Kategoriat
Uncategorized

Kipupolipäivä ja illan päätteeksi treenit nii ja ruokoo

Jotainoutoa on tapahtunut kun ei meinaa saada aamupalaa millään syötyä. On melekosta tuskaa ja taistelua saada se menemään alas. Tänä aamuna kuitenkin tei normaalin aamupalan eli 3 kanamunaa ja siihen kaikki lisukkeet päälle.
Kun olin syöny sen satsin, tuli ”ihan” hyvä olo.

Aamu oli muutenkin aika vaikee kun eilen meni paljon kipulääkettä niin se vaikutti aamun toimia aika paljon. Syönnin päälle alkoi voimat ja virkeys palaamaan mutta perinteiselle lenkille ei lähdetty nyt ollenkaan. Sorry koirat!

Pian olikin lähdettävä kohti Joensuuta ja sairaalaa kun minulla oli kipupolilla hoito. Käyn noin kolmen viikon välein saamassa sellasta naputteluhoitoa joka perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen.
En olis ikkään millonkaan uskonu, että minä saan sairaalassa kipupolilla kiinalaiseen lääketieteeseen kuuluvaa hoitoa 😀  Näin ne muurit murtuu hitaasti mutta varmasti 😀

Joensuun keskussairaala.

Olen käyny aika monta keraa kipupolilla vuosien varrella mutta vasta nyt aletaan tekemään sitä minusta oikeeta hoitoa.
Tähän mennessä on vain lisätty vahvoja kipulääkkeitä ja sellanen hoito on jääny vähemmälle.
Monta itkua on siellä itketty ja monta kertaa on ollu sellanen epätoivoinen olo käynnin jälkeen. Hermokivuille ei voida tehdä mitään 🙁 Etsitään ja kokeillaan vaan uusia lääkkeitä ja tehään koktaileja jos sattus joku sotku toimimaan 🙁

Nyt on menossa sellanen naputteluhoito jota alotettiin tekemään.
On kyllä tosi mielenkiintoinen hoito ja tulokset siitä ovat olleet erittäin hyviä. Onhan tätä tehty vasta noin 2500 vuotta 😀

Ihan superhienoa, että sitä tehdään myös minulle.

Olenkin jo oppinu itte naputtelemaan mutta paljon on vielä opittavaa. Tahdon oppia siitä niin paljon kuin mahdollista.  Ja olishan se mukava myös sitten ohjeistaa muita ihmisiä jotka tarvii apua.
Tämä on aika simppeliä hoitoa ja tarkotus on, että sitä pystyy tekemään itse sillon kun tuntuu siltä.  Oon kyllä aika täpinöissäni tästä hoidosta.

Paluumatkalla kävin LIDL:stä hakemassa täydennystä ruokiin jotta pärjätään taas tovi. LIDL:stä ainakin meidän kannattaa käydä hakemassa sillon kun tarvitsee ostaa enemmän kerralla. Säästö on melkosen iso verrattuna omiin kauppoihin.
Ja toisekseen täältä meidän kaupoista ei saa läheskää aina sitä mitä tarviis. Olen muutamia tuotteita saanu hyllyyn kun olen toivonu mutta paljon jää saamatta ja ne pitää vaan hakea Joensuusta jos mieli niitä syödä.

Maailman parasta oliiviöljyä <3
Tätä kelepaa kaataa pikariin ja nauttia <3

Samaan aikaan kun olin Joensuussa tuli vieti, että oliiviöljy on saapunut Joensuuhun Italiasta alpeilta 🙂
Pitkä pitkä aika sitten tilasin tätä herkkua ja nyt se oli siinä muutaman sadan metrin päässä.

Saman tien ennen kauppaan menoa kävin hakemassa ystäviltä tämän herkun. Helille ja Jaylle suuri kiitos välittämisestä <3
Siinä on muutenkin kaksi aivan mahtava hanaa ja auttavaista ihmistä. Heillä on sydän paikallaan <3

Kaupasta olikin sitten melekonen kiire kotia kohti kun Sari oli kävelemässä töistä kotiin päin. Ottasin sitten hänet  kyytiin matkan varrelta kun tulen.
Koitin pitää kiirettä ja siksi aika LIDL:ssä jäin minimiin enkä kerenny tutkia oikeen mitään miehille varatuilla pöydillä 😀 😀 😀
Sentään ostin jokaiselle kompressiosukat kun halavalla sain 😀 On muuten älyttömän hyviä sukkia. Olen joskus maksanu noin 50€ kompressiosukista ja nämä maksi noin 5€ ja voisin sanoa, että ovat jopa paremmat kuin ne kalliit!!! Jos tarviit hyviä sukkia niin käy ihmeessä LIDL:stä ostamassa. Ovat pitkävertiset ja varsi yltää ihan polveen saakka. Vahva suositus!

