Kategoria: Uncategorized

meni sitten koko yö valvoessa. Unta ei tullu sitten pätkän vertaa tämä pirn selän takia 🙁 Melkonen pakotus oli eikä siihen nyt auttanu mikkää.
Jos edellinen yö oli pitkä niin sitä oli tämäkin yö. Hmmm… en tiijä. En tiijä mitä tässä pitäs tehä tämän suhteen mutta nukkumaan olis jo päästävä. Nyt tuntuu se kolme tuntiakin ruhtinaaliselta uni määrältä….. tai ees tunti.

Minkäs tälle voi, ei mittää.

Aamulla piti soittaa Kuopioon sairaalaan heidän antamalle ajalle kun olis asiaa mutta kun koitin kahdeksasta lähtien aina puoli kymmeneen asti osittaa sinne niin se oli koko ajan varattuna ja niin jäi asiani kertomatta. Huomenna oitan uudestaan ja jos ei onnistu niin ei auta kun soittaa toimistoon ilman näitä aikoja.

Tänään oli meille tulossa nuohooja ja muistin, että minulla on samaan aikaa näöntarkastus ja ei auttanu kun soitaa silmäasemalle ja perua käynti.
Suttari tuli lopulta paikalle mutta ylin tunnin verran myöhemmin mitä hän sano. Se taas vaikutti niin, että myöhästyin itte kipuryhmästä puolituntia. Suttari oli kyllä mukava ja tuttu mies meille. Sama häiskä n käyny jo muutaman vuonna putsaamassa piiput.

Kipuryhmään siis menin myöhässä mutta pääasia, että kerkesin kahvittelemaan ja syömään maukkaita viinereitä 😀 Kaksi viineriä uppos minulle aika helposti 😀
Asiaa oli taas kerran sen verran, että mieli muuttu kiukkusesta rauhallisesi ja mukavaksi 🙂 Hyvä porukka oli koossa tänäänkin 🙂

Ryhmän jälkeen vielä perenteisesti Leppäsen leipomoon jälkkärikahvit juomaan ja vasta sen jälkeen kotiin. Tuo Leppänen alkaa olla jo melkeen kuin toinen koti 😀 Aina kun käyn kylillä on käytävä myös hörppimässä siellä kahvit. Palvelu on niin hyvää kuin se vaan voi olla. Tänäänkin sain palvelua ihan pöytään asti 😀
Kyllä kun Leppäseen astuu siällle niin heti on ilosia ihmisä vastassa toivottamassa tervetulleeksi vaikka kuinka usein kävis niin aina tuntee olevansa tervetullu 🙂
Onneksi on tuollanen kahvila Okussa 🙂

Kotona pintä lepoa mutta uneen asti en päässy vaikka koitin ensin nukkua omassa sängyssä mutta ei siitä mittää tullu. Sari kyllä nukku oikein hyvin päikärit 🙂
Minun ei auttanu kun nousta ylös ja tulla taapertamaan hetkeksi olohuoneeseen ja sen jälkeen koitin ettiä hyvää asentoa sohvalta.
Suht mukava asento löyty jossa sain olla ja ikään kuin huokasta mutta uneen asti en päässy.
Puoli seittemän aikaan muistin, että Tarulla on puulaakien vikat pelit urkkatalolla ja eihän se auttanu kun lähteä kattomaan miten käy. Eka peli oli jo menny ja toinenkin oli käynnissä jonja tytöt hävis mutta kokonaiskisassa likat voitti hoppeeta. Onneksi olkoon Ella, Sanni, Laura, Taru, Maria, Riitta ja pariin viimeseen peliin tullu Noora 🙂 Hoppee ei oo häppee 😀

Plein jälkeen tapasin yhden minarin jolle näytin kotiläksyt mitä tuli veeme minarilta. Tämä urheilijalupaus sairastu viimeksi leirillä ja kotiläksyt jäi antamatta joten nyt ne sitten käytiin läpi. Jonkkaamista kolmella pallolla ja jonkaamista yhdellä kädellä kahdella pallolla ja iskylyönnin askeleet käytiin läpi ja pumppukaivo sekä palllo ilmaan kuperkeikka ja pallo kopiksi. Ittellä onnistuu vaan nuo jonkat 😀

Pois lähtiessä vielä sain kuulla melko mukavia uutisia eilisestä luennosta !!! Oli kuulemma ollu tosi hyvä luento ja oppilaat olivat puhuneet siitä koulussa tänään hyvillä mielin. Kyllä kuulosti mukavalta kuulla, että noin 20 lähihoitaja-opiskelijaa oli tykänny kuulemastaan 😀 On se vaan mukavaa 😀

Ilta on menny kotona vaan töllötintä katellessa ja tietenkin tätä läppäriä on pitäny pitää sylissä 🙂 Lääkettä on joutunu taas ottamaan jotta ees pikkusen paremmin voisi olla. Vielä kait tämä joskus loppuu.

