Kategoria: Uncategorized

Sitä se varmasti voi olla sillä reissu suolle oli alkua lukuunottamatta melkoista taistelua.
Päätin kun päätinkin lähteä vähän ennen puoltapäivää suksilla suolle nauttimaan auringon paisteesta koirien ja kameran kanssa.
Alku meni oikein mukavasti ja polvea autto kun laitoin siihen tuen. Suolle pääsin varsin kevyesti ja mielessä oli, että tullee huippu reissu. Aika hissukseen etenin eikä koiratkaan ennää niin hirveesti singahdellu sinne tänne kun ovat käyneet nyt viikon ajan joka päivä tuolla ravaamassa. Alkaa olla jo reitit tuttuja koirillekkin 🙂

Siinä rauhassa hiihdellessä sitten tapahtu se mitä olin pelänny ja varsinkin kun oon yksin liikenteessä. Kaatua mätkähdin kun tuli isonpi monttu ja tasapaino lähti. Siihen mätkähdin lumeen ja koitin suojella kameraan kaikin mahdollisin tavoin. Onnistui siinä hyvin mutta jalat oli solmussa ja polvessa tuntu helevetinmoinen vihlominen !!! Selässä tuntuu kuumalta !!! Muutama hetki meni siinä tunnustellessa oloa ennen kuin ymmärsin liikkua. Koitin saada jalkoja normaaliin asentoon mutta eihän se onnistunu kun sukset esti kääntymisen ja hankalaa oli kun en oikein kunnolla yltäny aukasemaan kiinnikettä siteestä. Sauvat oli vielä kädessä kiinni ja sekin vaikeutti asioita. Sain sauvat irti ja sen jälkeen koitin ylettää siteisiin jotta saisin jalat vapaaksi.

Ähkimisen jälkeen sain kun sainkin sukset irti jaloista ! Siinä sitten makasin hangella miettien pääsenkö kotiin vai pitääkö soittaa apua.
Noin 10 min päästä nousin ylös ja jalat kantoi mutta kipeetä teki polveen 🙁 Sukset kuitenkin jalkaan ja kohti kotia. Matkalla ajattelin, että oikasen tuosta metikön kautta mutta se taas oli ISO virhe. Metikkö oli oikeesti METIKKÖ ja eihän siellä voinu mitenkää suksia.
Metsä vaan tuuhentu eikö ollu muuta mahollisuutta kun kääntyä takas suolle ja alottaa uudestaan.
Siinä kun palasin suolle oli oja ylitettävänä ja niinhän siinä kävi, että uudestaan turvalleen ojassa tai sen reunoille. 🙁 Enkä nytkään selvinny ilman että piti irrottaan sauvat ja monot suksista enne kun pääsin ylös. Voi hitto, että kirpas mieltä !!!
Taas piti kuunnella mihin koskee ja miten paljon. Polvi edelleen se pahin ja selässä sellanen kuumotuksen tunnoton tunne.
Matka kaikesta huolimatta jatkui ja tuttu normaali polku löytyi ja sitä pitkin kotiin. Kyllä loppumatka oli vaikee ja hankala. Hiki valui norona päästä niin paljon, että joutu ottamaan silmälasit pois päästä kun ei nähny. Koirat ihmetteli ähkimistä ja kiroiluakin matkan edetessä normaalia hitaammin.

Vielä 100 metriä enne kotia ojaa ylittäessä oli hankalaa päästä sen yli. Raivolla tultiin viimenen oja yli ja niin pääsin pienen ylämäen jälkeen kotiin.
Hiihtoasu pois, monot pois jaloista ,  märät alusvaatteet pois ja vettää litra kurkusta alas. (Ei ollu edes vettä mukana retkellä kun piti olla vaan sellanen ”pika” käynti).

Suihkuun en pystyny lähtemään vaan ensin piti huokasta ja toipua matkasta. Lääke naamaan kuitenkin heti ja odottamaan vaan , että se auttaa.
Puolisen tuntia meni kun lääke alkoi purra ja niin pääsin suihkuun 😀

Sen sanon, että olipahan reissu !!! Vaimo on monesti sanonu tuosta yksin hiihtämisestä mutta eihän minulle mittää käy !!! No nyt se ainakin on varmaa, etten ainakaan yksin lähde tuonne. Oli varmaan aika pienestä kiinni, että pääsin kotiin tuolta ja mielessä jo kävi, että ei taida auttaa muu kuin soittaa apua mutta raivolla vaan eteen päin.

