Kategoria: Uncategorized

Nii joo…. Vaikutusta on ollu. Ensin meni korva tukkoon ja vain vasen korva, sitten tuli nuha, sen jälkeen meni vatsa löysälle.  Kaikki tämä kesti yhden lähes kokonaisen päivän. Ei nämä ihan itestään tullu mutta nyt tekis mieli jo uudestaan tuohon hoitoon. Kädestä pakotus ei ole lähteny mihinkään. Polvi on ollu kylläkin pikkusen parempi joka on hieno juttu.
Ilman kipuja se ei kuitenkaan ole ollu. Käveleminen kuitenkin minusta onnistuu ihan hyvin. Ahtisaari taapertamista vielä kuitenkin.

Kyllä tuo vyöhyketerapia on hyvä juttu ja aijon vielä varata uuden ajan jotta tietäsin tästä enemmän. En kyllä olis uskonu ikkään, että joku voi ottaa käsillä kiinni jalkapohjastani 😀 En todellakaan olis !!! Nyt sitten oon jo tilaamassa uutta aikaa… :))))) Näin se elämä etenee 😀

Sitten tähän päivään…..

Kyllä huomaa, että meidän kausi on ohitse ja aikamoinen olo on kun ei ole treeneihin menoa ! Jotenkin on sellanen tunne, että jotain puuttuu ja isosti ! Niin puuttuu….Lähes 100km ajamista ja harkkojen suunnittelut.
Sen verran piti vieroitusoireita käydä liennyttämässä Okun urheilutalolla illalla.
Ensin seurasin D-likkojen harkkoja, sen jälkeen D-poikien harkkoja ja vielä E-tyttöjen harkkoja. Viimesenä vielä kävin kattomassa kuinka C-likat valmistautuu ensiviikonlopun turnausta varten.
Siellä sain jopa puuttua harjotuksiin ja sekös oli lääkettä näihin vierotuksiin 😀 : D: D Tsemppiä likoille Nurmoon !!!

Urkkatalon kahviossa piti seurata Mäkäräisen Kaisan ja Laukkasen Marin hiihdot ennen kuin lähdin kotiin.  Kaisa kyllä hiihti melekosen hiihdon viimeisellä kierroksella ! Aivan uskomaton hiihto  ja se toi pronssin Suomeen 🙂

Selkä on ollu nyt sitten puolestaan se joka muistuttaa eniten ja varsinkin istuminen tuottaa vaikeuksia. Ilokseni on kuitenkin vielä sanottava, että nyt on ollu jo kolme pikkusen parempaa päivää 😀
Niin kuin jo sanoin polvi on pikkusen parempi ja pystyin tänään käymään päivällä pienellä kävelyllä. Vauhti ei edelleenkään päätä huimaa mutta mukava oli kuitenkin kävellä ulkona.

Kävellessäkin selekään alkaa pakottaa ja varsinkin jos on pienikin ylämäki. Sillon tuntuu ikävältä. Sitten kun mennee alamäkee alas niin sillon sattuu polveen tosi kovaa eli tasasella vaan olis ok kävellä.

Vieläkin mietityttää tuo sairaalaan meno 23.3. Harmittaa kun se siirtyi viikolla eteen päin mutta sillehän en tietenkään voi mittää. Se mitä siellä tapahtuu niin omassa päässäni oo sitä vatvonu ja vatuloinu vaikka tiedän, että se on turhaa mutta minkäs voit ? En vaan pysty olemaan ajattelematta sitä.  Ja kyllä minä uskon, että moni muukin miettis tuota minun lailla.
En ennää kyllä jaksais millään kuntoutua mistään mutta en jaksa näitäkään oloja ennää. Aikamoisessa kierteessä ollaan.
Kädet ja varpaat on ristissä, että apu löytyy tuolloin.

Vaikkein huomisesta vielä tiijetäkkään mittää niin,meinaan kokeilla suksia. Yöllä on pakkasta jonkin verran ja se tietää, että on hankiainen.  Olis aivan älyttömän mukavaa jos voisin käydä suksimassa tuossa pellolla ihan kuin treeneissä. Treeneissä siksi, että haluan käydä kuvailemassa Viurusuolla  perjantaina. Koitan saada mukaan ainakin OutoDigin porukkaa jottei yksin tarvii lykkiä ja onhan se hyvä, että on apua jos sattuukin käymään niin, että en pääsis pois.
En ole pystyny käymään suolla sitten syksyn. Leikkauksen jälkeen ei ole tarvinnu kyllä tehä  mittää muutakaan.
Olis kuitenkin tosi mukava jos pääsis käymään siellä. Olishan se mukava tehä saareen kivikolle tulet ja paistaa makkarat ja ryystää kahvit siellä. Ja saisittehan tekin nähtävää kuvien merkeissä sieltä. Viurusuo on yksi hienoimmista paikoista kuvata.

