tähdet - Marko Kaasinen

Huh hei ja taas on menty ja onneksi suhteellisen pienissä kivuissa. Kipupolilla käyntejä on ollu ja sieltä olen saanu oikein hyvää oppia/ vinkkejä paljon ja niistä on ollu jopa hyötyä.
On tullu mentyä alkuyön pikkutunneilla pitkin maita ja mantuja kameran kanssa metästäen niitä parhaita revontulia kuviin.
Olen järkkäilly retkiä Maarianvaaraan Syrjävaaran Kokkomäelle 😀 Retket onkin ollu selaisia jotka jää mieleen kaikista parhaiten. Ne on ollu oikein mahtavia ja kiitos siitä kuuluu Reijosen Ollille joka on kertonu ja opastanu tähtisuunnistusta ja kertonu meille mitä mahtavimmalla tavalla tarinoita tähdistä ja niiden synnystä jne…
Ikävä kyllä tämä Suomen ilmasto on ollu vaan pikkusen vaivana pilvien muodossa vaikka säätiedotukset ovat olleet toista mieltä.

Kokomäellä Maarianvaarassa nuotion loisteessa on tunnelmaa.

Nuo Kokkomäen reissut on ollu niin mahtavia, että sinne on päästävä aina kun on mahdollista.
Fiilis siellä on jotain sellasta mitä ei sanoin voi kertoa, se on vaan koettava.
Olli on se joka saa sinne sellasen tunnelman joka jää sielun syövereihin ikuisiksi ajoiksi.

Viimeinen reissu oli neljän retkeilijän voimin tehty. Reissuun oli lähdössä lauantaina 21 ihmistä mutta kun luonto päätti laittaa verhot taivaalle eli pilviä täynnä niin ei auttanut kuin yrittää seuraavana päivänä sunnuntaina kun sille oli luvatu selkeää ja erittäin kirkasta.
No se ei siten suurimmalle osalle sopinu ja eräässä perheessä tuli kylään oksennustauti.

Oltiin sitten siis neljästään ja ei se ainakaan fiilistä pilannu millään lailla 🙂 Vois sanoa, että jopa päin vastoin. Olli vielä lauloi tähtisuunnistuksen jälkeen upeasta Rakovalkean. EI voinu kuin suu auki kuunnella tuota esitystä nuotin liekkien lepattaessa ja näyttäessä muuten melko pimeässä. Ainoota valoa oli kun kuu yritti pilkistellä pilvien raosta. Niin just, pilviä! Vaikka kaikki maholliset säätedotukset lupasi kirkasta yötä, niin miten ollakkaa taivas täytty pilvistä ja niin vaan peittyi tähdet muutamia lukuunottamatta pilvien taakse.
Sekään ei nyt haitannu ollenkaan vaan nuotin loisteessa Olli kertoi auringosta ja siitä mitä auringossa tapahtuu ja miten esim revontulet syntyy.
Todella upea ja mahtava alku-ilta oli. Kiitos mukana olleille <3

Muutenkin tämä yöllinen taivas on alkanu kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän.
Aika veikeetä on kun nyt pikkusen olevinaan tietää jo ja ihan pikkusen osaan suunnistaa tähtiä.

Tuo linnunrata esim on niin täynnä tähtiä ettei mitään rajaa. Linnunradan ympärillä on huomattavasti enemmän tähtiä kun muualla. Pohjantähti ei olekkaan se kirkkain tähti taivaalla vaan se onkin lopulta aika himmee 🙂

Sain lainaan Penttiseltä vanhan ja ISON kaukoputken jolla olen tihrustanu taivaalle ja siellä kuuta. Kuuta oli aika hyvä katella kun oli täysikuu.
Parasta oli se kun just kun olin saanu tsuumattua kuun pinnalle niin siitä huristeli ohitse satelliitti. Olihan tuurit kohillaan 🙂

Tähtitieteilyn lisäksi iloa ja riemua on aiheuttanu AVANTOKAUDEN alkaminen 🙂

Niin se vain käy, että aikansa kun odottaa niin avantikausikin alkaa 😀 Pitkä ja erityisen lämmin kesä takana ja odotus on päättynyt.
Nyt taas pääsee kolemsti viikkoon loistavaan saunaa ja siinä sivussa pulahtelemaan avantoon. Ihan vielä ei eilen ollu jäätä kuin pikkusen särkiselän rannalla ja sekin seitinohkasta. Vesi oli siitä huolimatta kohtuullisen kylmää näin ensimmäisellä kerralla. Ei tarviini kovin kauaa järvessä polskia kun käsi haparoi kaidetta ja jalat portaita ylös 😀

Sarin kanssa päästi avaamaan uusi kausi avannolla 🙂

Mukava oli tavata muita avantolaisia pitkästä aikaa kun osaa en ole nähny koko kesänä.
Tuttu porukka koossa taas. Mukavaa on sekin, että avannolla käy paljon tanssijoita jotka tuovat iloa ja riemua mukanaan.