Mutta vielä tuohon öljyyn. Heti kun pääsin kotiin niin pullo auki ja maistelut. Ensimmäinen fiilis oli, että on nipistävämpää kuin edellinen. Kurkussa mukavasti kirpasi alas niellessä niin kuin hyvä oliiviöljyn kuuluukin tehdä.
Jälkimaku aivan erinomainen ja jälleen olin aivan pirun onnellinen siitä, että olen saanu näitä huippu oliiviöljyjä ittelleni käyttöön.
Puolilitraa maksaa noin vajaat 50€ mutta joka ikinen pisara on sen arvoista. Joku voi nyt miettiä, että voi hitto 50€ puolesta litrasta oliiviöljyä!!! Niin minäkin sillon aikoja sitten mietin. Mutta, kun sain maisteltavaksi öljyjä olin myyty välittömästi!

Kaksi kertaa vuodessa meille tulee tämä ”kallis” öljy jenten ihan törssäämällä ei törssätä öljyihin 😀  Voi, että se makunautinto esim salaattien päällä tai sitten tuoreen vaaleen hapanjuurileivän päällä <3 Ei ole sanoja 😀

Jauhelihat ja kanat annostelen valmiiksi.

Jauhelihat ja kanat minä annostelen valmiiksi grammalleen niin on sitten heleppo alkaa tekemään ruokaa eikä tarvii mittailla ennää.

Näin homma on nopeeta vaikka pitääkö olla kiire kun laittaa ruokaa? No ei pitäs missään tapauksessa vaan ruuan laitoin pitäs olla rauhallinen ja antoisa hetki.

Ruokakin maistuu huomattavasti paremmalle kun sitä ei tee kiireessä. Mutta nuo annokset olen tehny vaan ihan sen vuoksi, että on helepompi sulattaa noita annoksia kuin kokonaisia paketteja. Nyt ei mene hukkaan yhtään grammaa 🙂

11 jauhelihaa ja kuusi kana–annosta odottaa kokkiansa pakastimessa nyt 😀
Tai ennää 10 jauhelihaan kun söin niistä jo yhden ennen treenejä 😀

Voi luoja, että maistuu hyvälle kun on uuta oliiviöljyä.

Kyllä on vieläkin sanottava, että jauheliha kokki Markon käsistä on kuin ….. no vaatimattomasti maailman parasta 🙂

Ruokailun jälkeen kello paukutti jo vaille kuuta illalla ja seiskalta alkoi treenit. Minua väsytti niin paljon, että silmissä ja mielessä tuntu.

Katoin kelloa ja mietin uskallankohan mennä makuuhuoneeseen ja laittaa pauna/valkosen villaisen torkkupeiton päälle kun heittäydyn sängylle?

Ja vielä kun Sarikin tuli viereen mukanaan ruskea villainen torkkupeitto eli hänkin meinas unten maille mennä.

Rohkea rokan syö ja niin vaan tyyny hyvin korvaa vasten ja pienelle levolle. Noin 3sek meni kun Sari jo tuhisi sillee, että unifilmi takuulla jo pyöri täyttä häkää!
Minulla se ei ihan noin hyvin käynnisty.
En päässy uneen mutta, oli aivan mahtan upeeta olla vaan paikallaan ja kipukaan ei pakottanu vaihtamaan asentoa minuutin välein 😀 Pystyin olemaan paikallani ainakin 5 min kerrallaan <3
Olisin voinu olla tuossa vaikka kuinka kauan ja nauttia mutta hätkähdys ja katse kelloon!!!! 18:41… nyt tuli kiire. Siinä ei kahvia keitelty kun Marko oli eteisessä ähkimässä kenkiä jalkaan. Siinä ei kerenny heippoja sanomaan kun piti rientää.  Ei sen puoleen tuskin olis Sari ees kuullu mitään heippoja kun oli syvässä unessa. 😀