Kuvaamisesta sen verran, että olen suunnitellu pikkuhiljaa näyttelyä. Näyttely käsittäs 10-15 kuvaa ja jääköön vielä teema kertomatta tästä mutta suunnitelmissa on toinenkin näyttely ja se olis nimen omaan Viurusuolta. Vielä täytyy käydä kuvaamassa niin suolla kuin tuossa toisessakin. Viurusuon kuvia onkin jo muutama sata jo valmiina mutta ei riitä vielä 😀
Siihen toiseen näyttelyaiheeseen tullee sitten ihmisiä 😀 Saa nähä millon nämä on esillä ja missä ?

Tänään oli aika kohtuu mukava päivä

Uutta oli ja eikä ollenkaan ollu paha. Kävin nimittäin vyöhyketerapiassa eilen päivällä ja se oli minun ensimmäinen kerta kun käyn tälläsessä hoidossa. Alkuun en oikein tienny mitä tuleman pitää mutta siitä se selvis.
Sukat pois jaloista siitä se lähti !
Tämä on sikäli hauskaa, että se joka on koskenu minun jalkapohjiin on ollu yleensä välittömässä hengenvaarassa !!!
Olen ollu jalkapohjista tosi arka ikäni ja jos sinne joku on koskenu vaikka vahingossa niin hän on kyllä saanu tuta sen vuoksi.
Sari on muutaman kerran yli 20 vuoden yhdessä olon aikana saanu koskea mutta sekin aika varovasti.

No eilen sitten päätin olla, että en edes sano tuosta herkkyydestä mitään hoitajalle ja voitte vaan kuvitella mikä olo oli kun sukat läht jalasta hoitopöydällä ja itte en voinu sille mittää.
Ensimmäinen hipasu jalkapohjaan sain varmaan hiukset pystyyn ja koko keho jännitty sekä hengitys lakkas hetkeksi !
Aika taitavasti terapeutti kyllä hoiti jalkoja ja varmaan huomasi minun reaktion ottaen siten kevyemmät otteet käytöön.
1,5h siinä meni ja heti sen jälkeen ainakin jaloissa oli tosi kevyt olo Jalat oli kuin olisivat ollu ilmassa.

Kaiken tuon jälkeen olen saanu kyllä juosta vessassa eli jotain on tapahtunu. Käsivarret on edelleen kipeet ja yön aikana meni vasen korva tukkoon sekä nokka on tukossa mutta näin terapeutti sanoikin käyvän.
Aika jännä hoito oli ja nyt ootellaan vaikutuksia eikä käynti missään tapauksessa ollu huono. Kyllä kävi näin, että tämä teki hyvää kropalle.

Yö oli kuitenkin taas melkosen sekava kun ei meinannu saada taas nukutuksi. Vähän väliä piti nousta ylös sängystä kun ei saanu oltua paikallaan. Viiden jälkeen nousin sitten kokonaa pois sängystä. Sari nousi kanssa kun hänellä on aamuvuoro.
Nyt sitten uutiset joka paikasta ja sen jälkeen kuvia vielä muokkaan ja kuvat pääsee tänään uuteen kotiin.

Aurinkoista päivää…..

Niin. Siihen se sitten loppu. Klo 15.00 pilli soi Liperin ylä-asteella ja ensimmäinen pallo lähti lentoon. Pelillä ei ollu meille mitään merkitystä mutta kolmelle muulle joukkueelle sillä oli merkitystä. Meidän häviöllä Viri nousisi 3 pistettä ja olis varma toinen joukkueista joka jatkaisi pudotuspeleihin ja Savonlinnassa ratkaistaisiin toinen pääsijä. Jos me voitettas tämä peli olis jatkoon pääsijät Ajo ja Partio.
No pataan helähti 3-1 ja se tiesi sitä, että Savonlinnassa voittaja jatkaa ja hävinny lähtee kesälomille ! Hyvin yksinkertaista. Niin kävi, että Partio voitti Savonlinnan pelin ja jatkaa pudotuspeleihin Savonlinnan alottaessa kesäloma meidän tapaan.

Itse peli ei meillä juuri noussu parhaiden pelien tasolle ei sitten millään mutta on toki annettava kunnioitus vastustajan koville suorituksille. Voitettu erä oli meiltä hyvää peliä ja siinä varsinkin passarimme Sanni onnistui oikein hyvin !
Viimenen erä oli puolestaan täysi floppi alusta loppuun. Olikohan parhaimmillaan peli 18-4 Virille ? Lopussa sentään saatiin muutamia pelattuja pinnojakin. Itse tehtiin noin 5 pinnaa viimesen erään. Viri voitti meidät siis 3-1.

