Kategoria: Uncategorized

Syksy on saapunut ja kivut sen mukana

Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
Julkaisupäivämäärä 27 syyskuun, 2018
Ei kommentteja artikkeliin Syksy on saapunut ja kivut sen mukana

Lehdet putoo koivuista ja muista muista puista vinhaan vauhtia ja vettä sataa siihen malliin, että meidän jokeen on tullu runsaasti virtaavaa vettä.
Joka paikassa on märkää ja nyt on ollu muutaman päivän tosi tuulista ja olihan jopa pakkasta yhtenä yönä.

Olen vakuuttunu, että tällä ilmalla on myös vaikutusta minun kipuihin.

Eilinenkin toiveeni toteutui siten, että pääsin suhteellisen helposti sängystä ylös. Ihan niin kuin eilenkin. Mutta. Iltapäivällä alkoi taas tuntua!

Aamu alkoi siis aika hyvin ja selvisin yhdellä kipulääkkeellä. Pääsin puuhaamaan aamupalaa oikein hyvin kun ensin sain ryystettyä kahvin johon lisäsin kapryylihappoa.
Kahvin jälkeen tuumailua ja sitten aamupalan kimppuun.

Kananmunia, lehtikaalia, tomaattia, hapankaalia, mustaherukoita, salaattia, lesitiiniä. Siinä aamun kattaus.

Kananmunia voisin syödä paljon enemmän niin kuin aikasemmin ennen tätä elämänmuutosprojektia 🙂

Kananmunat on ehdottomasti hommattava pientilalta koska ne on täysin erinlaisia kuin mitä kaupan hyllyltä otetut kananmunat.
Värikin on ihan eri kuin mitä tehotuotetuissa munissa.

Suositten kokeilemaan luomuja ja puhtaita munia. Eron tulet huomaamaan saman tien. Ja jos haluat vertailla niin osta molempia, keitä ja totea.
Uskon, että paluuta tehotuotettuun munaan ei ole maistelujen jälkeen.

Aamupala kun oli syöty niin olo oli sellanen, että pystyin kävelemään sisällä aika hyvin ja se antoi uskoa lähteä taas tuonne vesisateeseen ja myrskyyn kävelemään koirin kanssa. Pieni metikkölenkki heitettiin sateessa mutta se ei juuri haitannu yhtään.
Se mihin piti kiinnittää huomiota siihen kun tuuli niin kovaa ja puista olis voinu pudota oksia päähän 🙂 Piti siis tiirailla metikössä ylös päin myös ettei oksa putoo otsaan 😀
Olihan koirat märkänä kun päästiin kotiin takas 😀

Tovi meni kuivatellessa koiria kun olivat ihan litimärkiä. Pyyhkeellä koitin kuivailla mutta eihän ne siitä paljooo kuivunu.
Otso näytti ainakin läytävän hyvän paikan kuivatella….. meidän sängyn! Muuta koirat löysi hyvän paikan meidän kulmasohvalta. 😀 Onneksi Sari ei nähny tätä. Mutta kun tuli pätkäaamusta niin sängyn pussilakanat ja lakanat vaihtu vaikka kukaan ei kertonu koirien makoilusta siinä 😀 😀 😀

8viikkoa.fi projekti säätelee ruokailuja ja pian oli taas alettava tekemään evästä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan yrttikana oli täydellisen hyvää. Lisukkeena oli vaan tomaattia, paprikaa, salaattia ja pähkinöitä.

Jos eilen ei maistunu niin tänään maistui hyvin eikä Sarille jääny muruakaan ei edes maisteltavaksi 😀

Jälkkäriksi Joensuulaista kahvi TUMMOO joka on kyllä ihan älyttömän hyvää. Ainoo harmitus oli se, että kahvi piti ostaa jauhettuna kun normaalisti ostetaan aina papuina.

