Kategoria: Uncategorized

ja taas lääkettä.

Näin se vaan menne. Pari vuorokautta meni levätessä ja huiliessa, että seleviin sunnuntain pelistä kunnialle ja hyvin kait minä selvisinkin.

Odotettavissa oli takuu varmasti jännä peli. Meillä ei juuri panosta ollu muuta kuin kunnia ja hyvä mieli pelistä mutta Partiolla oli panosta sitäkin enemmän. Jatkoon pääsy helpottas kummasti jos voitto tulis meistä.

Peli alko ja katsomoon oli tullu paljon Okulaisia kuin Liperiläisiä mukavasti ja välillä porukka oli oikein äänekäs ja mukana pelissä.
Heti ensimmäinen erä oli oikein hyvää peliä mutta välillä tuli niitä helppoja virheitä molemmille. Erä oli kuitenkin mukavan jännittävä sillä se päättyi monien vaiheiden jälkeen 24-26.
Toinen erä oli meidän osalta huono. Ei vaan saatu peliä käyntiin hyvin välillä kun ei onnistu niin ei onnistu 🙁
Pataan helähti 18-25 ja ja oltiin sillassa.

Lentopallo on vaan ihmmeellistä. Kolmas erä  oli taas aika mukavaa (virheineen) lentistä ja tiukkaa oli. Nyt pelattiin loppu paremmin ja saatiin erä 25-23. Peli 2-1.

Neljännessä hyvä vire jatkuin ja taas oli meille se helpoin ja mukavin erä. Partio nyt puolestaan sain vaan 18 pistettä.

Viidenteen erään lähdettiin aika hyvissä fiiliksissä ja molemmilla kiilsi voitto silmissä ja hyvä niin.
Erä alkoin meidän kannalta oikein hyvin ja parhaillaan johdettiin muistaakseni 7-3 tai 7-4 ja puolet vaihdettiin meidän johdossa.
Pikkuhiljaa partio hivuttautui rinnalle meidän virheiden ansiosta ja tietenkin heidän laitojen hyökkäysten ansiosta.
10-10 tilanteessa tapahtui meille jotain mitä ei todellakaan saisi tapahtua. Kolme perättäistä virhettä nelosesta antoi virtaa naapurille sen verran että me saatiin enää vaan partion syöttövirheellä  yksi pinna ja se oli siinä. Erä 11-15 ja koko peli 3-2 partiolle.
Parhaana palkittiin oikeutetusti Jenna partiosta ja Ella Livosta.

2-3 kuokkaan partiolta mutta jos voisi sanoa jotain hyvää niin peli alkais nyt pikkuhiljaa mennä eteen päin siihen mitä se oli ennen joulua. Vielä siihen matkaa kuitenkin on ja ei auta kuin tuohon viimeseen peliin koittaa saaha virkeyttä ja voimaa mukaan. Kausi olis mukava lopettaa parhaaseen peliin.
Mukava oli, että kaikki pelaajat oli paikalla ennsimmäistä kertaa sitten joulun 😀

Seurava peli on 8.3 Leppävirtaa vastaan ja olen vakuuttunu, että pari joukkuetta toivoo meidän voittavan Virin 🙂

Lentopallo tai ainakin 2-sarja on siis meidän osalta peliä vaille taputeltu mutta A-likoissa vielä tolskataan ja ainakin pidetään hauskaa parin turnauksen verran.

Se, että kausi loppuu niin on minulle ainakin pelkästään hyvä juttu. En tiedä olisinko jaksanu jatkaa enää yhtään pitempään. Leikkaukset ja toipuminen on ottanu kovemmalle kun kukaan ikään olis voinu odottaa eikä nämä pääty vielä tähän. Kuopiossa parin viikon päästä sitten taas tapahtuu jotain mistä minulla ei ole mitään tietoa eikä taida vielä tietää kukaan mitä tapahtuu.
Voi olla, että loppuu ( 🙂 ) koko homma mutta ei auta kuin toivoa, että apua löytyy.

Minari on kuitenkin se jota haluaisn jatkaa hamaan tulevaisuuten tai niin pitkään kun jalat kantaa. Siellä sielu lepää ja edelleen kaikki tekeminen on suurta iloa ja riemua. Koko projekti on sellanen, että paremmasta ei väliä. Koko perhe on mukana nuoren matkassa ja kahdessa vuodessa opitaan paljon lentopallosta, urheilusta ja ennen kaikke toisen ihmisen huomiiottaminen on iso juttu.  Aivan huippu juttu.

Tänään ei treeneta vaan otetaan longisti mutta huomenna tistaina kokoonnutaan Ylämyllylle pohtimaan ja pallottelemaan. Perjantaina vielä treenit ja sunnuntaina peli. EI ainakaan rasituta liiasta treenaamisesta 😀

Elämä kipujen kanssa jatkuu kaikesta huolimatta….

ps. Ilahduttavaa kun pelien jälkeen on aina kävijäpiikki 😀
Terveisiä Joensuuhun 🙂

Ilmojen puolesta oikeesti kevättä on rinnassa ja ulkona lumen pinta on laskenu huomattavasti eikä se ole ihmekkään, että laskee kun asteita ulkona on +7.

En tiedä mitä on tapahtumassa mutta toissapäivänä pystyi kävelemään noin kilometrin pitusen lenkin ilman, että täytyisi irvistellä. Mikä mukavinta eilen meni myös harkat suht hyvin kipujen suhteen ja niin meni myös pelin suhteen 😀 Pelattiin harkkapeli A-poikia vastaan ja nyt täytyy sanoa ilolla, että peli  oli todella kova ja nopeeta. Tällä temmolla ja asenteella oltais pelaamassa oikeesti pääsystä jatkoon.
No sitä ei tarvii hirveesti murehtia ennää kun sössittiin niin sössittiin. Nyt oli ihan älyttömän huippua kun lähes kaikki pelaajat oli paikalla. Vain ja ainoastaan yksi puuttuu ja hälläkin oli siihen perusteltu syy.