Ja juttua piisaa 😀

Nyt kävin uimassa seittemän kertaa ja se ehkä on ihan pikkusen liikaa mutta kun kerta tuntui hyvälle niin mikä ettei 😀

Olen päässy nyt kahtena päivänä peräkkäin aamuisin pienelle lenkille koirien kanssa ja se on ollu myös kohtuullisen mukavaa 😀
Koiria on nyt taas 4kpl kun molemmat tyttöjen koirat on ikään kuin lomalla ukkilassa.
Mukava on näiden kanssa taapertaa pikku pakkasessa pitkin pellon reunoja ja metikössä.

Koirien kanssa aamulenkkiä pikku pakkasessa.

Mieli vaan teki kävellä pitempiä lenkkejä. Milei tekin käydä suolla taapertamassa ja samalla kerätä karpaloita kun niitä varmaan siellä olis. En tiijä mutta oletan, että on. En ole päässy kattomaan juuri näiden kipujen vuoksi mutta jospa vielä pääsis pienen purkin kanssa sinne.

Pakkasta on ollu sen verran, että meidän joki alkaa myös jäätyä. En muista koska viimeksi on näin nopeesti joki alkanu tehdä jäätä ympärille mutta ei hätää, nämä jäät sulaa vielä kun luvassa on melekeen +10 astetta lämmintä.
Vesi on kylläkin laskenu aika paljon joessa mutta onneksi vielä on syvyyttä se puolimetriä niin pystyy polskimaan tai lähinnä kastautumaan siinä. Ihan kroolaamaan ei pysty ennää 😀
Pääasia, että aamuisin voi käydä kastatumassa niin päivä lähtee erihyvin käyntiin. Mikäs sen parempaa kuin heti kun silmät aukee niin aamutakki päälle ja askeltaa joelle ja pulahtaa vilvoittavaan veteen <3

Toinenkin kausi alkoi viikonvaihteessa! Ja se tietenkin on lentopallo! Ensimmäinen turnaus on takana ja siitä jäi hyvät muistot kun voitettiin molemmat ottelut. Senkin osalta ollaan palattu ruotuun ja nyt sitten mennään näin aina kevääseen saakka. Peleistä voit käydä lukemassa https://markokaasinen.com/lentopallo-2018-2019-naiset-3-sarja/

Otso pääosissa ja muut koirat taustalla piilossa 🙂

Näillä mennään ja minusta nyt just tällä hetkellä meneekin kohtuullisen hyvin ja mukavasti. Toivon mukaan tämä hetki ja fiilis säilyy ainakin kipujen suhteen mahdollisimman pitkään. Koko ajan kuitenkin on pieni pelko, että millon kivut taas alkaa ja tuhoaa sen hetkisen eämän täydellisesti.

Nautitaan nyt kuitenkin tästä <3

Hyvää lokakuun viimeisiä päiviä <3

Onneksi nyt alkaa pikku hiljaa kipu olemaan sitä luokkaa, että pystyy jo kohtuu hyvin liikkumaan. Oli kyllä melkosen pitkä kipu-jakso taas kerran.
Nyt mennee muuten ihan ok, mutta hermo säteilee vielä vasemmalle lonkkaan ja siitä kohti jalkapohjaa. Onneksi se on siedettävää, mutta hankaloittaa hieman kävelyä. Peukkua vaan pystyyn, että sekin katoaa tai ainakin pienenee niin, että sitä ei kävellessä huomaa.
En tykkää yhtään siitä, että joutuu ”vaappumaan” kävellessä. Jostain on tullu päähän se, että en voi näyttää olevani kippee! En kyllä tiijä miksi näin on?

8viikkoa.fi eli elämäntapamuutokselle kuuluu edelleen huonoa. Nyt jo 2 viikkoa on menny niin pieleen kuin vaan voi mennä eli käytännössä en ole toteuttanu yhtään ohjeita. Kipu on vaan se joka tuhoo kaiken ja kun koittaa alkaa syödä säännöllisesti, tulee oksennus! Ei pysty niin ei pysty.

