Taas on menty vinhaa vauhtia sinne sun tänne. Yksi kovimmista jutuista oli se, että kahden vuoden minariprojekti saa hienon päätöksen viikonloppuna Piispalassa. Piispala oli minulle ennen kokematon juttu ja täytyy sanoa, että aika hieno paikka se on. uusi minimaajoukkue alkaakin jo 27.12 eli ei tässä kauaa makoilla kun lähdetään kohti uutta kahta vuotta 🙂
3-sarjan naisten kanssa ollaan koitettu tehdä myös lentopallosta helppoa ja aika hyvin siinä ollaan onnistuttu. Nyt joulun ajasta koitetaan ottaa kaikki hyöty pois ja treenata niin paljon kuin mahdollista. Seuraava turnaus on jo 12.1 ja toivon, että kun on sen aika ollaan vielä valmiimpia pelaamaan.
Yksi mikä on myös mukavaa niin lunta on tullu maahan hyvin ja sitä myöten ei ole niin pimeetä. Nyt on oikea talven tuntu. Tämä syksy on ollu aika pirun vaikee näiden kipujen vuoksi ja nukkuminen on jääny tosi vähiin. Päivällä olen vaan ollu viikolla tai sillon kun ei ole lentopalloa. Ihan parasta on kun olen päässy treeneihin tai seuraamaan palloa jossakin 🙂 Tuo minari on tietenkin numero 1 kokemuksena.
Hienoa oli myös käydä Siilinjärvellä kattomassa kun SaVo Volley pelasi CEZ-Cuppia. 3-2 täpärä voitto siitä irtosi mutta olis se voinu mennä vaikka 3-0 Savolle mutta kun ei niin ei.
Se mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ja siksi en ole juuri päivittäny näitä sivuja on, että kun ovat tehneet päivityksiä, niin en oikein osaa käsitellä näitä sivuja. Esim kuvien lisääminen tuntuu olevan todella vaikeeta enkä ole siinä onnistunutkaan 🙁 Sivut on muuttunu niin paljon, että oon pihalla kuin lintupönttö!
Eikä tämäkään ole onnistunu niin kuin olisin halunnu vaan melkosta sähellystä on sisältäny tämän tekstin esille tuominen. Toivottavasti opin tämän sillä jos tämä menee näin vaikeeksi lopetan koko sinun ylläpidon. Maksaakin ihan kunnioittavan paljon.
Mutta kaikesta huolimatta toivon, että tämä näkyy ja samalla tulee toivotetuksi rauhallista joulua jokaiselle lukijalle <3
Ihan kuin kulman takaa ylläri tuli taas joulukuu. Itse en ole mikään ”jouluihminen” ja se ei saa minussa aikaa ostamis vimmaa juuri ollenkaan.
Joulu on aina ollu minulle jotenkin raskas ja jotenkin semmonen kulutusjuhla. Lisäksi joulukuuhun kuuluu niin paljon surua ja murhetta. Ehkä juuri siksi joulu ei ole minulle kovinkaan riemukas toki ei ole koskaan ollu ilman noita murheitakaan.
Suurimpana murheena oli tietenkin pikku siskon murha -98.
Viime vuosina olen koittanu hyväksyä kaikki mikä liittyy jouluun ja koitan nauttia niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Nyt haluan vaan, että näen aikuiset ”muksut” saman ruokapöydän äärellä.
Eilen olin 30.11 ensimmäisissä ja tod.näk. viimeisissä pikkujouluissa Tuusniemellä. Olin apurina järjestämässä tilaisuutta joka meni kyllä todella hyvin. Ruoka oli älyttömän hyvää ja ihmiset oli todella onnellisen iloisia.
Onhan se mukavaa ja imaretelevaa kun saa pelkästään kehuja 🙂
Oli kyllä mukava olla paikalla. Puuhastelin noin 4h ja kyllä se alkoi tuntua kropassa. Ennen kotiin lähtöä lauloin ikään kuin lähtölaulun kun Henkka se peijooni juoni minut lavalle 😀 Vetäsin Olavi Virran Hopeisen kuun 😀 No ei menny ihan putkeen mutta kaksi paria tuli tanssimaan joten ei kait se ihan persiilleen menny 😀
Olkoon tämä joulu jälleen parempi kuin edellinen ja edellinen oli oikein hyvä.
Niin vain se on, että kovin mukavaa ei ikävä kyllä ole taas ollu vähään aikaan. On saanu valvoa ja kärvistelllä etenkin öisin. Nukkumaan ei ole tarvinnu kuin vasta aamusin kun ei yksinkertaisesti pysy enää pystyssä. Sohva on tullu tutuksi jälleen kerran.
Mieliala on on kyllä niin pohjissa kuin vaan voi olla. Ainoo mikä virkistää , niin kun pääsee salille lentopallon pariin. Olen pystyny vetämään treenit ihan kohtuu hyvin mutta sen jälkeinen elämä on ollu yhtä helevettiä. Kipulääkettä ja möllöttämistä.
Edelleen mielessä on vain se ajatus, että olis jossain korvessa mökissä ihan yksin ilman minkään laista ääntä.
