Kategoria: Uncategorized

Niin mennään…. Olo on ollu aika iljettävä nyt taas kerran 🙁 Ainut mitä olen pystyny tekemään niin kävin eilen kattomassa ja kuvaamassa yhden tanssiesityksen. Se oli ainoo mikä on nyt piristäny ees pikkusen. Miten ollakkaan kuvaamisessa oli taas ne meleko kimuranttiset valot ! Onneksi sentään sain kuvattua edes jonkin verran.
Kuvia on nyt vaikka kuinka paljon vaille edittiä mutta kun en vaan voi editoida kun ei ole millä editoida !
Edelleen tämä minun kone on sekasin näiden kuvien kanssa ja edelleen kuvia on kadoksissa noin 5 000 kpl 🙁

Harmittaa vietävästi kun en itte ossaa korjata tätä vikaa vaan joutuuu turvautumaan toisten apuun 🙁 Ei siinä mittää mutta noin tuhat kuvaa odottaa katselijoita ja säännöllisin välein niitä kysellään muta minkäs teet 🙁

Voi olla että pistän pillit pussiin näiden jälkeen kuvaukset. Kuvailen vaan itteni vuoksi ja itelleni. Aika helpommalla pääsee kun ei lupaile  yhtään mittää 🙂 Kuvaaminen kyllä on huippua ja siinä mennee ajatukset ihan täysin muualle 🙂 Siitä nauttiin paljon ja kun vielä huomaan onnistuneensa nii sekös vasta huippua onkin 😀

iPhoton kautta oon laittanu kaikki nettiin menevät kuvat jakoon koska sillä se käy tosi nopeesti. Sitten kun pitää tehä hyvää niin sitten oon käyttäny photaria. Photarilla en jaksa tehä 5 tuhatta kuvaa, en todellakaan.
Lr:ää en oo käyttäny juuri koskaan vaikka maksan siitäkin vuokraa joka kuukausi. Eilen vai toissapäivänä laitoin sille noin 600 kuvaa sirkuksesta ja koitin sillä väsätä niitä mutta en oikein onnistunu siinä hyvin. Muutamia kuvia sain kyllä ehostettua mutta jostain syystä kuvat näkyy hiton suttusena kuvaruudella. Ei kaikki mutta aika monta.
En tiijä pitääkö ulkone olla samaan aikaa kiinni kun niitä muokataan kun sillon kun se on kiinni niin kuvat nkyy hyvin ?
Ei ossaa nii ei ossaa….

Tänään piti olla Kuopiossa kuvaamassa jokkista mutta jo eilen illalla kun olin kuvaamassa tanssia alko selekä oirehtia siihen malliin, että odotettavissa oli pois jäänti Kuopiosta 🙁  Niin siinä sitten kävi, että turha oli haaveilla lähtemisestä. Lääkettä vaan naamaan ja kotoa ei tarvinnu poistua.

Lääkkeet pikkusen helpotti ja sen jälkeen aloin tehdä perhoja tulevia kalastusreissuja varten. En oo ihan vakuuttunu, että noilla voisi saaha kalaa mutta yrittänyttä ei laiteta 😀 Mahtaa se olla melekonen riemu kun ensimmäinen kala nousee omalla tekemällä perholla 😀

On tämä perhonteko mukavaa hommaa ja tässäkin aika mennee huimaa vauhtia :
On kyllä mukava huomata miten tässä kehittyy (tai luulen vaan) ja kerta kerran jälkeen esim. tuo larvan teko on helpompaa eikä langat katkee koko ajan 😀

Melko paljon tavaraa sai satasella Joensuusta JokiErästä.
Pitkään olin ostamassa settiä MotoNetistä mutta siellä onneksi aukasin suuni ja sen jälkeen suunta olikin JokiErään 🙂 Kiitosksia vaan sille mukavalle miehelle joka ystävällisesti opasti tietämätöntä.

Nyt olen saanu sidottua jo aikamoisen läjän eri perhoja mutta vaan liitsejä ja noita lärvoja. Nyt oon jo tehty omiakin juttuja sitoessa eli lisänny karvoja sinne tänne ja väreillä kikkaillu.

