Kategoria: Uncategorized

Huomenta !

Nyt näin aamulla juttua kun on tätä aikaa. Mukavaa o se, että sain jopa nukutuksi parisen tuntia ja se antoi tai palautti voimia paljon 🙂
Nuo unet oli todella hyvä ja sillä mentiin eilisen illan treenitkin oikein hyvin. Vaikeeta kyllä oli lähtee kohti Ylämyllyä mutta kun sinne pääsi niin taas alkoi kaikki muu unohtua. 2h meni kuin siivillä ja tekeminen oli minusta taas oikein hyvää ja jos oltais aina tämmösessä tekemisen vauhdissa oltais tosi hyvässä kunnossa koko porukka.
Mutta se minua huolestuttaa edelleen kun tuo lähteminen alkaa olla vaikeempaa ja vaikeempaa. Syy tähän on tietenkin tämä väsymys. Voi pahus kun saisi nukuttua vaikka tuon 3h yössään.

Tämä yö oli todella pitkä ja varmaan tämän yön kipuihin syynä on se kun innostuin harkoissa lyömään palloa sivusta liberolle vitosepaikalle. Paukuttelin palloja välillä oikein huolella mutta noin puolessa välissä joukkueen kapteeni otti lyönnit haltuun ja minä siirryin sivuun. Nyt tästä riemusta sitten kärsitään mutta toivon mukaan ei tarvii kärsiä pitkään. Eikä se pitkään voi ollakkaa kun tänään illalla taas on harkat ja tällä kertaa Liperissä.

Mitä tullee tähän yöhön niin meinas hermo mennä. Menin sänkyyn toiveissa saada olla edes paikallaan peiton alla mutta se toive oli tuhoon tuomittu. Tunnin verran pyöriskelin sängyllä kunnes ei auttanu kun nousta ylös ja kömpiä olohuoneeseen. Pientä kävelyä ja syömistä ! Tuo yösyönti / surusyönti on se minkä haluisin jättää pois mutta kun yöllä yksin pakotuksineen ravaa kämppää ympäri , tulee haettua lohdutusta jääkaapista. Ei siis ihme , että poika ei hoikkene 🙁
Jostain syystä tämä yö oli tavallistakin pitempi ja telkkaristä ei todellakaan tullu kuin ÖÖ-luokan leffoja 🙁 Viiden maissa aloin keitellä Johan & Nyströmin kahvia koska Sari heräisi lähteäkseen töihin. Kahvi onnistu todella hyvin ja maistu erittäin hyvälle.
Mieli tekis alottaa kokeilemaan enemmänkin noiden suodatinkahvin makuja mutta ei ole espresson voittanutta vielä vastaan tullu 😀

Sari lähti töihin ja minä taas yksin odottamaan, että nukahtasin vähäksi aikaa tai, että olis jo ilta, että alkaa treenit.
Ajatukset yöllä oli aika paljon tulevassa tietokonekuvauksessa. Mitä löytyy selästä ja montako leikkausta vielä on edessä ? Olipa yksi tai useempi leikkaus edessä tulos on kuitenkin se, että pitkään taas mennee toipuessa 🙁
Ei tunnu hyvälle mutta jos kivut sillä helepottaa, nii antaa mennä vaan.

Nyt taas tosiaan ootellaan mitä päivällä keksis ja mitä pystyis tekemään.

Moro

Viime aikoina olen miettiny mitä kaikkea haluaisin tehä. Niin paljon joutuu luopumaan ja yleensä se luopuminen on juuri sitä mistä tykkäis. On se niin väärin.
Ajatukset on ollu kuntoilussa ja urheilemisessa aika paljon ja aika paljon minä varmaan urheilisinkin jos pystyisin. Hiihtäminen on ollu minulle rakas juttu ja tänä talvenakin se on ollu mielessä todella paljon. Ennen leikkausta (polven) olin siinä uskossa, että kun toivun niin alan hiihtämän ihan kunnolla. No ei ole tarvinnu hirveesti suksia voidella 🙁

Uinti ja lenkkeily olis kanssa se jota tekisin. Uinti on todella mukavaa ja siinä jos missä kunto kasvaa ihan niin kuin hiidossakin. Ikkään en oo ollu juoksia mutta lenkillä kävin kuitenkin aika säännöllisesti aikoinaan. Ei oo tarvinnu ostaa uikkareita sen takia, että ne olis kulunu käytössä eikä liiemmin lenkkikenkiäkään ole tarvinnu lenkkien takia hommata.