Muutaman kuvan kerkesin napsia matkalta mutta kyllä kuvat jäi aika vähiin tällä reissulla. Otin mukaan vain 100:en  kiinteen linssin ja tarkotus oli kuvaiilla vähän makrolla mutta eipä kuvattu !
Yksinäinen työhanska lojui moottorikelkka ajouralla ja vastaan tuli hienosti rakennettu maja josta on mukava kuvailla/seurata suon elukoita.  Joskus voisi itekkii mennä tuonne väijymään lintuja ja muita eläjiä. Mutta en yksin 😀

Tänään ei ole sitten tarvinnu kyllä tehä yhtään mitään. On vaan tarvinnu koittaa löytää sellanen paikka missä ei pakota liian kovaa.
Toivon mukaan huomenna on parempi olla sillä huomenna illalla on meidän joukkueen kanssa illallinen kerubissa. Toivon, että voisin olla siellä ilman isompia kipuja.
Tapaaminen on viimenen tällä kokoonpanolla ja ainakin minulle tullee haikea mieli mutta aika onnellinen kuitenkin, että olen saanu olla valkkuna tälle porukalle 🙂

Peukut pystyn, että tänä yönä saan nukutuksikin !!!

Niin, että sitten piti ajella fillarilla pitkin peltoja 😀 Viimeksi olen voinu ajella pienenä poikana hankiaisella. Sillon taisin ajaa myös mopolla 😀
Nyt olis kanssa pytyny ajelemaan mopollakin hangen päällä sen verran kovaksi oli pinta tullu pakkasten myötä.
Suksille en voinu lähtee kun kroppa oli sitä mieltä. Pyöräily pellolla oli lähinnä sellanen ”näytösjuttu” ja ”kuvausjuttu” 😀 Se onnistukin oikein hyvin.

Polkeminen oli ensiksi melko pelottavaa ja ensimmäiset polkemiset sattu ihan sairaasti ja huuto pääsi joka kerta kun polvi nousi ylimpään asentoon !!! Voi hitto, että koski. Jos oli polkimella enemmän varpailla nii sattu tosi paljon mutta jos oli enemmän kantapää polkimella nii oli helpompaa !!!

Ajamaan en pystyny alkuun montaakaan metriä ja pyörä piti taluttaa pellolle.  Pellolla pientä treeniä ja polvi alkoi pikkuhiljaa taipua, että sai koko kierroksen poljettua. (HArmi kun en jostain syystä saa videoo laitettua tähän ) 🙁 Facessa se näkyy 🙂

Olipahan mukava polkea fillari pitkän tauon jälkeen. Olisi myös todella hienoa jos pystyisin kesällä polkemaan enemmän. Fillareita minulla on kaksi.

Toinen on kilpapyörä joka on aivan mahtava kulkuneuvo. Herkkä kun mikä ja rullaa todella hyvin. Paras fillari mikä minulla on koskaan ollu. Selkävaivat vaan on estäny sillä ajelemisen mutta elän vielä toiveessaa, että saisin polkea sillä monta monta kilometriä.
Toinen fillari on just tuo Helkama S 6000 joka on Helkaman juhlamalli. Hypridi piti hankkia just sen takia kun en voi pösöllä ajaa. Helkama on myös mahtava pyörä ja sillä on helppo ajaa. Täysjousitus on hyvä näillä hiekkateillä. Ranteet varsinkin tykkää kun etupää on jousitettu ja asvaltilla jousituksen saa jäykäksi mikä helpottaa ajmista sillon. Hyvät on fillarit kun vielä pääsee polkemaan niillä.

Tuohon Helkamaan on vielä olemassa streotkin 😀 joka tullee kiinni ohjaustankoon 😀 Tietenkin on vielä ajotietokone joka merkitseen muistiin kaikki polut 😀
Ylisellä on sitten vielä läjä eri fillareita jotka olis huollettava kuntoon. Renkaat, ketjut, maalausta jne…. Fillareita on varmaan noin 7-8 kpl jotka tullee myyntiin heti kun vaan saisin tehtyä ne siihen kuntoon, että voisi myydä. Hienoin niistä  -70 luvu JOPO 😀 Se varmaankin tullee meidän Tarulle koulufillariksi 😀

Se siitä pyöräilystä ja pyöristä. Eilen aamupäivästä käveltiin Sarin kanssa tontti ympäri koirien ja kissan kanssa 😀 Meillä kun kissakin osallistuu lenkkeilyyn 😀

