Kategoria: Uncategorized

Moi !!!

Niin se vain, että nyt elo ei mene oikein putkeen näiden kipujen ja vaivojen kanssa 🙁 Ei oo ihan äsken koskenu näin paljon. Selekä on niin kipee ettei sanotuksi saa ja vasen polvi on niin tulessa kuin se vaan voi olla ja jokainen askel tuntuu kuin se räjähtäs. Sitten tulee olo, että räjähtäs perhana niin päästäs siitäkin eroon.
Katkeis vaikka tuo selekäkin niin ei tarviis miettiä pystyykö kävelemään tai pääsekö aamuisin ylös. Joskus tuntuu siltä, että olis parempi olla liikuntakyvytön kuin tämmönen epätietoisuudessa ja kovissa kivuissa oleva elämä.

En voi kuvitella pahempaa elämää kuin mitä tämä on 🙁 Kipua, unettomuutta, väsymystä, kiukkua, pelkoa, itkua…… Siinäkö on miehen elämä ?
Tämä on aikuisten oikeesti todella inhottavaa. Kipujen tullessa vahvoja lääkkeitä ja se taas tuo mukanaa omat ongelmat. Autolla ei tarvii ajella, eikä tarvii tehä muutenkaan mitään mikä vaatiin tarkkaavaisuutta.

Kolmena pivänä piti ottaa vahvoja läkkeitä. No, ei auttanu normaali satsi vaan piti ottaa isompi annos ja se taas tiesi sitä, että ei tarvinnu ennää puhuakkaan kenenkään kanssa.
Ei auttanu kuin maata kotona ja kävellä sisällä jos pääsi ylös.
Avannossa käynti piristi pikkusen. Onneksi Sarilla oli vapaa ilta jotta päästiin avannolle uimaan. Kylmä on se joka helepottaa jonkin verran.

Eilen ajattelin, että kipu alkaa hellittää ja vähensin lääkkeitä jotta olis taas isku kunnossa. No, olimpa tosiaan iskukunnoosa joo. Yksi palaveri oli tänään ja jo siellä alko tuntua oireita mutta ajattelin, että se on normaalia niin kuin yleensä onkin vaan nyt se oli taas kivun kovenemista.
En lähteny palaverista kotiin vaan kävin hyvä ystävän luona juttelemassa politiikasta ja tietenkin olosta.*
Teki hyvää purppasta asioista ja asioiden vierestä.

Tämän jälkeen könkkäsin kumara-asennossa parturiin jossa oli tuolissa jo tosi vaikee istua. Korostan, että todella vaikeeta. HIrveesti en näyttäny kipujani mutta tuntu, että taju lähtee millä hetkellä hyvänsä. Se ei kuitenkaan lähteny ja sain maksettua ja ei kun ulos.  Ulos meno olikin nyt aika haaste koska ulos piti laskeutua portaita. Olin jo siinä uskossa, että itte en niitä pääse alas.
Kaiteista roikkuen pääsin lopulta alas ja menin Wildhauseen kattomaan Suomi – Venäjä peliä.  Peliä katellessa tuli niin paha olo, että tuntu taas, että taju lähtee.
Sain juotavaa ja heti perään tilasin ruokaa jonka pakotin itteni syömään. Onneksi tilasin evästä sillä kun olin syöny sen olo pikkusen helepottui ja paha olo helpotti.

SUOMI voitti ottelun ja sekös pisti ravintolan immeiset sekasin ! Huutoa kiljuntaa ja illakointia. Minäkin taputin ja olin mukana riemussa vaikka sisällä paloi.
Pian tämän jälkeen lähdin urkkatalolle jossa meillä oli illan treenit. Mietin jo kotiin lähtöä mutta halusin treeneihin. Nyt kyllä sanoin, että en voi olla oikein mukana vaan mieluummin huutelen penkiltä 🙂 Se sopi tietenkin kaikille ja niin treenit voi alkaa. Nyt oli sellaset treenit, että en ollu tehny niitä etukäteen juuri näiden kipujen vuoksi kun ei ole ollu voimia suunnitella.
Teemaksi muodostui 3 m hyökkäys. Pallo helpolla syötöllä taakse josta libero nosta passarille ja passi 3 metriin vuorotellen 6 ja 1 paikalle. 🙂
Hyvin ne meni mutta kyllä huomasi, että treenejä ei oltu suunniteltu. Onneksi nämä urheilijat on sen verran kovia ettei se haitannu vaan he teki parhaansa koko ajan 🙂

Yleensä minulla on tosi hyvämieli ja olo kun treenit on menny hyvin. Vaikka nyt nämäkin meni hyvn, kipu vaan vei ajatukset ja en pystyny iloitsemaan treeneistä 🙁 Hyvä mieli näistä kuitenkin jäin ja loistavaa mieltä jäi siitä kun sain ilmottaa yhdelle joukkueen jäsenelle, että hänet on VALITTU MAAJOUKKUELEIRILLE Kuortaneelle 10.3 😀
Aivan mielettömän upee juttu 🙂 Miljoonasti onnea Jennille joka todellakin on ansainnu paikan leirille 🙂

Harkkojen jälkeen piti jäädä vielä istumaan ja huoilaamaan ennen kuin lähtisin kotiin. Istuessa alkoi naisten salibadyporukka valua saliin. Hetken katoin heidän harjotuksiaan kunne päätin lähteä kotia päin.
Lähtö ei sitten sujunukkaan niin kuin normaalisti.
Salilta ylätasenteelle on portaat ja nämä portaat meinas käydä minulle liian vaikeaksi könyämiseksi. Sai tehdä täyden työn ennen kuin olin päässy ne ylös. Ei auttanu, itku tuli portaissa ja hirmunen epätöivin tunne valtas koko mielen.
Jostain syystä vielä hävetti ihan hirveesti kun kahviossa oli ihmisä ja he käänty kattomaan siihen suuntaa josta tulin. Pöydässä istu minulle hyvin tärkeä ihminen ja normaalisti menisin heti vaihtamaan kuulumiset mutta nyt en pystyny sitäkään tekemään vaan könkkäsin 10cm:n askeleilla määrätietosesti ulos. Kyynelsilmin poistuin paikalta toivoen ettei kukaan ennää nää minnuu.

Kotona lääkekaapille ensimmäiseksi ja lääkettä naamaan paremman ja kivuttovamman olon toiveissa. Samalla laitoin ilmotukset, että passikuvia ei oteta tällä viikolla ennää ollenkaan. Tuo tiistai eilen oli sellanen etten halua enää koskaan samanlaista kuvauspäivää.
Pakko huilata nyt ja aamulla piikeille.

Valitusta todellakin taas. Välillä tuntuu, että onko minun elämässä muuta kuin kipuja ja valitusta ? Nyt jos koskaan pitäs nähdä niitä hyviä asioita mutta vaikeeta sen. Toki tiedän, että niitä on ja oikeesti niitä on todella paljon mutta nyt en oo kykenevä niitä tuomaan esille.

Elämä kipujen kanssa on melkosta taistelua mutta ilman näitä kipuja minulta olis varmaan jääny huomaamatta joitakin tärkeitä asioita elosta. Yksi minkä olen oppinu  kivusta niin se, että sillon kun pystyy, sillon on mentävä ja tehtävä.
Niinhän minä teen ja tulen tekemään jatkossakin jos luoja niin suo 🙂

Kello on jo kaksi yöllä ja edessä on varmasti pitkä yö mutta piikit aamulla varmaan johelepottaa….. niitä odotellessa hyvä yötä nille jotka pystyvät nukkumaan 🙂

ps. Nukkukee niin paljon kun ikinä vaan pystytty 🙂
ps. 1 oikolukua ei olla tehty eli kirotusvireitä takuulla on 😀

Öitä.

Terve !!!

Yö meni jota kuinkin ok mutta hyvin vähäsellä unella. Valvoa piti aika aamuun saakka. Noin viiden maissa menin sänkyyn pitkälleen. Sitä ennen kävelin ja torkuin välillä sohvalla.
Mukavaa oli kun sain nukutuksi noin kuudesta kahdeksaan tais olla jopa puoli yhdeksän kun nousin ylös.

Liike ei todellakaan ollu kovin sipakkaa aamulla ylös noustessa. Vessaan meno kesti jonkin aikaa mutta hitaasti ja varmasti sinne pääsin.
Nyt en tehnykkään espressoa vaan myllytin suodatinkahvia 🙂 Pitkästä aikaa tein suodattimella kahvia ja sehän maistui oikein hyvältä.
Kahvi on Italialaista Lucaffea joka on todella hyvää. Monta eri maan kahvia ja montaa merkkiä olen vuoden aikana maistellu ja juonu mutta kyllä Italialainen on alkanu olla meidän lempikahvia. Toki vahva Cubalainen ja makea Brasilialainen on myös hyvää.

Päivä meni aluksi vaan kipuja kuunnellessa ja mikä ikävintä, lääkkeet loppu viikonloppuna eikä minulla ollu kuin vahvoja muutama.
Tänään en voinu ottaa yhtään kun illlalla oli lähdettävä kylille ja treeneihin. Hammasta purren siis ja sitä hammasta joutu kyllä puremaan sen verran kipee selekä ja polovi on ollu.

Pakotin itteni ulos koirien kanssa ja käytiin kävelemässä tontin reunoja. Kävelyn jälkeen menin Zafiraan ja kokeilin lähteekö se käyntiin ja miten ollakkaan käyntiin lähti ekalla 🙂
Siirsin sen pois tuosta autotallin viereltä jotta mahtuu lumia pudottamaan katolta. Sammutin auton heti kun sain sen siirrettyä ja avasin konepellin ja aloin tutkia sitä. Järkytys oli suuri  kun huomasin letkuja puuttuvan, suojat puuttu kaikki ja siellä täällä oli sen näköstä ettei kaikki ole kohillaan !!! Auto oli 11 kuukautta huollossa ja siellä ei tapahtunu muuta kuin vahonkoa ! Siellä myös rutattiin auto kyljestä. Nyt takaovessa on hirvee lommo ja naarmuja. Että näin meillä hoidetaan autoja huollossa. Nyt täytyy miettiä mitä ja miten tästä edetään. Se on ainakin varmaa, että tähän tämä ei jää.

Ennen treenejä meni apteekkiin täydentämään varasto ja sen jälkeen suoraan treeneihin.  Melko paljon mietitytti pystynkö pitämään treenejä kovinkaan aktiivisesti mutta niin se vain on, että kun pääsee tekemään hommia niin alkaa kipukin unohtua. No, ei se todellakaan unohdu mutta valmentaminen antaa muuta ajateltavaa 🙂

Ensimmäiset treeni meni niin hyvin kuin ne vaan voi mennä 🙂 Teemana oli nyt kolmella torjunta. Aluksi käytiin läpi mitä tehdään ja miten edetään ja sitten vaan toteuttamaan. Alussa tietenkin askellukse meni miten meni mutta ei aikaakaan  kun se alkoi sujua loistavasti.
Vastapuolelta tuli hyökkäyksiä vuorotellen nelosesta ja kakkosesta jotka sitten torjuttiin kolmella. Erittäin hyvät treenit 🙂
Perään 15 taon jäkeen C-tyttöjen treenit. Siellä homma lähti käyntii jojopallottelusta viistopeliin. Pientä tekniikka opastusta väliin ja homma toimi kuin seikon kello 😀

Hyvä mieli jäi molemmista treeneistä hyvä kun sain tekemistä ja päälle muutakin ajateltavaa kuin kipu. olen oikeesti oikee onnenpekka kun saan olla tekemässä urheilua ja kehittämässä nuoria urheilun parissa 🙂

Kotiin päästyäni apteekin ostokset esille ja helepotusta hakemaan niistä. Vielä ei ole purassu mutta toiveissa olis, että yöksi jo olis purassu.
Yö, aamu ja päivä oli aika vaikee mutta oon luottavainen, että olo helepottuu nyt taas kun on lääkkeitä. Yö jos mennee huonosti menen piikeille aamulla jotta edes seuraava yö sujuu paremmin.