Tietenkin lentopallo kuuluis varmaan muutamana iltana viikossa kuvioihin. Valmentamisen ohella itte pelaaminenkin on huippua. Pelikenttää on todella kova ikävä ! Oon tosi ilonen, että kävin ennen leikkausta pallottelemassa Maljasalmella ja Varislahdella. Se miksi sillon kävin pelaamassa kipulääkkeiden avulla niin mielessä oli jos en ennää koskaan pääse kentälle niin pakkohan se on vielä pelata vaikka pikkusen koskiskin…… ja kyllähän se koski !!!
Siitä huolimatta oli tosi mukava, että kävin pallottelemassa 🙂
No, uudet pelikengät on hommattu jos vielä joskus pääsisinkin pelailemaan mutta nyt sekin tuntuu todella utopisteselta unelmalta.

Taitaa vaan olla niin, että minun kohdalla nämä asiat voi unohtaa kokonaan 🙁 Luopuminen on ollu ja on suurta tuskaa. Voi hitto sitä tunnetta kun huomaa, että ei pystykkään 🙁 🙁 🙁
Se epätoivo, masennus, turhautuminen…….

Ensisijainen tavote on pystyä kävelemään normaalisti ilman, että tarvii irvistää jokaisella askeleella. Kun pystyis kävelemään ilman, että vaappuu eikä kukaan huomaisi, että jalat on kipeenä, selästä puhumattakaan.

Lukemattomia kertoja oon mielessäni näitä vatvonu ja joskus käy mielessä, että kyllä minä pystyn mutta nykysin vähemmän ennää kun tämä todellisuus on raaempaa kuin mitä oon ymmärtänykkään. Nyt tämä alkaa aueta pikku hiljaa minullekkin.
Valmennuksessakin on alkanu olla mielessä huolia. Se, että en itte ennää pysty näyttämään miten joku asia tehdään koskee sieluun varmaan eniten. Aina on etittävä joku joka ossaa näyttää ja selittäessä mennee monesti aikaa enemmän ja se ei ole hyvä kun muutenkin aikaa on niin vähä yleensä saleissa.

Luopuminen on ollu iso juttu minulle. Vielä viisi kuukautta sitten olin aika optimistinen näidenkin asioiden kanssa mutta nyt on kai alettava ymmärtämään ja luovuttamaan.
Valmentamistakin on mietittävä tarkkaan kannattaako se ennää. Edelleen saan kyllä mielihyvääkin siitä mutta ainakaan yksin minusta ei taida ennää olla siihen.
Onko aika laittaa pillit pussiin ? Taitaa olla.

Neljäs yö on menossa todella vähillä unilla ja sekin alkaa rassaamaan oikein urakalla. Nukuttuja tunteja on todella vähän johtuen varmaan kun en ole käyny TK:ssa piikeillä vaan oon koittanu selvitä kotikonstein.

Tänään oli kyllä mukavaa kun pääsin käymään kylillä !!! 🙂 Motivaatiota lähteä kylille antoi se kun uudet kahvinpavut tuli postiin 😀 Italialaista espressopapuja tuli kilo ja puolikiloa tuli suodatinkahvia Brasiliasta 😀
Kyllä tuollanen jo laittaa liikkumaan vaikka vähän sattuskin 😀
Parisen tuntia ja monta kuppia kahvia meni kun istuin Leppäsen kahviossa turisemassa ihmisten kanssa. Kyllä huomasi, että en ole nähny juuri ihmisiä vähään aikaan.
Oikein mukava päivä sen suhteen 🙂

Kotona vielä espressot huiviin ja voi vaan todeta, että huippuhyvää kahvia sain taas 🙂

Nyt taas ootellaan aamua….

Moikka !

Muutama päivä taas pyörähti tässä ihan vaan kärvistellessä. Tapahtumiakin toki piisasi ja yksi missä olin mukana niin A-tyttöjen pelit Liperissä. Omat lähtökohdat ei ollu taaskaan parahaassa mahdollisessa kuosissa mutta joukkueen kohdalla ne oli oikeinkin hyvät. Joukkueeseen tuli kaksi uutta pelaajaa ja mikä mukavinta molemmat oli tuttuja ennestään 😀
Ellu tuli Savonlinnasta ja Tiia on myös lähtösin sieltä päin Enonkoskelta 🙂
Mukavaa oli sekin, että Jenni pääsi Kuortaneelta mukaan turnaukseen eli ekaa kertaa kaikki oli kassassa 😀
Eka peli oli Luowoa vastaan ja tätä ennen oltiin kohdattu kahdesti ja khdesti me ollaan voitettu 2-1. Nyt oli luvut samat mutta toisin päin !!! Luowo voitti meidät tällä kertaa 2-1. Ekaa erää me vietiin miten haluttiin ja toisen vei luowo ja kolmatta se vasta veikin.

