Kategoria: Uncategorized

Joulukuun 11 päivä on meidän suvussa murheellinen päivä vuodesta toiseen. Se on päivä jolloin pikkusisko murhattiin Moisiossa Mikkelissä. Päivä menee aina muistellessa ja ikävöidessä. Onneksi muisteloon kuuluu paljon myös iloa ja naurua.

Päivä menee kuitenkin aina mollivoittoisesti ja mieli on apea. EIlen tätä apeutta kyllä piristi tämä minun joukkue. Joukkueen kanssa kokoonnuttiin syömään paikalliseen ja siellä jaettiin lahjoja kuka kellekin, jokainen sai jotain 🙂
Minulle nämä ihanaiset teki sellaisen yllätyksen, että paremmasta ei väliä ! Vielä kotonakin olin kuin halolla päähän lyöty ja tietenkin sekaisin onnesta. Mielessä oli miten upeita nämä nuoret ovat. Mielessä oli miten upeita vanhempia näillä nuorilla on.
Toivottavasti ei kuulosta siirapilta, mutta saan olla todella iloinen, että minulla on tälläinen joukkue ja näin upeat taustajoukot <3

Päivässä tai paremminkin illalla vielä vaimo sai hopeisen ansiomerkin kokouksessa, joten oli aihetta pieneen juhlaan.  Kotona kahdestaan sohvalla istuen juhlittiin vierekkäin 😀 Minusta kyllä Sari ansaitsee timanttisen merkin <3

Mukavaa oli kun Satu ja Taru oli kotona yötä ja mukana oli vielä pikkunen Hilma 🙂 Hilma pikkunen pomeranian ja hällä oli edessä ensimmäinen rokotus ! Pikkusen otettiin kuvia ennen rokotukseen menoa ja saatiinkin oikein mukavia kuvia ihasteltavaksi 😀

Tämä on kyllä sellanen koira, että hurmaa kaikki missä hän sitten liikkuukin 🙂

Tänään on edessä lentopalloa jos vaan kaikki natsaa kohdalleen. Ensin olis C-tyttöjen peliä Okussa ja heti sen perään 1-sarjaa Joensuussa jossa pelaa meidän kasvatti pelaaja Tolppasen Jenni. On mukava lähteä kattomaan Jennin pelaamista Ylöjärven riveissä. Jenni palkittiin edellisessä pelissä joukkueensa parhaaksi pelaajaksi 🙂

Huomenna on sitten edessä Partion ukkojen peli Okussa (onneksi Okussa) jossa pelaa monta entistä minaria.  Sarja on 2-sarjaa. On tosi mukava nähdä minareita ja tietenkin heidän vanhempiaan pitkästä aikaa 🙂 Voi olla , että muutama kuppi mennee kahvia rupatellessa 😀

Kiitos paljon kaikille mukanaolosta niin henkisesti kuin läsnäolijoille kaikesta tästä mukavasta minkä olette antaneet minulle ja meidän perheelle. Kaikki tämä lämmittää sydäntä paljon <3

niin…. Taasko se alkaa ? Kävin lämmittämässä avannolla saunan ja kävin myös uimassa mutta ei auttanu kun lähteä kesken pois lääkkeelle kotia.
Kottikärryillä kuljetin puita saunaan kunnes työntäessä vihlas selästä ja sen jälkeen onkin ollu vaikeempaa. On niin paskamaista olla taas kovissa kivuissa 🙁

Päivällä pääsin käymään kylillä ja kahvilla. Muutamia kavereita näin matkalla, mutta kauaa en viihtyny kylän pinnassa vaan tulin kotiin. Jo tuolloin alko selässä tuntua epämukavaa tuntemusta ja autolla ajaminen oli aika ikävää.
Avannolle lähdin neljän maissa ja puoli viisi oli tulet kiukaassa ja padassa.

Saunalla oli mukavaa niin kauan kunnes tuo kottikärryllinen puita teki tehtävänsä. Ärsyttää ihan hitosti ja ärsyttää, jos huomenna on vielä selekä näin kipee kun olis Riennon pikkujoulut Joensuussa. Jos oon näin kipee, on ihan turha lähteä kärvistelemään mihinkään kotoa.
Sitten vielä on A-tyttöjen peli Reijolassa lauantaina ja sunnuntaina ensin maakuntasarjaa Liperissä ja päälle vielä Riennon peli Lekaa vastaan Joensuussa.
Kyllä on aika paska tuuri jos, nyt oon taas niin kipee, että nämä jää välistä 🙁 Toivottavsti näin ei käy mutta eipä tämä selekä paljoa hyvää lupaa. Perustuu kokemuksiin.

Näillä taas mennää mitän on ja ei auta kun ottaa lääkettä jotta pystyy olemaan ees jotenkin paikallaan.

