JabaJaba !!!
Jussi kun laskeutui alas ennen kolmea aamulla minä lähdin puolestaan kohti makuuhuonetta kokeilemaan unen tuloa. Sain nukutuksi pätkissä aina seitsemään asti ja sen jälkeen vielä löhöilin sängyllä melekein kahdeksaan kun en jaksanu nousta ylös.
Aamu meni ihmetellessä ja noin 10 aikaan lähdin kohti urheilutaloa jossa oli C-poikien turnaus. Sain sellaisia ukaasia etten voinu olla poissa sieltä 🙂 Paikalla on iso joukko minareita pelaamassa ja oli tosi mukava nähä heitä pitkästä aikaa 🙂 Partion pojatkin pelasi oikein hyvin ja saivat saldokseen kaksi voittoa ja yhden tappion.
Turnauksessa ilmottautui uudelle minarille pari uutta urheilijaa Outokummusta 🙂 Hyvä, että täältäkin on porukkaa minarilla 🙂 Taru oli ainoona Okulaisena edellisellä minarilla nyt niitä on ainakin 3 🙂 ja uskon, että vielä lissää tullee 🙂
Turnausken jälkeen pitkään mietin pystynkö lähtemään Joensuuhun Riennon peliin mutta parempi oli jäädä kotiin. Selekä on sen verran kipee, että pakko oli jäädä lepuuttamaan sitä 🙁 ja toisekseen, Sarin piti päästä kotiin töistä ja kun ei ole kuin yksi auto niin…..Riento kohtasi Loimun jossa oli mukava lisä kun Riennon uusi passari Carlos sai ensiesiintymisen kotiluolassa ja entinen Rientolainen Joni Savimäki pelasi nyt Loimun riveissä. Loimun valkkuna oli tuttu mies Kujanpään Vesa jonka kanssa pidettiin tekniikkaleirejä Varalassa. Harmittaa vietävästi mutta ei voi mittää. Tää selekä säätelee minun elämää taas siihen malliin, että alkaa rieppomaan kohta urakalla. Tuntuu, että joutuu luopumaan ihan liikaa. 🙁
Ilta meni aika lailla livescoren kyttäämisessä ja päälle vielä netistä 1-sarjan ottelu Kyky BetSet-Kuortaneen nuorten maajoukkue. Sen pelin puolestaan kyky voitti 3-1. Molemmissa joukkueissa pelasi Itä-Suomen lahjaksuuksia. Kykyssä Markus Laatikainen (joka myös pelaa ja treenaa Kuortaneella) ja Kuortaneella Väisäsen Joni. Molemmat pelasi oikein hyvin, eli voidaan olla ylpeitä heistä 🙂
Outoa meidän talossa oli tänään se, että kukaan ei jaksanu lämmittää ulkosaunaa joten lauantaisauna jäi välii. Näitä tapahtumia ei kyllä kovin paljoa ole olemassa mutta eipä se maailma siihen kaadu.
Positiivisyyttä on saanu ainakin kotona etsiä urakalla mutta päivällä minareiden tapaaminen ja heidän vanhempien tapaaminen oli se mikä piristi paljon. Muistelut voi alkaa leireistä ja Italian matkalta 🙂 Niistä tullee hyvä mieli 🙂
Hyvät yöt.