Kategoria: Uncategorized

Yö meni aika kelvollisesti ja sain nukuttuakin 🙂 Aamulla kahvin jälkeen heti ulos laittamaan touhupistettä siihen kuntoon jotta vävy voi alkaa kasaamaan skoottereita ajokuntoon.
Itte otin moottorisahan käteen ja tarkotus oli kaataa salaman vieoittama mänty. Salama löi tuohon puuhun viimekesänä ja se katkes noin kuudesta metristä.
Talven se sai olla siinä paikallaan mutta nyt sai luvan lähteä. Kyllä uppoo hyvin kun on uusi terä sahassa ja ei menny kun muutama sekuntin kun tynkä oli maassamakaavana 😀

Pätkin sen metrin mittaseksi ja Taru sekä Onni sai ne sitten kantaa pinoon lähemmäksi isompia pinoja johon ne päätyy kun saadaan halkaistua ne.

Iltapäivästä tuli naapurin Anssi kahville kun pyysin päivällä. Kahvien jälkeen lähettiin kävelemään tonttia ympäri eli ihailtiin jälleen kerran kasvavia puita 😀
Mukava tuokio.

Muuten on menny vaan möllöttäessä telkkaria josta muuten näkyy nyt kanavia enemmän kun otin ulkosen digiboksin pois ja laitoin päälle telkkarin oman digin 🙂 Tämä töllötin on ollu meillä jo muutaman  vuoden ja kertaakaan se ei ole ollu netissä mutta nyt sekin päivä koitti. Piuha taakse ja telkkarilla nettiin 😀  Onhan se melko hauskaa kun telkkarilla mennee faceen 😀

Särkyjä on piisannu ja ilman lääkkeitä ei ole saanu olla. Selkä on nyt se pahin mikä vaivaa.  Siitä se jatkuu sitten kohti jalkapohjaa.

Rauhallinen lauantai on ollu ja huomenna varmaankin on vastakohta tälle päivälle sillä Okun urheilutalolle tulee monta monituista E ja F- ikästä lentopalloilijan alkua temmeltämään temppuradalla ja pelaaman 😀
Voi olla melekonen meininki 😀 Toivottavasti en ole liian kipee ja pääsen tuonne kannustamaan uljaita urheilijoita.

Nyt ei ole juttupäällä joten ei muuta kun soronoo ja palaillaan taas…..

Aika pitkälti on menny huilatessa keskiviikon temmeltämisestä. En ole voinu tehä juuri mitään muuta kuin vaan lepäillä ja koittaa selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. On kyllä kysytty taas voimia mutta jostain vaan saa jotenkin kestävyyttä näihin oloihin.

Torstai oli hyvä päivä kun meillä oli oikein mukava kipuryhmä. Porukkaa oli oikein hyvin tullu juhlistamaan yhden mahtavan ihmisen eläkkeelle pääsyä 🙂  Mukava kun on näitä hienoja juttuja ihmisillä 🙂

Kipuryhmä anto aika paljon positiivistä virtaan päivään, että sillä pärjäsin pitkälle 🙂 Muuten aika rauhallinen päivä ja ilta oli ja yö puolestaan oli juuri sellanen kun ennenkin. Ei ainakaan tarvinnu nukkua taas liikaa. Eli ihan normaali.

Perjantai oli jo aamulla pikkusen parempi ja eihän sillon auta kuin lähteä ulos puuhaamaan 😀 Nyt otin huomattavasti rauhallisemmin kuin mitä viimeksi. Uskalisin nimittäin ottaa raivaussahan käteen ja suunnittelin sillä ihan tästä pihamaan kupeesta katkoa nuo viheliäät haapapuun korret ! En voi käsittää miten paljon niitä tuli kun kaadettiin isot nurin. En oo koskaan ennen nähny noin paljon noita pikku perkeleitä joilla tyynyliinan kokoset lehdet !!! No nyt ei niitä lehtiä ole mutta viimekesänä niitä oli.
Joku kerto, että kun kaadat haapapuun niin se leviää kuin rutto joka paikkaan ja niin se teki meillä. Viime kesänä laitoin vielä jokaiseen runtuppia päälle ja mitään muuta ei tapahtunu kun lehti ruskistui mutta muuten jäivät entiseen tapaan töröttämään pystyyn. Syksyllä niitä oli vieläkin enemmän. Nyt sitten raivurilla nurin koko porukka.

Vajaan tunnin kiertelin raivurin kanssa hitaasti edeten ja sainkin aikaseksi siistiä metikön reunaa. Kokeilin repiä yhtä juurineen ja sain sen vedettyä mutta yllätys oli todella iso kun sain juuren näkyviin. Juuri oli yhtä pitkä kuin mitä koko puu. Jos haapa oli 1,5 metriä pitkä, juuri oli myös sen pitunen !