Avantokin on jääny aika minimiin kun ei ole jaksanu lähteä. Kerran kävin yksin siellä jotenkin sekin on vähän tylsää nykysin vaikka se tekeekin mahottoman hyvää. Eli ongelmana on kun ei jaksa!
Nykysin ei ole päivilläkään mitään merkitystä. Ainoo merkitys ja meno on kun on treenit. Siinäpä sitä onkin. Kaupassakaan en ole käyny kun varmaan kuukausi sitten viimeksi.
Nyt sunnuntaina sentään olin liikenteessä kun lähdettiin Kiteelle pelaamaan lentistä joukkueen kanssa. Siellä meni oikeestaan tosi hyvin aina viimeseen peliin saakka. Se jälkeen alkoi pakotus ja tuska selässä joka poltti koko vasenta jalkaa 🙁 Välillä tuntu, että jalat pettää alta ja varmaan aika lähellä se olikin. Onneksi peli meni nopeesti 3-0 meille, sillä seuraavaa erää tuskin olisin pysyny ennää pystyssä.
Turnausvoitto ja sarjakärkeen.
Turnausvoiton lisäksi mukavaa oli kun sain tavata tulevia minareita 😀 Siellä oli jo ilmottautuneita ja ainakin kaksi uutta minaria vielä ilmottautui matkaan 🙂
Huippua 🙂
Tytär Ira ja äiti Minna torjumassa! Katja varmistaa takana.
Aamulenkin on jääny melkeimpä kokonaan ja siitä kärsii muuten varmaan eniten koirat. Ei olla päästy käyskentelämään pitkin peltoja ja metikköjä.
Toivottavasti pian päästään sillä ne on on ollu mahtavia hetkiä.
Mettässä kävely koirien kanssa on kyllä parasta mahdollista.
Eikyllä ole päässy katselemaan tähtiä saatikka revontuliakaan viime aikoina. Syy siihen on tuo sankat pilvet taivaalla jotka estää kaiken näkyvyyden taivaalle.
On ollu aika turhana kapistuksena kaukoputki valmiustilassa kuistilla.
Eikä ole tarvinnu kameroitakaan hirveemmin viritellä yöllisiä kuvauksia varten.
Mutta onhan tässä koko pitkä talvi aikaa odotella kirkasta pakkasyötä ja revontulia.
JUURET FESTIVAALI TULEE!
Yksi loistava juttu on se, että JUURET FESTIVAALI tulee jälleen Outokumpuun.
Teatteriväen kanssa ollaan puuhasteltu festivaalia muutamalla kokouksella mutta sekin menee nyt taiteellisen johtajan käsien kautta hyvin pitkälti ja erittäin hyvälle se näyttää juuri nyt.
Se ainakin on varmaa, että mahtava viikonloppu on tulossa ja puhumattakaan koko viikosta jolloin eri taiteen taitajat pitää työpajoja niin Kiisulla kuin muissakin paikoissa. Eli tämä kestää koko viikon ja esiintyjiä on tulossa ulkomailta ja tietenkin kotimaisia loistavia esiintyjiä.
Yksi tosi kova Suomalainen tähti on tulossa myös sunnuntaille mutta en vielä voi julkasta sitä mutta pian sekin tullee esille 🙂
Tämä on sellanen festari jota ei kyllä kannata missata missään nimessä. Toivon hartaasti, että itte olen kunnossa tuollon ja pystyn kattomaan kaikki esitykset alusta loppuun ja toiveissa olis saada otettua muutamia kuviakin 🙂
Lunta sataa hissukseen maahan ja nurmikko alkaa hitaasti peittyä vallkoiseen kylmään aineeseen tuoden valoa pimeyteen. Se on upeeta kun alkaa näkemään taas ulkona vaikka pimeestä tykkäänkin.
Vieläkään ei ole linkoa traktorin perään mutta kolme eri kapistusta on nyt tarjolla joita pitäs käydä kattomassa.
Olin jo siinä uskossa, että minun on vieläkin kunnostettava tuota vanhaa paskaa mutta jospa ei tarviiskaan. Halvemmalla kylläkin pääsis jos näin tekis.
Talvessa on paljon hienoja juttuja joista pidän mutta nyt on jotenkin sellanen fiilis, että voisin häipyä jonnekkin lämpimään, ainakin nämä loska-ajat vaikkei nyt loskaan juuri ole ollukkaan 🙂
Mahdollisuus olis lähteä esim. Espanjaan mutta ihan nin yksinkertaista se ei ole. Tai on kun vaan lähtee!
Pian pääsee uimaan omaan avantoon 🙂
Espanjassa ei vaan ole avantoa 😀
Meidän jokeen alkaa muodostua jääreunat ja silloinhan ollan avannossa. Tuo virtaava vesi on kyllä todella kylmää mutta tekee hyvää kun heti herättyä painelee suoraan heträämään jokeen niin kyllä päivä lähtee käyntiin kunnolla. Siihen puolilitraa rasvakahvia, niin jaksaa kärvistellä 😀
Mutta nyt taas jatketaan kärvistelyä sohvalla ja ajatuksena on käydä ulkona ainakin sen verran, että saa päivän lehdet luettavaksi.
