Kategoria: Uncategorized

Aamulla ylös taas jo ennen kuutta kun ei vaan voinu olla sängyssä. Koko yön pakotti selkään joka säteili jalkaan oikein huolella vaikka lääkettä olin ottanu yhden ylimääräsenkin. (Lääkärin luvalla).
Pakotus oli hermoja kiristävä ja niin inhottava etten voi sitä kirjottaa.  Siinä taas ei juuri nukuttu 🙁
Sari lähti totuttuun tapaan töihin ja minä jäin taas yksi taloon. Istuin, kävelin, istui, kävelin …….

Aamupäivä meni juuri näin ja noin klo 13 pakotin itteni ulos. Kävelin pienen lenkin tontin ympärillä koirien kanssa. Aurinko paahtoi niin kirkkaasti ja kuumasti, että vaikka oli vaan teepaita ja verkkaritakki päällä niin alko olla kuuma. Auringossa varmasti oli taas yli 20 astetta !

Toinen koiristamme Nero, oli löytäny jonkun raadon jostain kun haisi niin pahalle, että jo 100 metrin päästä lemusi niin pahalle, että meinas tulla oksennus. Lemu oli älytön !!!

En ottanu koiraa sisälle ollenkaan vaan sai ootella Sari ulkona. Ootella siksi, että en pystyny pesemään sitä joten Sari sai sen homman ihan itelleen 😀

Koitin ottaa pinet päikkärit mutta siitäkään ei tullu yhtään mittää kun säryt oli päällä. Valvotaan sitten. Olis vaan ollu mukava saaha pikkusen nukuttua kun meillä oli joukkueen kanssa illallinen Kerubissa klo 19.00.

Sanni joutui ajamaan koko matkan kun minä en voinu ajaa kun lääkettä olin ottanu. Ensimmäistä kertaa olin Sannin kyydissä ja voin sanoa, että hyvin neiti ajaa autoa ja uskallan nousta kyytiin toisenkin kerran 😀

Kaikki muut oli paikalla paitsi Hanna joka joutui olemaan töissä illan. Muun joukkueen jäsenten kanssa sitten syötiin ja pikkusen muisteltiin mennyttä kautta. Paljon hyviä puolia oli mutta toki oli myös sitä ei niin mukavaa mutta pääasiassa hyviä juttuja.
Tämä oli se viimeinen yhteine virallinen koontuminen tällä joukkueella mutta varmaan vielä tavataan ja pelaillaan yhdessä. Ainakin sen verran kun A-likkojen peliä on jäljellä 🙂 Juteltiin ensikaudestakin ja suurin osa on valmis vielä jatkamaan pelaamista mikä on aivan huippu juttu 😀

Itsellä on pikkusen vaikea miettiä ajavani neljästi viikkoon Myllylle ja takas ! Vaikka matkaa on pikkusen alle sata km edes/takas nii on siinä vaan ajelemista. Mieluummin sitä treenais tässä kotikulmilla.

Antaa jajan kulua ja katellaa jatkoja myöhemmin kun on levätty ja ennen kaikkea saatu selville mikä tätä minun selkää ja polvea vaivaa. Jos hermikivut jää näin, niin on tosi vaikea uskoa, että ajelisin näin paljon kuin tällä kaudella. Mutta, jos kivut helpottaa niin mikään ei estä tekemästä mitä haluan 😀

Ruoka oli minusta oikein hyvää (KukonPoikaa aivan upeella kastikkeella pataatiperunoilla)  ja ainakin minä sain mahani täyteen. Alkuruokana oli jokirapu toast ja jälkkäriksi tummasuklaa palleroinen ja pallero hyvää jääteöä oiken hyvällä kastikkeella 😀
Pari tuntia meni Kerubissa syödessä ja muistellessa kautta kunnes halausten kera lähdettiin kotiin.  Mukava oli olla mutta kyllä minulle tuli haikeus ja ikävä yhteisiä treenejä.