Jalat ja selkä pysy loistavasti mukana vielä illallakin treeneissä mutta sitten kotona taas alko ongelmat. Eipä tuo juuria poikkea mitenkään entisestä. Yöt mennee edelleen huonosti mutta nyt olen saanu nukutuksi tunnin ja kahen tunnin unia mikä on auttanu paljon jaksamaan. Siis parikin kertaa olen yön aikana nukahtanu 🙂
Mutta kun alkaa koskea niin ihan turha ees yrittää ennää nukkua vaan  parempi nousta ylös.

Nyt oli pikkusen erinlaista kotona kun Satu oli sairastamassa. Parempi se on kotona sairastaa kuin yksin omassa kämpässä. Ja olihan se mukava nähä taas pitkästä aikaa.
Taru on kanssa kipeenä kämpillään mutta kerto selviytyvänsä yksin. Mikäs siinä 🙂 Hyvähän se vaan on, että koittee selevitä mutta oltais me kotiin hänetkin halunnu sairastamaan.

Tänä aamuna nousin siis taas aikaseen ylös ja keittelin kahvit ja pläräsin netin läpi kunnes hyppäsin lenkkivarusteisiin ja lähdin lenkille. Polvi oli halavatun kipee ja teki tosi ikävää astua sillä. Polvi kuitenkin pikkusen helpotti kun vana väkisin runno menemään. Noin kilsan jälkeen alko sitten selekään sattua ja askel lyheni lyhenemistään.
Pääsin kotiin ja samantien pakastimesta kylmää polveen ja selkään. Tunnin levon jälkeen olin taas hengissä 🙂

Noin puolen päivän aikaan Sari halus lähteä myös pienelle happihyppelylle tontilla ja kun hän lähti niin minä sinkosin myös itteni liikenteeseen ja menin oikopolkuja lenkin päähän kytikselle jotta voisin säikyttää rakkaan vaimon oikein huolella 😀 😀 : D
Sinne menin ja olin just just perillä enne Sari ja koiraa. Tuo koira onkin tämän asian ydin nyt. Se peijooni haistoin minun jäljet ja kun olin puuntakana väijymässä nii eikä tämä tullu siihen 3 metrin päähän haukkumaan. Sarin mielenkiinto heräsi mitä se siellä haukkuua ja peli oli pelattu 🙁 Mutta varmaan säälistä sano, että oli säikähtäny, että mikä siellä on… Joo joo……  🙂

Takas kotiin pääsy olikin nyt sitten pikkusen kivuliaampaa.  Nyt tuntu molemmissa paikoissa eli polvissa ja selässä         🙁
Kotona ei muuta kun uudet kylmät pakkasesta ja lääkettä naamariin. Taas sohvaa tovi enne kun alko ukko elää.
Tänään päivää ei kuulunu kyllä muuta kun nuo kävelyt ja kylmät.

Sari lähti naapurin kanssa vielä pitkälle lenkille ja minä jäin makoilemaan tuttuun paikkaan mutta pian lähdin valmistamaan ulkosaunaa saunomis kuntoon. Olishan se pikkusen parempi ylläri Sarille kuin tuo päivällinen ylläri.
Hmm… Putkeen ei menny saunan lämmitys kun vesiletkujen kanssa piti tolskata enemmän ja vähemmän kun oli letku jäätyny 🙁
Sitten oli vielä klemmarit hävinny ja en löytäny sitä rasiaa missä meillä niitä olis vaikka kuinka paljon. Sain juuri sytytettyä kiukaan kun Sari tuli lenkiltä eli tämäkin ylläri meni poskelleen mutta ei se juuri haitannu, Sari sytytti padan ja kohta kuuma vesi porisis 😀
Illalla sitten nautittiin ulkosauna antimista. Vesikin saatiin hyvin kun saunan lauteilla lämmitettiin ensin letku.

Se mikä tässä päivässä otti hermoon niin en voinu ajaa ja se tarkotti myös sillon sitä, että en päässy Joensuuhun RIENNON peliin 🙁 Siellä olis ollu nyt UUNO jonka kanssa olisin halunnu yhteiseen kuvaan !!! Uuno on se palkinto jonka Suomen lentopallomaajoukkue sai urheilugaalassa !!!!
Perhana , että ottaa kupoliin kun ei pääse ! Ja vielä se, että RIENTO voitti Perpon 3-1 hyvällä pelillä eikä Savimäki ollu ees kentällä loukkaantumisen takia. Loistava peli Riennolta ja tämä voitto antaa takuulla luottamusta tuleviin liiga-karsintoihin.
Hyvää kuuluu myös Savimäelle. Selkä ei ollu menny niin pahasti etteikö miestä nähtäis vielä tällä kaudella kentällä. Ensiviikolla jo alkaa treenit mutta varovasti kuitenkin. Parasta, että kuntoutuu karsintoihin huolella.

Näin mennee taas Markon ilta. Ei tarvii ihan heti olla menossa nukkumaan kun siitä ei tule yhtään mittää. Lääkettä lissää ja peukut pystyyn, että alkaa toimia. Väsyttää kyllä paljon ja mieli tekis nukkua mutta minkäs teet.

Mukavaa on kuitenkin ollu se, että olen voinu olla harkoissa paremmin kuin aikoihin ja vielä olen voinu kävellä pikkusen 🙂
Kait tämä vielä joskus tästä ….