Kategoria: Uncategorized

Reipas neljä viikkoa ja nyt ensimmäisen kerran jäi aamupala kokonaan syömättä ja lounaskin meni pitkäksi! Eilen illalla meni myös pitkäksi ja tapahtui pienen pieni repsahdus jälleen mutta ilolla söin kaksi leipäpalasta jossa oli juustoa päällä.
Maultaan leivät olivat ihan näin vaatimattomasti maailman parasta mitä ikkään oon syöny 😀  Omasta juuresta tehtyä ruisleipää mussutin oikeen tunteella napaan 😀

Enkä tuntenut pätkän vertaa syyllisyyttä siitä.

Varmaan aamupalan väliin jättämiseen oli aika pitkälti juuri nuo leivät. Miten niin kaksi voileipää voi vaikuttaa noin? Ainakin aamulla kun nousin sängystä, oli maha täynnä edelleen eikä mahaan olis mahtunu kananmunan kanamunaa!
Olo oli tosi täysi.

Löhöily sohvalla alkoi ahistaa ja lähin koirin kanssa lenkille vesisateeseen.  Ei  muuta kun sadetakkia päälle ja kohti tuttua metsäpolkua vesipisaroiden naputelessa sadetakin huppua. Nahkalärsä sai jäädä naulakkoon ja tilalle sai tulla ITALIAlippis koska lippa estää hyvin silmälasien kastumisen. Aluksi mietin, että onkohan tässä oikeesti mittää järkee lähtee sateeseen tallustamaan ja vielä koirin kanssa jotka nekin kastuu litimäräksi. Ei ollu koirille sadatakkia ei ollu 😀
Tulipan tehtyä myös instaan video taivalluksesta. Huomioitavaa oli, että toisessa muurahaispesässä ei näkyny yhtään liikettä kun toisessa keossa näkyin kaksi muurahaista temmeltämässä. Mitäs  se tiesi? No ekassa olin varma, että sataa koko päivän ja toisessa keossa olevat kaksi muurahaista tarkoitti, että kohta paistaa aurinko!
Jaaha vai niin 😀
Miten ollakaan pari tuntia myöhemmin paistoin aurinko kirkkaana 😀 Kyllä muurahaiset tietää 🙂

Lenkki oli kyllä erittäin hyvä ja mukava. happea piisasi eikä tuo sadekaan haitannu juuri yhtään. Päin vastoin. Erittäin hyvä lenkki.

Kotona sitten kuivateltiin koiria seuraavat pari tuntia 😀 Sen, että puuhasin jotain niin eikö isoin koira Otso menny meidän makuuhuoneeseen ja sängylle kuivattelemaan. Arvatkaapa oliko sänkyä märkä?

 

 

Kello lähenteli jo 13:sta ja minä en ollu syöny vielä mitään?

Neljä viikkoa olen toiminu kun seikon kello näiden ruokien suhteen mutta nyt oltiin ihan eri maailmassa. Nyt oli aika kuitenkin alkaa tekemään ruokaa sillä nyt mahassa oli tunne, että eväs voisi pudota sinne.

Tänään tein pitkästä aikaa kalaa. Kaivoin esille kuhaa ja aloin paistamaan sitä lisäämällä loistavia mausteita ja niin kuin viime aikoina ollaan huomattu, yrttejä paljon sekaan.

Kala oli erittäin hyvää pitkästä aikaa ja se sai miettimään miksi teen niin paljon jauhelihaa ja kanaa mutta kalaa vai sillon tällön?
Se ei seleviny 😀

Tuosta hapankaalista on sanottava se, että se vaan paranee entisestään mitä pitempää se on lasipurkissa. Maku on todella upea ja vatsa tykkää.

Syönnin jälkeen heittelin pikkusen dartsia sillä mielellä, että pian olis tarkotus lähteä käymään vaikka kisoissa. Suomen Cup on tulossa ja liigakierrokset on jo menossa täyttä höyryä.

Oikeestaan aika mukavaa oli heitellä pitkästä aikaa silleen ihan keskittyneesti ja huolella. Välillä jopa osui siihen mihin piti mutta vielä se vaan mennee pitkälti minne sattuu 😀

Sitten tapahtui jotain mitä en nyt ala käsittelemään tässä mutta ärsytti ihan sikana. Alko ketuttaa eikä siihen meinannu tulla loppua ollenkaan. Lähinnä masennusta ja kiukkua jne…
Sari tuli kotiin ja lähti melkein saman tien kokoukseen kylille. Minulla puolestaan kiukku kasvoi ja jos en alkas tekemään jotain niin olisin pakahtunut!

