Kategoria: Uncategorized

Terve!

Monta monituista päivää vierähti viimeisestä päivityksestä mutta monen monen pyynnön jälkeen aloin pitää polvipäiväkirjaa tuolla facebookissa. Ensin olin sitä mieltä, että ei ole fiksua sinne kirjottaa mutta pienen painostuksen jälkeen aloin niin tekemään. Painostus on toki liijoiteltua mutta houkuteltiin kuitenkin aika paljon 😀
Eikä tuo nyt nii pöliää ole ollu. Palaute tulee saman tien näkyviin kyllä sinne 😀

No. Uusi polvi on nyt ja on ollu jo tasan kaksviikkoo ja yhden päivän. Monta tarinaa olen kuullu tekonivelistä ja aika moni on sanonu, että eihän se ole kuin käydä vaan ja parin päivän päästä mennään jo täyttä höyryä !!! Minä kyllä haluan nähdä sen joka mennee täyttä höyryä kahden päivän päästä leikkauksesta. Toki liikenteessä ollaan mutta ainakin minun ja muiden polvista leikatujen vauhti ole todella hiljasta ja erittäin vaivanloista.

Ei todellakaan ole mikään pikku juttu. Ainoastaan yksi leikattu kertoi, että ei ole kovin heleppoa alku ja hänen kanssaan olen täysin samaa mieltä. Muutaman fyssärin kanssa olen ollu myös paljon jutteluissa näiden kanssa ja kun he ovat kuntoutaneet polvinivel potilaita, ovat he sanoneet ettei ihan heleppoo tule olemaan. Puoli vuotta tässä mennee vaikka kuinka hyvin  yrittäs tehä kuntoutuksen.

Hmmm… Melekosta tuskaa ja hikeä tämä on ollu. Yöt on saanu valvoa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Osa kivusta on kuitenkin sitä normaalia hermosärkyä ja aika ikävää kun se hermokipu tuntuu just samassa jalassa mikä on leikattu. Välillä ei tiedä kumpaanko koskee….. leikkausjälkeen vai hermoihin.

Yksi positiivisistä jutuista on se, että lääkkeet pikkusen muutu ! Tramali lähti pois ja tilalle tuli sellanen mikä auttaakin vaikkakin hetkiseksi mutta kuitenkin.

Päivät on menny suurimmaksi osaksi yksin kotona notkumiseen sohvalla kun en ole päässy mihinkään. Enkä olis kyllä halunnukkaan lähteä sohvalta vessaa kauemmaksi. Sari on ollu töissä ja Taru koulussa joten minä olen möllöttäny sitten kotona koirinen kissojen ja pupun kanssa.

Välillä on tehny mieli huutaa ei kivusta vaan yksinäisyydestä. Paitsi, että tällä paikallaan olo pakosta on varmasti myös hyötyä minulle 😀 En nimittäin ole ihan äsken ollu näin kauaa paikallaan 😀 Nyt ollaan ainakin levätty. Hyvä ettei ole makuuhaavoja selässä ja persuksissa 😀 😀 😀

Kuntoutuksessa olen käyny jo kolmesti ja ja jos oikein ymmärsin niin minulla on sinne aikoja niin kauan kun tarvii mutta ainakin seuraavat 3 kk käydän siellä. Vaikeeta tästä tekee se kun on tuo selekä tämmönen ja hermokipu säteilee pahasti juuri tuohon jalkaan. Viimeksi leikattu jalka on ollu suorana vuonna -98. Sillon se loukkaantui leikkauskuntoon ja sen jälkeen se ei ole toiminu kunnolla.
Nyt yritetään saada jänteitä venymään. Voitte vaan uskoa miten höpöö se tekee !!!  Koitetaan kuitenkin ja olen valmis kovaan työhön sen suhteen.

Tänään on mukava ilta kun Jussi tulee kotiin viikoksi Helsindistä. Syysloman hän halus viettää pöndellä kotona 🙂 Vielä kun Satukin tulis Joensuusta kotiin olis perhe koolla taas 🙂 Aika tärkeeksi on tullu nämä yhteiset ajat jolloin kaikki on paikalla  <3 Ei näitähetkiä ennää kovin usein ole.

