Kategoria: Uncategorized

Eipä tullu lähettyä mihinkään kotoa tai kyllä sen verran kuitenkin, että kävin paistamassa makkaraa mettässä ja ryystämässä Italialaista kahvia 🙂

Aamu meni ihan vaan ollessa ja levätessä. Nettiä, telkkaria ja asioiden pohtimista. Siinä aamupäivän askareet.
Paljon ajatuksia oli tulevaisuudesta ja miten tulen pärjäämään ja miten perhe pärjää tai lähinnä Sari miten pärjää.
Tosi kuitenkin on, että minä en ennää maratoonille taida päästä. Eikä minusta taida olla tämän tilankaan hoitajaksi !

Näitä kun miettii muutaman tunnin niin alkaa päänupissa tuntua pientä epätoivon kirskuntaa.
Monena päivänä oon jo miettiny, että olis mukava päästä tuonne metikköön ”kuusenpersiiseen” tekemään tulet ja krillaamaan makkaraa. Kahvia tietenkään unohtamatta.
Nyt päätin loihtia retkikamat päälle ja makkara reppuun ja menoksi.
Liiteristä pikkusen kuivaa sytykettä mukaan ja pian metiköstä nousisi harmaata savua ja vielä makkaran tuoksuisena 😀
Reppu selkään, sauvat käteen, kamera kaulalle ja kohti lähimetsää. Kävelin noin 70-90 metriä metikköä kohti kun menin ison kuusen juurelle tuumailemaan sopivaa nuoti paikkaa. Sitä ei tarvinnu montaa sekuntia tuumata kun nuotiosta jo liekit loimusi.

Pari tuntia meni mukavasti tuossa metikössä miettiessä ja arvatkaa vaan tekikö tuo hyvää päänupille.
Se on ihan totta, että jo 20 min. metikössä aijeuttaa sen, että verenpaine laskee huomattavasti.
Jotenkin se rauha ja hiljaisuus on niin hyvää ja rentouttavaa.

Mieli tekis lähteä tuonne suolle joka on 400 metrin päässä mutta siellä tarpominen on liian rankkaa niin lumikengillä kuin suksillakin minulle vielä.

Olis makeeta mennä kuvaamaan taas sinne. Oon toki paljo kuvannu jo siellä mutta joka kerta siellä vaan on uutta kuvattavaa.

Tuossa vierellä ja alla kuva syksyllä otetusta ajasta. Tuonne on päästävä vielä keinolla millä hyvänsä. Jos tuossa lähimetikössä mieli rauhottuu ja saa virtaa niin tuolla suolla sitä vasta mieli suorastaan herää henkiin 🙂

Aamulla aikaseen jo klo 04.55 on oltava paikallisella Shellillä odottamassa kunnes pikkubussi saapuu Joensuusta puolitäynnä nuoria naisurheilijoita jotka ovat menossa kohti Tamperetta.
Meillä on A-tyttöjen turnaus siellä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin, että lähetään vasta näin aamulla liikenteeseen. Normaalisti näihin mennään jo edellisenä päivänä mutta nyt on poikkeus.
Yksi pelaajista tulee kyytiin Varkaudesta ja yksi peluri tulee vielä Jyväskylästä.  Harmi on kun meidän libero jenni ei pääse mukaan kun Kuortaneella on myös peli ja se mennee nyt ohitse.
Seitsemällä pelaajalla mennään siis turnaukseen mutta eipä tuo mittää haittaa. Meillä on hyvä kokoonpano kentälle laittaa ja jokainen ossaa nostaasekä puolustaa. Toivottavasti ollaan kolmen sakissa jotta jatkopelit on mahdollista.  Uskon ja luotan kyllä, että näillä mennään jatkoon. Jos ei mennä, niin maailma ei kaadu 🙂