Siitä se ajatus sitten lähti. Menin työvaatekaapille ja etsin käsiini peltipaidan, työhousut ja takin sekä hanskat ja lippiksen. Turvakengät jalkaan ja nokka kohti vanhaa navettaa jossa odotti raivaussaha.
Saha oli iskuvalmiina kun viimeksihän laitoin sen niin valmiiksi kun pystyy.
Raivuri kamoineen traktorin takakauhaan ja eteen päin.

Valjaat niskaan ja kone hakasesta valjaisiin kiinni ja kohti lepikkoa tai lähinnä horsmia. Ihan älyttömän paljon oli ja on ohkasia pihlajia, siis todella paljon.
Siitä ne alko vähenemään ja pian alkoi löyty istutettuja kuusia laikutus montuista päivänvaloon.
Otin lääkettä tuplana ennen kuin lähdin mutta ne ei vielä vaikuttanu ja melkeen heti tuli mieleen, että pitää lopettaa tämä heti tähän mutta niin vain jatkoin. Kauaa siinä ei ennää vissiin menny kun en tuntenu juuri kipua ja homma vaan jatkui.
Tankillinen siinä meni ja mielessä oli, että jatkan edelleen vielä kun vaan saan tankin täyteen. Mukaan otin suolalla höystetty vettä ja termariin kahvit. Siinä vettä ja kahvia juodessa,  oli vielä   ajatus jatkaa mutta kun aloin nousta istumasta ylös, vihlas siihen malliin, että oli istuuduttava takas takakauhan reunalle.

Mielessä pääsi muutama kirosana ja meinas kiukku vaan kasvaa entistä isommaksi mutta sain onneksi nieltyä sen ja hetken istumisen jälkeen aloin suunnitella miten pääsen kotiin.

Se oli varmasti hyvä päätös sillä jos olisin menny vielä lepikkoon, niin en tiijä olisinko itte päässy sieltä omin avuin pois.

Kotona sisällä suoraan lääkekaapille ja troppia huiviin. Seuraavaksi oli päästävä hikisistä vaatteista eroon. Se ei ollukkaan sitten ihan helpoin juttu mitä olettaa saattaa. Tovin siinä melskatessa ryysyjen kanssa huokasin helpotuksesta kun sain ne pois päältä.

Suihkun kautta sohvalle taas odottamaan parempia aikoja.

Sohvalla internettiä ja oikeestaan oli jopa mukavaa (vaikka kiukututti edelleen) rupatella terveellisestä ravinnosta muutamien ihmisten kanssa.
Lääkkeet vaikutti sen verran, että mielikin rauhottu 🙂 Siinä kirjotellessa havahduin, että en ole syöny kuin vaan kerran tänään ja kuitenkin riehuin omasta mielestäni aika paljon. Aika tyhjänä varmasti energiavarastot mutta lääkkeet on siitä ihmeellisiä, että ne turruttaa kaiken , ei edes nälkää tunne.

Sari oli jo menossa nukkumaan kun alotin tekemään ruokaa. Nyt tein myös Sarille samanlaisen aterian mitä ittelle.  Kanaa ja siihen lisukkeet ympärille.
Sieltä hän vaan tuli keittiöön kun huutelin evään olevan valmista.

Hyvin näytti maistuvan ja hyvää se olikin taas.
On kyllä kehuttava tuota appelsiinipippuria vielä toistamiseen. Se kyllä antaa niin hyvä ja hienon vivahteen kanalle , että mennee ihan sanattomaksi kun saa suuhunsa.

Nyt just nyt on pääkoppa pikkusen hiljasella kun lääkkeet jauhaa kropassa edelleen. Hyvä niin, että jauhaa, sillä muuten olis takuulla erittäin vaikeeta olla kun nytkään ei ole kovin vetreessä kunnossa. Tuo riehuminen maksaa nyt, mutta se oli tiedossa.

Jos jaksan ja on selanen olo, että tarvii ravinnetta vielä niin teen pikasmoothien. En ala tekemään mitään isompaa ruokaa vaikka sekin on aika nopeeta ja heleppoa näillä eväillä mitä oon tehny jo yli neljä viikkoa 🙂

Peukut pystyyn, että huomenna on parempi lla eikä kiukuta niin paljon. Huomenna on pitäs selvitä Joensuuhun kipupolille klo 13.
Ei tarviis olla kovin kipee kun joudun itte ajamaan autolla sinne. Eli aamusta en voi ottaa kaikkia lääkkeitä jos sattuu.
Huomenna päivä uus ja onhan se treenipäivä eli hieno ja hyvä päivä tulossa.