Treeneissä olikin sitten melekonen ylläri kun rakas tyttäreni Taru oli saapunut paikalle yllätyksenä 😀 Taru olikin päässy Ellan kyydillä Okuun ja jäi kotiin pariksi yöksi 🙂 Ihanaa <3

Treenit meni oikein hyvin ja niistä jäin jälleen hyvä mieli päälimmäiseksi. Paikalla oli 11 pelaajaa joten pikkusen suunnitelmat muuttu ja alettiin pelaamaan lentopalloa. Saatiin kuusikkotreenit hyvin aikaseksi kun oli niin paljon porukkaa 😀 Mikäs tämän parempaa voi olla kun saa pelata 😀

Ennen kotiin tuloa vielä Helmessä visailu josta ei jääny kun ees luuta käteen kun oli niin vaikeita kysymyksiä.

Kotona ensimmäiseksi käsien pesu ja siitä suoraan ruokaa tekemään.
Tein 2,5 annosta tuota jumalaista jauhelihaan lisukkeilla 😀
Tein Tarulle yhtä suuren annoksen kuin itelleni ja Sarille pikkusen pienempi kun oli jo syöny aikasemmin.

Taru sai samanlaisen annoksen kuin minä mutta päällä hapanjuurileipää.

Arvatkeepa oliko mukava kuulla, että ruoka on hyvää 🙂

Siinä sitä tovi ihmeteltiin miten on hyvää ja aika yksinkertaista ruokaa.
Niin se vaan on. Yrtit ja mausteet tevät ruuasta ruuan ja tietenkin raakaaineiden laatu ratkasee.

Eilisestä kiukusta on jäljellä enää vain pienoinen pahafiilis tai enemmänkin masennus ja pettymys.
Parasta tässä on se, että nämäkin unohtuu ja häipyy mielestä kun aikaa kuluu.

Silti kyllä nämä rassaa paljon ja välillä on vaan niin epätoivoinen asioiden suhteen. Välillä kysyy oikeesti luonnetta tämä elämä.
Onneksi on ystäviä/kavereita joiden kanssa voi rupatella mistä vaan.

Muttanyt tämä ystä laittaa nämä härpäkkeet kiinni ja ottaa kiltisti lääkkeensä ja koittaa mennä untenmaille. Peukkua taas pystyyn, että saisin nukutuksi muutaman tunnin putkeen. Se on paljon pyydetty mutta yritetään.

Kiitos jälleen kerran tästäkin päivästä. Yksin tämä elo olis aika tylsää <3

Hyvää yötä

Kategoriat
Uncategorized

Aamu parempi iltapäivä ei mutta ruoka on hyvää -1kg

Olipa outoa nousta sängystä ylös kun ei tarvinnu irvistellä naama kurtussa tuskasta. Pääsin istumaan sängyn reunalle yllättävän helposti ja sitä piti ihan hetki ihmetellä.
Varovasti kokeilin liikuttaa jalkoja siinä istuessani ja nehän liikku ilman, että tukka nousi pystyyn eikä ähinääkää päässy suusta!
Rohkeesti nousin ylös odottaen, että nyt viimestään joko kaadun tai päädyn takas istumaan sängyn reunalle! Ei tapahtunu kumpaakaan ja niin lähdin siirtelemään jalkaa vuorotellen eteen päin. Pian huomasin olevani vessassa enkä ollu ottanu seinästä tai mistään muustakaan tukea kertaakaan 🙂 JIHAAA….

Tosiaan aamu alko paremmin kuin pitkään aikaan ja se piristi mieltä ihan kunnolla ja mietin, että tästä on pakko tulla huippupäivä!

Rasvakahvi naamapesun ja hampaiden huollon jälkeen. Vielä kahvi juodessa oli mielessä tuo nouseminen sängystä ja vieläkin naama venyi pienoiseen hymyyn onnesta 🙂

Aamupala oli loistava.

Hyvällä ja iloisella mielellä onnistuu ruokakin aina paremmin ja niin kävi aamupalalle. Se maistui oikeestaan paremmalle kuin koskaan aikasemmin.
Syödessä tuota ruokaa ajatuksissa oli se miten voi ihminen olla välillä onnellinen kun ei koske kovaa 🙂

Ihan ilman kipuja en ollu aamupalallakaan  kuis ylös noustessa mutta kipu oli sellanen mitätön verrattuna siihen kun sattuu kovaa.
Kyllä sattu noin 7 arvoisesti edelleen.