Sunnuntaina (jos henki vielä kulkee ja pystyn liikkumaan) on Pieksämäellä Ellin peli jota olen suunnitellu, että menisin paikan päälle kattomaan. Olishan se mukava kun pääsis näkemään Ellin pelin livenä !
Sinne on kuitenkin vielä aikaa ja mutta mukava olis jos pääsisin kattomaan. Onhan sieltä luvattu jo kahvit pullan kera jos ilmaannun ja jo sen takia kannattaa ehdottomasti olla paikalla 😀

Juoksumatolle ei ollu tänään asiaa vaikka kuinka olisin halunnu kävellä siinä. Polvi on sen verran kipee, että oli parempi jättää väliin.
Selkä myös oirehti kun kävelin ulkona tuonne metikköön. Alaselkään alko pistämään ja saman tien jalkapohjaan 🙁
Oli siis hyvä etten alkanu kiusaamaan niin on parempi aamulla lähteä kohti Tamperetta.

Koitan saada tehtyä reissusta kuvien ja kirjotusten muodossa juttua tänne ja olishan se mukava tehä raporttia peleistä. Itse en kylläkään varmaan kerkee kirjottamaan mutta jos joku vaikka jelppais kirjottamisessa tai sitten skriivaan itte sen minkä kerkeen 😀

Nyt on alettava kattelemaan mitä laittaa päällensä sillä 4h:n päästä on lähtö 😀

Aika longisti on päivä menny tai ainakin aamu meni niin. Puolenpäivän jälkeen lähdin kipuryhmään ja enne sinne menoa kävin hakemassa yhden kipuilijan mukaan kotoaan.
Puoli yksi alko ryhmä ja se tiesi kahvia ja hyvää pullaa 😀 1,5 h siinä meni kuin siivillä ja ainakin minulle jäi jälleen kerran hyvä mieli istunnosta.
Seuraavan kerran ollaankin eräkeskuksessa päivä pilkkien ja makkaraa paistaen 😀 Toivottavasti viikon päästä paistaa aurinko ja lämmintä on +10 astetta 😀

Vielä ryhmän jälkeen piti käydä leppäsen kahviossa ryystämässä kahvit ja vasta sen jälkeen kotia kohti. Tarkotus oli lähteä illan treeneihin vielä mutta kun pelaajia ei olis tullu kuin muutama paikalle en halunnu lähteä ajamaan lähes 100km vaan tilalle tuli omaehtoinen treeni. Kuka tekee mitäkin ja kuka ei tee mittää.

Itte käytin tämän ajan itteni kiusaamiseen sillä otin esille juoksumaton ja aloin kävellä siinä. 2km/h oli vauhti ja se kyllä oli ihan riittävä tälle kunnolle ja kivulle.
Alku oli aika ok mutta kun 5 min oli menny alko polvi oirehtia ja meno muuttu ikävämmäksi. Rutistin vielä 5 min lissää ja pienen tauon jälkeen vielä yhden 5 minuuttisen. Se jälkeen ei tarvinnu ennää alottaa uutta viisminuuttista !

Elastisen ”Katse eteen….”  päälle aika kovaa anto paukkuja tässä suuressa urheilullisessa tapahtumassa ! Jotenkin tuo kipale sopii minun eloon nyt hyvin.

Nyt sitten toivutaan tuosta ja toivotaan, että ei tarvii montaa vuorokautta kärsiä  tuon takia. Olis aika PROOTA jos vois jo huomenna kävellä uudestaan.  Toki voin kyllä kävellä ulkonakin ja ehkä se on siellä mukavempi 😀

Valokuvia koitin alkaa editoimaan mutta jo yhden kuvan jälkeen oli lopetettava kun ei vaan voinu keskittyä. Jatketaan sitten kun pystyy.