Aivan mahtavaa oli se taas kun pystyin tekemään jotakin. Toki tuo vauhti ei todellakaan päätä huimannu mutta pääasia, että sain olla ulkona ja olevinaan puuhata  😀

Leikkaamisen jälkeen istuin raivurin kanssa ex navettaan ja aloin viilata terää kuntoon seuraavaa kertaa varten. Siinä meni kanssa noin tunti kun kuuntelin samalla radioo. Samalla vauhdilla etin vielä vanhan terän ja viilasin senkin kuosiin 🙂  Nyt on varateräkin kunnossa.

Siinä istuessa ja viilatessa oli aikaa myös miettiä asioita ja mitä mnulle kuuluu…. mitä meille kuuluu…. ja mitä minun lähipiirille kuuluu ?
Mitä kuuluu minun sukulaisille tai ystäville /kavereille ?
Viime ajoista en oikein tiedä mitään näistä ! Omalta kohaltani voin sanoa, että kippee on mutta samalla olen myös kiitollinen siitä mitä minulla on….. En ajattele ennää mitä minulla ei ole.
Ikävää on se kun en ole pitäny yhteyksiä oikeestaan kehenkään, en sukulaisiin, enkä kehenkään. Kaveritkin on jääny aika lailla kaiken tämän kivun varjoon. Ainut mihin oon ollu yhteyksissä silleen kunnolla niin naapuriin. Naapurit onkin ollu meille tuki ja turva jo monta vuotta.

Sääli on kuitenkin se, että ei ole ollu yhteyksiä omiin läheisiinsä. Äiti, Isä, veli, siskoa olen kyllä muistellu iltaisn ja öisin kyllä mutta häntä ei voisikaan fyysisesti tavata.
Entäs sitten vaimon sukulaiset…. ? Vielä vähemmän.  Tarviiko minun ajatella näitä kaikkia ja pitääkö minun ottaa yhteyttä heihin ? Kun mietin, niin eihän hekään ole ollu minuun yhteydessä !
Ilmeisesti meillä ei ole asiaa kenellekkään.

Hmmm…. Totta on se, että minä en vaan jaksa olla yhteyksissä mihinkään enkä jaksa selittää mikä on tilanne ja miten mennee kun ei mene tämän kummemmin eikä ole menny jo vuosiin.  Ehkä he on kyllästyny just näihin selittelyihin miten mennee ! Ehkä minä olen kyllästyny ?

Tänään oli kuitenkin huippua kun oma tytär tuli yöksi poikaystävänsä kanssa ja heti taloon tuli elämää 😀 Ulkona laitettiin tai Onni laitto yhen auton käyntiin. Autosta oli akkku sökönä ja Onni toi akun tullessaan ja kun sai sen kiinni relluun niin ekalla lähti käyntiin 😀 Siitä sai poika auton itelleen 😀

Vielä alkuillasta kun autolla oli ajettu koeajot otin esiin moottorisahan ja vaihdoin siihen ketjun kun etinen oli aika sökö. Viimeksi sillä oli sahattu kantoa jossa oli hiekkaa ja mutaa ympärilla eikä hampaitakaan ollu jäljella kuin pari kolme milliä 😀
Ketjun kun sain vaihdettua päätin katkasta pari leppää vielä ja tehdä niistä klapeja. Olipa muuten huippua sahata uudella terällä !!!! Ketju upposi puuhun kuin veitsi sulaan voihin. Nautittavaa 😀

Kaksi puuta kaatu ( noin ranteen paksusta ) ja olo oli kuin todellisella metsurilla. Miehinen ja vahva  😀 Tämän jälkeen oli hyvä alkaa lämmittämään ulkosaunaa kun oli rehkiny niin kovasti. 😀 Sauna tulille ja saunan jälkeen oli luvassa grillimakkaraa salaatin kanssa 🙂 Onko se varma kesän merkki kun minulla tekee mieli useesti grillimakkaraa ? Nyt jo toisen kerran tällä viikolla ! Vai vielä tässä pitäs laihtua ? 😀

Yllättäen sauna teki oikein hyvää. Yhessä lääkkeen kassa kroppa rauhottu ja ihan nin hiton kipee en ollu. Iltaa kohden on kylläkin alkanu selekään sattua mutta otetaan kohta uusi lääke niin voi olla että helepottaa…. tai sitten ei.
Posti toi eilen sitten kutsun Kuopioon sairaaaan 21.5 aamulla anivarhain. Sillon tehään se selkäydinvarjoainekuvaus. Nyt siinä oli selitetty miten ja kuinka kauan. Itse operaatia kestää noin tunnin ja sen jälkeen on oltava puoli-istuvassa asennossa pari tuntia ja vata sen jälkeen voi liikkua. Valvonta jatkuu tuonkin jälkeen ja jos kaikki mennee hyvin voin päästä illaksi kotiin. Toivon mukaan pääsen ja kaikki mennee hyvin…. Tietenkin mennee…..

