Kategoria: Uncategorized

Eipä ole olut juuti muuttuneet viimesestä kirjotuksesta. Melkeimpä sanoisin, että pahemmaksi on menny. 24/7 on tämä ystäväni seurassa ja piru vieköön meinaa alkaa myös hallitsemaan tekemisiäni. Ihan pereiksi en ole onneksi vielä antanu vaan koitan tapella vastaan sen minkä pystyn.

Menneenä viikkona olen päässyt käymään niin omissa kuin kahdet A-poikien treenit vetämässä. Nyt on jokin flunssa-aaltolo liikenteessä kun porukkaa tippuu treeneistä paljon. Oman joukkuee harkissa oli vaan neljä paikalla ja toisissa poikien treeneissä oli vaan viisi paikalla. Treenit meni pikkusen uusiksi kun ne oli suunniteltu isommalle porukalle ja näitä ei voinu viidellä pitää. No, onneksi varastossa on muutamia juttuja mitä voi käyttää.

Jokainen treeni on ollu oikein mukava mutta se jälkilitviikki ei todellakaan ole ollu mukavaa. Aika tuimana on selekä/polvet ollu näiden jälkeen mutta pää puolestaan on saanu ravintoa rimasti 🙂

Nyt on menny jo 4 yötä lähes kokonaan valvoessa kun ei pysty nukkumaan niin ei pysty. Toissapäivänä ja tänään soitettiin kipupolilta jossa neuvottiin tuplaamaan lääkemäärät mitä on. Ihan kaikkia en kyllä tuplaa kun haluan nähdä ulos ja kävellä !

Näillä sitten koitetaan selevitä mutta jos ei selevii niin sitten mennään käymään piikeillä joko TK:ssa tai sitten Joensuun sairaalalla. En kyllä ymmärrä miksi nyt oon nyt näin kipeenä. En suostu uskomaan, että valmentaminen on se syyllinen, minusta se on päinvastoin.

Tämän viikonlopun vietän aikaani yksin Maljasalmen pyhätössä kun Sari lähti Iisalmeen tapaamaan ystäviään ja tulee vasta sunnuntaina kotiin. Nyt on aikaa kuunnella saamiani äänikirjoja oikein urakalla 😀 Nämä äänikirjat on kyllä parasta mitä on ollu pitkään aikaan. Tällä hetkellä on menossa Jarkko Sipilän TAPPOKÄSKY. Melkosen pitkä on kirja muta aika kiinnostava ja hyvin mukaansa tempaseva tarina..

Mielessä vaan kvi miksi aikasemmin en oo tajunnu näitä kirjoja hankkia. Nyt näistä kirjoista ja kuunnelmista saa Jukka ja Jaana  tuolta MAljasalmenperukoilta 🙂  Yöt mennee rattosammin kun on mitä kuunnella 🙂 Vaikka kävelee niin tarinaa voi  kuunnella hyvn kävellessäkin. Vielä kun laittaa kuulokkeet korville nii voi kuunnella kovemmalla ilman, että muut häiriintyy 🙂 Huippua sanon minä 😀

Täksi viikonlopuksi o luvattu sitä kuuluisaa syysmyrskyä ! Nyt kun katon ikkunasta niin välillä puut taipuu ihan oikeesti luokille mutta hetken päästä täysin tyyntä. Voi olla, että yön aikana alkaa rytistä.
Ainakin koivuista lähtee viimesetkin lehdet näiden puuskien aikana.

Myrskyä odotellessa mennee tämä viikonvaihde kotona möllöttäessä ja jos luoja suo voimia niin lähden Riennon peliin mutta sen saa nähdä pääsenkö, Toivotaan, että pääsen.

Niin koville on ottanu ettei sanoja ole olemassa miten sen voisin kuvailla.
Oikeesti nyt on sattunu muutaman päivän silleen ihan aikuisten oikeesti ja lääkettä on menny kiitettävästi. Uudet lääkkeet toki väsyttää jonkin vrran mkä oli tavotekkin mutta kipua ne ei vie pois.
Stimulaattori jauhaa kierroksilla ja siitä kyllä on apua. Jos sammuttasin sen niin en varmaan kestä viittä minuuttiä järjissäni.