Liitsit on sellasia jotka käyvät lähes missä tahansa joessa tai järvessä ja pitäs saaha kalaa. Ainakin Karviolla aikoinaa moni veti kirjoa ylös mustalla ja valkosella liitsillä joten eiköhän se vieläkin toimi.

 

Kyllä tämä on mukavaa hommaa. Se kyllä harmittaa kun en pysty kun pikkusen kerrallaan tekemään kun pitää nousta kävelemään. Mieli tekis tehä näitä enemmän kerralla aina ja silleen huolellisesti mutta tää on tätä.

Luopumista luopumista ja hitaasti etenemistä. Saa nähä mitä sitten tulee kun pitäs päästä kalastamaan ? Yksi ihminen jo sanokin, että et sie siihen pysty 🙁 Hitto…. tottakait mie siihen pystyn !

Se on varmaa, että en varmaankaan heittele montaa tuntia putkeen mutta heittelen sitten vaikka yhden heitoin kerrallaan mutta heittelen. Se mikä on hienoa niin tuo meidän erä- ja luontokeskus. Siellä on hyvät mahollisuudet kalastaa tämmösellä huonosti liikkuvallakin. Siellä on monta monituista paikka mistä voi heitellä ilman, että kengät kastuu.  Nyt oltiin vielä  rakennettu ihan uusi heittopaikka eli nämä asiat on kunnossa. Se mikä kanssa mieltä lämmitti niin yksi paikka onn siellä jossa liikuntarajoitteiset saa kalastaa ilmasiksi !!!!
Tosi hyvä juttu 🙂 Haluun kuitenkin liikkua sen minkä pystyn ja siihen ostetaan sitten lupa joka muuten on sekin meille puoleen hintaa. Hienoa, että meitä huomioidaan näissä asioissa 🙂
Toivon mukaan pääsen jo tulevalla viikolla kokeilemaan miten siima lentää ja jo nyt jännittää se ensimmäinen lohi omalla perholla 😀

Muuten on kyllä menny taas aika paskasti ja mieli on ollu aika apea kun koko ajan koskee ja kun alkaa tehä jotain niin loppu tuleen melkein saman tien 🙁 Torstaina oli kipuryhmäkin mutta minä en sinne menny kun en halunnu. En halunnu olla kenenkään kanssa tekemisissä, en halunnu nähä ketään saatikka sitten puhua jonkun kanssa. Halusin vaan olla piilossa peiton alla.
Äkäpäissäni lähdin ulos ja aloin poltaaan vesisateessa risuja. Niitä risuja oli ihan hitosti ja liekit oli parhaimmillaan melkosen isot. Onneksi Sari oli kaverina. Tai Sari tuli kaveriksi kun ei varmaankaan uskaltanu jättää minua tuossa kunnossa yksin.
Niin vaan saatiin poltettua kaikki risut ja marjapensaiden oksat samalla kertaa.  Nyt on paljon siistimpi kulmaus tontin reunassa.

Vielä seuraavana päivänä tuo paikka savusi sen verran, että piti käydä penkomassa ja söhimässä sitä ettei vaan leviä maastopaloksi. Tuollanen multainen paikka voi kyteä pitkäänkin ja se voi syttyä tuleen uudestaan.

Sen takia just nämä asiat on hyvä tehä vesisateella.

Vielä poltettavaa riittäs vaikka kuinka paljon entisessä navetassa ja ylisellä sitä poltettavaa piisaakin. Kolme sohvaa, kirjahylly, laverisänkyjä ainakin neljä…….

Sitten poltetaan kun jaksetaan.

Puuklapeja riittäs kanssa vaikka kuinka paljon. Siitä olikin jo tuolla muistaakseni puhetta ja nyt kasat on saanu olla rauhassa kun en oo pystyny touhuumaan niiden kanssa mutta eipä nuo tuosta mihinkään karkaa. Ei kyllä itestään siirry pinoonkaan 😀 Hommaa piisais vaikka kuinka paljon mutta ei auta kun tehä sen verran kun pystyy.