En voi sanoa, etteikö jännittäs tai pelottas tämä(kin) operaatio. Ei oo ihan pikkujuttu koskaan kun mennään selkäydintä räpeltämään. Perhana näiden kanssa ! Mutta onhan se hyvä, että tutkitaan ja koitetaan selvittää missä vika on. Ei auta kun toivoa, että viat löytyy ja niitä voidaan parantaa. Ainakin minä haluisin jo, että helepotusta tulis tähän oloon.

Kyllä näihin asioihin mennee ihan hirveesti tuumailua ja  ajattelemista ja pohtimista ja vatuloimista. EI ole päivää etteikö nämä ole mielessä ja aina vaan joku uusi toimenpide 🙁 Aina  uusi jännitys tai pelko tulevasta. Voisi ihan oikeesti olla jo jotain uutta ja parempaa.
Pikkuhiljaa tämä alkaa väsyttää jo itteenikin mutta niin vaan jotenkin on jaksanu taivaltaa. Ja jaksaa edelleen 😀

Aika jännää tämä elo nyt kun välillä oon niin hiton kipee, että en oikein voi nousta sohvalta ylös mutta silti tunnen olevani kiitollinen kaikesta tästä ? Mikä ihme siinä on, että tunnen eläväni mukavia päiviä vaikka oon kivuissa suuriman osan päivästä.  Pienillä kevelyretkillä tontilla tulee vaan sellanen olo, että minulta ei puutu mitään. Miten voi tuntua kasvat puut niin hyvältä ? Miten voi olla onnellin jostain kuusen tai koivun kasvusta ja se saa vielä aikaan sen, että minulta ei puutu mitään ja olen onnellin ja kiitollinen tästä ? Heh… outoa tämä elämä mutta aika jännää 😀

Aamula nousin ylös sämgystä puoli yhdeksän aikaan mutta olin ollu hereillä jo kauan ennen sitä. Tämä nykynen sänky on edelleen niin hyvä, että siinä voi vaan köllötellä 😀 Nyt voidaan varmuudella jo sanoa, että sänky oli todella hyvä hakinta vaikka aluksi tuntu, että on se liian kallis meille mutta voidaan olla ilosia , että me otettiin se 🙂

Ulkona ei kovin miellyttävä ilma ollu vaikka asenne ratkasee tässäkin asiassa ja nyt on kevät ja näitä sateita vaan tullee ja niin pittää tullakkin 🙂 Tämä on kevät !
Kesästä on kuuleman mukaan tulossa todella lämmin  mitä on uskominen noihin kuuluisiin ennusteisiin. Nämä ennusteet on kyllä luotettavat ja Ruotsi, Britannia ja Jenkit uskoo myös näihin juuri niiden luotettavuuden takia. Muistaakseni tulevan kesän keskilämpötila olis  yli 20 astetta ja sehän tietää, että aika lämpimiä päiviä pitää olla aika paljon jotta päästään noihin lukemiin 😀 Se sopii meille 😀 Minullakin on huomattavasti helepompi olla kun on pitempään lämpimää tai puolestaan pitempään pakkasta. En ossaa sanoa onko se päästä kiinni vai mistä mutta kyllä sen huomaa lääkekaapissa kun on jompaa kumpaa noista pitempään.

No nyt on huomattu lääkekaapin oven avautuvan oikeen urakalla tänään. Syy ei nyt varmaankaan ole vesisade vaan syy löytyy raivaussahasta ja risukosta. aamupalan jälkeen mieli teki lähteä  kaatamaan risuja kasvavien puiden ympäriltä. Parina päivänä kun kävin ja käytiin kävelemässä istutuksilla niin mieli teki heti alkaa siistimään istutusaluetta. Kyllä oli niin paljon leppää ja haapaa kasvanu istutettujen puiden ympärille, että jossain kohti oli vaikee havaita taimia.

Nyt sitten lähdin hommiiin.  ( VESISATEESSA )Tarkotus oli vaan käydä pikkusen kaatamassa mutta niin vain mopo lähti keulimaan kun oli niin mukava taas tehä jotain oikeeta työtä.  Risukkoa riitti ihan oikeesti paljon ja välillä tuntu ettei homma etene yhtään kun sitä rankaa oli niin paljon. Osa puista oli jo ranteen paksusta mutta suurin osa onneksi noin 3-4 sormen paksusta.