Nyt olis se kuuluisa MOTIVAATIO löydettävä ja mahdollisimman pian. Haluan löytää sen innon tuohon projektiin. Haluan löytää sen sen vuoksi, että siitä tulee niin hyvä fiilis ja kevyt olo!
Nyt on tullu 7:n viikon ohjeet ja en ole vielä niitä tutkinu, mutta heti tämän jälkeen alan tutkia sitä ja toivon, että päässä kilahtaa sen verran, että pääsen taas mukaan matkaan 😀

Lentopallon osalta on menny minun osalta myös aika huonosti. En päässy keskiviikkona enkä perjantaina treeneihin ollenkaan. Naiset/tytöt ovat olleet nyt keskenään siellä ja sillonhan aina treenit kärsii jonkin verran. Onneksi nyt on luvassa toinen valkku tulevaksi paikalle niin voin huoletta jäädä pois treeneistä mikäli olo niin vaatii.

Perjantai jäi pois ihan sen vuoksi kun Outokummun torilla oli sellanen koko perheen virkityspäivä ja minua pyydettiin juontamaan se ja halusin, että olisin siinä niin hyvässä kunnossa kuin vaan voin. Kohtuu hyvin se menikin vaikka jutut ei ollu kovin lentävää ja huumoria kylvävää.

Virkistyspäivä olikin aivan mahtavan upea tapahtuma <3 Iloisia ihmisä ja 11 toinen toistaan upeampia masinoita eli mopoja, moottoripyöriä joista valittiin parhaat yleisön mielestä 🙂
Olen äärimmäisen kiitollinen saadessani osallistua tähän tapahtumaan. Tarjolla oli ruokaa, kahvi, köyhiäritareita ja paljon iloista mieltä, laulua tanssia jne…
Kinomaritassa pyöri vielä elokuvia ilmaiseksi ja galleriassa sai vaikka kasvomaalauksen mikäli halusi ja perheen pienimmät ja isommatkin sai askarrella opastetusti tai ilman gallerian tiloissa. AIVAN MAHTAVAA!!! <3

Sain uuden ystävän tapahtumasta, Alpakan 🙂

Ilma oli pikkusen sumuinen ja pikkusen kävi viima mutta hyvä vaatetus niin ei haitannu yhtään.
Turpeisen Jari kuvasi/videoi tapahtuman kokonaisuudessaan LIVEnä sosiaalisenmediaan ja tapahtumasta on tulossa vielä videokooste lähiaikoina.

Tapahtuman lopuksi oli vielä yhteinen gruisailu mopojen ja moottoripyörin kanssa. Ihan huippua oli kun Tanskasen Mikan johtamaan letkaan osallistui Okun nuoria mopoilla ja skoottereilla 🙂

Okun nuorisoa gruisailun jälkeisessä haasttattelussa.
KUVA: RIITTA VIITAKANGAS

Kyllä jäi hyvä fiilis tapahtumasta ja kyllä tälläselle on tilausta. Hyvää mieltä ihmisille eikä ole enää rahasta kiinni kun kaikki tämä tehdään puhtaasti halusta auttaa ja tehdä hyvää ihmisten eteen <3

Kiitos lukuisille tahoille ja mukana olleille <3

Eilen oli enneusteiden mukaan sellainen päivä jolloin voisi ja pitää mennä ulos pimeeseen. Pimeeseen siksi, että taivaalta näkyisi tähdet upeesti ja ikään kuin palkinnoksi saisi ihailla revontulia.
Kaikkien eri mittausten tulokset olivat sitä mieltä, että auringossa olisi tapahtunut repeemä joka aiheuttaa aurinkotuulen ja se puolestaan sitten viiveellä aiheuttaa revontulet maan kamaralla noin 80-1000 km korkeudella.
Siki minäkin pakkasin kohtuu suuren määrän tai ainakin painavan kuorman ja lähdin noin klo 20:30 ajelemaan kohti Sysmän lintutornia.
En ole ennen pimeellä käyny siellä ja toiveissa oli saada kuva revontulista jotka heijastuu upeesti järven pintaan.
No ei heijastanu ei sitten ollenkaan vaan sain ihailla tähtiä joita kattelin hyvällä kiikarilla.
Ikävää olis se, että Pohjoseen päin ei lintutornista nähnyt ollenkaan kun isot koivut olivat tuuheesti edessä.

Siinäpä kuuntelin joutsenien kiljuntaa ja tutkailin tähdistöä tunnin verran ennen kuin lähdin kotiin päin omalle tontille josta on parempi näkyväisyys kun tornilta.

Lintutornista otettu kuva tähditä. Liiaan paljon valoa ympärillä. Katuvalot, kaivos jne…

Kotiin päästyäni meni suoraan kamerani kanssa puupinojen välittömään läheisyyteen jossa oli myös paljon eri työkoneita nojailemassa pinoihin. Pimeessä sai olla tarkkana ettei kävele näitä päin 😀
No onhan minulla monet otsalamput mutta nitä en pidä päällä kovin mielelläni kun silmien pitää tottua noin 20 min ennen kuin alkaa näkemään pimeessä.