Huh huh…. Ei voi muuta sanoa. Tämä kausi on varmasti minulle vaikein, raskain, tuskallisin mitä koskaan ennen on ollu. Tuskin olisin lähteny mukaan jos olisin tienny miten vaikeeta MINULLA tulee olemaan. Pelaajat olivat sijaiskärsiöitä.
Nyt kun ajattelee noita reissuja, lähtöjä kotoa treeneihin kovissa kivuissa ja väsymyksessä, niin eihän tässä ollu mitään järkee. Vielä kun valmennus hoitui yksin suurimman osan koko kaudesta oli se vieläkin hurjempaa.
Sillon vaan oli tuuraaja kun makasin sairaalassa.
Siellä vaan keppian kanssa kentänreunalla ohjeita jakamassa ! EI mittää järkee.  Joka kerta kun tulin kotiin pelireissulta tai treeneistä oli toipuminen rankkaa ja unet jäi todellakin vähiiin. Ne kun jää vähiin jo muutenkin.

Kipulääkkeisiin tuli taukoa aina kun piti ajaa autoa ja sen vuoksi taas oli hankalaa. Ei mittää järkee.
Yksi mikä todella kävi sieluun niin se kun esim harkoissa piti näyttää jotain miten tehdään nii eipä ollu näyttäjäksi kun ei pystyny ! Se otti eniten koville koko touhussa. Se oli varmaan myös syys siihen, että asiat jäi puolitiehen. Monta kertaa kyllä joku pelaajista oli mallina miten tehdään mutta nopeemmin se aisia mennee perille jos voi itse näyttää. Jos valmentaja ei pysty itse näyttämään esimerkillä niin ollaan pulassa. Ja nyt oltiin pulassa sen vuoksi.

Nyt minulla oli varmasti paras joukkue mitä koskaan on ollu ja jouluun saakka meni todella hyvin niin sarjassa kuin peleissäkin. Joululoma pidettiin ehdottomasti liian pitkä. Lähes 4 viikkoa pois harkoista ei tee kellekkään hyvää !
Joukkue on todellakin mahtavan hyvä ja tällä porukalla oikealla treenaamisella olis ollu mahollisuudet vaikka kuinka pitkälle mutta kun suunta käänty alas niin se käänty ja siitä minä otan vastuun 100%.
Jos olisin joukkueen omistaja johtaja antasin ensimmäiseksi valmentajalle kenkää. Itselleni en voinu antaa kenkää nyt kun tilalle ei ollu tulijoita.

Asia mikä meni pieleen meillä niin toisen valkun puute. Muutenkaan yksin ei pitäs näitä juttuja tehä vaan aina pitäs olla vähintään kaksi tekijää ja mieluummin vieläkin enemmän. Jos vielä joskus jatkan valmentamista, en suostu tekemään yksin mitään. Mieluummin olen valmentamatta.  Eikä sekään ole pois suljettu, että en valmenna ennää.  (Minareissa kyllä olen niin kauan kunnes potkitaan pois ) 😀 Hyvin paljon riippuu siitä mihin suuntaan minun kunto etenee. Heh.. On toki paljon niitä jotka haluaisivat, että lopettaisin tähän mutta onneksi niitä on enemmän jotka haluaa, että jatkan palloilun parissa vielä 😀

Kaikesta huolimatta kaikessa tässä matkassa on ollu todella paljon hyviä hetkiä ja riemukkaita tapahtumia. Paljon hyvää. Hienoa oli kattoa onnistumisia ja sitä riemua kun asiat meni niinkuin halusimme 🙂 Aivan mahtavaa. Mahtavaa oli myös se kun sai tutustua uusiin ihmisiin. Aivan upeita ihmisä sain valmentaa ja mukavia vastustajia olo kauden aikana. Pohjois-Karjalasta ainoana jatkoon pääsi Partio ja ei muuta kun kättä yhteen, että mennee nyt loppuun asti !!!!
Vaikka kausi oli raskas niin kyllä tästä kaikesta on hyvä mieli. Sitä ei voi kiistää, että etteikö olis haluttu mennä pitemmälle sarjassa, ilman muuta oltais haluttu !
Nyt ei auta kuin olla tyytyväinen siihen mitä ollaan saatu. Varmasti saatiin se mikä ansaittiin.

Mielettömän iso kiitos kauden vastustajille, iso kiitos meitä tukeneille ihmisille joita ei kovin paljon ollu matkalla. Kiitos Hannulle siitä, että saatiin tämä mahdollisuus yleensäkkin. ISOIN kiitos kuuluu kaikille pelaajille jotka jaksoivat yrittää kauden loppuun saakka.  Suvi, Anni, Emmi, Niina, Sanni, Ella, Laura, Sara, Niina, Viki, Hanna, Annika, Tiia.  Kiitos teille !!!!!Kiitos vielä Aino, Annika, Jenni ja kumppanit kun olitte mukana sparraamassa 🙂

Nyt on aika huilata pikkusen ja sitten vielä on kerättävä voimia A-tyttöjen viimeisiin peleihin. Onneksi seuraava turnaus on Joensuussa eikä tarvii matkusta toiselle puolelle Suomea. 🙂

Tämä lentopallosta tällä kertaa… moro moro