Molskis !!!
Täällä sitä taas ollaan ja voin vaan todeta, että mukavaa on 🙂
Matkaan lähdettiin Iida-Marian kanssa Okusta noin 12 jälkeen. Ihan suoraan ei päästy matkaan koska tietenkin unohdin paitalaatikon kotiin mutta onneksi vielä oltiin Okussa 🙂
Vielä ennen lähtöä kävin juomassa espressot kahvilassa ja siellä olikin mukava ylläri kun eräs ihminen kysyi, olenko Marko kaasinen ? Niin alkoi juttutuokio minimaajoukkueesta. Se oli koomista koska just olin lähdössä minarille 😀 Nämä ihmiset oli Järvenpäästä ja olivat lomailemassa Okussa. Heidän kavereita on täällä juuri nyt minarilla ja heidän lapset tulleevat seuraavalle minarille mukaan 🙂 Upeeta.
Miten minut tunnistettiin kahvilla johtuu siitä, että kyseinen ihminen on lukenu minun tätä plogia 😀 Hienoa on myös se 🙂 Kiitos kun kysyit ja kiitos juttutuokiosta 🙂
Matkaan päästiin siis pikkusen yl 12 ja perillä oltiin kahden jälkeen. Paikalle oli jo tullu paljon porukkaa ja lisää tuli koko ajan. Klo 15.00 oltiin kaikki auditoriossa jossa esittelin itteni minarilaisille. Kun jokaisella minarilaisella on omant tavoitteet niin pitääähän minullakin olla ja se tavoite on -20kg seuraavaan Italian matkaan mennessä. Aikaa sille on 15kk ja uskon, että pystyn siihen kun vaan saan tarpeeksi tukea tekemiselle. No, ompahan nyt tehty tästä julkinen ja lupaus minareille täytyy pitää eli töihin Marko !!!!
Illalla meillä oli treenit 2,5 h ja teemana oli hyökkäys. Minun osalla oli kädet ja käsien toiminta iskun aikana. Voi pojjaat, että oli mukava olla pitämässä treenejä 🙂
Ainakin omasta mielestä treenit meni paremmin kuin hyvin mutta se on minun mielipiteeni mutta ainakin näytti olevan hauskaakin ryhmissä 🙂
Treenien jälkeen oli vielä tarjolla rantasauna jossa kävin ja kävin myös uimassa. Outoa oli kun ei ollu enää jäätä ollenkaan järvessä ? Vesi oli lämmenny paljon mitä se oli vähän aikaa sitten. Nyt voi vissiin sanoa, että on tainu tulla kesä.
Saunan jälkeen (Klo 11.00) tarkistuskierros huoneitten luona, että kaikki on nukkumassa ja, että kaikki on hyvin. Hyvin tuntui olevan ja ei muuta kuin huoneeseen lepäämään.
Täytyy todeta tähän, että kyllä on upeeta olla taas mukana tässä hommassa ! Se sama ilo ja riemu näkyi jälleen noiden lapsien silmistä. Jokainen näytti nauttivan olostaan ja niin myös me valmentajat:) Hienoa olla minari 🙂
Nyt ei muuta kuin unta kuuppaan jotta jaksaa huomenna taas uudella innolla 🙂
Öitä.