Mutta tuo ruoka maistu niin hyvin, että olisin voinu syödä vaikka kuinka paljon 🙂

Paistoin 3 kananmunaa, mustaherukoita, hapankaalia, papricaa, tomaattia, kurkkua ja eri salaatteja.

Pienen levon jälkeen lähettiin koirien kanssa sateesta ja kovasta tuulesta huolimatta kävelylle ulos. Tein jopa pikku videon instagramiin lenkistä.  Instaan muuten teen aika paljon lyhyitä videoita. Jos et ole vielä seuraaja niin käy painamassa seuraa nappia.
Kävelykin meni kohtuu hyvin. Ainoo vaan on se kun vasenta jalkaa siirtää niin se sattuu selekään aika paljon. Nyt on tapahtunu jotain  selässä. On sellanen tunne, että jotain uutta vikaa on selässä. Pukkaisko uutta pullistumaa?

Lenkin jälkeen telkkaria ja nettiä jonka jälkeen aloin tekemään jälleen uutta evästä tutuista ravinteista.

Lounas oli tuttua jauhelihaa sillä erolla, että vähemmän salaatteja.

Lounaalle tein jauhelihaa johon paljon yrttejä ja tietenkin tomaatipyreä makua antamaan. Jännä ja hyvä mauste on appelsiinipippuri!
Miten voi olla noin hyvä maustetta 😀

Laitoin tällä kertaa vähemmän salaatteja. Lehtikaalia enimmäkseen ja pehtoorinsalaattia. Vähän papricaa ja tomaattia sekä avocadoa.

Kyllästyyköhän tuohon jauhelihaan koskaan 😀  On se vaan hyvää.

Tänään kävin myös puntarissa ja ilokseni painoa on pudonnut  kilon verran lisää!!!! 🙂
Kyllä tämä projetki toimii vaikka välillä meinaakin usko loppua kun ei tapahdu mitään 😀 Niin, tämä ei ole pikadieetti.

Lounaan jälkeen kokeilin asennella ja suunnitella uusia sivuja mutta kävi niin, että alkoi väsyttää niin paljon, että ei auttanu kun lähteä kohti makuuhuonetta ja sänkyä. Selkä alkoi oirehtia enemmän ja enemmän koko ajan ja kävinkin lääkekaapilla ottamassa troppia ettei kävin niin, että kipu alkaisi olla kovaa.

Meni sänkyyn ja vedin viltin päälle ja siinä samassa oli kolme hoitajaa piirittäny minut ja jokainen halusi tunkea kuononsa minun naamaa vasten. Koirilla oli vissiin joku kisa käynnissä kuka saa olla lähempänä minun naamaa.
Hätistelin otukset pikkusen kauemmaksi ja koitin saada nukuttua vähän.

Varmaan menin melko heti horrokseen ja havahduin siihen kun karjasin kivusta. Pienen pieni liike  aiheutti sellasen polton selässä, että pelotti miten käy. Olihan herätys!

Ensimmäisenä oli ajatus päässä, että pääsenkö itte ylös? Pettymys oli älyttömän suuri kun kipu palasi niin kovana takas 🙁
Kömmin kuitenkin ylös vaivoin ja suuntasin sohvalle ihmettelemään. Pienen vetkuttelun jälkeen pääsin keittämään kahvia ja ei todellakaan hirveemmin naurattanu. Kaukana oli se iloinen ja tyytyväinenMarko joka aamulla oli.

Eipä auttanu kun alkaa vaan hyväksymään se mikä on. Siinä kahvia lipittäessä Sari tuli kotiin täistä. Tässä vaiheessa pystyin jo kävelemään kohtuu hyvin mutta en ilman kipua.
Tänään olis ollu treenit illalla mutta ei auttanu muu kuin laittaa joukkueelle viestiä, että valkku ei pääse/pysty tulemaan paikalle.
Ottakee syöttöä ja vastaanottoa. Siinä ei mene aika hukkaan koskaan.