Olo kun on tällänen niin jää niin paljon pois elämästä, että ihan hirvittää. Ei ole olemassa muuta kuin vaan särky ja kipu ja irvistys. Ajatuksissa miten kauan tätä kestää ?  Normaali elämä on pois suljettu kokonaan eikä tämä ole mukavaa perheestäkään  ja eniten joka tästä kärsii lähimmäisistä niin vaimo.  Hän näkee tämän koko paskan liiankin läheltä. Täytyy sanoa, että on minulla huippu vaimo <3

Kaikkien näiden kipujen seassa kävin lääkärissä ajokortin vuoksi. 50v kun tuli täyteen on käytävä testeissä ja lääkäri päättää onko ajajaksi ennää. Minullakin oli kyllä näitä uhkatekijöitä aika paljon mutta kaikesta huolimatta sain pitää korttini vielä 🙂 Se oliskin ollu paha isku jos vielä kortti olis lähteny pois !

Perjantain lentistreenitkin meni aika penkin alle kun ei minusta ollu juuri minkään tekijäksi enkä oikein voinu ohjata ollenkaan. Sekös otti sieluun taas kerran kovasti. Onneksi edelleen on tuota lentistä jossa voin käydä ja ees pikkusen on jotain tekemistä ja näin ei ajatukset ole koko ajan kivuissa.
Onneks nuo urheilijat on sen verran fiksuja, että ymmärtäävät mistä on kyse ja eivätkä he sillon yleensä ole vaikeita kun minä oon heikossa hapessa.

Kotona tekemiset on taas jääny todella vähäiseksi. En oo pystyny tekemään mitään mitä olis pitäny tehä. Ulkona pitäs saaha laitettua paikkoja talviteloille ja puiden päälle pitäs saaha laitettua pressuja jne…… Tekemistä olis vaikka kuinka paljon mutta tehhään sitten kun pystytään oli lunta tai ei !
Yksi asia oli mikä miellytti paljon. Kun tuo meidän traktori valutti öljyä aina kun moottori lämpes ja mietin jo, että iso remppa on edessä. Moni kerto, että kun puhuin tuosta ongelmasta niin, että onko öljyä kenties liikaa tai on huohottimen putkia tukossa jne…. Ei oo öljyä liikaa kun tarkistin ja lisäsinkin vielä…..
Nyt sitten viimeviikolla katoin just öljytikin, että en vaan aja jos koneessa ei ole öljyä.  Otin mittatikun irti ja kun nostin sen niin, öljyä valu tikusta jotenkin eritavalla kuin ennen ? Rupesin kattomaan, että miksi tästä näin paljon valuu……. pelkästä tikusta jossa on sellanen läkkärä josta sitä valu. Mietin, että miten se nyt tuosta valuu ? Pyyhin sen rätillä puhtaaksi ja tajusin, että edellisen kerran kun katoin ja LISÄSIN öljyä, niin lisäsin sitä YLI. Eli katoin VÄÄRIN mittatikussa olevan MAX- merkin !!!!   Tottahan toki se valuttaa ylimääräset öljyt pois !!!

No. Ei muuta kun pönikkä traktorin alle ja proppu irti ja noin 2-3 litraa valutin öljyä pois ja sen jälkeen ei sitten vuotanu mistään 😀 Olipa halapa remontti 😀
Sain sillon tehtyä vielä polttoaineletkun vaihdonkin kun se puolestaan vuoti. Letkut oli niitä vanhoja kangaspäällysteisiä letkuja jotka oli vaan vanhuuttaan rispaantuneet. Nyt ei vuoda sekään ennää 😀 Nuo onkin ainoot mitä oon pystyny tekemään.  Helepotus on ollu kuitenkin suuri kun ei tarviikkaan tehä isoa remppaa traktoriin 😀

Sen verran tässä oon ollu pihalla, että olin sitä mieltä, että tänään lauantaina olis ollu Riennolla peli Kuopiossa ja sinne olisin lähteny mutta kun en voinu kun oon niin kipee. Soitin vielä valmentajalle Joensuuhun ja otoivotin tsemppiä peliin kunnes Jani kerto, että peli on vasta sunnuntainan 😀 No hyvä juttu. Vielä on siis toiveissa, että pääsen mukaan matsiin 😀
Jos huomenna  (sunnuntaina) on olo pikkusenkin parempi niin lähden matsiin mukaan. Nyt on hyvä kun voin hypätä   joukkueen bussiin tuosta Kuopion tieltä.  Olishan se upeeta päästä kauden avausmatsiin mukaan. En ookkaan vielä nähny Kenian Hakkurin tai Ruandan keskarin pelejä. Ainakin mitä olen kuullu kehuttavan niin tämä Kenialainen hakkuri on todella hyvässä kunnossa ja tulee kovaa pallo lattiaan 🙂 Sehän tietää hyvää tulevalle kaudelle 😀

Tovin mukaan (taas) aamulla on sellanen olo, että pääsen lähtemään joukkueen mukana pelipaikalle.

