Hu huh sanon minä nyt!
Olen varmasti kokenu aika paljon kipuja ja joskus on koskenu kovaakin. Nyt viimeiset kolme vuorokautta olivat kyllä sellasia, että mennee heittämällä TOP 3 listaan kipujen voimakkuudessa.
Nyt sattu siihen malliin, että silmät meni kieroon ja naama rutussa sai kärvistellä 24/7. Stimulaattori oli täysillä ja tuntu ettei siitäkään ole mittää hyötyä vaikka siitä on todella iso hyöty. Jos sen sammutan niin jo muutamassa sekunnissa alkaa vaikutus tuntua.
Lääkettä popsin kaapista myös sen verran, että heikompaa hirvittäs tai isompaa ja vahvempaakin hirvittäs. Sillon kun mennee noin 200mg vrk vahvoja kipulääkkeitä, ollaan aika pahassa jamassa ja se mikä vielä askarruttaa niin tämäkään annos ei vie kipuja pois.
Harvoin minulla pääsee itku kivusta mutta nyt pääsi yön pikku tuneilla kun tuntui ettei mikään auta. Ei ole olemassa maailmassa muuta kuin kipu! Kipu joka tuntuu joka ikisessä solussa. Kipu joka lamaannuttaa kaiken, siis ihan kaiken.
Kolmeen vuorokauteen ei tarvinnu nukkua juuri yhtään. En nukkunut kun ei vaan yksinkertaisesti pystyny olemaan paikallaan. Pää alko olla sekasin valvomisesta ja lääkkeistä.
Voi, että sitä tunnetta kun nukuttaa ja koskee samaan aikaan. Päivät vielä jotenkin menee mutta yöt on ihan hirveitä. Yöllä pitää koittaa olla hiljaa kun muut nukkuu eikä voi kolistella tai ihan vaan huutaa kurkku suorana kaiken maailman voimasanoja!
Ei auta kuin huutaa sisimmissään, että muut voi nukkua.
Oli tässä mukavaakin muutaman päivän kun molemmat tyttäret Satu ja Taru oli meillä ikään kuin lomalla. Vielä kun olis Jussi ollu paikalla niin koko perhe olis ollu kokonaisuudessaan saman kotona alla. Senkin puolesta harmitti tämä kipuilu. Olis ollu mahtavaa kun olisin voinu olla täysillä mukana mutta hyvä näinkin.
Kaikesta huolimatta oli aivan mahtavaa kun tytöt puuhasteli Sarin ohella keittiössä kaikkee mukavaa ja voi sitä käkätystä kun nämä naiset pääsee vauhtiin 😀 Oli kyllä ihana kattoa ja seurata heijän tekemistä <3
Jotenkin oli hyvä fiilis ja tätä tahtos lissää. Seuraavan kerran varmaan sitten jouluna taas ollaan yhessä ja toivon mukaan mukana on sillon myös vävyt.
Eilinen eli keskviikko oli ratkaiseva päivä. Ja onneksi lääkkeet loppui sillä tuskin muuten olisin menny lääkäriinkään.
Menin apteekkiin sen vuoksi, että contiinit ja normit oli lopussa ja ilman niitä en tulis pärjäämään.
Keppien avulla kömmin apteekkiin jossa tiskillä kerroin mitä haluan niin kuin ennenkin. Ihan hyvä muuten mutta…… resepti on menny vanhaksi!!!! ? MITÄ IHMETTÄ? Minullehan piti tulla ilmoitus kun alkaa olla päivä menossa vanhaksi. Ollaan sovittu kipupolilla, että ilmottaavat kun alkaa olla uusinna aika. Nämä minun lääkkeet on niin vahvoja morfiinijohdannaisia, että ovat muutenkin tarkkaa niiden kanssa. No eipä hätää. Soitin siitä tiskiltä Joensuuhun kipupolille jotta asia korjattaisiin siinä sekunnssa. HÖ! Kipupolin numero ei vastaa ja luurista kuuluu vaan ”tähän numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” MITÄ IHMETTÄ? Onko minulla väärä numero? En oikein tiijä kun oon monesti joutunu siihen soittamaan ennenkin!
No ei muuta kun keskukseen sairaalaan uusi yhteys ja kerroin, että haluaisin kipupolille yhteyden. Hetken päästä keskus sanoi, että kipupoli on kiinni KOKONAISUUDESSAAN VIIKON!!!!
Jaaha! Sittempä ei auttanu muu kuin soittaa Outokummun terveyskeskukseen. Se tässä on jännää, että olen allekirjoittanu sellasen sopimuksen kipupolin kanssa etten ota mistään muualta reseptejä/lääkkeitä kuin vaan ja ainoastaan kipupolilta!
