Ajattelin, että puran tuntojani hetken tässä ja kerron miltä tai mitä on kun sairastaa kipua. Niin kuin tuossa edellisessä kirjoitin, niin viikko on ollu aika ikävä ja motivaatio lähes kaiken suhteen on aika nollassa. 8viikkoa.fi on myös menny niin penkin alle kuin vaan voi mennä koko viikon ajalta.
Toki sekaan mahtaa yksi erittäin erittäin mukava ja miellyttävä tapahtuma. Se on yökuvaus mahottoman hyvässä seurassa. Pari uutta tosi mukavaa ihmistä tapasin ja tutustuin heihin.
Eräänä iltana mentiin Kaavin Kokkovaaraan tutkailemaan tähtiä ja siinä sivussa revintulia. Revontulia ei juuri näkyny muuten kuin teknisillä laitteilla eli kaukoputkella / kiikareilla tai kameralla minun oli tuo kamera.
Siihen mitä ei silmä näe, kamera näkeen sen loistavasti.
Kuva on otettu täysin pillkopimeessä.
Ilta oli todella miellyttävä ja erittäin lämminhenkinen. Reissulla oli Mukana Räsäsen Erkki, Pia Paananen Titi, minä ja URSAsta tilan omistaja Olli Reijonen joka kertoi paljon tähdistä ja revontulista sekä kuvaamisesta pimeessä.
En ole ihan äsken ollu näin täpinöissäni kuin tuona iltana olin.
Nyt olen ja ollaan järjestämässä uutta retkeä tuonne ja kiinnostus on ollu isoa.
Ei sen puoleen, tulen käymään tuolla vaikka yksin 🙂
Mutta niin kuin kaikessa, ystäväni KIPU se tulee vääjäämättä aina paikalle tekipä mitä hyvänsä ja niin se tuli nytkin.
Tämä on se juttu joka vie miehestä mehuja oikeen urakalla. On äärimmäisen ikävää ja turhauttavaa kun alottaa jotain ja tekeen jotain niin aina, ihan aina kipu tulee ja pilaa koko homman. Miten se ottaakin niin paljon kun ensin on niin hyvä mieli ja iloinen jostain jutusta, niin sitten ottaa lujasti kovaa.
Turhautuminen , pettymys ja masennus tulee vääjäämättä seuraksi. Tulee jotenkin voimaton ja tunne, että mikään ei onnistu vaikka sillä hetkellä onnistuukin mutta joskus on tunne, että kaikella tekemisellä on liikaa hintaa jäkikäteen.
Sitten toisinaan tulee ystäväni UHO paikalle! Kirjotin tuonne faceen minun uhosta.
Kopioin sen vielä tähän:
”Sitä saa mitä tilaa…. kertoo laulukin!
Onko sulla ollu koskaan semmonen tilanne, että tullee sellanen UHO, että ei millään mittään väliä? Tuon uhon aikana voi mennä vaikka raivaussahalla riehumaan, puita kaatamaan sahalla, tai pelaamaan jotain jne….
Itsellä tuo tila taitaa olla jopa vaarallinen. Ei mitään väliä uho kun jyllää ei ole seuraamuksillakaan mitään väliä vaikka sen tietää ettei helpolla tule pääsemään.
Huonossa vaiheessa tuo uho vie sairaalaan. Viimeksi kun näin kävi, tais mennä kaksi viikkoa hoitajien hoivissa, sitä ennen kolme viikkoa.
Niin monesti kun olen kuullut sanonnan, mitäs minä sanoin, ota rauhallisesti, elä tee sitä, elä tee tätä. TEEMPÄS!!!
Miksi ihmeessä pitää lähtee riehumaan olipa se sitten mitä tahansa vaikka tietää, että tulee olemaan elämä monin kerroin vaikeempaa sen jälkeen?
Niinpä! Seuraava kysymys!
Hmmm…. Tässä minä sohvalla koitan miettiä tätä uhoa eikä se meinaa aueta, mutta pohimpa lissää. Toivotaan, että lääkehöyryt auttaa pohdinnassa ja tämä UHO selviää tai ainakin laantuu.”