Pian tuon viestin jälkeen tuli viesti, että Tarun koira Otso pitäs käydä hakemassa Joensuusta tänne hoitoon. Autoon vaan ja menoksi.
Menomatkalla pysähdyttiin Pilkon Cittarissa kahvia hakemassa ja pikkusen evästä. Siellä alkoi selkään sattua niin kovaa, että ihan vedet valu silmistä. Kassan jälkeen käytävällä olisin kaatunut turvalleni jos ei olis kärryjä ollu mistä pitää kiinni. Selkä ei antanu ottaa askeleen askelta ennen kuin olin huilannu hetken paikallaan. Tätä tapahtui noin 5 kertaa. Kyllä alko tuntua siltä, että ainut ja oikee asia on suunnata sairaalaan mutta sen teen vasta ihan viimeisenä tekona.
Kipu oli niin kova, että se lamaannutti kaiken eikä voinu kun irvistää. On siinä ollu ohikulkijoilla ihmetelemistä kun äijä  pysähtelee ja irvistelee pitkin käytäviä! Se nyt minua ei juuri haittaa. Ainoostaan vaan kiukututtaa kun käy näin.

Siitä sitä vaan päästiin liikenteeseen ja matka jatkui Tarun luokse. Siellä kahvia naamariin ja rupattelua varmaan parisen tuntia.
Sitten Otso mukaan matkaan ja kohti kotia.

Vielä ehtoolla kävin naapurissa kylässä viemässä ruisleivän ja samalla katottiin lentopalloliigan ensimmäistä ottelua Ruudulta. Mitä tuohon Ruutu+:saan tulee niin sorruin jälleen tilaamaan sen meille kotiin. Viimeksihän minä taisin sano, että ei tule ennää meille 😀 No, taas tuli 😀

Kotona puolestaan piti alkaa puuhaamaan ruokaa mutta onneksi Sari oli paistanu itelleen jauhelihaa niin minun tarvis vaan lisätä muut ympärille niin illallinen oli valmis.

Illallinen oli hiukan erinlainen totuttuun.

Jauhelihaa kun oli sen verran vähemmän lisäsin lautaselle tonnikalaa ja juustoa, että proteenin määrä on oikea.
Lehtikaalia,kurkkua, tomaattia. Siinä illallinen.

Yllättävän hyvin ruoka meni alas vaikka edelleen sattuu ja lääkkeet tekee heikkoa oloa.

Vielä olis yksi ruoka edessä mutta koitan keksiä jonkinlaisen kylmälautasen. En jaksa alkaa suuremmin vääntämään kanaa tai muuta.
Lähden kielletylle linjalle ja otan leipäpalasen.

Edelleen sama toive kuin eilenkin illalla, että olispa huominen aamu ja päivä sekä ilta parempi kuin tänään. Tai tuo aamu vois olla vaikka sama mutta en laittas vastaan jos olis parempi.

Mukavaa oli tämä aamu ja oikein mukavaa oli se, että kilon verran on taas lähteny lisää painoa pois ja erittäin mahtavaa oli nähdä Tarua <3

Kategoriat
Uncategorized

Tuskien päviä

Ei ole ruoka ei ole kovin hyvin maistunu mutta oon koittanu popsia se mik on pitäny popsia.
Aamu oli jälleen todella vaikea. Seittemän aikoihin nousin tai koitin nousta ylös sängystä. Olihan se jo aika kun puoli neljä sinne menin.
Se nousu ei ollukkaan ihan niin simppeliä kuin voisi olettaa ja haluta. Meni tosi ennen kuin olin ees istumas–asennossa sängyn reunalla.
Sattu niin maan perhanasti ja se sattuminen oli polttavaa. Pienikin liike aiheutti sellasta tuskaa, että ei voinu kuin irvistää 🙁
Kesti noin 15.20 minuuttia enne kuin olin päässy vessaan.  Seinistä tukea ja askel kerrallaan liikkeelle.

Onneksi Sari oli keittäny kahvin valmiiksi ja ekan kupin ryystin seisaaltaan nojaten tiskipöytään. Ei tuntunu hyvälle muu kuin se kahvi.
Vasta noin kymmenen aikaa pääsin puuhaamaan aamupalaa.

Aamupala oli nyt paistetut jkananmunat + muut härpäkkeet.