No nyt on hätätapaus.
Soitin useemman kerran ja aina ääni vaan kertoi, että ”valitettavasti juuri nyt on ruuhkaa……………” Lopulta kyllästyin apteekissa tuohon ruuhkaan ja lähdin paikan päälle.
TK:hon päästyäni odotin lasiluukulla ihmistä jossa yleensä on AINA joku vastassa. Noin 10 minuutin päästä siihen marssi ihminen jonka kanssa minulla ja monella monella muulla on ollu vaikeuksia toimia.
Minulla on norm. käytäntö se, että pääsen heti suoraan sairaanhoitajan luokse ja pistetään piikit ja kotiin. Tämäkin vastaanottaja tietää sen oikein hyvin.
Nyt kuitenkin asia ei mennykkään niin vaan hän opasti minut jonottamaan sairaanhoitajan vastaanotto-ovelle. No eihän siinä muu auttanu kun kivuissaan mennä käytävälle odottamaan seuraavaa siirtoa.
Onneksi ei menny kuin noin 15 min kun pääsin toisen vastaanottajan puheille.
Sanoin tarviivani vaan normaalit piikit ja hei hei sen jälkeen. Ihan kuin ennenkin. Nyt kuitenkin sairaanhoitaja sanoi, että oon sellasessa kunnossa, että parempi, että lääkäri kattoo minut ennen kuin pääsen kotiin. Sanoin, että en tarvii lääkäriä vaan ne piikit niin homma kääntyy hyväksi.
Eri mielipiteestä huolimatta ei auttanu kun mennä toiselle ovelle odottamaan lääkäriä.
15 min ja taas mentiin. Istumasta nouseminen vaan oli todella hankalaa ja epäilin jo, että pääsenkö ees lekurin huoneeseen mutta lääkärin auttava käsi pelasti sillä hetkellä tilanteen ja näin pääsin sisälle.
Siinä rupatellessa tämä lekuri muisti minut kun makasin edellisen kerran kipuhoidossa Joensuussa sairaalassa. Hän oli kuulemma minun hoitava lääkäri siellä. Minulla kyllä ei ollu minkäänlaista muistikuvaa hänestä.
No mutta tutkimusten päätteeksi hänkin totes, että aika paha on tehdä mitää muuta kuin pistää kipulääkettä. Tätähän minä olen sano koko ajan 😀
Mutta se oli hyvä, että valitin tästä lonkasta tai lonkan alauolta kun sinä on aivan armoton kipu.
Siihen herkimpään kohtaan laitettii puudutteita ja kortesonia. Voi luoja, että sattu se piikki! Vesi valui silmistä vuolaana ja aukes siinä nokkakin samalla! Että pittää yks piikki sattua noin paljon.
Siinä enne piikittelyä lääkäri totes sairaanhoitajalle, että valmistelee tarkkailuhuoneen valmiiksi. Minä kysymään, että miksi?
Siksi, että jään seurantaan näiden piikitysten jälkeen ja mahdollisesti myös jopa yöksi tai sairaalaan Joensuuhun. Sen kannalla en ollu ollenkaan ja sen möys ilmaisin hänelle. Piikitkin voidaan laittaa ihan hyvin jos saan vaan nojata johonkin.
Lääkäri lhmetteli siinä päätöstäni ja kaivoi esille piikit ja nosti sähköisen hoitopöydän sopivalle korkeudelle mihin voisin nojata toimenpiteen aikana.
Ensimmäinen piikki jonka laitto miespuolinen sairaanhoitaja (joka on muuten maapallon paras sairaanhoitaja) mahaan läskin sekaan. Sinne meni 10ml Oxsaneastiä. Mahaan ihon alle on huomattavasti parempi kuin lihakseen kankkuun. Oxsaneastin vaikutus kestää pitempään näin.
Seuraava piikki oli kortesonia. Seuraavaksi tuli sitten puudutusainetta kipeimpään kohtaa eli tuohon lonkan tienoolle.
Sitten vielä perään, että olis hyvä jäädä tarkkailuun edes vaikka muutaman tunnin ajan. No en nähny moiselle tarvetta.
Loppuun vielä tarkistus resepteistä jotta saan lääkettä kotiin. Kiitos ja näkemiin sen jälkeen.
Apteekkiin ja siellä taas tiskille hakemaan tropit mutta…. ? Toisen lääkkeen sain, mutta TOISESSA EI OLE VOIMASSA OLEVAA AIKAA!!! ? MITÄ IHMETTÄ? Justhan minä tulin lääkäristä joka sanoi, että asiat on kunnossa!