 

Kipu siis yllättäen hallitsee minun elämääni ja se vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Luopuminen on se juttu jälleen kerran mikä masentaa ja tuntuu pahalle.

Pitäkää peukkuja, että olo tästä paranee tai muuttuu edes pikkusen helpommaksi sillä tätä ei jaksa erkkikään pitkään.
21.5 on mulla meno sitten Kuopioon sairaalaan siihen selkäydinvarjoainekuvaukseen. Sekin mietityttää paljon ja voin vaan kuvitella miltä se tuntuu. Nim.merk. 16 kertaa selkäydinpuudutus ja joka ikinen kerta taju kankaalle !

Näissä mietteissä taas jatketaan eloa myllyjonen tilalalla.

Huomenna juhlitaan sitten mummoja ja äitejä 🙂

Hollolaa, Siilinjärveä = lnetopalloa. Vaikka reissut oli aika hankalia niin edelleen voin sanoa, että oli kyllä mukavaa. Siilinjärvellä tapasin vanhoja valmentajakavereita monta monituista ja monta monituista entistä minaria äiteineen ja isineen. Aivan mahtavan mukavaa tavata näitä ihmisiä. Varmaan meni eka kaksi tuntia ennen kuin pääsin seuraaman itse pelejä 😀
Parkkalin Jouni oli kanssa siellä ja lopussa vielä hänen upea vaimonsa  tuli paikalle ja aivan mahtavaa nähdä taas pitkästä aikaa 🙂
Peliäkin siis näin siellä ja täytyy sanoa, että kyllä poikien peli on niin paljon tehokkaampaa kuin tyttöjen mutta näinhän se vaan tuppaa olemaan kun on voimaa enemmän ja sille taas ei puolestaan voi yhtään mittää.

Keika vei kultaa ja toiseksi tuli Isku Tampereelta ja pronssia otti Nurmin JyMy. Finaali meni suoraan kadessa erässä ja kyllä voittajasta ei minun mielestä ollu epäselvyyttä missään vaiheessa. Keikalla on vaan niin tasanen porukka koolla että hyvin vaikea on sitä voittaa.

Kotiinkin selvisin suht elossa mutta yö sitten meni taas niin kuin meni eli nukkua ei tarvinnu ainakaan liikaa vaikka lääkettä otin sen minkä saa ottaa.

Maanantai meni täysin toipuessa viikonlopun riennoista ja vielä tiistaikin meni aika lailla samalla tavalla. Tiistaina sentään sain tehtyä pikkusen puupinoja. Urakalla en kuitenkaan saanu tehtyä vieläkään. Tiistai- keskviikko välisenä yönä sain sentään jo pikkusen paremmmin nukuttua mutta liikaa en kuitenkaan. Arvatkaa vaan ärsyttääkö nousta sängystä ylös vaikka väsyttäs vielä vaikka kuinkan paljon 🙁 Ei auta kun vaan nousta kävelemään.

Keskiviikko eli tänään oli minun pikkusiskon syntymäpäivä ja ajatukset oli aika pitkälti hänen muistelemisissa. Eilinen kiukku ja raivo oli kääntynyt nyt hiukan apeaksi mieleksi kun muistelee Minnaa. Minna oli vaan niin hyvä tahtonen ihminen ettei paremmasta väliä. Muistan hyvin kun Minna oli meillä ja minulla ja Sarilla oli joku riita ja minä kun päätin, että lähen autolla pois koko tilanteesta mutta Minna oli siitä lähdöstä eri mieltä. Minä hyppäsin autoon ja kun olin lähdössä niin MInna hyppäs konepellille makaamaan mahalleen ja irti ei päästäny ei sitten millään. Koitin jopa pudottaa hänet siitä ajamalla etteen päin ja painamalla jarrua jotta putois pois ….. mutta kun ei putoo niin ei putoo !!! Huusi vaan, että aja vaan vaikka minne mutta minä pysyn tässä.