Nyt illalla on ollu kotonakin sellanen haikee mieli ja oonkin vaan istunu sohvalla ja miettiny mennyttä kautta. Paljon on iloa takana 😀

Yksi ISO ilon aihe tänään on se kun LP-Kangasala voitto HPK:n suoraan 4-0 ja eteni finaaleihin LP-Viestiä vastaan 😀 Kangasalaa valmentaa hyvä ystäväni Alatalon Tuomas. Tumpille suo tämä hetken oikein mielellään ja koko joukkue on ansainnu tän finaaliin pääsyn 100% En oikein ole valmis uskomaan, että kukaan tai ainakaan kovin moni ei uskonu Kangasalan vievän tämän sarjan suoraan 4-0 ! En minäkään uskonu 4-0 vaan uskoin KAngasalan voittoon mutta joko 4-2 tai 4-3. AIVAN HUIPPUA !!!
Nyt vielä yksi sarja ja se on Viestiä vastaan. Unelma elää…… Vielä kun tästä voitto niin Alatalo saa oman patsaan 😀 Tsemppiä ja menestystä tulevaan finaalisarjaan 😀

Kiitos myös tästä päivästä kaikille jotka ovat heränneet tähän päivään ….

Sitä se varmasti voi olla sillä reissu suolle oli alkua lukuunottamatta melkoista taistelua.
Päätin kun päätinkin lähteä vähän ennen puoltapäivää suksilla suolle nauttimaan auringon paisteesta koirien ja kameran kanssa.
Alku meni oikein mukavasti ja polvea autto kun laitoin siihen tuen. Suolle pääsin varsin kevyesti ja mielessä oli, että tullee huippu reissu. Aika hissukseen etenin eikä koiratkaan ennää niin hirveesti singahdellu sinne tänne kun ovat käyneet nyt viikon ajan joka päivä tuolla ravaamassa. Alkaa olla jo reitit tuttuja koirillekkin 🙂

Siinä rauhassa hiihdellessä sitten tapahtu se mitä olin pelänny ja varsinkin kun oon yksin liikenteessä. Kaatua mätkähdin kun tuli isonpi monttu ja tasapaino lähti. Siihen mätkähdin lumeen ja koitin suojella kameraan kaikin mahdollisin tavoin. Onnistui siinä hyvin mutta jalat oli solmussa ja polvessa tuntu helevetinmoinen vihlominen !!! Selässä tuntuu kuumalta !!! Muutama hetki meni siinä tunnustellessa oloa ennen kuin ymmärsin liikkua. Koitin saada jalkoja normaaliin asentoon mutta eihän se onnistunu kun sukset esti kääntymisen ja hankalaa oli kun en oikein kunnolla yltäny aukasemaan kiinnikettä siteestä. Sauvat oli vielä kädessä kiinni ja sekin vaikeutti asioita. Sain sauvat irti ja sen jälkeen koitin ylettää siteisiin jotta saisin jalat vapaaksi.

Ähkimisen jälkeen sain kun sainkin sukset irti jaloista ! Siinä sitten makasin hangella miettien pääsenkö kotiin vai pitääkö soittaa apua.
Noin 10 min päästä nousin ylös ja jalat kantoi mutta kipeetä teki polveen 🙁 Sukset kuitenkin jalkaan ja kohti kotia. Matkalla ajattelin, että oikasen tuosta metikön kautta mutta se taas oli ISO virhe. Metikkö oli oikeesti METIKKÖ ja eihän siellä voinu mitenkää suksia.
Metsä vaan tuuhentu eikö ollu muuta mahollisuutta kun kääntyä takas suolle ja alottaa uudestaan.
Siinä kun palasin suolle oli oja ylitettävänä ja niinhän siinä kävi, että uudestaan turvalleen ojassa tai sen reunoille. 🙁 Enkä nytkään selvinny ilman että piti irrottaan sauvat ja monot suksista enne kun pääsin ylös. Voi hitto, että kirpas mieltä !!!
Taas piti kuunnella mihin koskee ja miten paljon. Polvi edelleen se pahin ja selässä sellanen kuumotuksen tunnoton tunne.
Matka kaikesta huolimatta jatkui ja tuttu normaali polku löytyi ja sitä pitkin kotiin. Kyllä loppumatka oli vaikee ja hankala. Hiki valui norona päästä niin paljon, että joutu ottamaan silmälasit pois päästä kun ei nähny. Koirat ihmetteli ähkimistä ja kiroiluakin matkan edetessä normaalia hitaammin.