Nautitaan kaikesta mitä saadaan ja muusta ei välitetä nyt 🙂

Näin meillä nyt mennään ja uskotaan parempaan huomiseen 🙂

Terve.

Nyt on uusi polvi vasemmassa jalassa. Tiistaina klo 10.00 alkoi lähtölaskenta uneen. Seuraavan kerran tajusin jotain vasta klo 15.00 heräämössä jalka leikattuna.
Niin pakotus oli halavatunmoinen heti herättyä ja sama jatkui osastolla koko yön. Ei tarvinnu siis nukkua täälläkään mutta nukuihan minä nukutuksessa tuon viisi tuntia 🙂

Aamupäivällä oli mukava kun sain uudet vaatteet päälle ja rättipesun sängyssä. Pienet on ilot 😀 Päivä meni aika tuskissa mutta jos joku täällä toimii niin lääkkeiden saaminen. Ei ole vielä jääny tulematta kun on tarvinnu.

Tänään (Ke 1.10) otin sitten ensimmäiset askeleet uudella polvella. Voi pahus sentään kun koski ja KOVAA !!!!  Fyssrin avustuksella sängystä ylös ja metri eteen äin ja sama taakse. Sen jälkeen morfiiniä kipuun.
Päivä menikin sitten kipuillessa ja torkkuessa. Iloa ja riemua oli kun Ella ja Jenna tuli käymään minun luona 😀 Likat oli yli tunnin kylässä piristämässä oloa ja siinä he onnistu tosi hyvin 😀

Heidän lähdettyä kylään tuli Jari joka on ollu täällä jo muutaman viikon ajan muutamissa leikkauksissa. Oli oikein mukava jutella Jarin kanssa ja taas sai opikseen sen, ett kyllä meillä aika hyvin pyyhkii.

Illalla oli viellä kävelyä edessä ja matka oli tuplat aamun kävelyyn verrattuna. Jo alku oli hankalaa kun ei meinannu pystyä siirtämään milliäkään jalkaa ilman, että huuto pääsis !
Huudon kera siis jalkaa lattiaan ja foordi eteen ja kädet kahvoihin kiinni ja menoksi. Nu´yt matkaa oli edessä 2 metriä eteen ja sama taakse. Sain sen tehtyä ja tulos oli se, että hiki virtasi sen verran, että paita ja pää oli litimärkänä.
Loppuilta on menny enemmän tai vähemmän kiukutellessa kun ärsytyskynnys on aika tapissa ?

Varmaankin huominen on taas jälleen kerran paljon parempi päivä kuin mitä tämä ilta on ollu. Iloakin oli paljon tuo likkojen käynti 😀 Siitä virtaa huomiseen asti 🙂

Huomenna tavote 3 metriä 🙂

Morjens !

Heti aluksi kerrotaan, että Kaasiseen on tullut uusi perheen jäsen !!! Kaveri kantaa nimeä Simba ja sillä on isot  korvat ja hyppii oudosti välillä pamauttaen takajalakaa lattiaan niin , että pamahtaa……. Se on PUPU !!!
Tervetuloa Kaasisten sukuun Simba 😀

Sitten toiseen asiaan eli lentopalloon 😀

Ensimmäinen peli naisten 2-sarjaa on takana ja mikä parasta, voitto tuli 3-1 Mikkelin Passareista. Peli nyt ei hurmannu mitenkään tasollisesti mutta ensimmäinen peli on aina ensimmäinen peli. Pääasia, että voitto tuli 🙂

Peliin lähettiin pikkusen vajaalla miehistöllä kun osa oli kipeenä ja osalta puuttui lisenssi. Onneksi asiat on nyt kunnossa.
Eka erä oli tosi tasasta vääntöä ja molemmilla oli eräpallo jonka me sitten hoidettiin kotiin. Niin kuin jo totesin peli oli aika sekasta vielä mutta ajoittain oli mukava nähdä koviakin suorituksia erässä:) mm. Emmi latas Ellan ohella välillä sellasia paukkuja joita on mukava katella ja ihastella.