Homma oli niin mukavaa, että ajantaju lähti ensimmäisenä kiitämään. Peltorit korvilla ja musiikkia samalla kun puuhasin niin aika todellakin meni kuin siivillä. Askel minulla ei ollu kovin pitkä alusssakaan ja vaikeeta oli kulkea kun maasto on niin epätasanen. Kerran vaan kävin niin, että lensin turvalleen koneen kanssa ja ylös pääsyssä oli ongelmia mutta kun hetken vaan makasi massa ja keräsi voimia, niin sieltä vaan noustiin ylös.

”Se tuntu oikein kivalta kun raivurista puuttuu tulpan hattu kokonaan ja kaaduin tietenkin just sen päälle ja kun saha on käynnissä niin sellasta ”mukavan” tuntusta sähköiskua tuli kroppaan 😀 Mutta sehän on tuttua minulle… siis nuo sähköiskut” 😀

Ylläri oli,että sain kokonaisen tankillisen tyhjennettyä raivurista. En muista olisinko koska saanu tehtyä niin, että kone sammuu sen takia. Toki kesällä kun oli trimmeri paikallaan ja iso heinikko piti raivata nii sillon meni tankillinen mutta metässä en varmaan koskaan ole pystyny tankillista ajamaan.

En kyllä voi muuta sanoa kuin, että on se niin mukavaa tehä töitä !!!!  Tankkauksen aikana pieni lepohetki ja vettä naamaan ettei nestehukka tule 🙂 Se mikä oli hyvä niin ei ainakaan kuumuus haitannu työn tekoa 😀
Ei muuta kun ylös puskasta taas ja raivuri käyntiin.
Nyt ei sitten ennää ollu askel todellakaan pitkä ja oli oltava todella tarkka jokaisesta askeleesta. Alko olla oireita niin jalassa kuin selässäkin.
En ennää ees kaadellu noita isompia puita vaan kaatelin noita sormen paksusia. Silti oli vaikeeta liikkua mutta se tunne kun sai tehä 😀 Se tekemisen tunne oli jotain niin suurta taas, että en tiijä !

Sitten tuli aika jollon todellisuus päsähti eteen….  Ei nossu jalka, ei liikkunu raivuri entiseen malliin. Jokainen askel alko olla tuskaa 🙁  Nyt oli aika laittaa pillit pussiin ja lopettaa. Sen tein ja kun aloin hipsiä kotia kohti (Noin 70 metriä kotiin) niin aloin jo miettiä, näinkö pääsen kotiin ollenkaan. Kompikannu ja raivuri paino yhtä-äkkiä sen verran, että oli vaikee pitää niitä mukana. Mietin jo, että jätän ne tuonne metikköön mutta niin vaan raahasin ne perille asti. Olipas se tuskanen matka.

Ex navetan luoksen kun pääsin, en voinu kun seisoa paikallaan hetken kun en vaan pystyny liikkumaan. Onneksi ei kukaan nähny kun seisoin navetan oven edessä tovin liikkumatta yhtään. Kamat sentään sain pudotettua käsistä ja jopa pystyin löysäämään valjaiden remmit. Huh huh…. Nyt voin sanoa, että otti koville ja ja voin myös sanoa, että epäilin pääsyä kotiin ilman apua.  Onneksi pääsin 🙂

Sisälle kotiin raahauduin ja ensimmäiseksi lääkekaapille ottamaan kipulääke. Miettikääs kun oottelet, että lääke alkaa vaikuttamaan……….  ! Oli pitkä aika ootella.

Puolisen tuntia siinä meni ennen kuin helepotti sen verran, että pääsin syömään kun Sari teki ruokaa metsämiehelle 😀 Ruokaa vatsaan ja takas sohvalle ja nyt oli laitettava selkätuki myös paikalleen kun ei oikein muuten voinu olla.
Lepo, ruoka ja lääke yhdessä alko helpottamaan vieläkin enemmän ja nyt pysty jopa puhumaankin 😀 Ei hirveesti juttua tullu suusta kun otti kovaa.

