Kategoriat
Uncategorized

Kesä meni, syksy tuli

Hups… Menihän kesä sipakkaan ja blogi jäi unohduksiin täysin. Ja saunakin tuli valmiiksi joka on muuten aivan huippu!
Mitään sellasta järisyttävää ei kesän aikana tapahtunu mutta sellasta normaalia selkäsärkyä ja vähän uimista.
Kotona istutettiin ja kokeiltiin eri kasviksia joista nyt ei suuren suurta satoa ollu.
Maistelemaan kuitenkin päästiin 🙂

Syksy on minulle ollu vaikeaa aikaa jo yli 15 vuotta ja vois sanoa, että lähes 20 vuotta on ollu näin. Kivut kasvaa kasvamistaan ja se vaikeuttaa ihan kaikkea.
Niin se vaan on nytkin näin.
Kivut on on suuressa osassa taas elämääni ja nukkuminen myös tai sen nukkumisen puute. Unet tahtoo jäädä todella pieneksi ja jotakin öitä menee ilman unta kokonaan.
Lääkemäärät kasvaa joka syksy runsaasti ja sekään ei ole kovin mukava juttu.
EIlen viimeksi jouduin menemään terveyskeskukseen hakeemaan piikkejä kankkuihin, että pärjää. Hetken niillä pärjääkin mutta vaikutus ei ole kovin pitkä. Nyt kolmella piikillä sain helpotusta noin 3-4 tunnin verran. Sen verran, että sain vedettyä teatteritreenit läpi.
Me ollaan tekemässä unenomaista installaatiota Outokuumun Teatterilla ja ensi-ilta häämöttää 6.11 Kino-Maritassa klo 19. Tervetuloa paikalle 🙂

Lentopallo jäänyt pitkälti

Jostain piti luopua tänä syksynä ja se luopuminen tapahtui lentopallosta. Ihan itse en pystynyt täysin siihen vaikuttamaan mutta hyvä näin. 39 vuoden ajan lentopallo on kuulunut isona osana elämääni ja nyt olisi ollu tasaluku 40 vuotta täynnä mutta jätetään vielä itämään ehkä, ehkä ei jonnekin kaukaisuuteen 😀
Pieni muotoisesti käyn varmaan edelleenkin harrasteryhmälle opettamassa jalon lajin niksejä.
Jossain määrin käyn juontamassa live-lähetyksiä peleissä ja kyllä minä ainakin Karpaasien pelehin koitan kammeta paikalle läpsyttämään vaikka käsiäni jos ei muuta 😀

Minimaajoukkue on ja pysyy niin kauna kun annetaan potkut persiille 😀
Minari on jotain sellasta mitä ei oikein voi sanoin kuvailla. Se on niin hieno juttu kun vaan voi olla.
Ensikesänä lähdetään jälleen Italiaan viikoksi leireilemään. Se onkin aivan mahtava reissu.
Lentopallon vähennettyä on jokin muu asia saanut enemmän tilaa. Teatteri ja Darts ovat palanneet elämääni.
Dartsiakin harrastin aikoinaan -1986 vuodesta -2004 saakka. Biljardia lähes yhtä kauan.
Kovin saavutus Dartsissa oli 1990 heitetty 24 tunnin rupeeman Suomen Ennätys.
Teatterissa oli mukana aikoinaan Maarianvaarassa Jeppe Niilonpojassa, Outokummussa Maailman Napa, Okussa Hyvästi Mansikki, Okussa oli sellanen lukiolaisten takasin -70 luvulle näytelmä ja lyhyt elokuvia aika monta.
Nyt siis teatteri on palannut takaisin ja niin on myös Darts.



Mitä nyt?