Joitakin kuvia voisin napsia mutta en todellakaan niin, että kävelisin ympäri kentän laitoja. Kuvat tulee saletisti olemaan paikaltaan otettuja jos ollenkaan. Sen verran jo lupailin, että päivittelen noita some-linkkejä.

Näillä mennään ja ei ihan niin hyvä ole kuulunu viimeaikoina. Vielä hehkuin monta päivää tuosta viime päivityksestä kun olin ollu minarilla. Henkisesti  minari teki niin hyvä äkuin se vaan voi tehdä. Oli taas ilo ja riemua olla mukana vaikka se pikkusen koville ottikin 😀 Jospa huominen ilahdiuttaa hyvinvoinnillaan 😀

Vihdoinkin koitti aika jolloin alkoi taas jälleen kerran Savonlinnassa Tanhuvaaran urheiluopistolla minari eli Minimaajoukkueleiri 🙂
Edellisen kerran olinkin makaamassa sairaalassa ja sekös ei tuntunu yhtään mukavalta. Sillon piristystä toi jokapäivä uudet kuvat leiriltä. Toisaalta taas sillon teki oikeesti paljon mieli lähteä sairaalapetiltä Tanhuvaaraan !!! 🙂

Nyt leirillä oli vain 16 nuorta kun samaan aikaan oli Alueleirit ja pelit Kuopiossa. No toki se harmitti kun poikia puuttui paljon ja niin myös tyttöjä mutta nyt saatiin todella yksilöllistä opetusta ja toista mahottoman paljon 😀

Tänä aamuna (sunnuntaina) kävi sellanen kömmähdys, että MINÄ NUKUIN POMMIIN ????? Kyllä ! Minä vetelin hirsiä kun piti olla treenaamassa minien kanssa salilla !

Kävi niin, että vielä aamulla 18 minuuttia yli seittemän katoin kelloa ja laitoin Rönkän äänikirjan (KIITOS JUKKA ja JAANA VAINIKAINEN)  pölöttämään viereen, että kuuntelen sitä aikani kuluksi. No. Minä kuuntelin ja sitten ihmettelin miten voi aurinko jo paistaa niin kirkkaasti huoneeseen ? Minun rakas iPhone oli tehny tenän ja sammui jo toisen kerran lähtemättä käyntiin ollenkaan joten ei ollu herätyksiä olemassakaan.

Siitä sitten kömmin olevinaan pikasesti ylös ja hampaanpesulle ja vaatetta päälle. Juuri kun olin pukemassa urheilukamoja päälle ovelta kuului KOP KOP ja oven takaa paljastu erään minin isä. Salilta oltiin hänet lähetetty katsomaan onko minulla asiat hyin ja oonko kunnossa. (Kiitos huolenpidosta)  Ei ollu asiat hyvin koska olin myöhässä treeneistä ! Sillon kun katoin sitten tabletista paljonko kello on niin se oli 6 minuuttia yli yhdeksän ja treenit alko ysiltä.

Kiittelyt huolenpidosta ja kipin kapin autolle jolla siirryin sitten sen 200 metriä infoon josta otin ISON tuopin mustaa kahvia ja suunnistin kuppi kädessä salille.

Pertsa , Kirsi ja Jesse oli minien kanssa jo täydessä vauhdissa sielläja lämpätkin oli jo tehty joten voitiin alottaa treenit saman tien 😀 Pientä haastattelua tapahtuneesta ja lupasin ettei enää näin käy koskaan 😀
Ajatella, että minä nukun pommiin vaikka en yleensä nuku minareilla koko aikana juuri ollenkaan. Nytkin katoin tosiaan kelloa 18 minuuttia yli seittemän ja taju palasi kuusi minuuttia yli yheksän. Tarkat on ajat 😀

Leiristä vielä sen verran, että se meni oikein loistavasti ja oli todella hienoa olla taas mukana tekemässä tätä upeeta juttua nuorten kanssa 😀
Perjantaina alotettiin klo 15.00 ja sunnuntaina lopetettiin klo 12.00 lounaaseen. Perjantaina yhdet treenit, lauantaina kaksi lajia ja yksi futista, pesäpalloa ja suunnistusta. Sunnuntaina pienpeliturnaus lämppineen 2h 15 min.

Ja kun ohjelmassa oli iskulyöti, iskulyöntiaskellus, käden liike ja kaikki mikä liittyy iskuun niin voitte vaan kuvitella miten paljon loikkia ja hyppyjä tuli tällä leirillä ! Paljon !