No ei ollu ei!
Nyt oli mukavaa kun apteekista soittivat lääkärille ja sopivat sen siinä 🙂 Apteekkari kerta, että puolisen tuntia mennee enne kuin saadaan resepti!
Olin ollu jo likenteessä pitkää ja kipu oli kova sekä väsymys oli jotain mitä ei voi taas sanoin kuvata. En jääny odottamaan OxyNormia vaan otin Contiinin ja lähdin kotia kohti.
Noin pulessa väliä kotia puhelin piippas ja siinä ole, että myös Norm on haettavissa nyt. Olkoon vaan mutta nyt kotiin.
Kotona oli niin mukavaa kun tytöt puuhasteli omiaan ja naurua oli paljon. Tuon näkeminen ja kuuleminen oli parasta kipulääkettä.
Onneksi pystyin tekemään kivuista huolimatta edellisenä päivänä leipää mitä mussutti ja tietenkii kehuvat miten hyvää se oli 😀
Lääkkeet ja piikit alkoi toimia. Sohvalla ollessani alkoi silmät luppasta siihen malliin, että taitaa tulla uni!
Koitin huolimatta väsymyksestä sitkutella aikani siinä jotta näkisin noiden naisten puuhastelut ja kuuntelisin lapsuuden muistoja.
Lopulta minun piti luovuttaa vaikka kuinka olisin halunnu kuunnella noita juttuja. Meni omaan sänkyyn ja vedin peiton päälleni.
Nukahdin varmaan saman tien mutta heräilin säännöllisesti vaihtamaan asentoa. Nyt oli mahtavaa kun ei tarvinnu kääntyillä kokonaan vaan riitti kun ihan pikkusen liikutti kroppaa johonkin suuntaan ja voin jälleen nukahtaa 😀
Parhaillaan nukuin yli 3h putkeen heräämättä 😀 Tätä ei ole ihan äsken tapahtunu 😀 Että se tuntui hyvälle. Vielä paremmalta tuntui se kun pystyin olemaan sängyssä todella kauan. Koko yön aina aamuun saakka. Tunti upeelta olla vaan peitto päällä, olla paikallaan <3 Voi veljet ja siskot sitä tunnetta kun vaan voi olla <3
Kipua oli edelleen mutta sekin tuntu jopa hyvälle! Muutaman kerran näitä kipuaikoina on ollu tuo samanlainen tunne kivusta. SIllon mietin, etä olenkohan tulossa hulluks kun kipu tuntuu hyvälle!
Aamulla tuntu ylös noustessa, että väsyttää vieläkin ihan älyttömästi vaikka olin hyvin levänny ja nukkunu. VArmaan just sen vuoksi väsytti 😀
Ilman keppejä lähtö ei vielä ihan onnistunu mutta jo tovin päästä oli toinen kepeistä seinää vasten ja yhdellä kepillä mentiin.
Tyttäret pakkaili molemmat kun oli lähdön päivä. Satu Espooseen ja Taru Joensuuhun. Sydämessä tuntu kaiholta mutta näin tämän kuuluukin mennä.
Kyllä oli hienoo kun Satu tuli useemmaksi päiväksi kotiin ja Tarukin tuli vielä perässä. Niin kuin jo sanoin, olis ollu täydellistä jos Jussikin olis saanu olla mukana. Jouluna tämäkin asia on sitten kunnossa.
Vein itte tytöt bussipysäkille tuohon Kuusjärvelle kun en voinu lähteä ajamaan Joensuuhun asti kun en olis jaksanu. Kytkimen polkemin tuottaa hankaluuksia sillon kun olen kipeenä. Siihen jä likat ja minä suuntasin takas kotiin koirien luoksen.
Aika hiljanen talo on taas kun nämä neidit lähti talosta.
Olen saanu vielä levät päivän sohvalla ja sekin on ollu hyväksi. Kahdelta lähin hakemaan Saria töitä kotiinautolla. Sen verran kipu on vähentyny, että kotona sisällä en keppejä käytä enää ollenkaan mutta ulkona vielä käytän. Toivottavasti jo huomenna voin laittaa tuon toisenkin kepin huilille.
Nyt nautitaan siitä, ettei koske niin kovaa enää. Erityiskiitos sairaanhoitajille ja lääkärille hienosta hoidosta <3
Nyt on lääkettä ja olo parempi. Nuo kolme vrk jäi mieleen ja jää varmaan pitemmäksi aikaa. Voi kun kenenkään ei tarviis ikkään kokea noita kipuja! Sitä minä toivon.