Oli mukava katella taa läheltä miten istutetut koivut on kasvanu viidessä kuudessa vuodessa. Näyttää tosi hyvälle ja  varmaan kun mennee toiset 5-6 vuotta joutuu tekemään jo harvennuksen 😀 Aika hyvä koivumetsä tullee ryteikön tilalle. Kuuset oli vielä lumen allla piilossa eikä niitä näkyny kuin muutama. Kuusi kasvaan sen verran hitaamiin ettei vielä hirveesti näy.
Mukava oli kävelllä hissukseen tontti ympäri ja ihailla aikaansaannoksiaan. Aikaansaannoksia oli auttamassa miten ollakkaan naapurin Anssi mitä suuremmissa määrin. Ilman Anssia ei olis näin hyvin koivut kasvanu mitä nyt on. Sama on tuossa niinsanutussa saarekkeessa. Siellä isona apuna oli Jani joka uurasti itteään säästämättä taimet maahan 😀 Kiitoksia 🙂

Lenkin jälkeen oli huilattava ja otettava lääkettä jotta selevii päivästä. Se tas tiesi sitä, ettei tarvinnu ainakaan kylille lähteä autoilemaan vaan piti pysyä kotona.

Iltapäivällä kun sisällä olo oli aika tuskasta oli lähdettävä vielä ulos köpöttelemään. Sari ja naapurin Anja lähti suolle hiihtämään mutta minun piti jättäytyä pois matkasta näiden hiton kipujen takia 🙁 Mieli kyllä teki lähteä mutta kun ei niin ei. Niimpä otin kameran kaulalle ja kokeilin kävellä pikkusen tontilla.  Kuvia ei tullu yhtään kappaletta enkä ulkonakaan ollu kuin alle puolituntia.
Taas sisälle voivottelemaan. Iloa oli se kun Taru soitti ja halus tulla kotiin käymään. Sari lähti hakemaan tyttöä autolla ja minä jäin kotiin oottamaan kun en jaksanu lähteä mukaan. Autossa istuminen ei ole minun lempiasioita.

Mukava, että neiti tuli käymään ja oli yötäkin. Aamulla aikaseen sitten Sarin kyydillä takas kämpilleensä ja kouluun.

Minun yö oli taas sitä samaa vanhaa paskaa…. Kääntyilyä, valvomista, pieniä torkahteluja ja vasta aamulla tuntu, että olis saanu nukutuksi. Vaikeeta on nämä yöt 🙁

Seittemältä nousin ylös ja aloin ryystämään kahvia kitusiin. Aurinko paistaa kirkkaasti ja mieli tekis tuonne suolle sukset jalassa ja niin aijon tehdäkkin. Morfiini naamaan ja kohta monot jalkaan ja nokka kohti suota. Näitä ilmoja kun ei ole ennää kovin monta ja nyt on käytävä jos mieli käydä koski tai ei.

Hyvää päivää

Aamu ei nyt kovin ilosesti alkanu kun väsytti niin maan perskutisti. Nukkuminen oli sitä  ja tätä ja hyvää unta tuli tuskin yhtään.
Ajatuksena oli lähteä Iisalmeen mutta sen voin omalta oosaltani unohtaa kokonaan sillä autossa istuminen olis tuskin onnistunu nyt.
Sari houkutteli hiihtämään suolle mutta sekään ei takuulla olis onnistunu. Niimpä Sari soitti naapuriin ja kysy sieltä seuraa hiihtoretkelle. Anja ja Anssi olivat myötämielisiä matkalle  ja niin alko kamojen etintä. Houkuttelu jatkui ja otin  vahvan kipulääkkeen jotta olo helpottus ja jos tuntuu paremmalta voisin lähteä mukaan mutta en oikein uskonu lähtöön.
reipas puolituntia meni ja miten ollakkaa, lääke alkoi vaikuttaa sen verran, että olisin valmis lähtemään mukaan. Äkkiä kahvit tulille ja termari täyteen tuota ruskeeta kultaa ja menoksi.

Pian Kontkaset tulikin ja minä virittelin kameran kuvaus kuntoon. Päivä oli taas todella upea ja aurinkoinen. Aamulla aikaseen pakkasta oli -8 astetta ja kun lähettiin liikenteeseen kohti suota oli tasan nolla.Tiedossa oli lämmin päivä suksilla.
Pellon reunalla laitoin sukset jalkaa ja siitä laitoin mielenkiinnosta SportTrakkerin päälle jotta voisi nähdä minkälaisen reitin kuljemme.
Alku oli hankalaa ja se tuntui niin polvissa kuin selässä ja mieli teki jo kääntyä takas kotiin mutta onneksi jatkoin 😀

Suolle kun päästiin alkoi hiihto tuntua paremmalta ja ei niin paljoo koskenu. Suolla hiihtäminen oli oikeestaa vaan tasatyöntöä mitä nyt välistä vähän jaloilla potkua vauhtiin.

