Tekijä: Marko

Lähettiin Sarin kanssa taas Pieksämäelle Satun, Esan ja ennen kaikkea pienen Prinsessan luokse pariksi päivää. Kyllä vain on aivan sanattoman upeeta olla tuon pienen söpön Prinsessan seurassa. Toki on myös Satun ja Esan seura huippua ❤️
Prinsessa on kyllä niin söpö kuin vaan voi pieni vauva olla. Ukin sydän meinaa pakahtua ilosta ja onnesta kun saa syöttää pientä.
Syönnin jälkeen pieni lepo olkapään päällä ja sen jälkeen taas nukkumaan.

En kyllä ihan heti tiijä onko tunnetta sen parempaa kuin tuo pieni Prinsessa ottaa kiinni sormesta ja puristaa siitä kovasti ja nukahtaa siihen 💖💖💖
Ja taas Ukin sydän meinaa pakahtua ❤️
Onneksi koko perhe on tulossa meille heti parin viikon päästä muutamaksi päiväksi ☀️

Mitä tulee nukkumiseen niin ittellä se on ollu taas todella vaikeeta 😥
Nyt on saanu valvoa monta yötä putkeen. Lopetin lääkkeiden tuplana ottamisen koska kun otin niin katos kyllä kaikki mahollinen virta ukosta 100%! Ei ollu minkään tekijäksi vaan makoilin koko ajan sängyssä. Toki nukuin paremmin (jopa 4h) mutta päivälläkään en kyenny tekemään yhtään mitään vaan makoilin sängyllä aamusta iltaan. Se ei ooikein sovi tämmöselle duracelille ollenkaan.
Polvi ja selkäsäryt on nyt ne jotka raastavat niin kovaa miestä ettei ole sanoja 😭
Alkaa usko loppua taas tähän.
Se, että ottaa lääkettä niin, että ei kykene tekemään mitään tai sitten kärsii yöt mutta pystyy puuhaamaan päivisin!
Niin…. kumpi on sitten parempi?

Kyllä yön minuutit tuntuu tunnilta ja tunti tuntuu puolelta vuorokaudelta. Siinä sitä sitten ollaan ja odotellaan, että joko väkisin nukahtaa tai sitten aurinko nousis. Mitä vanhemmaksi tullee niin sitä vähemmän tätä kestää näköjään. No mutta näillä mennään ja toivotaan, että seuraava yö menisi paremmin.

Kävelemään saatikka pyöräilemään ei ole taas ollu mitään asiaa mutta toiveissa olis päästä ainakin pienelle lenkille pian.

Näillä mennään ja koitetaan nauttia kaikesta siitä mistä voi 🥰

Niin vain tosiaan kaikki päättyy aikana ja niin on näiden sivujenkin laita. Minulla on aikamoisia ongelmia saada toimimaan näitä kun en ossaa niin en ossaa!
Kahdesta eri paikkaa pommitetaan sähköposteilla tee sitä, tee tuota, maksa tämä, maksa tuo.
Niinpä ajattelin, että lopetan nämä sivut ikävä kyllä kokonaan.
Olen kirjottanut noin 35 vuotta ns. päiväkirjaa tänne mutta hyvä ystäväni kun kuoli jäi näiden sivustojen päivitykset hunningolle.
Nyt eräs mukava ihminen herätti nämä eloon mutta hänen aika ei riitä ylläpitämään näitä ja minä en osaa, niin ei auta kun laittaa pillit pussiin 😭

Näiden kaikkien vuosien aikana sivuilla on ollut käviöitä kymmeniätuhansia ja ihan kaikkiaan satojatuhansia.
Kyllähän näistä kirjoituksista kirjan saisi aika helposti mikä oli yksi syy näille kirjoituksille ja tuntemuksille. Olen aika avoimesti kirjoittanu elämästäni ja kokemuksistani.

Lämmin kiitos näistä vuosikymmenistä ja suuri kiitos viestiä laittaneille eri alustoilta ja täältä.