Se mitä toivoisin nyt niin olisin vähemmän kippee ja pystyisin puuhaamaan ja tekemään niitä asioita joita haluan tehdä.
Paljon on jäänyt tekemättä tämän selän vuoksi 🙁
Suremaan en aijo kuitenkaan jäädä tekemättömiä vaan koitan keskittyä siihen mihin pystyn.
Omalla asenteella on suuri vaikutus millä tavalla päivä, illat ja yöt kuluvat.
Yöt on varmasti se pahin juttu elämässäni.
Aamuyön pikku tunnit on kyllä ikävimpiä asioita mitä tiedän. Puoliso nukkuu, eikä voi olla silleen normaalisti vaan on oltava kohtuu hiljaa, että toinen saa nukkua.
Iloinen olen siitä, että muksut asuu jo omillaan niin heidän vuoksi ei tarvii ennää hyssytellä öisin 🙂

Nokka vaan pystyyn ja kohti uusia pet… ei kun uusia kokemuksia päin 😀

Ajellaan vaan uusi kokemuksia kohti uudella autolla 😀 Nyt ollaan jo ajettu kokemuksia kohti 2700 km 😀

Uusi valmistunut sauna. Olemme hyvin ylepitä kättemme jäljestä <3
Kuusi perhosta yhden lakan kimpussa!
Sari pakotti poseeraamaan!
Minarilla ravintoluento!
Päivätreenit rannalla
Työkalut
Uusi auto KIA NIRO
Vantaalla paikallisessa R-kioskissa 😀
Plarin opiskelua teatterilla Ensi-Ilta 6.11 klo 19.
Kategoriat
Uncategorized

Leipää, lunta, leipää, lunta, minimaajoukkueleiri, leipää, lunta, leipää

Lunta on tullu nyt sen verran, että en muista koskaan aikasemmin olevan näin paljon. Omenapuiden ympärillä meillä on sellaset verkot joiden korkeus on 120cm ja niistä näkyy vain pari hassua senttiä.
Traktori on käyny kuumana kun on saanu lingota pihamaata välillä oikeen urakalla. Penkat on niin korkeet, että hyvä kun autosta näkee kauemmaksi.

Penkat on auton korkuiset!  

Hurjinta on työntää lunta traktorilla tuonne isomman penkan päälle. Jos ajaa reunalle ja lipsahtaa niin Intikka putoo sen seittemän metriä alas päin ja vasta kesällä lumien lähettyä voi olla mahollista saaha Intikka takas tasaselle.
Pari kertaa on pitäny naapurin Anssin käydä hinaamassa pois kun takarengas putosi reunalta.
Hyvin tuli pois kun toisella traktorilla veti.

Nyt hirvittää jo ihan oikeesti työntää lunta sinne mutta jonnekkin ne on vaan työnnettävä sillon kun linko ei puhalla lunta metiköön.

Ei kyllä vanhatkaan ihmiset muista koska olis ollu näin paljon lunta?
Itä-Suomessa on vissiin eniten mitä koko maassa tällä hetkellä on. Ilomantsi tais olla eniten vai oliko se Lieksa.

Leipää on tullu tehty kiitettävästi ja teinkin oikeen kunnollisen taikinan jolla sain yhdeksän leipää tehtyä. Nyt pistää jo miettimään, että tuleeko tehty liikaa tai etenkin syötyä liikaa tuuota herkullista leipää. Leipä on niin hyvää ettei oikeesti sanotuksi saa.  Voin edelleen sanoa, etten ole koskaan aikasemmin maistellu näin hyvä leipää.  Vielä on paljon oppimista mutta mihinkäs tässä on kiire 😀

Taikinaa enemmän kerralla!

 

 

Yhdeksän leipää näistä tuli yhteensä.

 

 

 

 

 

 

kolme isoa ja kolme pientä leipää kerralla uuniin.

 

Hiivaton juureen tehty mahtavan makuinen leipä <3

Valmiit tuotokset 🙂
Sari leipoi päälle pullaa 🙂

Huuto kuului MINARIT!

Leivässä ollaan siis pysytty oikein hyvin ja se taitaa jo pikkusen näkyä myös puntariin astuessa! No ei tosissaan mutta paljon leipää tullee mussutettua kun se on vaan niin hyvää.

Tässä välissä meillä oli perinteinen pääsiäisen minimaajoukkueleirikin Tanhuvaarassa. 29-31.3 vietettiin leiriä ja kyllä oli mukavaa. Paikalla oli nyt sairastumisien vuoksi vaan 20 nuorta paikalla mutta se ei juuri tahtia haitannu. Jokainen teki erittäin hyvää työtä koko leirin ajan.
Ylpeä voi olla näistä(kin) nuorista.

