Kategoriat
Uncategorized

kipuja ja lääkettä

Jaaha. Alkaa taas jutut varmaan olemaan samaa kuin kipupäiväkirjassa kuunaan. Minkäs teet.
Aamu alkoi tai koko yö oli mekoista kipuilua ja nyt aamiainen olikin noin kourallinen (liijoteltuna) kipulääkkeitä, että pystyi olemaan.
Paljon lääkettä kuitenkin meni.

Normaalisti aamupala on nämä kananmunat + muut härpäkkeet mutta nyt etoi kaikki ruoka. En ollu toivookaan saada alas mitään kun oli valmiiksi kivun vuoksi niin paha olo 🙁

Noin kahentoista aikoihin otin yhteyttä 8viikkoa.fi:hin ja kyselin mitä tehään kun ei pysty syömään. Melkein saman tien tuli vastaukset muutamalla tarkentavalla kysymyksellä ensin ja pian olinkin tekemässä smoothieta 🙂

Aamupala olikin nyt smoothie.
Marjoja, protskujauhetta, lesitiiniä, pala kurkkua ja vettä.

Tuon smoothien jälkeen olo paranikin jonkin verran mutta edelleen vielä  sattui selekään ja polviin ja lonkkakin oirehtii kun olen paikoillani.

Kiukku oli melekonen ja jotta ei pää ihan repeisi pakotin itteni kävelemään vesisateeseen. Kävelin perinteiseksi muodostuneen metsälenkin koirien kanssa.

Lenkki teki myös todella hyvää vaikka se ei kestänytkään kuin noin 30 min ja sisälsi tuumaustaukoja paljon 😀

Sisälle tullessa takas olo oli huomattavasti parempi. Kiukku jäi sinne mutta kivut ei.

Lissää lääkettä vaan ja sänkyyn pitkälleen unen toivossa. Unta ei tullu mutta teki oikein hyvää olla peiton alla. Mikä parasta pystyin nyt olemaan tovin paikallaan 🙂

Varmaan noin tunnin ajan makoilin siinä kunnes oli noustava ja päätettävä lähenkö (pystynkö) lähtemää illan treeneihin. Pystyinhän minä.
Sitä ennen on kuitenkin tehtävä ruokaa ja varsinkin kun alkoi olla NÄLKÄ taas 🙂  Väsäsin sitä maailman parasta jauhelihaa johon sekotin nyt mauteiden lisäksi sipulin sekkaan pieninä kuutioina.  Kävelylenkillä otin kasvimaalta tuoretta lehtikaalia kunnon nipullisen mukaan ja sitä titenkin lautaselle paljon.

Ensimmäinen ruoka joka putos tänään naamariin näytti tältä.

En tiijä enkä ymmärrä miten hyvä tuo voi olla. Siis todella hyvää 😀

Ruoka vahvisti oloa entisestään ja alkoi olla jopa hyvä mieli ja hyvä fiilis lähteä treenejä kohti jotka alko klo 19.

Treeneihin otin mukaan vettä johon sekotin suolahipusia. Suolaa käytän veden kanssa aika paljon ja mulla onkin aina mukana suola kikkareita jos vaikka niin että tarvii ja tarviihan niitä.

Treenit meni omasta mielestäni aika hyvin ja jokainen sain noin 300 hihaa tehtyä eritavoilla. Lopuksi pienpeliä jossa ittekkii olin vähän mukana.
Se, että oliko järke siinä….. no oli 😀  Lupaan olla valittamatta huomenna tästä.  No, siinä minulle tullu yhtään hyppyä ja jalat maassa rullalyöntejä vaan.
Vielä piti treenien jälkeen lähteä käymään kaupassa kun Puhdas+:lta tuli paketti jossa oli super probiootit ja kun kotona ei ole vielä hapankaali valmista niin piti ostaa vielä sitä. Se kylläkään ei ole läheskään niin hyvä kuin tuo oma tekemä.

Ilta ruoka eli viimeinen eväs tälle päivälle  oli nyt puolestaan kalaa. Se päätyi lautaselle ainoastaan siksi, että sitä oli ainoona sulana 😀 Mieli olis tehny vieläkin tehä jauhelihaa mutta kalakin kelpasi. Kala on oli kuhaa. Pikkusen piti laittaa hapankaalia sekaan kun en aamulla saanu enkä päivällä kun sitä ei ollu ennää. Lisäksi pistelin läjän mustikoita kurkkua, lehtikaalia ja normaaleja salaatteja ja tietenkin oliviöljyä. Öljy oli vielä tuota maailman parasta öljyä. Siitä muuten sen verran, että en saanu tilattua tuota ennää kun myöhästyn mutta Italiasta lähti tulemaan toista erittäin laadukasta öljyä kohti Myllyjoen tilaa 😀  Niin ja tulihan tuohon päälle vielä Italialaista parmesaania makua antamaan 😀 Ne ylimääräset parmesaanin grammat vähensin kalasta.