Sitten se taas alko 🙁

Pikku hiljaa selkä alkoi oirehtia ja liikkeelle lähtö oli työläämpää kuin mitä aamusta oli.
Päätin kuitenkin lähteä käymään kylillä Leppäsessä katsomassa valjaita. Pääsin sinne vielä hyvin, mutta sielä kaupassa ei ollu enää hyvä olla.
Lähdin pois ostamatta mittää ja suuntasi MetsäHoviin kahville ja lukemaan päivän lehtiä. Kahvin otin mutta lukemisesta ei juuri tulu mittää kun en voinu keskittyä kun energia meni kipuun.
Ei auttanu kun lähteä kohti kotia.
Kotona myrkkyjä naamaan ja oottamaan jos vaikka helepottas. Aikani kun ootin niin alkoi pientä helpotusta ollakkii 🙂

Aika kuitenkin kuluu ja minulla se kulu oikeestaan vaan sohvalla möllöttäessä ja nettiä plärätessä. Sari on lähössä yövuoroon joten hän nukkuu varastoon jotta jaksaa yön hoitaa ihmisä.

Minä puolestaan aloin taas tekemään ruokaa. 😀

Jauhelihaa mustikoilla, salaatilla, kurkulla/tomaatilla + lehtikaalia.
Vaikka nyt ei ollu ees nälkä, oli mukava popsia tuota herkkua kupoliin.

Nyt kun katon noita kuvia, voisin ees yrittää muokata niitä kateltavaan muotoon. Sorry tuo laatu mutta ei taida olla enua alkaa muokkaamaan. Ehkä sitten kun on virtaa enemmän tulee laadukkaimpia kuvia.

Noin klo 18 päätin lämmittää ulkosauna. Sauna olis hyvä Sarillekkin ennen kuin mennee töihin. Piristää kummasti 🙂

Lämmitin sen ja kyllä oli mukava mennä löylyihin mutta se ei sitten ollukkaan niin makoisaa kuin normaalisti on. Jatkuva pakotus varmisti sen, että ei tarvii ainakaan liikaa nauttia sauna tuomasta hempeästä löylystä. Se mistä nautin paljon niin on sadevesi jolla saa pestä hiukset ja kropan 😀 Meillä olis ihan kaivovesikin letkun päässä mutta sadevesi on siitäkin parempaa 😀 Iho ja hiukset ovat todella pehmeet kun saa sadevedellä pestä.

Kauaa en saunassa pystyny olemaan vaan könysin takas sohvalle kattomaan lentopallon MM-kisoja.Siinä sai Venäjä kyyti siihen malliin, että joutuvat lähtemään kotiin kisoista. U.S.A jatkaa 4-parhaan joukkoon. Just nyt on menossa toinen peli Puola vs Serbia. Tulee olemaan takuulla kova ja tiukka peli. Uskoisin Serbian vievän tämän pelin mutta se nähdään reilun tunnin päästä.

Illan viimeinen ruoka oli kylmälautanen.

Viimeiselle ruualle en jaksanu tehä mitään ihmeempää vaan kaivoin purkit esille ja kaadoin ne vaan lautaselle.
Kanaa, tonnikalaa ja vihanneksia.

Nuo purkit on kyllä välillä pelastus kun ei ole voimia alkaa tekemään lämmintä ruokaa.
Märä oli ehkä ihan pikkusen vähemmän mitä pitäs olla mutta korvaan se parilla kolmella juustoviipaleella vielä illan aikana.