Verkkasesti edettiin ja lähinnä nautittiin päivästä porukalla. Aivan mahtavaa oli mennä jälleen kerran. Isomman ja pienen järven kautta  saareen jossa sitten tehtiin tulet (Siis Anssi teki) ja ryystettiin kahvit pullan ja makkaran kera.

Tunti matkattiin ennen pysähtymistä. Varmaan noin tunti oltiin pysähdyksissä  ennen kuin jatkettiin matkaa.
Isompi järvi oli taas niin hyvän näkönen ettei sanat riitä kertomaan. Ei tuolla voi kun ihailla maisemia ja sitä rauhaa mikä siellä on.

Matkalla alettiin  jopa poseeraamaan kameralle muistoksi  😀

Reissun loppua kohden on aina käytävä minun lempipuiden luona ihmettelemässä maailman menoa. Näiden puiden luona on vähän niin kuin pakko käydä 🙂 Äitipuun luona se vasta mieli rauhottuukin 🙂 En tiijä miksi tuo paikka on minulle se huippupaikka tällä suolla.
Ja tuo Äitipuu on todella ylväs ja komee ja ISO.

Tuosta sitten lähettiinkin kohti kotia. Kotona oltiin noin 30 min tuosta ja mieli oli miten ollakkaa ihan älyttömän hyvä. Vielä viimesellä metrillä meinas käydä huonosti kun jalat lähti alta ja meinasin lentää pitkin pituutta pihamalle mutta jotenkin onnistuin pysymään pystyssä. Sain saman tien sauvat käteen jotta pääsisin ehjänä portaille ja sisälle.
Pikkusenko kirpas selästä 🙁
Sisälle ja heti kuvat koneelle ja saman tien kateltiin nämä ja hymyä kuvat herätti 🙂 Kaikkia en tässä kyllä julkase 😀 Näitä kuvia ei ole editoitu yhtään ja siksi osa on ylivalottunu jne…. mutta eihän se haittaa 😀

Telkkarista kateltiin Loimu- Etta lentispeliä  samalla kahvia ryystäen ja heti pelin jälkeen oli lähdettävä kohti keskustaa kun lupasin kuvata sählypelin hallilla. (Ellen ole Iisalmessa)  Jos en olis luvannu niin en kyllä olis jaksanu lähteä mihinkään. Lähtiessä kolmas vahva kipulääke ja ei kun kameralaukku olalle ja menoksi. Sari ystävällisesti lähti viemään minut hallille ja lupasi vielä hakeakkin pois 😀

Alku menikin oikein hyvin kuvaillessa mutta lopussa meinas käydä huonosti kun jalat lähti alta ! Onneksi siinä lähellä oli eräs toimittaja joka sai minut kiinni ennen kuin olisin kaatunu pääedellä katsomorakenteisiin !!!
Huh  huh…. kyllä säikähdin nyt itekkii melkosesti ja niin taisi säikähtää myös vierellä olijat. Onneksi ei käyny pahemmin vaan selvittiin pienillä vaurioilla. Polveen ja selkään sattu perhanasti ja piti hiukan aikaa istua ennen kun jalat alko kantamaan normaalisti.
Onneksi pääsin liikkeelle normaalisti (minulle normaalisti, vaappuen) ja könysin ylös katutasolle oottamaan kun Sari hakee pois. OuPa muuten hävin matsin 5-7 ja ratkaseva peli pelataan jo huomenna Kuopiossa. En usko, että kukaan pelaajista olis ollu halukas lähtemään ennää Kuopioon !! Ei auta kun mennä ja voittaa sitten siellä ja edetä näin jatkoon 😀
Sari haki  pois ja vietiin muutamalle asiakkaalle AloVeeraa ja sen jälkeen kotiin. Sari lämmitti ulkosaunan ja miten ollakkaa se teki yllättäen oikein hyvää 😀

Melkoinen päivä ja ilta on ollu tänään. ENsin en meinannu pystyä tekemään muuta kuin makaamaan vaan ja huilimaan muta pienellä painostuksella ja lääkkeellä pääsin liikenteeseen mikä oli tosi hyvä juttu. Sain olla ulkona hyvässä seurassa, aurinkoa, hiihtoa 😀 Illalla vielä kuvailua hallilla ja illan päätti ulkosauna.

Ps. Hiihtomatkaa tuli yhteesä 6.69 km ja aikaa pelkkään hiihtoon meni 1.39 h + tunti tuohon päälle vielä 🙂
Olen hyvin ylpeä 😀

Kiitos tästä päivästä 🙂