Vielä myöhänen ruoka.
Hilma piti taas luennon lehmille 😀

Varsin vaikea päivä oli ja varsinkin aamuyö ja aamu. Sillon ei naurattanu yhtään vaan päin vastoin, ei ollu itkut kaukana.

Onneksi olo korjaantui mitä pitemmälle päivä eteni. Unet on jääny taas vähiin mutta sehän nyt ei ole mitään uutta.
Treenit piristi kummasti mieltä.  On se vaan kivaa kun tekeminen on hienoa.

Näillä eväillä taas huomiseen. Peukut pystyyn, että heti aamusta olis parempi olo ja fiilis.

Öitä

 

Kategoriat
Uncategorized

Viidettä viedään ja yö valvottu

Viime yö olikin sitten pitkästä aikaa sellanen jota en odottanu enkä halunnu. Selkä teki taas sellaset omat kuviot ettei ainakaan tarvinnu nukkua ja se puolestaan teki muunkin olon ikävämmäksi. Hirveesti ei kiinnostanu tänään aamula miettiä gramman tarkkuudella eväitä mitä suuhunsa laittaa.
Ei kiinnostanu mutta niin vain tein kuitenkin ohjeiden mukaan kaiken. Joskin aamupalan söin vasta puoli 12! Se taas tarkotti sitä, että ajat meni uusiksi, että heilahti.

Aamupala oli jo tuttu entuudestaan eli kananmunia, marjoja, rasvoja, hapankaalia. Hyvin lopulta eväs putosi lopulta.
Nyt olo on ollu aika heikko ja jotenkin on sellasta mesentuneisuutta havaittavissa. En sitten tiijä onko se valvotusta yöstä vai onko se kun elimistö ei ole saanu hiilareita.  Jotenkin on ollu sellanen hällä väliä mieliala. Väsyttää paljon, kehtuuttaa, ei siis huvita mikkää!

Tuttua aamupalaa.

Tänäänhän minun piti olla heti aamusta Kuopiossa ja kyytikin olis tullu hakemaan ihan koti-ovelta. Mutta kun ei taas niin ei. Kuuden jälkeen aamulla laitoin viestiä kaverille, että ei ole minusta lähtijäksi. No ei ollu kun en ollu nukkunu juuri yhtään koko yön vaan vikissy pakotuksista.
Senkin puolesta tämä oli ikävä peruuntuminen koska ei olla Hanskin kanssa pitkään aikaan päästy turisemaan mitä ennen aikoinaan tehtiin paljonkin ja piiiiitkiä puheluita 😀

Olis ollu mukava porista kuulumiset ja päivä seurata lentopalloa. Minua olis kiinnostanut tietenkin SavoVolleyn pelit ja tietenkin Hurmoksen/Juju pelit.
Omaa kiinnostusta olis ollu Partion likkojen pelit. Onneksi Partion pelit näkyi livenä puhelimen kautta 😀 Kiitoksia kuvaajalle 🙂

Tänään en kyenny tekemään oikeestaan yhtään mitän. Sen verrab sain tehtyä, että kävin hakemassa aitasta jatkoroikan jolla vedin kuumailmapuhaltimen tuvan uunin rööriin jotta uuni ei sitten savuta kun tulet laitetaan. Uuni toimi kuin Seikon Kello 🙂
Myöhäinen lounas oli sitten noin kolmen maissa iltapäivällä.
Se oli nyt hiukan erinlainen totutusta. Sain nimittäin eräältä kaverilta melekosen läjän ahvenia! Tein niistä fileitä ja sellasia jotka menee hyvin savustuspönttöön.
Syvän kumarruksen kera mahottoman paljon kiitoksia näistä herkuista.

Kaveri toi mahottoman ison läjän ahvenia.

Sari ystävällisesti paistoi minulle näitä fileitä aika hurjan määrän. Niillä maha täytty ja oli ihan älyttömän hyvää.
Pelkkää kalaa ei lounas ollu vaan siihen tuli freesattua kukkakaalia ja parsakaalia sekä muutama pieni tomaatti sekä kurkkua. Unohtamatta mustikoita ja avocadoa.
Vaihtelu teki oikein hyvää.

