava tavata.

Niin paljon oli tuttuja ystäviä, että meinas mennä peli ohi kun meni jutellessa monienihmisten kanssa 😀 Mahtavaa oli jutella myös Hakalan Juhanin kanssa jota en ollu nähny pitkään aikaan. Viimeksi sillon kun pelasi Riennossa 🙂

Itse ottelu ei kyllä ihmeitä tuntemuksia herättäny. Plei oli alusta loppuun aika köyhää ja ei todellakaan ollu liigakelpoista peliä kummaltakaan joukkueelta. Pieksämäkin teki vähemmän virheitä ja syöttö toimi paremmin kuin Vampulalla. Mieleen painu yksi todellin pelaaja ja se oli Pieksämäen numero 5 eli Essi Helminen. Voi mahoton, että siinä on hyvä pelaaja. Harmi, että on jääny niinsanotuksi ”teletapiksi” sillä pituutta on suunnilleen 170-173cm. Todellinen taistelia hän kyllä on ja syöttö on tosi hyvä.

Reissun parasta antia oli siis keskustelut ihmisten kanssa ja etenkin Ellin, Samin ja Juhanin kanssa. Tärkeitä oli myös ne muut joiden kanssa kerkesin jutella. Hienoa, että pääsin käymään pelissä.

Nyt sitten onnellisesti kotona ja yksin koska Sari lähti toiseen yövuoroon. On tämä aika hiljanen mökki kun on vaan koirien ja kissojen kanssa.
Hyvää tässä on se, että voin vaan olla ja valittaa ilman, että kukaan kuulee mutta olis kyllä mukava jos eukko olis tuossa kainalossa 🙂

Huomena taas arki palaa ja tällä viikolla treenataan sitten kunnolla ja kovaa. Yksi pelikin mahtuu viikkoon ja tietenkin ensiviikonloppuna on peli Partiota vastaan Liperissä.
Mukava lentopalloviikko tulossa kun vaan kunto kestäis tämän rumban ja tietenkin se kestä 🙂

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille….