Kategoria: Uncategorized

Moro!

Tänää koitti se päivä jota ollaan odotettu kuin kuuta taivaalta ! Alkoi nimittäin MINARI Tanhuvaarassa 😀
Aamu kuitenkin alkoi melkoisella rytinällä kun Zafiraan piti vaihtaa ensin jarrupalat ennnen kuin pääsin matkaan kohti Savonlinnaa.
Soitto paikalliseen varaosakauppaan ja miten ollakkaan sieltä löytyi hyllystä jarrupalat !!! Se, että jarrupalat löytyi Okun hyllystä, tarkotti sitä, että minulta säästyi 100km 🙂 Nyt ei ollukkaan niin kiire ennää vaikka pientä hoppua olikin.
Klo 11 olin autoni kanssa kaverin luona ja keula ylhäällä. Vesa vaihto jarrupalan alta aikayksikön ja minä pääsin huoletta liikenteeseen. Vielä pikasesti kotiin hakemaan kamat ja sen jälkee Zafiran keula kohti Tanhuvaaraa ja minaria.

Matka tänne olikin sitten sellanen mitä en ole ennen kokenu. 100km ja aikaa meni tasan 2h. Sarvikummun väli ajettiin 30km/h eikä yhtään kovempaa. Ohittamaan ei voinu alkaa kun edellä ajava ajo niin keskellä tietä ettei mitää jakoa ohittaa. Ajetaan sitten 3 kymppiä !
Isommalle tielle päästyäni otin riskin ja aloin ohittamaan autoa ja pääsinkin ohi mutta oli se vaikeeta. Loskaa tiellä oli 10cm ja kun vielä kaveri ajoi keskellä sai töitä oikeesti tehä, että pääsi ohitse. Sen jälkeenkään vauhtia ei pystyny olemaan kuin vaan noin 60km/h. Heti jos lisäsi vauhtia, alkoi auto heittelehtiä minkä kerkes. Luistonesto touhusi koko ajan.
Zafira on minusta hyvä auto ajaa muuten paitsi loskasella kelillä. Auto on kevyt perästä, korkee ja kapea. Varmaan yksi huonoimmista autoista ajaa loskasella tiellä. Jos olisin tienny miten paljon lunta tullee ja loskaa niin olisin lähteny Saabilla ehdottomasto. Se mennee kuin höyryjuna oli keli mikä tahanssa.

En ole näin kauaa koskaan aikasemmin tullu Tanhuvaaraan kun mitä nyt mutta pääasia, että pääsin perille. Perillä odotti 31 kappaletta nuoria urheilijan alkuja innoissaan ja jännityksissään mitä tuleman pitää 😀
Mukavaa oli kun paikalle tuli sellasia ihmisiä joihin olen titustunu jo ensimmäisellä minarilla 😀 Mukavaa oli tutustua uusin ihmisiin ja ennen kaikkea älyttömän mukavaa oli tutustua uusiin minareihin 😀

Alkupalaverin jälkeen syömään ja siitä ei kauaa nokka tuhissu kun oltiin jo salissa treenaamassa ! Nonna veti alkulämpät totuttuun tapaan ja minä napsin muutamia kuvia minareista 🙂

Mahtava fiilis oli jo heti alusta taas jälleen kerran. On se vaan niin upeeta kun nämä nuoret urheilijat tekee hommia ja se miten he oppiivat asiat niin nopeesti. Alkulämpässä Nonnalla on aika vaikeitakin liikkeitä mukana ja voisi kuvitella, että eihän ihminen voi ees taipua noihin, niin muuttaman minuutin päästä nämä minarit tekeen sen jo helposti.

Leirin teemana on sormilyönti. Parkkalin Jouni  piti yhdessä lohkossa omaa ryhmää ja minä Pertsa ja Lounis pidettiin omassa lohkossa ja Nonna oli omassa lohkossa eli kolomessa lohkossa mentiin 🙂 Sitten vielä Kirsi ohjaa vanhempia jumpissa ja muissa urheilullisissa toimissa 🙂

Kyllä oli mukava päästä taas puuhaamaan lentopalloa näiden ihmisten kanssa 😀 Niin kuin hyvin usein sanon, se ilo ja riemu , se oli taas nähtävissä tekemisessä 🙂 Mahtavaa oli myös kun äitejä, isiä, siskoja veljiä oli katsomossa paljon paikalla seuraamssa miten nuori urheilee uudessa porukassa 🙂 Oikein mukavia ilmeitä oli havaittavissa 😀

3 x 45 minuutti mentiin ja ainakin minulla alkoi kroppa huutaa hoosiannaa ja ikävä kyllä tämä polvi oli se joka prakas eniten. Selkä oli vielä joten kuten mukana mutta jalka ei meinannu kestää ennää. Kipu alkoi olla sitä luokkaa, että ainoa pelastus oli , että pääsee lepäämään. Mitä olis tullukkaan jos Pertsa ja Lounis ei olis ollu minun kaverina. Siksi taas kehun tätä tiimiä, on se vaan huippu ! 🙂

Iltapala vielä ruokalassa naamaan ja sen jälkeen pyöreeseentorniin kämpille ja viettämään ansaittua vapaata. Nämä vapaat ja niin sanottu oma-aika on se aika jolloin vielä tutustutaan toisiimme. Nyt oli jo hienoa huomata miten uusia kavereita alkoi tulle monelle mutta pääasiassa vielä oli kaverit keskenään.

Todella mahtavaa, että uusia minari alkoi ja tällä poppoolla mennää sitten seuraavat kaksivuotta putkeen 😀 Uskomattoman nopeesti menee 2 vuotta. Nyt ajattelee, että kaksivuotta miten pitkä aika se on mutta joka kerta päätösleiri on yllättäny nopeudellaan 😀

Kello tikittää nyt jo viittä ja minulla ei ole juuri unta ollu yhtään mutta eipä kait tuo ole ylläri kellekkään. Kierrolla kun kävin käytävillä niin todella hiljasta oli. Ei kuulunu pihaustakaan mistään 🙂 Eli kaikki o siis hyvin 🙂

Minarin ensimmäinen päivä on pulkassa ja puoli kahdeksan alkaa taas homma luistaa ja aamupalaa kitusiin jotta ysiltä jakssa taas juosta pallon perässä. Sormilyötiteema jatkuu vielä aamupäivän ja katotaan jos päästää iltatreenein aikana jo pelailemaankin 😀

Aamutreeniä odotellessa….palataan:)

Hellurei !

Tästä lähti vuoden ensimmäinen päivä ja aika vikkelään päivä meni puuhatessa kaikenlaista. Unet jäi ylläri ylläri vähiin. Kömmin sänkyyn noin kolmen maissa ja ylhäällä olin jo ennen kuutta eli hirveesti ei taas nukuttu. EI se mittää. Nettisurffailun jälkeen aamupalaa ja sen jälkeen puuhastelemaan talon hommia.

Meidän traktori oli ensimmäisenä kohteena ja siirsin ”ladatun” akun takas hyttiin ja kokeilemaan lähteekö käyntiin. Yllätys oli suurin kun ei edes virtavalot syttyny 🙁
Siinä sitten hetken ihmettelin, että mitäs nyt ? Traktori oli kuitenkin saatava käyntiin kun Anssi oli tulossa laittamaan ketjuja minun kanssa.

Anssi tuli ja yhessä sitten ihmeteltiin miks ei käynnisty ? Lähettiin hakemaan isompi laturi ja se oli sellanen jolla voi käynnistää myös. Niin vain kävi ettei silläkään halunnu käynnistyä joten jätettiin latautumaan siihen ja itte lähettiin sisälle kahvittelemaan.
Samaan aikaan meille tuli myös meidän kummmipoika Luka veljensä ja isän / äidin kanssa kylään. 🙂 Kyllä oli pojat kasvanu ihan älyyttömästi sitte viime näkemän !
Vajaa tunti kerettiin siinä rupattelemaan kun oli lähdettävä viemään zafiraa jarrupalahuoltoon. Muuten se meni hyvin mutta kun pitää vaihtaa etujarrupalat , siihen ei käy takajarrupalat !!! ? Hmmm…. No ei muuta kun huomenna enne Tanhuvaaraaan lähtöä täytyy käydä vaihtamassa palat rempata se ennen lähtöä. (En itte)

Rengas takas kiinni ja kotiin. Pieni lepohetki kotona ja sen jälkeen kello olikin jo lähes neljä, jollon Anssi taas palaisi traktorin kimppuun.
Lumiketjut oli mulla puupinojen välitömässä läheisyyydessä lumen alla, joten ei muuta kun lumilapio käteen kaivamaan niitä esille. Ketjut on oikeet metsäketjut ja se tietää sitä, että ne painaa noin 100kg kappale. Niitä ei tämmönen hintelä poika yksikseen kantele 😀

Löysin ketjut ja päätin kokeilla josko saisin pulkalle vedettyä ketju kerrallaan ne tuohon pihalle valmiiksi päälle laittoa varten.
Miten ollakkaan pikkusen kerrallaan sain ketjua pulkkaan ja pian ketju oli kokonaan pulkassa. Ei muuta kun vetämään….. NAPS !!! Naru poikki ja oli hyvä etten lentäny itte hankeen sen takia.
Pinojen päällä oli narua ja sen kun sain vaihdettua homma tai pulkka luisti oikein hyvin ja ensimmäisen ketjun pihamaalle 😀
Sama uudestaan mutta tämä olikin jo pikkusen vaikeempi saaha kun jalkaan ja selkään alko koskea mutta ähistelyn ja pienempien askeleiden turvin sain toisenkin ketjun etupihalle 😀

Just kun sain ketjut siirrettyä , Anssi tulikin paikalle ja ei muuta kun kokeilemaan lähteekö Intikka käyntiin !!!!
Niin vain härpäke hörähti ja tuttu meteli täytti Myllyjoen tilan pihamaan 😀 Kaksi miestä oli suu virneessä onnellisen oloisina kun Intikan savupiipusta tuli tummahkoa savua ilmaan 😀 Voi sitä riemua 🙂

Nyt oli traktori käynnissä ja sain jopa ajettua sen pois lumikasasta jossa se oli parkissa ollu yli 3 kuukautta. Miksi se ei lähteny käyntiin jollain oli unohtunu virta päälle kun ajoi sen tuohon paikkaan 🙁

Oli jo aika pimeetä ja mielessä oli, että ei laiteta ennää noita ketjuja paikalleen mutta Anssi oli taas sitä mieltä, että laitetaan vaan ja niin me alettiin niitä laittamaan paikoilleen. Se kävi todella nopeesti kahdestaan. Minä suurimmaksi osaksi kopissa ajamassa kun ketju sidottiin ensin kiinni narulla renkaaseen ja se meni kuin itsestään paikalleen 😀
Sama toiseen ketjuun ja tunnissa oli ketjut paikallaan.

Vielä päätteeksi käytiin hakemassa metsän reunalta linkokin perään kiinni ja sekin meni nopeesti kun minä vaan ajoin ja Anssi laitteli sokkia kiinni 😀
En muistanukkaan miten kevyt Intikka on käännellä kun ei ole ohjaustehostinta !!! Kädet kiittää 😀

Huh huh , se oli siinä ja oli todella upeeta, että Anssi sano, että laitetaan vaan jo nyt ketjut paikalleen. Eipähän tarvii ennää miettiä tuota asiaa 🙂 Ilmakin oli nyt sopivan lämmin tuohon hommaan. Ei olis ollu kovinkaan mukavaa hommaa 20 asteen pakkasessa.
KIITOS Anssi jälleen kerran mahtavasta avusta 🙂

Aamulla siis kiirettä pitää kun auto on huollettava mutta sen jälkeen onkin jo kauan odotettu hetki ! Uusi MINIMAAJOUKKUELEIRI alkaa Tanhuvaarassa 😀 😀 😀

Minari on minulle jo kolmas ja jokainen kerta on ollu ikimuistoinen. Kahden vuoden projeksi alkaa siis huomenna klo 15.00 jonne tullee 32 – 02 ja 03 syntyneitä tyttöjä ja poikia. Seitsemän kertaa kokoonnutaan Tanhuvaarassa ja yhden kerran kokoonnutaan Italiassa jossa vietetään koko viikko 😀 Aivan huippua 😀

Meillä Tanhuvaarassa on niin hyvä tiimi kasassa että voisin kehua sitä vaikka joka päivä moneen kertaan 😀
Ainut mikä askarruttaa niin tämä minun kunto ? 🙁 Miten jaksan tai miten polvi ja selkä jaksaa 2,5 vuorokautta hyppiä. No, tällä kertaa otan rauhallisemmin ja kokeilen saada vaikka kuvia enemmän aikaseksi. Onneksi siellä on apureita paljon 🙂

Näillä fiiliksillä vuoden ensimmäinen päivä ja minusta tämä päivä oli oikein mukava. Kummipoika oli perheineen kylässä, traktori sai ketjut ja lingon peräänsä, maha täynnä hyvää ruokaa, vaimo kotona, Tarukin tuli kotiin, Satu hoitanut juhlansa hyvin, Jussilla oli menny juhlat hyvin, mikäs tässä on ollessa 😀

Että taas on mukava olla vaikka pikkusen kippee 😀

Moro !

2014 vuosi alkaa olla paria tuntia vaille taputeltu ja mitä tästä on jääny käteen.  Kaikkea en ala missään tapauksessa kirjottamaan tai muistelemaan mitä missäkin on ollu mutta muutama minulle tärkeä asia saa kirjaimet ympärilleen.

Vuosi oli minulle näiden vaivojen vuoksi vaiken varmaan koskaan mutta ihmeellisesti sitä on jaksanu vaan päivästä toiseen mennä. Ilman ystävien ja kavereiden tukea nän ei varmastikkaan olis.
Monta mahtavaa tapahtumaa oli tänä vuonna ja yksi niistä oli minareiden kanssa Italiassa ja tietenkin se viimeinen leiri <3
Erityis kiitos mennee ehdottomasti Naapurille Kontkansen Anssille ja Anjalle. Yksi suuri kiitos mennee Mustosen Janille ! Nämä ihmiset ovat olleet meille kultaakin tärkeemmät ja ilman heitä meillä ei olis läheskään niin hyvä olla kuin mitä nyt on. KIITOS TEILLE <3

Äärimmäisen onnellinen olin myös kun minut valittiin Outokummun positiivisimmäksi ihmiseksi !!!! Se oli kyllä kuin olis halolla pämäytetty päähän 😀 En voisi ikinä saada tämän parempaa huomionosoitusta. Olen tästä kunniasta todella onnellinen ja ylpeä 🙂 KIITOS !!!

Todella upeeta on myös se, että sain aikaseksi Outokumpuun oman KIPURYHMÄN 🙂 Kipuryhmästäon tullu minulle oikein hyvä ja tärkeä juttu. En olis uskonu kuinkan paljon on  samanlaisia juttuja eri ihmisllä. Olen saanut kipuryhmältä todella paljon. Hieno juttu !

Tuo minimaajoukkue on tullu minulle myös tosi tärkeeksi asiaksi ja olen etuoikeutettu, että saan olla mukana tässä upeessa projektissa. Vilpitön ilo ja riemu. Koko perheelle tarkotettu minari on sellanen joka jää varmasti kaikille jotka siellä ovat mieleen ikiajoiksi. Tuon parempaa ei ole olemassakaan ja siitä kiitos kuuluu Parkkalin Jounille joka on koko minarin isä. Tanhuvaaran ryhmässä mahottoman iso kiitos kuuluu meidän tiimille eli Pertsalle, Kirsille, Nonnalle ja Jesselle. Parempaa henkeä saa ettiä 🙂

Pettymyksiäkin oli. Minun piti päästä Puolaan lentopallo MM-kisoihin ja kaikki olikin jo valmiina lähtöön kunnes sairaala päätti, että minut leikataan samaan aikaan kun olisin Puolassa 🙁 Niin jäi harkinnan jälkeen matka tekemättä. Kohtalo puuttu uudestaan ja minulta piti leikata hammas pois suusta ja kun ilmotin siitä sairaalaan, leikkaus peruttiin ja siirrettiin kuukaudella 🙁 Olisinkin päässy Puolaan mutta kerkesin jo perua kaikki.
Vielä paria päivää ennen kisoja sain mahdollisuuden lähteä matkaan mutta päätin lähteä minarille ja hyvä, että näin päätin sillä minari oli aivan mahtava sillon.

Leikkaukseen pääsin ja sen jälkeen onkin sitten ollu välillä yhtä helevettiä. Kauaa ei menny  tekoniveleikkausta kun jouduin Kuopioon leikkaukseen kun stimulaattorista loppu akku 🙁 Pikaleikkauksen jälkeen tuli taukoa jalan kuntoutukseen ja sekös sitten vaikeutti kuntoutusta paljon. Lisäksi sain uuden hermokivun ja se onkin sitten pirullinen. Itasin ei voi pitää ees sukkaa jalassa kun sen tuntuu pahalta. Jalkaa pitää pitää ilmassa jotta se ei ole missään kosketuksessa minkään kanssa.
Onneksi se on pikkusen helepottanu ettei oo ennää niin hirveen ärhäkkänä.

Vaikka paljon on ollu murhetta on myös paljon ollu noita iloa ja riemuja matkassa ja koitan ajatella enemmän noita mukavia asioita niin itelläki on paljon parempi olla.

Lentopallosta en ole päässy eroon vaikka sekin oli aika lähellä. Sen verran muutosta on tullu, että en valmenna tällä kaudella junnuja mitä nyt minari ja A-tytöt. Lähdin valmentamaan aikuisia koska uskoin pääseväni siinä helpommalla kun vanhemmilla on jo osin tekniikat kohillaan. Voin vaan huudella reunoilta jos on asiaa 😀
Mielenkiintoista on ollu tämäkin vaihe ja eikä sitä tiedä mihin tämä johtaa vai johtaako mihinkään. Tällä joukkueella voitettiin lohkomme ja päästiin ylempään jatkosarjaan 🙂
Kevät kausi tullee olemaan minulle varmasti haastava ja voimia viepä mutta uskon myös, että se antaa minulle voimia jaksaa.

Haluan kiittää jokaista ihmistä jotka ovat olleet kanssani tekemisissä vuonna 2014. Minimaajoukkue ja nämä läheisimmät ystävät ympärillä, olette minulle se voima <3

Sitten vielä se tärkein mitä ilman en olisi yhtään mitään, PERHE ! Ilman Vaimoa ja lapsia en varmaanaan olis edes hengissä enää. Perheen merkitys on niin suuri ettei sille löydy edes sanoja <3
Välillä pitää ihan ihmetellä miten rakas vaimo kestää ja jaksaa tätä huushollia. On ne nuo vaimot ja äidit ihmeellisiä !!!

OIKEIN HYVVÄÄ JA PARASTA MAHDOLLISTTA UUTTAVUOTTA 2015 <3