Toinen peli oli myös tuttuja vastaa kun vastaan tuli Kajaani. Kajaani voitettiin viimeksi aika helposti 2-0 mutta nyt oli tytöt kehittyneet älyttömän paljon ja heidän peli näytti oikein hyvältä. 2-0 päätty tämäkin peli meille mutta enemmän jouduttiin tekemään hommia voiton eteen. Mukava oli kuitenkin se näky kuinka he pelas hyvin 🙂

Lauantaina olis ollu myös Nicen peli ja perään Riennon peli mutta kun tämä meidän turnaus jouduttiin siirtämään tähän niin jäi sitten näkemättä nuo toiset pelit 🙁 Olis vaan ollu mukava nähä Kankaanpään Tonia ja Hannia Joensuussa. Ei voi mittää mutta kerrankin olisin päässy paikalle kun kivut ei ollu niin hirveen kovana.

No jos ei päivällä ollu kipuja niin illalla kotona taas niitä riitti. Olkapäät, kyynärpää, selekä ja polvet !!!! Siinä oivallinen paketti illalksi. Nukkue ei ole tarvinnu juuri ollenkaan sitten kolmeen vuorokauteen ja eikä kyllä vieläkään kipu anna nukkkua.

Sunnuntaina pystyin nipin napin traktorilla linkoomaan pihamaan mutta kuten arvata voi, ei se hyvää tehny kropalle.  Pakko oli kuitenkin lingota kun lunta oli jo niin paljon.
Joensuussa olis ollu taas Nicen peli mutta eipä ollu järkee lähtee mihinkään ja olis pitäny ettiä kuski ja se taa on minulle jotenkin hankala juttu. Muutenkaan en oikein osaa pyytää mittää keltää.

Niinhän siinä kävi, että menin sänkyyn vasta aamulla puoli seitsemän ja hereillä olin kahdeksan maissa. Ylös sängystä nousin ysin maissa kun en voinu enempää makoilla.
Päivä on menny taas vaan loikoillessa ja etsiessä sitä  hyvää asentoa missä voisi olla. Ulkonakin kävin pienen tovin pyörähtämässä, että sain raitista ilmaa.  Työntimellä työnsin noin viis minuuttia lunta autotallin edestä a portaiden edestä. Olihan tuota ihan hirveesti 😀 Noin 2cm 🙂 mutta silä nyyt ei ollu merkitystä vaan sillä, että olin yeensäkkin ulkona.

Tänään tuli paljon katottua töllötintä. Pari ööö-luokan leffaa ja siinä tärkeimmät. Tämän illan treenit jouduttiin perumaan kun paikalle olis tulle vain kolme urheilijaa 🙁 Toisaalta se oli hyvä, että peruuntu sillä ittelläkin olis ollu aika hankalaa olla siellä. Polvi on niin hiton kipee, että käveleminen sattuu pirusti. Ehkä tämä päivä ja ilta oli levossa paikallaan. Mutta näitä lepoja alkaa taas olla niin paljon, että alka akoko leposana ärsyttää.

Toivon mukaan huomenna on parempi päivä ja ilta. Huomiseksi on koko porukka tulossa paikalle liberoa lukuunottamatta 🙂

Kaikki minun energia taitaa olla tulevissa kuvauksissa sairaalassa. Jännittää, masentaa, ketuttaa ja mietityttää mitä kaikkea on taas edessä vaikkei pitäs miettiä liikaa tulevaa mutta kukapa ei tässä tilanteessa miettis.
Onhan se ikävää jos taas joutus kuntoutumaan puolikin vuotta 🙁 On tässä jo tätä kuntoutusta ollu ihan riittävästi 🙁

Ai nin…. Yksi mikä ilahduttu kovasti paljon niin lauantaina käynti Okun urheilutalolla ! 🙂 Siellä oli C-tyttöjen turnaus käynnissä ja seurasin muutaman pelin Partion ottamuksia ja ei ollenkaan näyttäny huonolta vaan päin vastoin 🙂
Peli oli todellakin lentopallon näköstä peliä ja välillä oli jopa huikeita palloja ja mikä parasta, Partioa voitti kaikki pelinsä 😀 😀 😀 Onnittelut sataffille ja ennen kaikkea pelaajille 🙂

Vielä on kerrottava uudestaan miten hyvälle on untunu kun on tullu kyselyjä vieläkin miten voin ja onko kaikki hyvin kun en ole hirveemmin päivitelly mihinkään ennää tuntojani.
Kiitos teille kaikille todella paljon <3

Uutta viikkoa siis taas painetaan ja ainakin minun toiveeni edelleen on , että sais elää kivuttomampaa elämää ja halauaisn takas sen innon ja riemun kaikelle tekemiselle………

Hyvää viikkoa…. 🙂