Kaikesta huolimatta vaikka kivulias päivä olikin, oli silti tuo ilta treeneinee hieno ja mieli parani huomattavasti siitä mitä se oli.
Kiitos jälleen kerran tuesta niille jolta sitä sain 🙂 Voimaa niistä saa paljon.

Hyvät yöt.

Moro!!!

Huoh… Niin mennään taas omassa maailmassa ja tämä maailma ei ole se mieluisin maailma taivaltaa. Kipu on sellasilla korkeuksilla josta ei todellakaan voi nauttia.
Ikäväksi tämän tekee vielä se, että minulta loppui tramal ja nyt joudun ottamaan noita muita jolloin ei tarvii lähtee kotoo mihinkään.
Tänään olis ollu Joensuussa Riento- Hurrikaani peli mutta eipä tarvinnu lähtee sinnekkään. Ollaan sitten kotona ja kärsitään kivuista.

AIka vähän on niitä hyviä ajatuksi päässä nyt mutta onneksi hyviäkin päiviä tullee vielä olemaan. Ootan kun kuuta nousevaa sitä päivää kun pääsen leikkauksee ja polveen tulee tekonivel. Loppuu ainakin yksi kipu 🙂
Vasempaan polvee teippasin kinesioteipin tukemaan ja helepottamaan. Onneksi teippaus on auttanu sen verran, että pystyn pikkusen kävelemään sisällä.

Pelin katoin netin kautta ja alku Riennolta oli todella hyvä ja se menikin johtoon jo 2-0 mutta niin vain Hurrikaani vei seuraavat kolme erää ja näin tikkari lähti suusta.
Jotenkin kun tulee pari virhettä niin on todella vaikeaa noust aylös sieltä.
Päävalmentaja Säisän Jani ei ollu penkin päässä kun mies oli juuri päässy sairaalasta vatsapöpön vuoksi. Vielä ei toedetä mikä vaivas mutta eiköhän mies nähdä  ensi lauantaina AREENALLA kun peli on siellä 🙂
Tavotteena saada yli 2000 ihmistä peliin kannustamaan Rientoa. Tapahtuma on samalla tukitapahtuma Riennolle.
Olkaatte kaikki tervetulleita paikan päälle kannustamaan ja tukemaan Riennon kulkua mestaruusliigassa.

Hmmm… Päivä ja ilta on ollu yhtä helevettiä. En jaksais valittaa mutta kun ei oikein ole muuta kuin nämä tämän hetken ajatukset päässä. Koskee, koskee, kirvelee, koskee……..
Firmaa pitäs ajatella ja pitäs alkaa tehdä töitä ja suunnitella hinnastoja, sopimuspohjia jne….. mutta miten tässä voi miettiä muuta kuin selviytymistä.

Huominen ei voi olla kuin parempi. Tämän huonommaksi ei juuri voi mennä. Ajatella, että tänään olis meillä ollu vielä turnaus Liperissä mutta kun porukkaa on leirillä nii ei saada tarpeeksi porukkaa matkaan. Pelaajia olis mutta kun heillä ei ole tarvittavaa lisenssiä. Olis ollu aika vaikee olla turnauksessa jos nyt olisn ylipäätään päässy sinne.

Näillä fiiliksillä on menty tänään voi kun huominen olis jo parempi ja tietenkin se on. Huomenna saan myös puuttuvia lääkkeitä.

Näillä mennään

Öitä.