Mukavaa kevättä ja kesää sekä loppuelämää 💖

Positiivinen asenne on tie parempaan päivään ☀️

Minua voi seurata facessa ja instassa sekä tiktokissa.

ps. Jos joku tietää miten saisin kirjoitukset talteen niin voisi auttaa 🙏

Paljon on vettä virrannut Turun joessa edellisestä kirjoituksesta 🧐
Uskokaa tai älkää mutta on ollu todella kiire. Yhdistykset painaa päälle ja kevättyöt olen koittanu alotella mutta sekin aika huonolla menestyksellä.
Teatteri vie paljon aikaa tai nämä kirjalliset jutut ja kahvitukset eri esitysten välillä. Sopimuksia sinne tänne ja hakemuksia tuonne ja tuonne.
Parista hakemuksesta tuli hylky ja kaupungin kanssa hommat on vielä kesken.
Toivon mukaan pian selviää jotta päästään tekemään. Yksi juttu ainakin toimii ja se on tämä lasten teatteri!
ENSI-ILTA on 23.4 torstaina. Lauantaina onkin kaksi esitystä klo. 14:00 ja klo. 16:00.
Juuri nyt olenkin lähössä treeneihin.

HERÄSIN MUMMUN VIERELTÄ 26.3 💖

Rakas tyttäremme Satu synnytti pienen prinsessan 25.3 klo.12:50.
Esa laitto videoo ja kuvia välittömästi kunnpikkunen näki päivänvalon ❤️
Oltiin ajamassa kohti Pieksämäkeä kun tämä ihana ilmotus tuli.
Oli työ ja tuska odotella seuraavaa päivää jollon päästään näkemään Satu, Esa ja Prinsessa.

Yö meni pitkälti valvoessa ja odotellessa, että lähetään ajamaan kohti Mikkelin sairaalaan ja synnytysosastoa. Lopulta päästiin sairaalalle ja nähtiin tämä pieni prinsessa. Kyllä ilo ja riemu oli 100% <3 Tunne oli sellanen mikä jää sydämeen lopun elämää.

Onhan tämä jotain sellaista mille ei ole sanoja, on vain tunne 💖
Päivä vietettiin Satun, Esan ja Prinsessan luona. Pieksämäelle lähtö tuntui vaikeelta kun ei olis malttanu lähteä millään pois sairaalalta.

Seuraava päivä vietettiin Pieksämäellä ja ooteltiin vaan kuvia sekä videoita tulevaksi sairaalasta ja onneksi niitä tulikin mukavasti eli oltiin koko ajan ajanhermoilla 🤪

Lauantain kävin kattomassa ja vähän kuvaamassa Dartsia Pieksämäen kerholla. Paljon heittäjiä ja melko hyvät potit jaossa monessa eri sarjassa. Hyvin näyttää toimivan darts Pieksämäellä.

Vihdoinkin koitti se päivä jollen men Sarin kassa pakattiin autoon Prinsessan turvaistuin ja lähettiin hakemaa koko perhe kotiin sairaalasta.
Perille kun päästiin niin siellä olikin pakattu jo kaikki valmiiksi ja ei muuta kun kotia kohti.
Mutta ennen kotiin lähtöä otettiin muutamat kuvat kun sinne oli laitettu sellanen kuvauspaikka valmiiksi pois lähtiöille.

Ja niin lähdettiin kohti kotia. Pientä jännitystä oli ilmassa mikä oli todella mukavaa. Matkalla pysähdyttiin ostamaan täytekakku ja hyvää pullaa niin juhlistetaan kotiin tuloa ❤️

Pari päivää vielä oltiin Pieksämäellä ennen kuin oli lähdettävä takas kotiin Outokumpuun.
Kotona ootti meleko viilee torppa ja ei auttanu kun alkaa lämmittämään uuneja kylmän karkottamiseksi.

Oli kyllä melekonen viikko ja tämä koko viikko jää kyllä sydämeen ikuisiksi ajoiksi.
Koko ajan on mielessä, että pitää lähteä Prinsessaa kattomaan ja kyllä, kyllä pian lähetäänkin taas Pieksämäelle 🤣