Vaika taas tuli myöhäinen aamiainen, ei siitä huolimatta tehny mieli syödä.
Melekeen pakotin haarukan käteen ja ei muuta kun suuta kohti.
Lääkkeet teki olosta pikkusen huonon mutta aavistuksen lääkkeet helpotti oloa.

Sain tuon aamupalan syötyä vaivoin ja sen jälkeen sohvalle ettimään asentoa missä voisi olla hyvä. No ei sellasta hirveemmin löytyny.

Päivällä pääsin jo kohtuu hyvin kävelemään ja päätin lähteä käppailemään metikköön tai metikön reunalle ja pellolle.

Niin lähettiin koirin kanssa pieni pelko takalistossa, että miten käy.
Oli hyvä, että lähettiin ja varsinkin pellon reunalla oli hyvä kävellä kun se oli tasainen.  Askeleet kyllä sattu vasemmalla alaselkään ja siitä kipu valui vasenta ulkosyrjää pitkin aina jalkapohjaan saakka.
Siitä huolimatta oli aivan upeaa olla ulkona kun oli niin hieno ilma. Aurinko paistoi ja tuuli mukavasti mutta se ei haitannu yhtään, päin vastoin.

Aika onnellinen olin kyllä siitäkin kun pääsin takas sisälle. Lääkettä lissää ja sen jälkeen aloin tekemään ruisleipää.
Kolme hienoa leipää syntyi ja uskon, että hyvää tuli.
Tuo ruisleivän teko on niin helppoa ja vaivatonta kun juuri on valmis. En olis ikkään uskonu, että ainakin tämä ruisleipä on niin helppoa tehdä.
Kun oli valmista niin kyllähän se piti ihan pikkusen maistella sitä lämpimänä 😀

Luomua hapanjuuriruisleipää.

En olis vuosi sitten uskonu tätäkään, että minä leivon itse leivät perheelle ja muutamille tutuille sitä mukaan kun pystyn tekemään.

Harmi kun tähän 8viikkoa.fi juttuun ei kuulu leipä 🙁 mutta jaksan odottaa tämän ajan ja meillä on vielä pitkä talvi edessä ja uunia joutuu lämmittämään joka ikinen päivä talvella. Siinä sivussa tullee leipää sitten ihan tarpeeksi ja eiköhän sillon viimestään saa mahollisimman moni maistiaisia 🙂

Taas oli lääkkeiden aika. Pakotus kiihtyi uudestaan siihen malliin, että ei auttanu kun hiipiä lääkekaapille ja ottaa troppia.
Ja taas sohvalle.

Sitten vielä piti tehä ruokaa joka ei innostanu yhtään. Ei yhtään!

Jauhelihaa….

Siinä sitä jälleen taas on. Herkullista jauhelihaa salaateilla ja avocadolla.

Vaikka taas maistui oikein hyvälle tuo mutta ei vaan tehny mieli syödä.
Sain kuitenkin tuon syötyä mutta hyvä fiilis siitä ei tullu. Pahaa oloa oli edelleen havaittavissa ja sellanen etova olo joka johtu minun mielestä siitä kun joutui syömään noita myrkkyjä niin paljon.

Loppupäivä on ollu vaan möllöttämistä sohvalla ja selaillessa nettiä. Turhauttaa, ja kiukututtaa tämä tilanne. Voi kun olis sellasia kivuttomia päiviä, tai edes se päivä.

Yrttikanaa joka ei sekään maistunu juuri hyvälle.

Kolmannen aterian tein vielä kanafileestä ja tietenkin yrttejä paljon päälle.
Muutamia haarukallisia syötyäni ja aloin jakamaan Sarille kun en olis itte jaksanu pystyny.

Ainakin Sari sano olevan hyvää ja niin kait se olikin mutta minun olo ei ollu parantu yhtään edellisestä syömisestä tai aamusta.

Neljäs ateria olis vielä edessä mutta sen jätän ainakin väliin. Ei pysty niin ei pysty.

En ole ottanu vitamiiniäkään tänää muuta kuin omegat kun ne ei tässä tilanteessa imeydy kuitenkaan. Mennee vaan hukkaan hyvät vitamiinit.

Nyt just en toivo mittään muuta kuin se, että saisin vähän nukkua ja huomenna aamulla olis parempi päivä.

Kiitos ja anteeksi… öitä.