Huomenna taas uuteen päivään tavalla tai toisella ja mitä huomenna….. onneksi en tiijä edelleenkään sitä 🙂

Melkosen vähälle jäin unet viimeyönä(kin). Kokomaiset vajaat pari tuntia tuli, jos nyt oikeesti sitäkään. Sankyyn menin viiden maissa ja heti seittemän jälkeen taas olin jo ylhäällä kävelemässä. Nyt otti selekään taas silleen ihan aikuisten oikeesti, silleen, että silmät meni kieroon kivusta. Jotenkin hauskaa, että Sari nousee just sillon ylös kun minä sinne raahaudun unen toivossa !
Voin kertoa, että oli pitkä pitkä yö. Ihmeellisesti sitä kestää tuon ja vielä ihmeellisempää on se, että pystyy päivällä tekemään jotain.
Tänään aamulla kyllä epäilin pystynkö tekemään mitään. Aamulla en kyllä pystynytkään kotona muuta kuin vaan selviytymään.

Tänään minulla oli kahentoista aikaan ensimmäinen luento opiskelijoille Välkkeen tiloissa. Se minua huolestutti mitenkä jaksan sen vetää läpi ? No, onneksi se meni kohtuu hyvin.

Raahauduin paikalle noin 15 min enne kuin luento alkais ja pihalla hääri porukkaa ja olivat ihan sen näkösiä, että olisivat tulossa luennolle.
Kello oli 12 kun Jari avasi tapahtuman hyvin nopeella puheenvuorolla ja siitä Petri jatko sujuvasti eteen päin. Siinä juteltiin historiaa ja miten kaikki sain alkunsa jne….. Sitten kun se loppui niin mulle sanottiin, että minä vielä puhun… mutta minä sanoin , että puhun sitten viimesenä…. Hö…. tuli siis tauko eli esiteltiin paikkoja…. kunnes tajusin, että Jarihan puhu jo alussa 😀 😀 😀  No ei se mittää, menköön väsymyksen piikkiin. Paikkojen tutkiskelujen jälkeen alotin oman vuoroni siis viimesenä 😀

Nimen selvityksen jälkeen itse asiaan….. Kerroin kivusta ja sen kanssa elämisestä, miten selviää, mitä tekee kun sattuu, kipuryhmä, miten kuntoutukset jne… Minusta homma meni yllättävän hyvin ilman muistiinpanoja tai powerpointia tai muuta apuvälinettä 😀 Puhumisen välissä kysyin vielä jokaiselta erikseen jotain kipuun liittyvää ja näin sain jokaisen osallistumaan luentoon. Välillä naurettiin ja välillä oltiin vakavina mutta pääasia, että jokainen ymmärsi mitä ja miten kivun kanssa tullaan toimeen. Kipuryhmä on siihen oikein iso vaikuttaja miten nykysin elämä on saanu ihan uuttaa virtaa.  Vertaistuki on vaan huippua.
Elämäni toinen merkittävä luento oli tämä ja jos pitäs arvosana antaa ittelleni niin…. hyvin meni 😀
Mukavinta oli se kun lähtiessä osa kuuntelioista tuli viereen ja ja oikein kädestä pitäen kiitti 🙂 Eikä taputuksiltakaan vältytty eli uskoisin myös oppilaiden tykänneen luennostani 😀

Tämä jälkeen vielä Leppäsen leipomo kahvit päälle Petrin kanssa ja siinä vielä tuumailtiin asioita mitä voitas tehä 😀 Hieno hetki kylällä.  Väsymyksestä ja särystä huolimatta kaikki meni yllättävän hyvin 😀 Kiitos opettajalle ja oppilaille mielenkiinnosta 😀

Kotiin päästyäni edessä oli uusi koettelemus ja mietin pitkään alanko vaiko enkö. Aloin kuitenkin poliisien uhkauksen muistaessani. Edessä oli kesärenkaiden vaihto !!!
Poliisit uhkasi tänään, että sakkoja on tulossa jos nastat vielä rapisee auton alla. Ei siinä auta kun tuollasen uhkauksen takia alkaa vaihtamaan renkaita.