Öitä.

 

 

 

Syyskuu otti ja meni menojaan ja tilalle tule lokakuu.  Ei siis muuta kun lunta odottelemaan maahan niin tullee valkeus  🙂
Jospa tänä talvena pääsis hiihtämään kun viime talvi meni täysin penkin alle hiihdon suhteen. Olis kyllä hienoa jos voisin hiihdellä

Tänään oli tietenkin maanantai eli viikon paras päivä 🙂 En pitäny mitään kiirettä mihinkään vaan koitin ottaa tekemiset niin rauhallisesti kuin vaan mahdollista. Fiilis on ollu ja oli aika hyvä ja niinpä päätin lähteä katkomaan horsman varsia raivaussahalla.

Sitä ennen tietenkin aamiainen joka oli nyt pikkusen erilainen kuin normaalisti.

Ihan hirveesti ei annos ollu erilainen kun enne mutta sen verran, että paistoin kananmunia ja keittettynä oli yksi 🙂  Siinähän sitä erilaisuutta onkin 😀

Hyvvää oli kaikesta huolimatta ja oli svoinu popsia enemmänkin.
Sen kyllä tein, että leikkasin vielä päälle vaaleeta hapanjuurileipää kaksi pientä palasta.
Viidennen viikon opasteissa oli juuri, että jos lankeet niin lankee sitten hyvällä mielellä ei pahalla mielellä tai itteensä syyttäen.
No en takuulla ole tuntenut pahaa fiilistä jos olen maistellu leipää tämän projektin aikana 😀  Eli tuon olen oppinu jo ajat sitten 😀
Se on kyllä sanottava, että leipä maistui todella hyvälle ja olis mieli tehny hotkia posket pullollaan koko leipä kerralla.
Jätin kuitenkin hotkimatta ja näin leukaluut eivät mennee jumiin liiasta puputtamisesta.

Hyvä fiilis jatkui syönnin päällekkii ja pohdin, että lähenkö koirien kanssa perinteiselle lenkille vai otanko (uskallanko) ottaa raivaussahan esille ja lähteä katkomaan horsmia istutuksien viereltä.
Uskalsinhan minä ja niin olin jo menossa kohti vanhaa navettaa ja sen oven kahvaa. Sisällä odotti raivaussaha vamiina lähtemään horsmasotaan kuusen taimien puolesta.

Traktori käyntiin ja ja raivuri takakauhaan pensoineen ja juomapulloineen. Juomapullossa oli jodioitua suolaa seassa jottei suolatasapaino järkyty kun ukko lähti horsmasotaan!

Traktori parkkiin kasvimaan välittömään läheisyyteen ja valjaat niskaan ja kohti horsmia. Paljon kaatu horsmaa ja monta monituista pientä kuusta näki päivänvalon.
Tankillista ei menny. Ei menny ei kun päätin lopettaa heti kun selässä tuntuu. Ja niinhän se tuntui eikä siihen menny kuin maksimissaan 30 min.  Ei se mittää. Kamat kasaan ja traktori käyntiin.
Pihamaalla kuitenkin viilasin vielä terän raivurista ja vasta sitten laitoin sen odottamaan parempia aikoja.

Aavistuksen mieli ”järkkyi” mutta tokenin siitä tovin päästä tai kun pääsin kahvikupin äärelle. Kahvihan on Joensuulaista TUMMOO. Erihyvä kahvi. Vahva suositus tälle.

Jääkaapissa oli kanaa ja jauhelihaa. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin jauhelihaan taas 😀

Yrttejä paljon jodisuolaa, pähkinöitä, salaattia, kurrku/tomaatti ja kyllä pojan taas kelpasi mättää evästä ääntä kohti.

Hyvä mielihän tästä eväästä taas tuli.

Päälle tietys uudet sumpit TUMMOO ja sohvalla köllöttelyä. Lääkettä otin sen verran, että kipu ei pääsisi iskemään kovin kovaa.
Tässä vaiheessa mietin, että mitenkähän illan treenien jos alkaa sattua kovaa. Olin suunnitellu treenit kohtuu huolella.