Heti retken alussa kävi huonosti minun jalustalle 🙁

Retken alku meni pikkusen mönkään kun huolimattomasti kun käsittelin tavaroitani niin jalusta sai siipeensä ja yksi jalan tuki sai tärskyn ja meni poikki 🙁 No eipä tämä jalusta mikään huippu olekkaan mutta asiansa on ajanu tähän asti.
Onneksi löytyi urheiluteippiä ja taas mentiin 😀

Kuvattavaa ei oikein ollu klo 22 ja niin lähdin sisälle koneelle tutkailemaan URSAn sivuja ja ilmatieteenlaitoksen sivuja mahdollisista havainnoista. Havaintoja oli mutta lähin oli Lapinlahdelta. Ennusteissa oli, että noin klo 03 olis aika kova näytös tulossa.
Noin klo 23 tuli vielä ilmotus, että nyt välähtelee….. Niimpä loikin autoon kamojeni kanssa ja suuuntasin kohti Särkiselkää ja siellä Kuminvaaran korkeimmalle kohdalle ja nenä/napu suunnattuna Pohjoista kohti. Ikävä vaan nämä puustot jotka ovat kasvaneet miehen mittoihin ja näin jää kaukainen Pohjoinen näkemättä.

Ei muuta kuin Zafiran nokka taas kohti Myllyjoen tilaa. Keittiön pöydällä läppäri auki ja mukillinen oikein hyvä Matcha-teetä seurana alkoi taas havaintojen tutkailua.

Tässä vaiheessa päätin, että jään odottelemaan seuraavaa aurinkotuulta ja auroraa. Mutta. Niin vain kävi, että vielä piti kolmelta aamulla ja viideltä aamulla käydä kurkkimassa aatamin asussa taivasta ulkona 😀 😀 😀

Kirkasta oli edelleen ja tähdet loisti aivan mahtavasti. Se mitä oli paljon niin tähdenlentoja. Niitä piisas ja sain toivoa useemman kerran 😀

Vaikka kuinka on hienoja vempaimia taivaalla ja maassa ihmisten tekeminä niin luonto se vaan on sellanen kaveri, että se ei välitä mistään mittalaitteista tai muusta ihmisten tekemistä härpäkkeistä. Luonto elää ihan omaa elämään ja niin se teki myös nyt.
Vaikka kaikki mittarit huusi punasena aurorasta mutta se mikä näky niin näky aivan pienenä värinä ja minä en nähny niitäkään. Toki olisin nähny jos olisin menny heti Kaaville vaaran päälle josta on todella hyvä näkyvyys Pohjoiseen päin ilman mitään esteitä.

Kipeen miehen kävelyretki Myllyjoen tilalla.

Näin. Pari viikkoa on menny enemmän ja vähemmän kipujen kanssa ja se on vaikuttanu hyvin paljon kaikkeen, ihan kaikkeen.
Onneksi sentään nyt on taas valoa näkyvissä ja kivut on sen verran laantunu, että pääsen liikenteeseen edes jotenkin.
Aivan ihanaa on se, että esim eilen pääsin kamojeni kanssa tutkailemaan taivasti millon mistäkin.

On tämä vaan aika hurjaa elämää mutta nämä upeat hienot tapahtumat ja harrastukset antavat potkua elämään.

Kaiken tämän kunniaksi laitoin aamulla muhimaan vaaleen leivän juuren ja ja samoin ruisleivän juuren 😀

Ihan kaikista mahtavinta juuri nyt on kun Satu saapui Espoosta syyslomalle kotiin <3
Nyt voin tehdä leipää sen verran, että sitä riittää Satulle myös Espooseen vietäväksi 😀

Mielenkiintoista on vielä se kun nämä ilmat on nyt näin lämpimät! EIlen oli mukana repussa lämpöhaalarit kaiken varalta jos sattus kylmämään? Ai kylmämään kun lämmistä on mittarissa +18 astetta!!!! Lokaan puoliväli ja lämmintä on +18 astetta!!!

Niin nyt ei ole tarvis lämmittää tuvan uunia joka päivä. Täytyy oikeesti miettiä miten paljon lämmittää kun sitten koko talo on liian kuuma. Sähköuunilla en viitti ennää paljoo paistella.

Talven tullen alkaa tulla pieniä arvontoja jossa on palkintona näitä minun tekemiä leipiä 😀

Kaunis kiitos tsempeistä jokaiselle <3

Parasta mahdollista viikon alkua 🙂