8viikkoa.fi juttu on ollu kyllä hyvin opettavainen. Paljon olen saanu kokea jo tällä ajalla mitä on menty.
Annokset eli koot on ne kovimmat jutut.
Yrtit ja mausteet ehkä yhtä kovat jutut. Ruoka on saanu ihan uuden ulottovuuden tänä aikana. Kohta tullee neljäviikkoa jo täyteen ja aika hyvin on menny. Ilman näitä kipuja olisin varmaan lennossa. Uskon kuitekin, että tästä seuraa hyvää minun eloon.
Vaatekaapissa on aikamoinen läjä motivaatiovaatteita joita pitäs päästä pukemaan päälle. On paitaa, huosua, pitkää paitaa, muutamat muut housut kuin farkut. Jospa pääsennäitä parin kolen kuukauden päästä käyttämään 😀

Tänään oli pikkusen parempi päivä kuin eilinen mutta haastetta on silti piisannu. Toivotaan edelleen, että huominen on vieläkin parempi kuin tänään ja onhan se sitä kun näin päätetään 🙂

Nyt lentopalloa vielä ja sen jälkeen koitan saada nukuttua jotta jaksaa lähteä aamusta koirien kanssa taas pinelle lenkille 😀

Öitä

Uncategorized

Aamu parempi iltapäivä ei mutta ruoka on hyvää -1kg

Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
Julkaisupäivämäärä 26 syyskuun, 2018
Ei kommentteja artikkeliin Aamu parempi iltapäivä ei mutta ruoka on hyvää -1kg

Lounas oli tuttua jauhelihaa sillä erolla, että vähemmän salaatteja.

Olipa outoa nousta sängystä ylös kun ei tarvinnu irvistellä naama kurtussa tuskasta. Pääsin istumaan sängyn reunalle yllättävän helposti ja sitä piti ihan hetki ihmetellä.
Varovasti kokeilin liikuttaa jalkoja siinä istuessani ja nehän liikku ilman, että tukka nousi pystyyn eikä ähinääkää päässy suusta!
Rohkeesti nousin ylös odottaen, että nyt viimestään joko kaadun tai päädyn takas istumaan sängyn reunalle! Ei tapahtunu kumpaakaan ja niin lähdin siirtelemään jalkaa vuorotellen eteen päin. Pian huomasin olevani vessassa enkä ollu ottanu seinästä tai mistään muustakaan tukea kertaakaan 🙂 JIHAAA….

Tosiaan aamu alko paremmin kuin pitkään aikaan ja se piristi mieltä ihan kunnolla ja mietin, että tästä on pakko tulla huippupäivä!

Rasvakahvi naamapesun ja hampaiden huollon jälkeen. Vielä kahvi juodessa oli mielessä tuo nouseminen sängystä ja vieläkin naama venyi pienoiseen hymyyn onnesta 🙂

Hyvällä ja iloisella mielellä onnistuu ruokakin aina paremmin ja niin kävi aamupalalle. Se maistui oikeestaan paremmalle kuin koskaan aikasemmin.
Syödessä tuota ruokaa ajatuksissa oli se miten voi ihminen olla välillä onnellinen kun ei koske kovaa 🙂

Ihan ilman kipuja en ollu aamupalallakaan kuis ylös noustessa mutta kipu oli sellanen mitätön verrattuna siihen kun sattuu kovaa.
Kyllä sattu noin 7 arvoisesti edelleen.

Mutta tuo ruoka maistu niin hyvin, että olisin voinu syödä vaikka kuinka paljon 🙂

Paistoin 3 kananmunaa, mustaherukoita, hapankaalia, papricaa, tomaattia, kurkkua ja eri salaatteja.

Pienen levon jälkeen lähettiin koirien kanssa sateesta ja kovasta tuulesta huolimatta kävelylle ulos. Tein jopa pikku videon instagramiin lenkistä. Instaan muuten teen aika paljon lyhyitä videoita. Jos et ole vielä seuraaja niin käy painamassa seuraa nappia.
Kävelykin meni kohtuu hyvin. Ainoo vaan on se kun vasenta jalkaa siirtää niin se sattuu selekään aika paljon. Nyt on tapahtunu jotain selässä. On sellanen tunne, että jotain uutta vikaa on selässä. Pukkaisko uutta pullistumaa?

Lenkin jälkeen telkkaria ja nettiä jonka jälkeen aloin tekemään jälleen uutta evästä tutuista ravinteista.

Lounaalle tein jauhelihaa johon paljon yrttejä ja tietenkin tomaatipyreä makua antamaan. Jännä ja hyvä mauste on appelsiinipippuri!
Miten voi olla noin hyvä maustetta 😀

Laitoin tällä kertaa vähemmän salaatteja. Lehtikaalia enimmäkseen ja pehtoorinsalaattia. Vähän papricaa ja tomaattia sekä avocadoa.

Kyllästyyköhän tuohon jauhelihaan koskaan 😀 On se vaan hyvää.

Tänään kävin myös puntarissa ja ilokseni painoa on pudonnut kilon verran lisää!!!! 🙂
Kyllä tämä projetki toimii vaikka välillä meinaakin usko loppua kun ei tapahdu mitään 😀 Niin, tämä ei ole pikadieetti.

Lounaan jälkeen kokeilin asennella ja suunnitella uusia sivuja mutta kävi niin, että alkoi väsyttää niin paljon, että ei auttanu kun lähteä kohti makuuhuonetta ja sänkyä. Selkä alkoi oirehtia enemmän ja enemmän koko ajan ja kävinkin lääkekaapilla ottamassa troppia ettei kävin niin, että kipu alkaisi olla kovaa.

Meni sänkyyn ja vedin viltin päälle ja siinä samassa oli kolme hoitajaa piirittäny minut ja jokainen halusi tunkea kuononsa minun naamaa vasten. Koirilla oli vissiin joku kisa käynnissä kuka saa olla lähempänä minun naamaa.
Hätistelin otukset pikkusen kauemmaksi ja koitin saada nukuttua vähän.

Varmaan menin melko heti horrokseen ja havahduin siihen kun karjasin kivusta. Pienen pieni liike aiheutti sellasen polton selässä, että pelotti miten käy. Olihan herätys!

Ensimmäisenä oli ajatus päässä, että pääsenkö itte ylös? Pettymys oli älyttömän suuri kun kipu palasi niin kovana takas 🙁
Kömmin kuitenkin ylös vaivoin ja suuntasin sohvalle ihmettelemään. Pienen vetkuttelun jälkeen pääsin keittämään kahvia ja ei todellakaan hirveemmin naurattanu. Kaukana oli se iloinen ja tyytyväinenMarko joka aamulla oli.

Eipä auttanu kun alkaa vaan hyväksymään se mikä on. Siinä kahvia lipittäessä Sari tuli kotiin täistä. Tässä vaiheessa pystyin jo kävelemään kohtuu hyvin mutta en ilman kipua.
Tänään olis ollu treenit illalla mutta ei auttanu muu kuin laittaa joukkueelle viestiä, että valkku ei pääse/pysty tulemaan paikalle.
Ottakee syöttöä ja vastaanottoa. Siinä ei mene aika hukkaan koskaan.

Pian tuon viestin jälkeen tuli viesti, että Tarun koira Otso pitäs käydä hakemassa Joensuusta tänne hoitoon. Autoon vaan ja menoksi.
Menomatkalla pysähdyttiin Pilkon Cittarissa kahvia hakemassa ja pikkusen evästä. Siellä alkoi selkään sattua niin kovaa, että ihan vedet valu silmistä. Kassan jälkeen käytävällä olisin kaatunut turvalleni jos ei olis kärryjä ollu mistä pitää kiinni. Selkä ei antanu ottaa askeleen askelta ennen kuin olin huilannu hetken paikallaan. Tätä tapahtui noin 5 kertaa. Kyllä alko tuntua siltä, että ainut ja oikee asia on suunnata sairaalaan mutta sen teen vasta ihan viimeisenä tekona.
Kipu oli niin kova, että se lamaannutti kaiken eikä voinu kun irvistää. On siinä ollu ohikulkijoilla ihmetelemistä kun äijä pysähtelee ja irvistelee pitkin käytäviä! Se nyt minua ei juuri haittaa. Ainoostaan vaan kiukututtaa kun käy näin.