Heh…. Ei auttanu kun pistää auto parkkiin ja lähteä takas sisälle 😀 Siinä sitten juteltiin ja soviteltiin ja niin saatiin rauha taas Kaasisten huusholliin. Periksi antamaton ja AINA puolusti heikompia. Niin hyvä sydämminen ihminen kuin vaan voi olla. Minna oli hyvin pidetty kaikkialla ja kellään ei ollu mitän pahaa sanottavaa Minnasta <3
Parempaa pikkusiskoa en olis voinu saada mitä MInna oli. <3
Vuonna -98 Minna joutui luopumaan tästä maailmasta erittäin ikävällä ja murheellisella tavalla, Minna murhattiin Mikkelissä sairaalassa jossa hän oli töissä, mutta tiedän, että MInna näkee ja ohjailee edelleen minua(kin) parhaalla mahdollisella tavalla. Kun katsoo iltasin ulkona tähtiä, siellä on yksi tähti joka on Minna.( Se on se kirkkain tähti). Sieltä hän seuraa ja ohjaa meitä.
Muistellessa kyyneleet tippui kasvoja pitkin ikävästä. Ikävä tietenkin on mutta kyynel tippui myös  ilosta siitä mitä MInna jätti meille. Minna jätti meille paljon sellasta mitä meidän tulisi käyttää paljon paljon enemmän… Rakkautta ja iloa, hyvyyttä. ymmärrystä, välittämistä.
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MINNA RAKAS <3

Minnan syntymäpäivää vietin paljon ulkona klapipinon äärellä. Sain tehtyä siinä miettiessä ja muistellessa ison pinon mutta se iso kasa missä klapit on sikin sokin näytti ettei siitä ole hävinny juuri mitään 😀
Oli aivan mahtava päivä muuten. Aurinko paistoi siihen malliin, että mittari näytti parhaimmillaan +25.5 astetta ja se tiesi sitä, kun tekee hommia sortist jalassa niin selekä otti palo ! Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä selekä otti ja palo. Nyt pikkusen kipristelee mutta ei sen kummempaa, on pahempiakin ollu. Toki näitä palamisia ei juuri tarvitsisi olla ollenkaan kun jokainen palaminen on riski.

Apuja sain pinoomiseen kun Sari tuli töistä kotiin ja tuli sitten kaveriksi pinoomaan ja nyt homma vasta kulki. Kyllä se kahdestaan homma käy niin paljon nopeemmin kuin yksin ja varsinkin minun tahti on sellanen, että kirettä ei pidetä. Laskeskeltiin naapurin kanssa, että pelkkiä tuvan uunipuita on reilut 100 kuutiota pinoissa ja lissää on vielä metän reunalla. Metän reunalla on kaksi eri pinoa juuri uunipuita. Sauna / kautta makuuhuone puita on myös sen verran, että ihan heti ei lopu 😀 Puu rauhottaa 😀

Nyt sitten taas maksetaan velkaa näin illalla. Voi, että koskee ja polttaa jalkaan ja selkään. Voi olla, että huomenna ei tarvii tehä mittää hommia vaan koitetaan vaan selviytyä ilman lekuria ja piikkejä. Se mikä on hyvää nykysin niin piikkejä ei ole tarvinnu niin paljon kuin ennen tarvitsi. Nämä uudet lääkkeet tehoaa kuitenkin paremmin kuin entiset ja tietenkin tämä uusi neurostimulaattori on se hyvä kapistus.