Toinen erä oli meille pikkusen helpompi ja oikeestaan missään vaiheessa ei ollu hankalaa vaan hoidettiin tarpeellinen. Meitä ja meidän pisteitä avusti hyvin Passareiden virheet vaikka toki mekin niitä tehtiin mutta himpun verran vähemmän 🙂

Kolmas eräkin oli meille tulossa mutta nyt ne virheet tuli meiltä ja niin vain kävi niin, että entisen Okulaisen Minnan johdolla (syötöillä) passarit vei erän !

Neljäs oli  oikein mukavaa palloilua. Erän alku oli taas meille tosi hyvä mutta niin vain vastustaja hiipi aina rinnalle. Erien loput oli meillä pikkusen parempaa ja vakuuttavampa akuin passareilla ja sikke peli meille 3-1.

Tilastoja en saa nyt esille kun en voi aukasta videoo kun virtapiuha on kadoksissa kamerasta 🙁 Vielä se löytyy mutta kiinnostaako viikon kahden päästä ennää tämän pelin tilastot muita kuin minua 😀

Peli oli kuitenkin meiltä oikein ilosta mutta hiukan sekasta ja vastustaja puolestaan oli ehkä tiiviimpi mutta murjottivat pelatessaan ja voi olla, että siksi me juuri voitettiin peli.

En hirveesti ala kehumaan kun ei ole noita tilastoja mutta silmämääräsesti Emmi, Ella, laidoissa oli oikeinkin hyviä ja Suvi onnistu passarina hyvin vaikkakin alussa passit karkas pintaan.
Keskareista hyvää työtä teki Sara joka tuli joukkueeseen vasta pariviikkoa sitten 🙂 Pakko mainita vielä Sannin käynti keställä. Aivan huikeen temmon muutos Ellan kanssa teki aikamoisen tuhon tärkeessä paikassa 🙂 Loista tulo kentälle.
Jatketaan kehuja kun saan tehtyä tilastot 😀

Kauden eka peli siis takana ja voitolla on oikein hyvä valmistatua Varkautta vastaan ensi sunnuntaina. Itte en kylläkään ilmeisesti ole paikalla kun noin kuuden tunnin päästä on lähtö sairaalaan polvileikkaukseen. Nyt se sitten tapahtuu eli vasempaan polveen laitetaan tekonivel.
Voi olla, että muutama peli jää välistä 🙁
Aamulla seiskan aikaan pitäs olla sairaalassa valmistautumassa leikkaukseen. Viideltä herätys, suihkuun ja kohti Joensuuta.
Onhan tätä jo odotettukin vaatimattomat 15 vuotta ja nyt se on todella lähellä !!! Edellin aikahan peruuntui kun hammas tulehtu mutta nyt ei pitäs olla mitään esteitä.

Aika moni on kysyny, että pelottaako/jännittääkö ? Hmmm…. Suhteellisen monta leikkausta olen läpi käyny ja ei minua kovin paljon ole pelottanu tai jännittäny mutta tänään kävin jo molemmat mielessä. Mitä lähemmäksi ollaan tultu sitä enemmän huomaan miettineeni leikkausta ja välillä pelkokin käy mielessä.
Onhan näitä ikäviä kokemuksia takana melekonen määrä. 4 hoitovirhettä ja sairaalabakteeri !!! No, näitä ei kannattas hirveesti miettiä vaan koitettava uskoa, että tmä on uusi mahdollisuus 🙂 Ei auta kuin maksaa taas finlandiahiihdon maksu 😀

Ilman muuta tästä tullee paljon parempi kuin mitä nyt on. Toivon mukaan vielä oikea jalka saa myös helpotusta kun ei tarvii varata niin paljon sille. Toivon mukaan myös selekä ojentuu paremmin ryhtiin tämän leikkauksen myötä ja näin minä uskon. Jos ja kun oikea jalka saa helepotusta nii sitä ei tarviis leikata puolenvuoden päästä 🙂

Näillä ajatuksilla ja toiveilla mennään  🙂

Kiitos jokaiselle suuresta tuesta jonka olen saanu liittyen tähän operaatioon. Tsempit ja onnen toivotukset on ollu suuri voimavara minulle 🙂

Koitan väsätä juttua sairaalasta jossa tulen asumaan seuraavan viikon !

Palataan