Silmät kostuu ja toisinaan säälin itte itteäni kun se olo on niin tuskaista. Se on niin sieluun sattuvaa, että meinaa pakahtua. Se pettymys kun ei pystykään.
Olen aikasemmin kirjottanu siitä kuinka joutuu luopumaan ja luopumaan. Luopuminen on käyny isolla kädellä ja ihan liian monesta asiasta.
Luopumista ja tilalle ei juuri mitään! Nyt on ilo kuitenkin sanoa, että näiden luopumisien tilalle on tullu leivät ja viimeisin nämä yöretket tähtien ja revontulien luokse.
Nämä molemmat on asioita joista nautin paljon. Leivät ovat olleet oikein hyvä piriste elämään ja kun palkaksi saa vielä eri hyvää syötävää 🙂
Mutta niin vain leivänkin tekemisestä tulee palaute ja sillä ikävällä tavalla. En pysty seisomaan kovinkaan kauaan taikina äärellä vaan se on tehtävä joko tosi nopeesti tai sitten tosi hitaasti pienillä osilla. Onni on näisssä hapanjuurileivissä se, että siinä ei juuri pysty kiirettä pitämään 😀 Pikaleivän teko onnoin 10-12h 🙂
Tämä kipu joka tulee esille aina kun olen tehny jotain.
Toissailtana oli vielä todella upeet revontulet jotka näkyi ympäri Suomea ja niin se vaan piti itekkii raahata kamera ulos ja näpsytteemään kuvia.
Omalta pihalta otettu kuva revontulista.
Vaikka on ollu tosi mukavaa, että on löytyny uusi juttu ja siihen vielä päälle lentopallo niin se on niin vaikee kertoa sitä tunnetta kun tilanteet on ohitse ja alkaa olla nukkamaanoaika. Silloin kun muut ihmiset menee sänkyyn minä suunnistan lääkekaapille ja ottamaan troppia, että selviin edes jotenkin yöstä.
Nämä yöt laittaa usein miettimään onko tässä yhtään mittään järkkee? Se, että teet tunnin kaksi jotain mistä tykkäät, mutta maksat siitä hirveetä hintaa kipujen merkeissä?
Mahtava alku-yö
Niin onko tässä oikeesti mitään järkeä.
Tykkään kuvata paljon ja menen mielelläni kuvaspaikoille intoa puhkuen, mutta ei sen tarvii kovin kummonen tapahtuma olla kun valvon sitten kivuissani seuraavan yön.
Olen koittanu ennakoida lääkkeillä tulevaa yötä mutta kun ei auta mikkään niin ei auta.
Ja kun menen kuvaamaan esim. lentopalloa niin mukana on lääkkeet ja kaikki maholliset avut millä voi helpottaa oloonsa. Lähes joka kerta kuitenkin käy niin, että kivun kosto on raju. Näin kävi lauantainakin. Toki sillon kuvasin kaksi peliä. Ensin tyttäjen 2-sarjan pelin ja perään miesten 2-sarjan peli ja miesten peli veny viiseräseksi joten aika pitään sai kuvata. Samalla hoidin peli live-videoinnin eli sai pomppia ylös ja alas portaita ja se vaikutti paljon illan oloon.
Tänään tuli kyllä semmonen *erkele päähän, että lähdin ulos, otin moottorisana ja lähdin metsään kaatamaan konkelossa olevan koivun tuskaani. Siinä ei kauaa nokka tuhissu kun kiukulla hoiden sen kokonaan nurin. Se oli aika heleppo rasti.
Koivu konkelossa.
Sitten alkoi odottelu, että pääsen lähtemään urkkatalolle illan treeneihin. Alkuun alottelevat aikuiset ja perään 3-sarjan treenit.
Kolmosen naiset oli jo täydessä touhussa kun menin sisälle ja sitten iski se *erkele minuun.
Laitoin sisäpelikengät jalkaan, polvituet polviin ja vielä parit tropit ja kentälle!
Pelasin reilu puolituntia välittämättä kivusta tai sen tuomasta jälkiseuraamuksesta.
Koitin näyttää kaikille ettei tässä ole mittää hättää vaan, että tämä kulkee hyvin. Jokainen hyppy, jokainen sivuliike tuntui pahalta. Tekonivelpolvikin sain tuta kun koitan saada jalalla palloa ylös. Sillon kirpasi kovaa mutta en antanu periksi.