Lääke hyvissä ajoin naamaan ja ei kun hommiiin. Kauan en onneksi kerenny yksin puuhata kun Sari, tämä armas ja rakas vaimoni tuli paikalle auttamaan. Kyllä se nainenkin oppii vaihtamaan renkaat kun tarpeeksi potkii 😀

Nyt on sitten vaidettu renkaan niin Zafiraan kuin Saappiinkin 😀 Huokasun helpotus kun ei tule sakkoja 😀
Urakan jälkeen oli taas vaikeuksia liikkua ja etekin jos olin hetken paikallaan niin se lähteminen on yhtä tuskaa 🙁 Lissää lääkettä vaan niin helepottaa.
Vielä yhdessä lämmitettiin ulkosauna jossa sai pyyhkiä päivän pölyt ja mietiä vielä tuota luentoa. Ajatukset kiiri paikasta toiseen.
Siinä ne ajatukset lenteli ja ne lenteli myös ensikauden lentopallo tekemisiinkin…. Pikku hiljaa alkaa sekin selkiytyä mitä teen ensikaudella vaiko teenkö mittää 😀 No teen sen sanon 😀 Mitä missä ja millon niin siitä kirjotan erikseen mutta kun asiat on vielä pikkusen keske niin en halua vielä hihkua siitä.

Mutta sauna teki jällleen kerran hyvää ja mielessä oli, että nyt varmaan saan nukutuksi kun oon valvonu nyt yhteen putkeen tosi kauan tai ei yhteen putkeen vaan unet on ollu viikossa ihan muutamissa tunneissa. Mitä vielä 🙁 Tässä minä taas sohvalla köllötän puoli-istuvassa asennossa läppäri sylissä ! Lääkkeet on otettu ja vaikutusta odotellen taas mutta taitaa käydä niin, että joutuu ottamaan lissää vielä ja se taas tarkottas sitä, että en sitten ajas huomenna kun 12 h pitää olla ettei saa ajaa. Mutta jos nyt HETI ottasin niin saisin ajaa puolitapäivin huomenna ja näin pääsisin kipuryhmään omalla autolla 😀  Kipuryhmään on kuitenkin äästävä vaikka sitten taxilla 😀 (Sinne meni lääke ).

Saunan jäkeisisissä mietteissä suht uudella kulmasohvalla puoli-istuvassa asennossa mieli on kaikesta huolimatta aika hyvä. Mie en vaan ossaa sannoo miksi minulla on sellanen kiitollinen olo ja olen aika tyytyväinen vaikka voisi luulla, että asia on ihan päin vastoin. Tämä kiitollisuus on vaikka en ees käyny kattelemassa kasvavia, itse istuttamia puita 😀

Mitähän huomenna….. Onneksi en vielä tiijä sitä 🙂

Selekään on nyt sitten sattunu muutaman päivän putkeen ja ei oo kovin mukavata ollu. Eilen sentään päästiin käymään Joensuussa ja sain kauan odotetut perhosidonta tarvikkeet. Rahhaa palo noihin kiitettävästi mutta jospa niistä olis myöhemmin hyötyä 🙂

Taas tätä sama vanhaa paskaa näistä öistä mutta niin se vaan on, että kun  ei saa nukuttua kunnolla niin ei saa 🙁 Särkyä ei saa pois mitenkään ja se tietää, että sitten tehään jotain muuta kun nukutaan.
Ihan älyttömästi en ala noita lääkkeitäkään riipimään naamaan vaan koitan selvitä mahdollisimman vähällä. Haluun kuitekin liikkuakkin.