Siitä sitä vaan päästiin liikenteeseen ja matka jatkui Tarun luokse. Siellä kahvia naamariin ja rupattelua varmaan parisen tuntia.
Sitten Otso mukaan matkaan ja kohti kotia.

Vielä ehtoolla kävin naapurissa kylässä viemässä ruisleivän ja samalla katottiin lentopalloliigan ensimmäistä ottelua Ruudulta. Mitä tuohon Ruutu+:saan tulee niin sorruin jälleen tilaamaan sen meille kotiin. Viimeksihän minä taisin sano, että ei tule ennää meille 😀 No, taas tuli 😀

Kotona puolestaan piti alkaa puuhaamaan ruokaa mutta onneksi Sari oli paistanu itelleen jauhelihaa niin minun tarvis vaan lisätä muut ympärille niin illallinen oli valmis.

Illallinen oli hiukan erinlainen totuttuun.

Jauhelihaa kun oli sen verran vähemmän lisäsin lautaselle tonnikalaa ja juustoa, että proteenin määrä on oikea.
Lehtikaalia,kurkkua, tomaattia. Siinä illallinen.

Yllättävän hyvin ruoka meni alas vaikka edelleen sattuu ja lääkkeet tekee heikkoa oloa.

Vielä olis yksi ruoka edessä mutta koitan keksiä jonkinlaisen kylmälautasen. En jaksa alkaa suuremmin vääntämään kanaa tai muuta.
Lähden kielletylle linjalle ja otan leipäpalasen.

Edelleen sama toive kuin eilenkin illalla, että olispa huominen aamu ja päivä sekä ilta parempi kuin tänään. Tai tuo aamu vois olla vaikka sama mutta en laittas vastaan jos olis parempi.

Mukavaa oli tämä aamu ja oikein mukavaa oli se, että kilon verran on taas lähteny lisää painoa pois ja erittäin mahtavaa oli nähdä Tarua <3

Avainsanat hermokipu, kipu, terveellinenruoka

Uncategorized

Tuskien päviä

Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
Julkaisupäivämäärä 25 syyskuun, 2018
Ei kommentteja artikkeliin Tuskien päviä

Ei ole ruoka ei ole kovin hyvin maistunu mutta oon koittanu popsia se mik on pitäny popsia.
Aamu oli jälleen todella vaikea. Seittemän aikoihin nousin tai koitin nousta ylös sängystä. Olihan se jo aika kun puoli neljä sinne menin.
Se nousu ei ollukkaan ihan niin simppeliä kuin voisi olettaa ja haluta. Meni tosi ennen kuin olin ees istumas–asennossa sängyn reunalla.
Sattu niin maan perhanasti ja se sattuminen oli polttavaa. Pienikin liike aiheutti sellasta tuskaa, että ei voinu kuin irvistää 🙁
Kesti noin 15.20 minuuttia enne kuin olin päässy vessaan. Seinistä tukea ja askel kerrallaan liikkeelle.

Onneksi Sari oli keittäny kahvin valmiiksi ja ekan kupin ryystin seisaaltaan nojaten tiskipöytään. Ei tuntunu hyvälle muu kuin se kahvi.
Vasta noin kymmenen aikaa pääsin puuhaamaan aamupalaa.

Aamupala oli nyt paistetut jkananmunat + muut härpäkkeet.

Vaika taas tuli myöhäinen aamiainen, ei siitä huolimatta tehny mieli syödä.
Melekeen pakotin haarukan käteen ja ei muuta kun suuta kohti.
Lääkkeet teki olosta pikkusen huonon mutta aavistuksen lääkkeet helpotti oloa.

Sain tuon aamupalan syötyä vaivoin ja sen jälkeen sohvalle ettimään asentoa missä voisi olla hyvä. No ei sellasta hirveemmin löytyny.