Päässä vaan oli, että nyt mennään…. vaikka sitten suoraan sairaalaan mutta minä pelaan!
Niin. Onko mittää järkee? Ei varmaankaan mutta …..
Kello on nyt viisi aamulla ja en ole vielä nukkunu yhtään sekuntia. Väsymys on aika isoa mutta kun menen pitkälleen niin saman tien alkaa jäytämään. Tai jäytäähän se koko ajan mutta pitää liikehtiä pikkusen koko ajan niin voi olla mutta jos jää paikalleen niin alkaa helvetti!
Aika sekolaista kirjotusta pomppien mutta menipähän aikaa tähän hyvin ja se on taas aamu paljon lähempänä.
Ei pelaa ajatukset. Ei ole mieli virkeä. Ei ole saanu nukutuksi niin paljon kuin olis tarvinnu.
Pidetään pientä taukoa päivityksissä ja palataan taas kun jaksaa.
8viikkoa.fi on mennyt tämän viikon niin pieleen kun vaan vi mennä. Koitan tsempata tälle kuudennelle viikolle.
Ruokailut ei ole onnistunu yhtään viikkoon. Viisi viikkoa meni todella hyvi mutta…. Sitte repes.
No, ei auta kun yrittää suoriutua.
Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet taas seurailla sivuja vaikkei uutta tarinaa ole tullukkaan mutta onhan noissa lukemista noin 10 vuotta taakse päin 🙂
Jotainoutoa on tapahtunut kun ei meinaa saada aamupalaa millään syötyä. On melekosta tuskaa ja taistelua saada se menemään alas. Tänä aamuna kuitenkin tei normaalin aamupalan eli 3 kanamunaa ja siihen kaikki lisukkeet päälle.
Kun olin syöny sen satsin, tuli ”ihan” hyvä olo.
Aamu oli muutenkin aika vaikee kun eilen meni paljon kipulääkettä niin se vaikutti aamun toimia aika paljon. Syönnin päälle alkoi voimat ja virkeys palaamaan mutta perinteiselle lenkille ei lähdetty nyt ollenkaan. Sorry koirat!
Pian olikin lähdettävä kohti Joensuuta ja sairaalaa kun minulla oli kipupolilla hoito. Käyn noin kolmen viikon välein saamassa sellasta naputteluhoitoa joka perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen.
En olis ikkään millonkaan uskonu, että minä saan sairaalassa kipupolilla kiinalaiseen lääketieteeseen kuuluvaa hoitoa 😀 Näin ne muurit murtuu hitaasti mutta varmasti 😀
Joensuun keskussairaala.
Olen käyny aika monta keraa kipupolilla vuosien varrella mutta vasta nyt aletaan tekemään sitä minusta oikeeta hoitoa.
Tähän mennessä on vain lisätty vahvoja kipulääkkeitä ja sellanen hoito on jääny vähemmälle.
Monta itkua on siellä itketty ja monta kertaa on ollu sellanen epätoivoinen olo käynnin jälkeen. Hermokivuille ei voida tehdä mitään 🙁 Etsitään ja kokeillaan vaan uusia lääkkeitä ja tehään koktaileja jos sattus joku sotku toimimaan 🙁
Nyt on menossa sellanen naputteluhoito jota alotettiin tekemään.
On kyllä tosi mielenkiintoinen hoito ja tulokset siitä ovat olleet erittäin hyviä. Onhan tätä tehty vasta noin 2500 vuotta 😀
Ihan superhienoa, että sitä tehdään myös minulle.
Olenkin jo oppinu itte naputtelemaan mutta paljon on vielä opittavaa. Tahdon oppia siitä niin paljon kuin mahdollista. Ja olishan se mukava myös sitten ohjeistaa muita ihmisiä jotka tarvii apua.
Tämä on aika simppeliä hoitoa ja tarkotus on, että sitä pystyy tekemään itse sillon kun tuntuu siltä. Oon kyllä aika täpinöissäni tästä hoidosta.