En oo ees ihan varma saanko minä itte vaihella ruokavalioo mutta nyt sen tein.
Aika tuimana olivat videolla siitä, että pidetään säännöistä ja ohjeista kiinni tarkasti.
Täytyy muuten sanoa, että en oo varmaan ikkään pitäny näin hyvin kiinni ohjeista!
Toki 4kg on pudonnu painokin näillä neuvoilla!

On tämä paras ikkään tekemistäni tempauksista ravinnon ja laihduttamisen suhteen.
Tai se mistä kaikki aikoinaa alkoi, että voin näinkin hyvin kun voin on Freetoxaajat. Siellä Susanna Tanni ja Olli Posti antoi minulle sellasen potkun persuuksille, että sanat ei riitä kertomaan. Sen jälkeen olen/ollaan katottu aika hyvin mitä suuhun työnnetään. Ilman Susannaa ja Ollia tuskin olisin tätäkään kirjottamassa.

Herkullista paistettua ahventa, mustikoita, avocadoa, tomaatia(omia) parsa ja kukkakaalia sekä rasvoja.

Mutta lounaan jälkeen väsytti niin paljon (lääkkeet) että oli aivan pakko mennä sänkyyn ja laittaa peitto päälle. En saanu nukuttua edelleenkään mutta oli tosi huippua olla vaan paikallaan peiton alla. Nyt sentään sain olla paikoillani ja nauttia olemisesta.

Nukkuu!

Pötköttelin varmaan tunnin ainakin ja sen jälkeen Sari pyysi lähtemään mukaansa saunaan.
Se vasta hyvää tekikin.
Sauna piristi todella paljon ja ukkoon tuli virtaa siihen malliin, että pystyin lähtemään HojoHojoon.
Hojossa oli kesän viimet pippalot ja minä pääsin sinne lähtemään myös.
Porukkaa oli todella hyvin ja meno näytti olevan parasta mahdollista menoa. Tulipunaruusut heilutti tahtia porukka tanssi ja viihty.

Lopussa sain olla serenomiamestari arvonnassa ja saimpa kunnian pitää puheen tanssikansalle eli kiitokset kuluneesta kaudesta ja tervetuloa sitten keväällä taas 🙂

Arvottiin muuten koko vuoden 2019 oikeuttava kortti tansseihin Hojoon. Arvoltaa tämmönen kortti on reipas 500€!!!!

Kello paukuttaa nyt pian aamu neljää ja minä en ole vieläkään päässy nukkumaan. Toivon mukaan lääkkeet alkaa purra ja uni voittaa tämän aamun.
Huomenna olis paljon tekemistä ja yksi olis mennä Ylämyllylle kattomaan EVK-liigan jokkista. En oo muistaakseni vielä koskaan kisojen ollu poissa näistä kisoita siitä kun tämä tuli.
Nyt se on vaarassa jäädä mutta sen näkee huonenna aamulla. Jos väsyttää paljon niin jään kotiin.
Voisi mennä myös Kuopioon kattomaan lentopalloa mutta sinne olis pitempi matka ja se ei taas tee hyvää ololle. Viisainta olis jäädä kotiin edelleen huilailemaan.

Kivun merkeissä ollaan menty tämä päivä ja ei auta kuin toivoa parasta ettei huominen tai tänään ole ennää samaa tuntemusta.

Palataan asiaan 🙂

 

 

Kategoriat
Uncategorized

Kipujen maailmassa

Päivää

Alotetaan tämä kirjotus näin päivällä kun on sellanen olo, että pitää kirjottaa tuntemuksensa. Aamu oli jo ylös noustessa niin paska kuin se vain voi olla. Selässä poltto ja jomotus oli taas sellaista, että tietää mihin koskee.
Kaikesta huolimatta lähdin töihin aikaseen aamulla kun Sarilla oli aamuvuoro. Menin toimistolle ja koitin tehdä hommia aamusta mutta ei siitä oikein mittään tullu kun ei pystyny olemaan paikallaan. Puoli seittemän olin töissä ja yhdeksältä laitoin kamat kasaan ja lähdin kotiin. Tänään olis ollu perhekahvilan kuvaukset mutta ei minusta ollu kuvaajaksi kun hyvä, että pystyssä pysy.
Niin lähdin kotiin ja kotona kipulääke ja sohvalle oottelemaan mitä tapahtuu. Pienet tirsat sain otettua ja olo pikkusen on helepottunu mutta vieläkin koskee aika kovaa.

Ei siinä, että yhteen paikaan koskisi mutta nyt kun taas koskee kahteen paikaan samaan aikaan, niin se rassaa ja kovaa. Polvet ja varsinkin vasen polvi on kanssa kuin tulessa ja jokainen askel tuntuu inhottavalle.