Mennään näillä mitä on. Vielä eiliseen sen verran, että otti niin paljon kupoliin, että se meinas räjähtää. Ärsyttää niin halavatusti tämä Suomem kalleus lähes ihan kaikessa ! Miksi me ollaan niin hiton kallis maa asua. Nyt varsinkin kaikki tuntuu niin hiton kalliilta kun en ole ennää töissä ja tulot sitä myöten tietenkin väheni. Mie ihmettelen miten pitkäaikastyötön elää oikeesti kun on vielä pieniä lapsia jne…. Oon aika vakuuttunu, että tuskin monikaan esim. kansanedustaja tietää mitä on olla köyhä ! Meillä edelleen ruokaa piisaa jääkaapissa ja lapsetkaan ei nää nälkää vaikka asuuvat jokainen jo muualla. Mutta ei tarvii lähteä ostamaan uusia kahluuvarusteita tai kameraan uutta putkea.
Ei tarvii miettiä mihin sijottas tulevat rahat.  Sitten vielä hankaluuksia aiheutui kun jäin tälle sairauslomalle. Oon kieltätyny sairauslomista systemaattisesti jo vuosia mutta nyt muiden kehotusten ja perheen tulevaisuuden johdosta suostuin ottamaan sairausloman vastaan. Sain sitä tovi sitten ensiksi 6kk putkeen mutta kun en hakenu sitä tiettyyn aikaan mennessä niin menetin 2kk noin vain. No. Minä pöliä luulin, että sitä on se 6kk mutta kun menetin sen 2 kk niin sitähän on vaan 4 kk ! Niinhän siinä kävi, että en tajunnu ees hakkee uutta lomaa kun vasta sen jlkeen kun entinen oli jo loppunu. Nyt sitten alkaa taas alusta kaiki eli hakemus jne…. Miten monta viikkoa meneekään enne kun taas tullee rrahoja kelalta 🙁
Oli jo siinä ja siinä etten pistäny liittoon uudet paperit ja jääny ansiosidonnaiselle. Se on paljon helpompaa ja iisimpää eikä tarvii miettiä millon ja mitä ! Nyt sitten ootellaan millon mitäkin tapahtuu.

Minusta kun mennee/ joutuu kelan listoille alkaa jotenkin elämä vaikeutua 🙁 Se voi tietenkin olla vaan minun kuvitelmaa mutta tämä kuvitelma on ikävä kyllä aika todenmukainen ja ikävä kyllä liian monen ihmisen suusta oon kuullu samaa juttua.

Meillä ollaan puhuttu Espanjasta ja eilen jos koskaa sinne lähtö tuntu paremmalta kuin koskaan ennen. Siellä olis pitempään lämmintä ja ainakin banaania sais huomattavasti halavemmalla kuin mitä täältä Suomesta. On siellä toki muutama muukin halvempaa kuin meilä nyt.

On tämä elämä kylä melekosta taistelemista joskin on välillä ihan älyttömän mukavaa ja riemu on katossa. Loppujen lopuksi tämä Suomi on hyvä ja turvallinen maa sua 🙂

Asutaampa sissä tahansa on tämä kipu yhtä helevettiä. Siihen tuskin auttaa vaikka tilipäivä olis jokaivä ja sain 5000€ käteen.  Se ei vie näitä kipuja pois 🙁
Tuleekohan ennää koskaan sellasta päivää, että ei koskis johonkin paikkaan…. ? Siitä voisin jopa maksaa hiukan…. 🙂
ps. Valokuvia on taas näytillä facessa ja harmittaa kun en voi puhelinkuvia jostain syystä nyt siirtään tänne ja järkkäriä en kannsa mukana kun oon pinoilla 😀

On käyty Hollolassa ja tänään vielä Siilinjärvellä ja miten ollakkaa molempiin liittyy lentopallo. Otsikon mukaisesti oon kyllä ihan puhki poikki ja sökönä ja tähän vielä päälle iso väsymys.
Väsyttää niin paljon, että ei oikein nää mittää.

Tänään en jaksa kirjottaa mittää muuta kuin, että Hollolassa oli todella mukava käydä ja likat pelasi ihan mielettömän hyvin voittan kolemsta pelistä kaksi 😀 Voitettiin vaikka ei olla ees treenattu ollenkaan. Siis ihan oikeesti ei oltu treenattu ei sitten yhtään mutta silti pelattiin tosi hyvin 🙂

Kiitos Sanni, Ella, Laura, Viki, Jenni, Tiia ja ennen kaikki ISO kiitos Sonja 🙂 Sonja on se joka oli urhein meistä sillä matkaa hälle kertyi melekosen paljon tulla jokaiseen peliin. Respect !!!
Sonja ja Sanni loisti kyllä pelissäkin Hollolassa 🙂 Niin kuin kyllä muutkin mutta nämä kaksi hoiti viimesen eränlopun lähes kahestaan kotiin 😀

Nyt koitan lähteä nukkumaan mutta eiköhän me palata 🙂