Paluumatkalla kävin LIDL:stä hakemassa täydennystä ruokiin jotta pärjätään taas tovi. LIDL:stä ainakin meidän kannattaa käydä hakemassa sillon kun tarvitsee ostaa enemmän kerralla. Säästö on melkosen iso verrattuna omiin kauppoihin.
Ja toisekseen täältä meidän kaupoista ei saa läheskää aina sitä mitä tarviis. Olen muutamia tuotteita saanu hyllyyn kun olen toivonu mutta paljon jää saamatta ja ne pitää vaan hakea Joensuusta jos mieli niitä syödä.
Maailman parasta oliiviöljyä <3Tätä kelepaa kaataa pikariin ja nauttia <3
Samaan aikaan kun olin Joensuussa tuli vieti, että oliiviöljy on saapunut Joensuuhun Italiasta alpeilta 🙂
Pitkä pitkä aika sitten tilasin tätä herkkua ja nyt se oli siinä muutaman sadan metrin päässä.
Saman tien ennen kauppaan menoa kävin hakemassa ystäviltä tämän herkun. Helille ja Jaylle suuri kiitos välittämisestä <3
Siinä on muutenkin kaksi aivan mahtava hanaa ja auttavaista ihmistä. Heillä on sydän paikallaan <3
Kaupasta olikin sitten melekonen kiire kotia kohti kun Sari oli kävelemässä töistä kotiin päin. Ottasin sitten hänet kyytiin matkan varrelta kun tulen.
Koitin pitää kiirettä ja siksi aika LIDL:ssä jäin minimiin enkä kerenny tutkia oikeen mitään miehille varatuilla pöydillä 😀 😀 😀
Sentään ostin jokaiselle kompressiosukat kun halavalla sain 😀 On muuten älyttömän hyviä sukkia. Olen joskus maksanu noin 50€ kompressiosukista ja nämä maksi noin 5€ ja voisin sanoa, että ovat jopa paremmat kuin ne kalliit!!! Jos tarviit hyviä sukkia niin käy ihmeessä LIDL:stä ostamassa. Ovat pitkävertiset ja varsi yltää ihan polveen saakka. Vahva suositus!
Mutta vielä tuohon öljyyn. Heti kun pääsin kotiin niin pullo auki ja maistelut. Ensimmäinen fiilis oli, että on nipistävämpää kuin edellinen. Kurkussa mukavasti kirpasi alas niellessä niin kuin hyvä oliiviöljyn kuuluukin tehdä.
Jälkimaku aivan erinomainen ja jälleen olin aivan pirun onnellinen siitä, että olen saanu näitä huippu oliiviöljyjä ittelleni käyttöön.
Puolilitraa maksaa noin vajaat 50€ mutta joka ikinen pisara on sen arvoista. Joku voi nyt miettiä, että voi hitto 50€ puolesta litrasta oliiviöljyä!!! Niin minäkin sillon aikoja sitten mietin. Mutta, kun sain maisteltavaksi öljyjä olin myyty välittömästi!
Kaksi kertaa vuodessa meille tulee tämä ”kallis” öljy jenten ihan törssäämällä ei törssätä öljyihin 😀 Voi, että se makunautinto esim salaattien päällä tai sitten tuoreen vaaleen hapanjuurileivän päällä <3 Ei ole sanoja 😀
Jauhelihat ja kanat annostelen valmiiksi.
Jauhelihat ja kanat minä annostelen valmiiksi grammalleen niin on sitten heleppo alkaa tekemään ruokaa eikä tarvii mittailla ennää.
Näin homma on nopeeta vaikka pitääkö olla kiire kun laittaa ruokaa? No ei pitäs missään tapauksessa vaan ruuan laitoin pitäs olla rauhallinen ja antoisa hetki.
Ruokakin maistuu huomattavasti paremmalle kun sitä ei tee kiireessä. Mutta nuo annokset olen tehny vaan ihan sen vuoksi, että on helepompi sulattaa noita annoksia kuin kokonaisia paketteja. Nyt ei mene hukkaan yhtään grammaa 🙂
11 jauhelihaa ja kuusi kana–annosta odottaa kokkiansa pakastimessa nyt 😀
Tai ennää 10 jauhelihaan kun söin niistä jo yhden ennen treenejä 😀
Voi luoja, että maistuu hyvälle kun on uuta oliiviöljyä.