Vielä 100 metriä enne kotia ojaa ylittäessä oli hankalaa päästä sen yli. Raivolla tultiin viimenen oja yli ja niin pääsin pienen ylämäen jälkeen kotiin.
Hiihtoasu pois, monot pois jaloista ,  märät alusvaatteet pois ja vettää litra kurkusta alas. (Ei ollu edes vettä mukana retkellä kun piti olla vaan sellanen ”pika” käynti).

Suihkuun en pystyny lähtemään vaan ensin piti huokasta ja toipua matkasta. Lääke naamaan kuitenkin heti ja odottamaan vaan , että se auttaa.
Puolisen tuntia meni kun lääke alkoi purra ja niin pääsin suihkuun 😀

Sen sanon, että olipahan reissu !!! Vaimo on monesti sanonu tuosta yksin hiihtämisestä mutta eihän minulle mittää käy !!! No nyt se ainakin on varmaa, etten ainakaan yksin lähde tuonne. Oli varmaan aika pienestä kiinni, että pääsin kotiin tuolta ja mielessä jo kävi, että ei taida auttaa muu kuin soittaa apua mutta raivolla vaan eteen päin.

Muutaman kuvan kerkesin napsia matkalta mutta kyllä kuvat jäi aika vähiin tällä reissulla. Otin mukaan vain 100:en  kiinteen linssin ja tarkotus oli kuvaiilla vähän makrolla mutta eipä kuvattu !
Yksinäinen työhanska lojui moottorikelkka ajouralla ja vastaan tuli hienosti rakennettu maja josta on mukava kuvailla/seurata suon elukoita.  Joskus voisi itekkii mennä tuonne väijymään lintuja ja muita eläjiä. Mutta en yksin 😀

Tänään ei ole sitten tarvinnu kyllä tehä yhtään mitään. On vaan tarvinnu koittaa löytää sellanen paikka missä ei pakota liian kovaa.
Toivon mukaan huomenna on parempi olla sillä huomenna illalla on meidän joukkueen kanssa illallinen kerubissa. Toivon, että voisin olla siellä ilman isompia kipuja.
Tapaaminen on viimenen tällä kokoonpanolla ja ainakin minulle tullee haikea mieli mutta aika onnellinen kuitenkin, että olen saanu olla valkkuna tälle porukalle 🙂

Peukut pystyn, että tänä yönä saan nukutuksikin !!!

Niin, että sitten piti ajella fillarilla pitkin peltoja 😀 Viimeksi olen voinu ajella pienenä poikana hankiaisella. Sillon taisin ajaa myös mopolla 😀
Nyt olis kanssa pytyny ajelemaan mopollakin hangen päällä sen verran kovaksi oli pinta tullu pakkasten myötä.
Suksille en voinu lähtee kun kroppa oli sitä mieltä. Pyöräily pellolla oli lähinnä sellanen ”näytösjuttu” ja ”kuvausjuttu” 😀 Se onnistukin oikein hyvin.

Polkeminen oli ensiksi melko pelottavaa ja ensimmäiset polkemiset sattu ihan sairaasti ja huuto pääsi joka kerta kun polvi nousi ylimpään asentoon !!! Voi hitto, että koski. Jos oli polkimella enemmän varpailla nii sattu tosi paljon mutta jos oli enemmän kantapää polkimella nii oli helpompaa !!!

Ajamaan en pystyny alkuun montaakaan metriä ja pyörä piti taluttaa pellolle.  Pellolla pientä treeniä ja polvi alkoi pikkuhiljaa taipua, että sai koko kierroksen poljettua. (HArmi kun en jostain syystä saa videoo laitettua tähän ) 🙁 Facessa se näkyy 🙂

Olipahan mukava polkea fillari pitkän tauon jälkeen. Olisi myös todella hienoa jos pystyisin kesällä polkemaan enemmän. Fillareita minulla on kaksi.