Hyvin kävi. Pääsin lähtemään salille jossa ensin hieroin kaverin olkapäät ja lavan seudut. Pitkästä aikaa kun hieroo niin vaikka ei ihan pelkällä peukalolla hierokkaa niin tahto mennä peukut helläksi 😀

Heti perään oli alotelevat aikuiset jossa opastin treeniä nimeltään venäläinen. Alun jälkeen homma alkoi sujua oikein hyvin.
Siitä sujuvasti 3-sarjan treeneihin perään jossa oli teemana puolustus. Onneksi Jape on mukana niin saatiin nakella palloa nelosesta ja kakkosesta vuorotellen ja näin toistoja tuli tuplat.
Alussa oli pikkusen kovempaa menoa kun liikuttiin matalalla ja hypittiin aitoja jotka oli laitettu sivuille toisistaan ja niille piti edetä sivuloikilla ja hyvätä sitten edelleen yli….
Minusta oli tosi hyvät treenit ja tekeminen näytti oikein hyvälle alusta loppuun. Ilahduttavaa on se että me saadaan joukkueelle uudet paidat. Sponsoreita on tullu kiitettävästi mukaan mahdollistamaan uudet releet.

Kotona ei huvittanu yhtään alkaa tekemään mitää lämmintä ruokaa vaan väänsin sellasen ”kylmälautasen” jossa oli tonnikalaa, vihanneksia sekä kurkkua ja tomaattia ja pähkinöitäkin pikkusen + oliiviöljyä.

Nukkuminen on jääny taas aika vähiin ja se näkyy iltasin jaksamisessa.
Ukkeli meinaa hyytyä mutta ei silti pysty nukkumaan.
Jännä vaikka miten väsyny on , niin ei vaan saa nukuttua ja sekös ärsyttää!

Väsymyksestä johtuu varmasti myös tuo illan ruoka. Mutta leipää en ottanu vaikka leipä oli jo kädessä 😀 😀 😀

Jos olisin ottanu niin ilolla olisin ottanu 😀

Hahahah… On tämä jännää aikaa 😀

Mutta nyt on aika laittaa nämä härpäkkeet kiinni ja vielä pari nappia kipulääkkeitä varmistamaan, että tämä kipu ei kasvaisi yön aikana. Toiveissa olis saada levättyä ja olla rennosti omassa sängyssä. EI haittaa vaikka en saa nukuttua mutta, että saan olla rauhassa ja rennosti.

Oikein hyvää yötä 🙂

Ps. Teitä lukijoita on paljon, kiitos ja kumarrus <3

Miten menikään taas yksi kuukausi eli syyskuu niin nopeesti ohitse, että vauhti ihan hirvittää! Parhaiten vauhdin näkee nuorista jotka yhtä-äkkiä ovatkin jo aikuisia!
Mikähän siinä on kun itte en vanhene yhtään mutta muissa se näkyy?

LAUANTAI oli omistettu leivän teolle. Varasin perjantaina 8kg jauhoja jotta saahaan monta leipää eikä jauhoista jää kiinni. 4kg LUOMUvehnäjauhoa ja LUOMUruisjauhoja.

Tarkotus oli, että teen enemmän mitä lopulta tein mutta järkevintä oli tehä 3 vaaleeta hapanjuurileipää ja kolme ruisleipää.
Ensimmäisen kerran tänä syksynä tein leipää tuvan puu-uunissa. Niinhän siinä kävi, että eka ruisleipä pikkusen palo pohjasta mutta onneksi huomasin ajoissa. Pikkusen pohjaa pois ja takas uuniin ritilän päälle nyt.

Yksi leivistä odottan vielä jääkaapissa uuniin pääsyä. Kaksi vrk se siellä möllöttää kyläkohotuksessa. Maku tulee olemaan jälleen aivan mahtava kun se muhii ja kohoo kylmässä.  Tällä tulevalle leivälle on olemassa jo ottaja. Se ei siis jää meille 🙂

Lauantai meni ihan kokonaan pelkästään kotona ollessa ja tehdessä noita leipiä. Oikein mukava rauhallinen päivä.

SUNNUNTAI

Aamulla heräsin sohvalta jossa vieton koko yön. Kattelin telkkaria ja miten ollakkaa, nukahdin  siihen. Onneksi lentopallon äänet herätti ettei vaan jääny peli näkemättä 😀

Aamu alkoi ihan normaalsiti eli rasvakahvia ja ravitseva aamiainen naamaan.

Aamiaisen jälkeen piti miettiä lähtöä Joensuuhun kun siellä oli 1-sarjan naisten peli. Hurmos kohtasi Oulun Kiskon.

Soitin naapuriin Anssille kun arvelin hänen lähtevän myös sinne kattomaan tyttärensä Jennan peliä. Joukkueessa pelaa nyt myös ensimmäistä kauttaan Ella.
Niinhän se Anssi kerto, että on lähössä ja niinpä lähettiin yhteiskyydillä meidän autolla.