Todella hyvin nuoret jakso koko leirin ja uskon, että moni sai treeniä enemmän kuin koskaan aikasemmin missään tai näin ainakin äidit ja isät sano kun seurasivat harjotteita 🙂 Hyvä niin ja takuuvarmasti seuraavalla leirillä tammikuussa 1-3 päivä nämäkin harjotteet sujuu huomattavasti paremmin 😀

No niin. Mitä sitten kuuluu minulle ? Ei varmaankaan yllätä jos sanon, että aika kipeenä taas ollaan 🙁 Kipeenä ollaan mutta mieli on niin hyvä kuin se vaan voi olla. Pikkusen masensi se, että kun koitin näyttää jotain, niin se tyssäsi aina kovaan kipuun ja ei auttanu kun pyytää jotain demoksi. Sen verran hyvin ollaan asiat tehty, että meillä leirillä on aina mukana entinen minari joka on mukana ikään kuin tuutorina ja minulle oikein hyvänä apuna 😀 Lounikselle miljoona kiitosta jälleen kerran upeesta avusta 🙂

Ekana yönä torkuin silleen pikkusen kerrallaan mutta en saanu nukutuksi yhtäjaksosesti varmaan 15 kerrallaan 🙁 Päivät meni siinä kun oli vaan teemistä mutta jos liike loppuu niin paikat on nii kipeenä, ettei sanotuksi saa.
Vahvoja lääkkeitä en noilla leireillä ota ollenkaan vaan buranalla pitää pärjätä ja se taas tekee näistä kivuista pikkusen kovempaa.

Näillä mennään edelleen mitä on ja ei surra sitä mitä ei ole. Näin ilmeisesti pääsee sitten helepommalla kun keskittyy vaan tähän.

Ensiviikolla tai tällä viikolla olis muutamia asioita mitä pitäs tehä tai saaha kuntoon. ENsinäkin minun on päästävä lekuriin aika sipakasti kun meinaavat ottaa ajokortin pois kun en ole toimittanu lääkärintodistusta kunnosta. Tämä sen vuoksi, että täytin 50v ja kun on abc kortti niin täytyy viiden vuoden välein käydä tarkastuksessa !
Mietin jo, että luovun tästä C osasta nii ei tarviis tätäkään tehä. Tuskin mie ennää lähen ammatikseni ajamaan kuorma-autoa 😀 Satunnaisesti tietenkin voisi ajaa vielä. Viime kerrasta on jo vuosi joten, ihan hyvin voisin luopua c osasta.

Sitten olis tarjolla rakkaan Kelan kanssa viilauksia. Nyt on menny jo kuukausi etten ole saanu yhtään latia mistään ja jotenkin tuntuu, että vielä mennee toinenkin kuukausi tai enemmän enne kun  alkaa asiat taas luistaa. Oon oikeesti aina ollu sitä mieltä, että kela ei ole ihmisiä varten muuta kuin vaikeuttaakseen elämää ! Sorry mutta siltä se vaan tuntuu ja niin monen ihmisen kokemuksen kautta nämä sanat tullee.
No, nämä asiat varmasti selevii sitten aikanaa. Viimestään sillon kun lopetan taas kaiken yhteistyön kelan kanssa ja elän omaa elämääni ilman kelaa ja heidän etuuksiaan.  Näin olen tehny jo vuosia mutta nyt menin kelan kirjoihin kun he niin sitä suositteli ja kertovat, että ajat on muuttunu siitä kun ei tultu toimeen ! No ei ole juuri muuttunu mikään 🙁
Mieli tekis mennä takas ansiosidonnaiselle ja elää sillä. Vielä kun pystyis tekemään muutamia keikkoja kameran kanssa mutta kun se on niin riskiä kuin vaan voi olla. Entäjos en pääse kunnolla kävelemään sinä päivänä kun on kuvaus ? Niin, siihen loppuis taas kuvaukset 🙁

Nyt tuli jo pikkusen taas valitustakinmikä nyt sinänsä ollu ees tarkotus mutta niin vaan mieleen tuli ja sormet alko näpyttelemään kirjaimia toisensa jälkeen 😀

Jatketaan taas harjotuksia kun on aika ja fiilistä kirjottaa. Onni on se, että arki on koittanu ja oman joukkueen treenit on kolmesti viikkoon ja siitä tullee sellanen tapa koko talveksi 😀 Se piristää kummasti kun pääsee salille opettamaan lentopallon hienouksia nuorille 😀

Kaikesta huolimatta KIITOLLINEN <3