Minimaajoukkueleiri Tanhuvaarassa oli todella huippu!

Se on jännä miten paljon saan virtaa omaan eloon kun näkee näiden nuorten tekemistä ja urheilemista. Paras kuitenkin on se kuinka nämä nuoret osaa ottaa toiset ihmiset huomioon. Ketään ei jätetä yksin ja jos joku meinaa eristäytyä, niin ei mene kauaakaan kun ollaan hakemassa yhdessä puuhaan mukaan.  Osataan kiittää, osataan ottaa hattu pois päästä sisällä, osataan sanoa huomenta, päivää jne….
On suuri etuoikeus olla mukana valmentaja minareilla.

Minarin jälkeen alkoi kotona  jälleen lumityöt. Lunta putosi noin 20cm illan aikana ja päätin lähteä linkoomaan ettei sitten aamulla olis niin paljon hommia. Lunta siis tule edelleen tosi sakeesti maahan.

Niin lähdin linkoomaan ja linkosin vain päätiet ja oihamaan. Olin vetämässä isoa kasaa metikköön kun linko osui  koivun kantoon ja siihen päättyi linkoominen!
Lingosta katkesi paksu tappi joka pitää lingon kiinni vetovarressa. Olihan melekonen työ päästä pihamaalle.
Linko oli maata vastan siltä puolelta mistä tappi katkes ja olin pehmeessä lumessa traktorilla ja miettikääpä miten heleposti pääse pois kun linko ei nouse niin paljon, että olis ilmassa!

Tunnin verran tolskasin ennen kuin pääsin pois pihamaalle japarkkiin. Oli niin pimeä ja kello tikitti jo yhdeksää, joten sai jäähä parkkiin enkä tehny sille mitään.

Sain kun sainkin ketjulla lingon pysymään kiinni niin, että linko nousi ylös maasta ja pääsin ajamaan pihamaalle.

Minullahan ei ole enää hitsikonetta kun se vuosi sitten jä juurin tämän lingon alle kun se kaatui hitsatessa ja tasan just hitsikoneen päälle!!! Kone oli uusi!

Soitin ensin Anssille missä vuorossa on, illallsa oli ja se jäi sitten siihen. Soitin Veskulle, Vesku oli sairaalassa! Soitin Jarille, että voisko lainata Kemppiä jotta voin itte hitsata.
Sehän sopi Jarille ja minä ajoin hakemaan Kempin. Samalla sain vielä kahvit päälle 😀  Hieno mies!

Siitä lähettiin….

 

ja erittäin hyvä tuli lopputuloksesta ja mikä parasta se kesti 😀

Tuo Kemppi 150 on kyllä erittäin hyvä hitsikone. Se mikä minulla oli , niin ei voida puhua samana päivänäkään eroista. Kemppi vie 100-0.

Vielä joskus jos ja kun tarviin hankkia niin se on Kemppi 150.

Tämän päivän puuhan jälkeen selkä on niin pirun kipee ja olo on aika tuskainen. Lääkettä olen vetäny aika paljon taas ja sähköt on kovalla mutta ei oikein meinaa helepottaa 🙁
Ikävää se kun yrittää tehä jotain niin se kyllä kostautuu mitä kovemmin perään. Olis aika mukava olla jos pystyi tekemään ja harrastamaan mitä haluaisi ilman, että joutuu kärsimään.
Se ei vaan taida olla mahdollista minun kohallani. Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa.

Nyt ollaan kuntoutussuunnitelmassa mukana ja katotaan mihin se johtaa vai johtaako mihinkään. Tässä kuussa on lääkäri ja psykologi ja joku sosialineuvoja oli jo.
Lääkäri sitten päättää tai kaikki nämä yhdessä päättää meikäläisen kohtalosta. Herran haltuun siis : D

Näillä mennään taas ja koitetaan porskutella parhaamme mukaan.

Aurinkoista viikkoa jokaiselle <3