Eilen illalla juuri tätä liikkumista oli kun kävin kattomassa likkojen puulaakipeliä. Toisen pelin neidit pelas ok mutta toinen peli oli aika plösöä ! Toisen hävisivät 2-1. Se mikä vaan ilos tuottaa sydämmessä niin tuo Tarun pelaaminen. Alussa meni mönkään mutta pikku hiljaa alko peli sujua ja lyötiin tuli voimaa ja ne alko jäädä kenttään 😀

Tänään jo aamusta selekään sattu hitosti mutta pakko oli käydä kylällä poliisiasemalla ja kaupoissa. Polliisilla kävin viemässä valokuvat tulevaan invakorttiin. Pari viikkoa mennee kun posti tuo sitten sinisen kortin joka oikeuttaa parkkeeramisen lähemmäksi kauppoja ja muita paikkoja. Se on kyllä iso helpotus sillo kun on tosi kipee.
Lisäksi autosta lähtee verot pois eli auto on verovapaa. Säästöä sekin.

Vielä kävin hakemassa traktoriin polttoainetta ja samoin noihin pienkoneisiin. Kotona alko ärsyttämään tosi kovaa nämä säryt ja eikös vaan tulle sellanen uhma päälle, että koske perkele koske minua et pysäytä ! Ei pysäyttäny ei….. Menin varastolle ja laitoin valjaat niskaan ja raivurin siihen roikkumaan ja ei kun lepikkoon. Vihan ja ärtymyksen seurauksena aloin kaataa risuja kuin viimestä päivää.
Selekään ja jalkoihin sattu halavatusti mutta en välittäny siitä yhtään vaan jatkoin jatkoin ja jatkoin…. Välillä turvalleen ja ei muuta kun ylös ja kone käyntiin….. En tiijä mikä viiraus tuli mutta periksi en antanu vaan sinnittelin ryteikössä kaiken uhalla. Välillä askel oli varmaan noin 5 cm  ja välillä ei sitäkään mutta risu kaatu.

Tankillisen verran raadoin tuolla kunnes kaaduin ja en meinannu jaksaa ennää nousta ylös niin luovutin. Vielä pois tullessa kaadoin mutta hyvin vähän ennää risu kaatu. Sari tuli sopivasti kattomaan ja hän sitten katoi kamoja pois. Rankkaa sanon minä. Vaatteiden riisuminen meinas olla ylivoimanen tehtävä sisällä saatikka syöminen. En pystyny oikein syömään kunnolla kun kipu oli niin hiton hyvä.
Lääkkeen vaikutusta odotellessa lapion kaalilaatikkoa naamaan sen minkä pystyin. Kaalilaatikko on minun herkkua ja nyt en edes tuntenu sen makua kun nileksi sitä. Kaikki focus oli nyt selässä ja polvissa.

Sohvalla vihdoin alko lääke vaikuttamaan ja olo helpottu jonkin verran 🙂 Sähköä velä lissää kovemmalle niin enin kipu oli voitettu.
Ei varmaankaan ollu mitään järkee lähtee tuolleen rehkimään mutta pääkopalle se teki hyvää 😀 Nyt vaan maksetaan siitä mielihyvästä.
Melko kivulias ilta on ollu ja sekös vaikuttaa mieleen. Kiukututtaa, ärsyttää ja kun vielä on taas kestäny niin minta päivää näin niin se saa tämän ketutuksen nousemaan korkeelle.
Jotenkin alkaa taas usko loppua näiden kipujen suhteen… Miten kauan tätä paskaa oikeesti jaksaa ?

Pientä piristystä tuli kun pääsin ulkosaunaan nauttimaan sen lämmöstä. Jostain syystä sielläkään en voinu olla kuitenkaan kovin kauaa. Normaalia nopeemmin sieltä piti pois tulla mutta sekin käynti oli mukava.

Näillä mennään taas Myllyjoen tilalla. Huomenna pitäs olla puhumasa klo 12.00 opiskeliaryhmälle kivusta ja kuntoutuksesta. Opiskelijat on lähihoitajaksi lukevia immeisiä ja niitä on noin 20 kpl ja helle pitäs kertoa omasta elämästä ja miten selviin….. No en selvii !!!
Kipuryhmästä haluisivat kuulemma tietää myös joten pitää kertoa siitä sitten.  Kipuryhmä onkin minulle tosi  hyvä juttu. Siellä saa puhua asioiden oikeilla nimillä ja yllättävän paljon löytyy näitä samoja juttuja muiltakin !!! Jännä huomata, etten ole yksin näiden kipujen suhteen.
Kipuryhmä on upea juttu !

Sekäsäryn kourissa ollaan oltu mutta periksi ei anneta vaikka koipi menis !

ps. ELämäni ensimmäine perho on nähnyt päivänvalon….. OliivLarva 😀