Kyllä on vieläkin sanottava, että jauheliha kokki Markon käsistä on kuin ….. no vaatimattomasti maailman parasta 🙂
Ruokailun jälkeen kello paukutti jo vaille kuuta illalla ja seiskalta alkoi treenit. Minua väsytti niin paljon, että silmissä ja mielessä tuntu.
Katoin kelloa ja mietin uskallankohan mennä makuuhuoneeseen ja laittaa pauna/valkosen villaisen torkkupeiton päälle kun heittäydyn sängylle?
Ja vielä kun Sarikin tuli viereen mukanaan ruskea villainen torkkupeitto eli hänkin meinas unten maille mennä.
Rohkea rokan syö ja niin vaan tyyny hyvin korvaa vasten ja pienelle levolle. Noin 3sek meni kun Sari jo tuhisi sillee, että unifilmi takuulla jo pyöri täyttä häkää!
Minulla se ei ihan noin hyvin käynnisty.
En päässy uneen mutta, oli aivan mahtan upeeta olla vaan paikallaan ja kipukaan ei pakottanu vaihtamaan asentoa minuutin välein 😀 Pystyin olemaan paikallani ainakin 5 min kerrallaan <3
Olisin voinu olla tuossa vaikka kuinka kauan ja nauttia mutta hätkähdys ja katse kelloon!!!! 18:41… nyt tuli kiire. Siinä ei kahvia keitelty kun Marko oli eteisessä ähkimässä kenkiä jalkaan. Siinä ei kerenny heippoja sanomaan kun piti rientää. Ei sen puoleen tuskin olis Sari ees kuullu mitään heippoja kun oli syvässä unessa. 😀
Treeneissä olikin sitten melekonen ylläri kun rakas tyttäreni Taru oli saapunut paikalle yllätyksenä 😀 Taru olikin päässy Ellan kyydillä Okuun ja jäi kotiin pariksi yöksi 🙂 Ihanaa <3
Treenit meni oikein hyvin ja niistä jäin jälleen hyvä mieli päälimmäiseksi. Paikalla oli 11 pelaajaa joten pikkusen suunnitelmat muuttu ja alettiin pelaamaan lentopalloa. Saatiin kuusikkotreenit hyvin aikaseksi kun oli niin paljon porukkaa 😀 Mikäs tämän parempaa voi olla kun saa pelata 😀
Ennen kotiin tuloa vielä Helmessä visailu josta ei jääny kun ees luuta käteen kun oli niin vaikeita kysymyksiä.
Kotona ensimmäiseksi käsien pesu ja siitä suoraan ruokaa tekemään.
Tein 2,5 annosta tuota jumalaista jauhelihaan lisukkeilla 😀
Tein Tarulle yhtä suuren annoksen kuin itelleni ja Sarille pikkusen pienempi kun oli jo syöny aikasemmin.
Taru sai samanlaisen annoksen kuin minä mutta päällä hapanjuurileipää.
Arvatkeepa oliko mukava kuulla, että ruoka on hyvää 🙂
Siinä sitä tovi ihmeteltiin miten on hyvää ja aika yksinkertaista ruokaa.
Niin se vaan on. Yrtit ja mausteet tevät ruuasta ruuan ja tietenkin raakaaineiden laatu ratkasee.
Eilisestä kiukusta on jäljellä enää vain pienoinen pahafiilis tai enemmänkin masennus ja pettymys.
Parasta tässä on se, että nämäkin unohtuu ja häipyy mielestä kun aikaa kuluu.
Silti kyllä nämä rassaa paljon ja välillä on vaan niin epätoivoinen asioiden suhteen. Välillä kysyy oikeesti luonnetta tämä elämä.
Onneksi on ystäviä/kavereita joiden kanssa voi rupatella mistä vaan.
Muttanyt tämä ystä laittaa nämä härpäkkeet kiinni ja ottaa kiltisti lääkkeensä ja koittaa mennä untenmaille. Peukkua taas pystyyn, että saisin nukutuksi muutaman tunnin putkeen. Se on paljon pyydetty mutta yritetään.
Kiitos jälleen kerran tästäkin päivästä. Yksin tämä elo olis aika tylsää <3