Toinen on kilpapyörä joka on aivan mahtava kulkuneuvo. Herkkä kun mikä ja rullaa todella hyvin. Paras fillari mikä minulla on koskaan ollu. Selkävaivat vaan on estäny sillä ajelemisen mutta elän vielä toiveessaa, että saisin polkea sillä monta monta kilometriä.
Toinen fillari on just tuo Helkama S 6000 joka on Helkaman juhlamalli. Hypridi piti hankkia just sen takia kun en voi pösöllä ajaa. Helkama on myös mahtava pyörä ja sillä on helppo ajaa. Täysjousitus on hyvä näillä hiekkateillä. Ranteet varsinkin tykkää kun etupää on jousitettu ja asvaltilla jousituksen saa jäykäksi mikä helpottaa ajmista sillon. Hyvät on fillarit kun vielä pääsee polkemaan niillä.

Tuohon Helkamaan on vielä olemassa streotkin 😀 joka tullee kiinni ohjaustankoon 😀 Tietenkin on vielä ajotietokone joka merkitseen muistiin kaikki polut 😀
Ylisellä on sitten vielä läjä eri fillareita jotka olis huollettava kuntoon. Renkaat, ketjut, maalausta jne…. Fillareita on varmaan noin 7-8 kpl jotka tullee myyntiin heti kun vaan saisin tehtyä ne siihen kuntoon, että voisi myydä. Hienoin niistä  -70 luvu JOPO 😀 Se varmaankin tullee meidän Tarulle koulufillariksi 😀

Se siitä pyöräilystä ja pyöristä. Eilen aamupäivästä käveltiin Sarin kanssa tontti ympäri koirien ja kissan kanssa 😀 Meillä kun kissakin osallistuu lenkkeilyyn 😀

Oli mukava katella taa läheltä miten istutetut koivut on kasvanu viidessä kuudessa vuodessa. Näyttää tosi hyvälle ja  varmaan kun mennee toiset 5-6 vuotta joutuu tekemään jo harvennuksen 😀 Aika hyvä koivumetsä tullee ryteikön tilalle. Kuuset oli vielä lumen allla piilossa eikä niitä näkyny kuin muutama. Kuusi kasvaan sen verran hitaamiin ettei vielä hirveesti näy.
Mukava oli kävelllä hissukseen tontti ympäri ja ihailla aikaansaannoksiaan. Aikaansaannoksia oli auttamassa miten ollakkaan naapurin Anssi mitä suuremmissa määrin. Ilman Anssia ei olis näin hyvin koivut kasvanu mitä nyt on. Sama on tuossa niinsanutussa saarekkeessa. Siellä isona apuna oli Jani joka uurasti itteään säästämättä taimet maahan 😀 Kiitoksia 🙂

Lenkin jälkeen oli huilattava ja otettava lääkettä jotta selevii päivästä. Se tas tiesi sitä, ettei tarvinnu ainakaan kylille lähteä autoilemaan vaan piti pysyä kotona.

Iltapäivällä kun sisällä olo oli aika tuskasta oli lähdettävä vielä ulos köpöttelemään. Sari ja naapurin Anja lähti suolle hiihtämään mutta minun piti jättäytyä pois matkasta näiden hiton kipujen takia 🙁 Mieli kyllä teki lähteä mutta kun ei niin ei. Niimpä otin kameran kaulalle ja kokeilin kävellä pikkusen tontilla.  Kuvia ei tullu yhtään kappaletta enkä ulkonakaan ollu kuin alle puolituntia.
Taas sisälle voivottelemaan. Iloa oli se kun Taru soitti ja halus tulla kotiin käymään. Sari lähti hakemaan tyttöä autolla ja minä jäin kotiin oottamaan kun en jaksanu lähteä mukaan. Autossa istuminen ei ole minun lempiasioita.

Mukava, että neiti tuli käymään ja oli yötäkin. Aamulla aikaseen sitten Sarin kyydillä takas kämpilleensä ja kouluun.

Minun yö oli taas sitä samaa vanhaa paskaa…. Kääntyilyä, valvomista, pieniä torkahteluja ja vasta aamulla tuntu, että olis saanu nukutuksi. Vaikeeta on nämä yöt 🙁

Seittemältä nousin ylös ja aloin ryystämään kahvia kitusiin. Aurinko paistaa kirkkaasti ja mieli tekis tuonne suolle sukset jalassa ja niin aijon tehdäkkin. Morfiini naamaan ja kohta monot jalkaan ja nokka kohti suota. Näitä ilmoja kun ei ole ennää kovin monta ja nyt on käytävä jos mieli käydä koski tai ei.

Hyvää päivää