Kategoria: Uncategorized

Lunta sataa hissukseen ulkona ja odotettavissa on valkoinen maa aamulla kun ensimmäisen kerran katsoo ulos ikkunasta. Ja onhan se jo pikkusen valkoisen puolella kun lunta on noin puoli senttiä 🙂
On tuota lunta odotettukin jo pitemmän aikaa. Viime vuonna tähän aikaan jo lingottiin pihaa täydellä teholla. Nyt lunta on luvassa noin viikon verran jokaisena päivänä.
Mielenkiinnolla odotan, pystynkö hiihtämään tänä talvena ollenkaan. Vähän se vaikeelta tuntuu ajatuksissakin, mutta ainakin koitan.

Mutta voi perhana miten taas ottaa selekään vaikka en ole tehny mitään fyysistä.  Nyt ei voi sanoa, että oma syy kun oon rehkiny. On tämä perhana yhtä helevettiä taas kerran. Ei saa rauhaa missään. Ei muuta kun lääkettä naamariin.
Treeneissäkään en hötkyilly vaan heittelin ”neppipalloja” enkä niitäkään paljoa kun oli sen verran porukkaa, että päästiin pelaamaan ja minä sain seurata sivusta nuorten palloilua.
Mukavaa, että nyt oli mukana B-poikia pelaamssa, niin saadaan kovuutta peliin ja ennen kaikkea puolustuksia paljon kun on sellasista pojista kysymys, että yksikään pallo ei mene ilman 100%:sta yrittämistä kenttään.
Pojat tuo esimerkkiä juuri tuohon viimeseen asti pelaamisessa 🙂

Päivä meni muuten taas vaan voivotellessa yksin kotona. Hitto kun loppus tämä paska jotta voisi elää laadukkaampaa elämää. Minä oon taas niin halavatun täynnä tätä jatkuvaa särkyä ja pakotusta. Minä oon niin kypsä siihen, että saa olla tosi varovainen ja varuillaan millon jalat lähtee alta. Tämä on syvältä, todella syvältä !

Pientä suunnitelmaa tein sellasesta kun, ihmiset käy joulukuusen nykysin ostamassa toreilta ja parkkipaikoilta , niin minä ajattelin, että kun tuota mehtää tuossa on, niin voitais Sarin kanssa lakaa myymään joulukuusia niin, että vanhemmat voisi tulla lasten kanssa itse valitsemaan ja kaatamaan oman kuusen. Siinä sivussa saisivat Glögiä piparin kanssa ja päälle vielä saisivat paistaa makkaran avotulella ”kuusenpersiissä” 😀 (Kuusenperii on ison kuusen oksien alla oleva paikka). 😀

En tiedä onko tuossa mittää järkee, mutta minusta siinä voisi olla ideaa. Muistan kun itse käytiin hakemassa kuusi metästä lapsien kanssa ja minusta se oli hauskaa. Saa nähdä onko huomenna jo ilmotus somessa tästä 😀

Ensi lauantaina olis Riennolla peli Sastamalassa ja sinne olis tarkotus lähteä mukaan mikäli kivut sen sallii. Nyt on kyse vain yhdestä pelistä eli ei tarvii olla yötä matkalla mutta onhan siinä vaan istumista. Onneksi on iso linja-auto jossa voi seisoa ja kävellä mikäli tarvetta siihen on.
Tuonkin näkee sitten lähempänä. Ainakin varaan aamulla salin aamutreenejä varten ja ruokailut matkan varrelta.

Ilosia ajatuksia kaiken tämän keskellä on edelleen tuosta minun joukkueesta joka järjesti sen pikkujouluyllärin minulle. Kyllä sydämessä tuntuu hyvälle näiden ihanuuksien tekemiset. On hienoa huomata miten ystävällisiä ja sydämmellisiä ihmisiä he ovat vanhempineen.  En voisi olla iloisempi kun saan olla heidän valkkuna.
Vielä kun voisin tehdä paremmin nämä valmennus asiat niin homma olis vieläkin parempaa.

Niin. Miten paljon nämä paska kivut vaikuttaakin. Ne vaikuttaa ihan joka paikkaan ja tekemiseen. Kaiholla muistelen niitä aikoja, jolloin voin pelata ja näyttää tekniikoita itse. Onneksi nämä neidit on sellasia, että ovat jo tottuneet, että asioita ei voi tehdä helpoimman kaavan mukaan, vaan on ensin koitettava ymmärtää mitä minä yritän sönköttää 😀

Näillä taas mennään

Jos lauantai meni lentopallon parissa niin se meni sunnuntaikin. Nyt oli vuorostaan peli Partion ukkeleilla. Vastustajan riveissä pelasi monta minaria joita oli mahtava nähdä pitkästä aikaa. Parasta  oli, että nämä ”minarit” oli kasvanu 20 c pitemmäksi kuin mitä minä olen 😀 No, siihen ei varmaankaan paljoo tarvita 😀

Peli oli Partion hallusta ihan alusta loppuun eikä -99 syntyneet pojat vahvistettuna Salella päässy peliin mukaan juuri ollenkaan. Partio voitti ottelun suoraan 3-0.

Oli kuitenkin ihan mielettömän upeeta nähdä pojat pelaamassa aikuisia vastaan. Vielä kun maltetaan odotella vuosi kaksi niin uskon, että voittajat vaihtuu tässä sarjassa mutta toivon myös, että he eivät pelaa enää sillon 2-sarjaa vaan pelaisivat ylemmässä sarjassa.