Niin. Nyt taas voidaan kysyä kannattiko ? Siihen on tosi helppo vastata. Kyllä kannatti 😀 Niin kuin sanoin alussa, se tunne kun voi tehä työtä ja vielä työtä oman perheen eteen omassa metässä 🙂 Aivan huippua ja teen sen varmaan heti kun kroppa sen sallii 😀 😀 😀
Nämä on niitä hetkiä josta minä nautin mielettömästi TYÖNTEKO ON MITÄ MINÄ ENITEN IKÄVÖIN !!! Ikävä on pitkiä lenkkejä, ikävä on lentopalloa, juoksua, hiihtämistä jne,……..
Sillon kun pystyy niin sillon tehään 😀

Vähän ennen viittä lähettiin Sarin kanssa kohti kylän pintaa koska Tarulla oli puulaakipelit edessä klo 17.30. Tosi mukavaa sekin, että Taru alko pelaamaan taas uudestaan ja  eikä neiti huonosti pellannu ollenkaan 🙂 Ylpeänä sain katella yläorrelta neitien peliä 🙂
Ekassa pelissä nuoret D ja C-likat laitto meijän isommat neidit tosi tiukoille ja ekan erän nuoremmat veikin 😀 Junnut pelas todella hyvin ja jos meijä likkojen syöttö ei olis parantunu ja ellei Sanni olis puuttunu passaamiseen pataan olis voinu tullakkii. Erittäin hyvin pienet junnut pelas. Tosi mukava yllätys 🙂 Lopulta meijä isommat vei voiton 2-1.
Toinen peli oli vielä edessä ja siinä tuli kuokkaan 2-0 jonka kyllä jo ennustin etuviistoon. ( Ikävä kyllä)  Pienellä muutoksella olis  peli toisenlainen mutta minusta on upeeta kattoa kun likat itte suunnittelee ja tekee ja ennen kaikkea nauttivat pelaamisesta. Peli oli oikein virkistävää ja minusta peli-ilmeet oli upeet. Hymyä, naurua ja tsemppaamista virheenkin jäkkeen näytti tosi hyvälle 🙂 Noin kun olis sarjakaudellakin niiin hyvä tulis 😀

Älyttömän mukavaa oli myös e kun Kuusamon oma kasvattipoika Nikan Sami  ( Nykynen Pieksämäkeläinen ) tuli käymään ohikulkumatkalla Okussa. Sami oli tulossa nyt Kolilta ja kun reitti kulkee Okun kautta niin eihän se auttanu kun sopia treffit. Sami tuli myös kattomaan puulaakeja saliin. Voi pikkusen olla tasoeroa kun Sami on ollu PölkkyKuusamon ja Pieksämäen huoltaja mestaruusliigassa 😀 Onhan nyt meijän puulaakit paljon tasokkaammat kun mikään mestaruusliiga 😀
Pelin lomassa käytiin keskustelua peleistä ja valmentajista ja kyllä me taijettiin jo ensikauden mitalitkin jakaa jo 😀

Oli mukava kun Sami pysähty meijän kamaralle mutta kun vielä saatas jotenkii opetettuu, että Outokumpu EI OLE SAVOA !!! Ehkä hän sen joskus oppii 😀
Muuten oli mielettömän mukavaa olla pelissä mutta tämä kipu ei oikein hellittäny. Samin kanssa oli mukava jutella pitkästä aikaa.

Kotiin kun päästiin niin lääkekaapin kautta sohvalle. Siinä onkin sitten ilta menny. Nyt alkaa kipu hellittää mutta aika turtana selekä tuntuuu olevan. Ihan kuin selän sisällä olis sellasi lämpimiä kiviä ja jalassa polttavia kiviä. Jalasta vihloo aika kovasti ja jos pikkusenkin nitkahtaa, on se sitten todella arka hetken. On tämä tauti halavattu 🙁 Tulis vaan jo äkkiä KYSsiin lähtö niin voisi olla, että saatas helepotusta….. tai sitten ei…. On se sekin sitten taas operaatio ! Saa sitten vissiin pyörtyillä…. 🙁

Nyt voi tulla melekonen yö eteen ja ei vissiin hirveesti tarvii ainakaan nukkua. Tai sitten nukutaan kun väsyttää niin paljon , että kirvelee. Lääkkeillä on oma osuus tähän väsymykseen mutta se on vaan hyvä juttu nyt. Peukut pystyyn, että saan nukuttua.

Kaikesta tästä paskasta huolimatta mulla on viime päivinä ollu sellanen kiitollinen olo. Kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla on. Ei ole paljon, mutta sellasia asioita mitkä on minulle tärkeitä. Osa näistä tärkeistä asioista on sellasia mitä en olis takuulla ees huomannu jos en olis kipee. Kiitos jokaiselle taholle jotka ovat vaikuttamassa minun elämään <3

Tänään oli oikein hyvä päivä ja niin on varmasti huominenkin mutta onneksi sitä me ei vielä tiijetä mitä se tuo tullessaan 😀