Eiköhän tämä vielä tästä

Katse eteen ja suupielet ylös päin….. teen vastoinkäymisistä voimaa………..
Katse eteen ja suupielet ylös päin….antaa tulla kestän kyllä periks en tuu antamaan…..
-Elastinen

Hyvä ja hyvä päivä. Miten sen nyt ottaa mutta kipujen osalta helpompi kuitenkin. Aamupäivä meni hoitaessa itteensä ja tietenkin syödessä. Keskiviikko on se minun itselle varattu päivä kun se on ainut päivä ja ilta ettei ole mitään.
Keskiviikot olen yleensä toipunu viikon askareista tai peleistä. Niin tänäänkin ja ok päivän tästä tekee se, ettei kipu ole lamaannuttanu vaan olen voinu tehdäkkin jotain. Se jotain oli pieni kävely koirien kanssa tontilla ja kömmin traktoriin ja linkosin pihamaat ja kotiin johtavan tien. Nyt en ees vahingossa lingonnu naapurien tietä.

Illalla vielä lämmitettiin Sarin kanssa ulkosauna ja entiseen tapaan, se on yksi nistä paikoista jossa sielu ja kroppa lepää 🙂 Miten se voikin tuntua niin hyvälle ja taas entistäkin paremmalle se tuntuu kun vesiputket on auki 😀

Niin ja sainhan minä raahattua puita sisälle jotta voin lämmittää uunia 🙂 Yleensä Sari on joutunu kantamaan ne ennen töihin lähtöä tai sitten jo illalla aamuksi valmiiksi. Puiden kantaminen sisään on kyllä aina melkonen suoritus minulta ja kun puut on sisällä, on huilattava tovi ennen kuin liike palaa mutta pääasia, että saan sillon tällön kannettua puita.
Kohta muuten on saatava puita liiteriin kun viimenen pinorivi on jo alotettu !!!! Tämän siitä saa kun ei täytetty täyteen liiteriä syksyllä 🙁
Yksin en tietenkään saa niitä kannettua mutta jos vaikka poika tulis Helsingistä käymään niin saatas klapia liiteriin sen verran, että riittää kesään asti. Näillä puilla pärjätään vielä varmaankin kuukausi mutta ei oikein pitempään. Onneksi pinossa on puuta ja mikä mukavaa niin matkaa ei ole kuin 50 metriä. Traktorilla kun siirtää homma käy nopeesti 🙂

Tänään päivällä posti toi kirjeen jossa oli minulle kutsu tulla Kuopioon sairaalaan neurokirurgianosastolle. Nyt alkaa sitten näiden hermovikojen etsintä !!!
Ensiksi tutkiivat varmaan tuon jalan miksi se on niin tunnoton isolta alalta ja miksi minulla on lisääntyny hermokipu jalassa ja selässä. Tietenkin on hyvä, että tutkitaan ja saadaan seleville mikä ukkoa vaivaa. Joensuussa ei voida tehä ennää mittää.
Posti toi myös toisen kirjeen jossa käskettiin mennä lääkärintarkastukseen koskien ajokorttia ! Minulla kun on kuorma-autokortti ja kun ikää kertyy, joutuu käymään lekurilla toteamassa ajokunto. Jos olis vaan ab kortti niin ei tarviis käydä. Ei auta kun käydä mieli pitää korttinsa.

Lekurille on siis asiaa lähiaikoina. Ihan kun käyntejä ei olis jo riittävästi 🙂

Mikä hitto siinä on kun aina näin iltaa kohden kivut lisääntyy ? Joka ikinen ilta säryt kovenee ja oleminen hankaloituu sen myötä 🙁
Tietenkin syynä on myös se kun rauhottuu enemmän paikalleen mutta olen ollu myös koko päivän paikallaan ja silti iltaa kohden säryt kovenee. Ihan kuin kivut tietäs, että olis aika mennä koisimaan.
No, ei muta kun lääkettä naamaan ja peukut pystyyn, että lääke puree ja saan nukutuksikin ! Ainakin väsyttää siihen malliin, että vois ja haluisin nukkua.

Huomenna on torstai ja se on toivoa täynnä 🙂

Hyvät yöt