Pelin jälkeen meidän Satu tuli Artun kanssa hakemaan Hilman takas Joensuuhun. Hilma oli viikonlopun hoidossa Tarulla.
Hallilta kotiin valmistautumaan illan uintiiin ja saunomiseen kolmikannassa. Ennen sitä kuitenkin rupesin sohvalle läppäri sylissä surffailemaan ja miten ollakaan, nukahdin siihen toviksi. Sari ei raaskinu herättää vaikka oli aika lähteä uimaan. Klo 18.06 havahduin kun Sari kysy lähetäänkö uimaan!  Itte en olis ennää lähteny kun uinti alkaa klo 18.00 mutta Sari painosti lähtemään ja hyvä niin.
Niin lähettiin ja oli tosi mukava, että lähettiin, sillä se piristi kummasti.

Yöllä taas oli aikaa ajatella ja miettiä kaikkea mahollista ja mahotonta. Jotenkin nyt on menossa sellanen matalavaihe elämässä. Tietenkin osa syynä on Minnan kuolinpäivä joka toistuu aina vuodesta toiseen. Mutta senkin päällä on jotenkin mollivoittosta tämä elo. Nyt ei vaan saa kiinni mistään.

Lisää askarrusta päähän tuo tämä toimeentulo. Viimeksi olen saanu tiliä syyskuun lopussa ja sen jälkeen ei sitten olekaan tullu mitään. Ei ole tarvinnu hirveemmin mitään hankintoja tehä.
Harmittaa ihan perhanan paljon, mutta minkäs tälle voit. Sossuun en kävele se on ainakin varmaa. Ei auta kuin odotella, että Kelan kanssa päästään yhteisymmärrykseen. Voi toki kestää muutaman vuoden. Onneksi Sari on töissä ja töitä riittää.

Tässä kun miettii näitä asioita ja samalla kuuntelee kipuja, on melkoinen yhtälö. Öisin, yksin nämä asiat vielä moninkertaistuu omassa päässä ja siinä on selvittämistä.

Edelleen olen todella iloinen ja onnellinen, että minulla ja minun elämässä on lentopallo. Etenkin tämä oman kylän joukkue ja tietenkin Riento. Näistä vaan saa virtaa ja voimia jaksaa mennä eteen päin.

Lauantaina oli lentopallo oikeen urakalla kun piti vahtia kolme eri lentistapahtumaa. Ensin aamusta Okun urheilutalolle C-tyttöjen turnausta seuraamaan, siitä Joensuuhun naisten 1-sarjaa kattomaan ja vielä päälle miesten 1-sarjaa Reijolaan 😀 Onneksi ei tarvinnu itte ajaa ollenkaan vaan kuskina toimi Anu ja mukana oli vielä Katja.
Voisi sanoa, että maha tuli täyteen lentistä 😀

Naisten 1-sarjassa pelaa meidän Jenni jota oli mukava nähdä pelaamassa. Nice vaan kylläkin anto kyytiä urakalla voittaen suoraan kolmessa erässä. Kovin tasokkaaksi ei voi peliä sanoa.

Miesten puolella Survo vei voiton Nilsiästä aika helpostikkin eikä tässäkään taso noussut kovin korkeelle. Survo välillä väläytteli osaamista oikein kunnolla, mutta kokonaisuudessaan taso ei korkeelle noussu. Survo pelasi juuri sen verran kuin tarvis. Aineksia on huomattavasti parempaan vielä.

Se mikä minua jäin mietityttämään niin vastustaja (Nilsiä) tuli tupakalle erätauolla ! ? Valmentajan ohella ”pelaajat” marssi ulko-oven eteen röökille muina miehinä ? Luulin, että 1-sarjassa ollaan sen verran urheilijoita, että mennään edes kulman taakse savuttelemaan mutta ei !
1-sarja on maan toiseksi korkeinta tasoa ja kyllä minusta pitäisi olla sen verran jo urheilullista porukkaa, että pelin jaksaisi pelata ilman tupakkaa.  En voi kun ihmetellä !

Kolmen turnauksen taktiikka vaatii veronsa tietenkin ja hirvee näläkähän siinä tuli, joten kävin vielä Helmestä hakemassa hamppariannokset mule ja Sarille. Oli hyvää 😀

Yö meni sitten taas aika huonosti kun selkään sattu pirun kovaa. Pakko oli ottaa lääkettä selvitäkseen yön yli. Pillerit autto sen verran, että pystyin aamuyöstä nukahtamaan 🙂
Nyt on elbastu noin kolme tuntia ja taas jaksaa 🙂

Tänään on edessä Okussa miesten 2-sarjan peli jota meinasin mennä katsomaan. En ole vielä päässy ennen tätä kertaakaan katsomaan miten Okun äijät mättää palloa kenttään. Nyt vastustajaksi tulee tuttuja ja nuorimmat pelurit on tuttuja minariajoilta. Näin se aika vaan rientää 🙂
Puijon porukassa pelaa ainakin kolme entistä minari ja heidän vanhempiaan tulee mukaan kannustamaan niin on mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa.
Eli lentopallo vielä tänäänkin 🙂 Ja minä kun jäin Riennon kyydistä pois sen takia, että pystyn lepäämään rankan viikon jälkeen 😀

Hyvää sunnuntaita