Automatkalla kävi mielessä, että täällähän mennee useita tunteja ja se taas vaikuttaa tähän 8viikkoa.fi projektiin! Kuten olettaa osaa, kioskissa ei ole tarjolla kuin pullaa ja muuta sellasta herkkua mikä ei sovi tällä hetkellä 😀

Tyydyin ryystämään kahvia senkin edestä ja vettä perään. Se kyllä kostautui nyt illalla jatkuvana nälkänä ja mieli tekis syödä ihan koko ajan!
Nyt otetaan taas miehestä mittaa!
Itte peli päättyi Oulun Kiskon voittoon 3-1 ja Hurmokselle jäi mietittävää miten parantaa hyökkäyspeliään. Ja vielä se siitä paraneekin 🙂
Pelissä tauolla pääsin myös ihan Aleksi haastateltavaksi joka tulee vielä ainakin instaan näkyville jossain vaiheessa 🙂
Kotiin päästyäni heti suoraan paistinpannulle ja evään tekoon.

Ruoka jonka tein oli taas sitä herkullisesta herkullisinta jauhelihaa yrteillä ja kylkeen salaattia lesitiiniä jne… Saatte uskoa, että suu ja maha tykkäsi hyvää saadessaan tätä unelmaa maistella jälleen kerran 😀
Edelleen, SE ON HYVÄÄ  <3

Pienen levon jälkeen lähdin koirin kanssa perinteiselle kävelylenkille. Varsinkin koirat oli asiasta enemmän kuin innoissaan. Toki minäkin olen iloinen ja onnellinen, että pääsen liikenteeseen metikköön.
Tein reissusta jopa faceen LIVE-videon jossa kerroin lähinnä tuosta menneestä lentopallopelistä. Ajatukset voi käydä kuuntelemassa sieltä mitä mieltä olin pelistä.

Lenkin noin puolessa välissä meinas käydä hassusti kun jakelin koirille makupaloja ja ihan pikkunen monttu oli pellossa ja sillonkos se kirpas selästä niin, että puhelin lensi kädestä ja itte huomasin olevan toisen polven olevan maata vasten ja luojaa kiitän ettei se ollu se jalka jossa on tekonivel! Jos näin olis ollu, en olis itte päässy pois sieltä. Selkään sattu perhanasti mutta pääsin kohtuu hyvin lenkiltä kotiin.

Kotona tietysti heti kaapista lääkettä ja toivoen ettei kipu ala uudestaan. Vielä ainakin on pysyny aisoissa.

8viikkoa.fi projekti eli elämäntapamuutos ruokailun suhteen menee siis vääjäämättä kohti viidettä viikkoa! Siis jo viides viikko alkaa. Ihan oikeesti tämä aika menee todella nopeesti. Paino on nyt pudonnu se viisi kiloa ja ehkä olisin halunnu pikkusen enemmän pudottaa, mutta kun miettii sitä, että tämä ei edelleenkää ole pikadieetti. Tuo ruoka jota syön paljon on suunniteltu hyvin ja tuo ruoka auttaa palamaan läskiä ympäriltäni.

Uskon, että pian alkaa myös tuntua läskin palaminen ja sitä myöten se näkyy myös puntarissa. Mutta mihinkäs tässä on kiire, ei mihinkään 😀

Nyt odottelen uusia viestejä ja uusi  ohjeita viidennelle viikolle. Ohjeen tulee hinosti videon muodossa ja ainakin minulle se sopii huomattavasti paremmin kuin pareriversiolla. Toki paperillakin ne on tarjolla.

Jännää tässä on se, että ihan pikkusen jännittää mitä uudet ohjeet tuo tullessaan.

Nyt siis vaan odottelemaan uusia ohjeita ja vinkkejä. Samalla voi miettiä mennyttä syyskuuta. Syyskuu on ollu parempi kuin varmaan koskaan aikasenmmin. Kipuja on ollu mutta niin ollu ollu ulkona myös oikein väririkas aika. Luonto on näyttänyt parhaat puolensa. Ja varmaan sitä oikeestaan odottikin koska me ollaan Suomessa ja kesä oli niin kuuma ja huippu kuin olla, niin sitä odotti ilmojen viilentymistä.

Viel äkun löytäsin traktoriin lingon niin  lumi sais sitten tulla. Jos sinulla tai tiedät, että jollain löytys ylimääränen linko, niin vinkkaa siitä minulle 🙂

Kiitos syyskuu ja kiitos syyskuusta kanssakulkijat. Tervetuloa lokakuu <3

Nyt valmistatumaan lentopallon MM-finaaliin 🙂