Päivällä pääsin jo kohtuu hyvin kävelemään ja päätin lähteä käppailemään metikköön tai metikön reunalle ja pellolle.

Niin lähettiin koirin kanssa pieni pelko takalistossa, että miten käy.
Oli hyvä, että lähettiin ja varsinkin pellon reunalla oli hyvä kävellä kun se oli tasainen. Askeleet kyllä sattu vasemmalla alaselkään ja siitä kipu valui vasenta ulkosyrjää pitkin aina jalkapohjaan saakka.
Siitä huolimatta oli aivan upeaa olla ulkona kun oli niin hieno ilma. Aurinko paistoi ja tuuli mukavasti mutta se ei haitannu yhtään, päin vastoin.

Aika onnellinen olin kyllä siitäkin kun pääsin takas sisälle. Lääkettä lissää ja sen jälkeen aloin tekemään ruisleipää.
Kolme hienoa leipää syntyi ja uskon, että hyvää tuli.
Tuo ruisleivän teko on niin helppoa ja vaivatonta kun juuri on valmis. En olis ikkään uskonu, että ainakin tämä ruisleipä on niin helppoa tehdä.
Kun oli valmista niin kyllähän se piti ihan pikkusen maistella sitä lämpimänä 😀

En olis vuosi sitten uskonu tätäkään, että minä leivon itse leivät perheelle ja muutamille tutuille sitä mukaan kun pystyn tekemään.

Harmi kun tähän 8viikkoa.fi juttuun ei kuulu leipä 🙁 mutta jaksan odottaa tämän ajan ja meillä on vielä pitkä talvi edessä ja uunia joutuu lämmittämään joka ikinen päivä talvella. Siinä sivussa tullee leipää sitten ihan tarpeeksi ja eiköhän sillon viimestään saa mahollisimman moni maistiaisia 🙂

Taas oli lääkkeiden aika. Pakotus kiihtyi uudestaan siihen malliin, että ei auttanu kun hiipiä lääkekaapille ja ottaa troppia.
Ja taas sohvalle.

Sitten vielä piti tehä ruokaa joka ei innostanu yhtään. Ei yhtään!

Siinä sitä jälleen taas on. Herkullista jauhelihaa salaateilla ja avocadolla.

Vaikka taas maistui oikein hyvälle tuo mutta ei vaan tehny mieli syödä.
Sain kuitenkin tuon syötyä mutta hyvä fiilis siitä ei tullu. Pahaa oloa oli edelleen havaittavissa ja sellanen etova olo joka johtu minun mielestä siitä kun joutui syömään noita myrkkyjä niin paljon.

Loppupäivä on ollu vaan möllöttämistä sohvalla ja selaillessa nettiä. Turhauttaa, ja kiukututtaa tämä tilanne. Voi kun olis sellasia kivuttomia päiviä, tai edes se päivä.

Yrttikanaa joka ei sekään maistunu juuri hyvälle.

Kolmannen aterian tein vielä kanafileestä ja tietenkin yrttejä paljon päälle.
Muutamia haarukallisia syötyäni ja aloin jakamaan Sarille kun en olis itte jaksanu pystyny.

Ainakin Sari sano olevan hyvää ja niin kait se olikin mutta minun olo ei ollu parantu yhtään edellisestä syömisestä tai aamusta.

Neljäs ateria olis vielä edessä mutta sen jätän ainakin väliin. Ei pysty niin ei pysty.

En ole ottanu vitamiiniäkään tänää muuta kuin omegat kun ne ei tässä tilanteessa imeydy kuitenkaan. Mennee vaan hukkaan hyvät vitamiinit.

Nyt just en toivo mittään muuta kuin se, että saisin vähän nukkua ja huomenna aamulla olis parempi päivä.

Kiitos ja anteeksi… öitä.

Avainsanat hapanjuuriruisleipä, hermokipu, kipu, koskee