Kyllä taas on sellanen fiilis, että onko tätä pakko olla koko ajan ja jatkuvasti ? Eikö voisi jo helpottaa pitemmäksi aikaa ? Miltähän tuntuisi olla viikko kivuttomana…… tai edes yksi päivä.

Miltä se tuntuu kun koskee?
Se tuntuu siltä, että selkä on tulessa ja samaan aikaan joku vääntelee naskalilla tai jollain muulla terävällä esineellä sisuksissa. Se on raastavaa ja kun tullee kipukouristus, niin sillon lamaantuu joka paikka hetkeksi ja hiki tulee samassa sekunnissa otsalle. Hampaat painuu yhteen ja koko kroppa jännittyy jokaista lihasta myöten. Jos joskus on koskenu hampaaseen tai korvaan niin kertokaa se sadalla ! Kipu mennee usein myös niin, että alkaa yököttämään muutaman kerran olen  oksentanu.

On sanonta, että kaikkeen tottuu jopa selkäsaunaan kun sitä tarpeeksi saa mutta tähän helevettiin ei totu koskaan. Kipukynnys on varmasti kasvanu tämän aikana mutta hermokipu kun tullee kovaksi siihen ei totu, en ainakaan minä.
Liikkeelle lähtö on yhtä helvettiä ja jokainen askel tuntuu kuin pää repeäisi tai räjähtäs. Naama irvistyksessä väkisin jalkaa toisen eteen vaikka kuinka koskis. Pakko vaan on päästävä liikkeelle jotta vähänhelepottas. Paikallaa olo on pahinta mitä voi olla sillo kun koskee kovaa. Paikallaan ollessa vasen jalka on tulessa ja sekin on sellaisessa tilassa, että tuntuis räjähtävän. 

Öisin tämä kaikki on yleensä läsnä parhaiten. Nyt olen viime aikoina sentään voinu olla sängyssä mutta aina ei ole ollu niinkään. On ollu pakko vaan olla ylhäällä vaikka kuinka väsyttäs. Ei ole muuta keinoa. Silloin on ollu monta asiaa mielessä eikä kaikki ajatukset ole ollu mitenkään kauniita ajatuksia. Se on yhtä helvettiä !
Muu perhe nukkuu ja on myös oltava hissukseen, että edes muuta saa nukkua. Aika yksinäisiä öitä ja erittäin pitkiä öitä on mahtunu eloon.

Ei missään tapauksessa ole muiden vika se, että minua toisinaan ottaa huolella kupoliin ihmiset jotka valittavat millon mistäkin naarmusta sormessa tai että ei nukkunu kuin 6 h tai 9 h ! Tietenkin jokainen naarmu ja uni on henkilökohtainen ja kipu on varsinkin hyvin henkilökohtainen. Toinen kestää enemmän kuin toinen mutta silti.

Kipu säätelee minun elämääni todella paljon mutta olen yrittäny taistella sitä vastaan ja välillä olen jopa onnistunu selättämään sen mutta niin vain se on periksiantamaton ja saa välillä aikamoisen yliotteen minusta, niin kuin nyt.
Nyt olis helppo antaa periksi ja jäädä vaan olemaan. Paljoa ei positiivisyyttä ole näkyvissä nyt mutta eiköhän se sieltä taas pilkahduksina tule esille.
Yksi aivan upea tapa hoitaa kipua on lentopallo. Siellä kipu unohtuu hetkeksi. Siitäkin kyllä saaan tuta sitten illemmalla kotona kun kipu iskee mutta ainakin hetken verran olen saanu olla innoissani 🙂
Toinen mikä on hyvä juttu niin työpaikka. Siellä on pystyny välillä olemaan ilman, että kipu on eniten esillä. Toki vaikeetakin on ollut ja varmasti tullee olemaan (niin kuin tänään) mutta se on yksi asia mikä on loistavaa 🙂

Se mikä on todella ikävää tässä koko paletissa niin, oma perhe joutuu myös kärsimään tästä 🙁 Tämä vaikuttaa niin lapsiin kuin rakkaaseen vaimoon tosi paljon ja hekin joutuvat kärsimään minun mukana. Asiat ei tapahdu niin kuin ollaan suunniteltu kun ei pysty niin ei pysty ja silloin taas perhe kärsii. Liian paljon joudutaan luopumaan asioista minun takia. Onneksi muuten meillä on asiat kotona hyvin 🙂 En kestäisikään jos näin ei olisi enkä usko, että muidenkaan kestävän.