Viime aikoina on ollu esillä aika paljon nuorten liikkumattomuus tai se, että treenataan vaan yhtä lajia unohtaen kaiken muun liikunnan. Nuorten selkävaivat ovat yleistyneet valtavasti ja pahin minkä itse olen kuullut, niin 10 vuotiaalla tytöllä on hiusmurtumia rasituksesta ?
Joku on todella pahasti pielessä !

Paljon puhetta on ollut myös siitä, että kun mennään ”punttisalille” liian nuorena. Tuo ”puntti” on se sana joka kummittelee ainakin minun päässä pahasti. Moni nuori sanoo menevänsä puntille. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ? Vanhemmille (useille) se kuiten tarkoittaa hirvittävät määrät rautaa jota meidän pikku Seppo tai Pirjo nostaa naama virneessä.
Sitten kuuluu näitä sanontoja, pituuskasvu loppuu, paikat hajoo jne…  Mutta. Minä en ole valmis oikeen uskomaan, että esim. alkava C-tyttö/poika menee salille ja laittaa säännöllisesti maximit tankoon !

Minun mielestä jo F- ikäsistä lähtien voidaan alkaa tekemään ”punttijuttuja”. Ne jutut on omalla kropalla tehtyjä juttuja. Miksi ei myös tällä kuuluisalla harjanvarrella voisi käydä jotain liikkeitä leikin ohella läpi.

C-iässä on jo oltava punttisalilla tekemässä töitä. Se miten, niin onkin sitten toinen juttu.  Yksi mikä on TÄRKEIN, niin AINA on oltava mukana valvovasilmä, joka katsoo, että liikkeet mennee oikein.  Paras olis jos D-ikäsenä oltas käyty jo kepillä läpi liikkeitä jotta sitten kun tulee tanko, niin olis jo valmius olemassa. KOSKAAN EI KOSKAAN SAA NUORTA JÄTTÄÄ TEKEMÄÄN ALUSSA YKSIN. Tietenkin on yksilöitä (niin kuin kaikki on) ja jotkut osaa paremmin kuin toiset mutta silti, yksi ei saa jättää tekemään.

Sekin on varmaa, että yksistään esim. lentopalloa treenaamalla on kipuja edessä. 3- kertaa viikossa ei vaan riitä. On tehtävä huoltavaa ja on tehtävä voimaa. Jos voimaa ei tehdä on varsinkin selässä ongelmia myöhemmin. Lentopallo kun on räjähtävää ja tulee paljon hyppyjä. Jo noiden hyppyjen vuoksi on oltava keskivartaloa ja muu kroppa kunnossa.

Yksi mikä meillä mättää oikeen huolella niin omatoiminen liikunta. Koulun jälkeen ei liikuta juuri ollenkaan vaan jäädään mieluummin kotiin tietokoneen äärelle  sättäilemään tai pelaamaan. Tämä on juttu johon haluaisin vanhempien puuttuvan. Alussa se varmasti aiheuttaa närää, mutta se menee ohitse hyvin pian. Vaatiminen on välittämistä.

Huolena on seurojen valmentajien vajaa osaaminen. Kuinka monessa seurassa on ammattivalmentaja juuri näiden pienten parissa. Veikkaan todellla vähän. Kuinka monessa seurassa on opetetaan voimailun saloja ? En oikein usko niitäkään olevan  tarpeeksi. riittääkö pallorallin välissä tehdyt punnerrukset tai vatsat, onko ne säännöllisiä. Tämä on arkea enkä ihmettele miksi näitä vaivoja tulee enemmän ja enemmän.

Varmaa on sekin, että ei ole ohjaajien / valkkujen syy tämä. Syys johtuu minusta enemmänkin siitä, ettei olla osattu tehdä valmennusrinkiä oikein. Meidän systeemi ei ole tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen, että meillä olisi ammattivalmentajia seuroissa. No, seuraavaksi mistä sitten rahat eli kuka maksaa. Niin juuri. Yksi jarruttaja on se, että ollaan totuttu tekemään talkoilla.
Nyt olis jo aika unohtaa talkoot tässä asiassa. On alettava tekemään suunnitelmia valmentajien palkkaamisen eteen. Toinen mikä olis mahdollinen niin, on lisättävä maksuja. Miksi me myymme alennuksella omaa lajia ?  Seuraavaksi sanotaan, että urheilijat loppuu jos maksut nousee.  Urheilija voi itse myös etsiä itselleen tukijoita.

Se mistä tämä alkoi niin oli nämä vaivat urheilussa. Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteistyössä vanhempien ja laadukkaan valmentamisen kautta nämä ongelmat saadaan kuriin. Valmentajat koulutuksiiin hakemaan vinkkejä, vanhemmat patistamaan nuoret pois koneelta omatoimiseen liikuntaan.

Paremman urheilullisen elämän puolesta.