Kategoria: Uncategorized

Kesä todellakin oli jo ovella mutta niin vain teki luonto sen mikä varmaan kuuluukin tehdä eli tuli takatalvi!
Lunta on nyt yön aikana satu noin 15cm ja lisää tulee koko ajan lisää. Antaa tulla vaan 😀

Viikko on taas vierähtäny aika kivuliaissa fiiliksissä. Selkään ja polvin on sattunu taas kerran ihan oikeesti. Sairaalassakin kävin kuntoutuslääkärin luona ja hän sano, että oikeen seen polveen olis kiirehdittävä tekonivelen laittoa. Edelleen en suostunu siihen vaan näillä mennään ja koitetaan olla valittamatta liikaa.
Selkä on edelleen yhtä hyvä/tai huono. Iltasin sattuu perhanan paljon ja yöt on vaikeita.
Varmaan johtuu taas näistä ilmoista tämä kovempi kipu.

Kevät oli todellakin niin pitkällä jo, että välillä auringossa oli lämmintä jo +30 astetta ja voins anoa, että oli kuuma. Kerekesin tehä jo pikkusen puutarhassa eli kasvimaalla pikkusen hommia tuleviin istutuksiin. Muokkasin siis uudella härpakkeellä sitä.
Nyt ei tarvii miettiä muutamaan päivään moisia juttuja kun lunta sataa 😀

KETOGEENINEN RAVINTO

Tämä on se juttu mitä nyt taas alan tehdä. Ketogeenistä olen tehny aikasemminkin ja nyt taitaa olla jo neljäs kerta kun alotan uudestaan. Paras on ollu 8viikkoa.fi josta kirjotinkin aikasemmin ja nekin on nähtävillä näillä sivuilla taaempana. Tosin ihan liikaan en siitä kirjottanu. Olis pitäny enemmän mutta…
5 viikkoa on pisin aika mitä pystyi yhteen pötköön tekemään kunnes tuli ystäväni kipu joka pilas senkin.
No nyt mennään taas. Kuuden päivä ja painoa on tippunu -4,2 kg. Olo on vielä aika väsyny mutta se on tiedossakin, että alkuun käy näin. Viikko kaksi ja sitten mennään taas 😀
Väsymys kaikkoaa ja alkaa elämä kirkastua ja maistua.

Nyt jos jaksan ja kykene niin koitan alkaa pitämään niin paljon kuin mahdollista tässä etenemisestä ja fiiliksistä.
Se mikä on hienoa niin Sari on myös mukana tässä jutussa. Sarilla on se väsymys ollu vieläkin kovempaa kuin mulla. Sekin korjaantuu pian 🙂

• 

• 

• 

• 

Yrttejä kannattaa suosia paljon. Niistä on loistavia ainesosia mitä ihminen tarvitsee.
Kananmunat on suuressa osassa ollu meillä jo vuosia ja edelleen niitä mennee paljon. Tänään juuri tilasin 90kpl munia, että viikon pärjää taas 😀

Oliiviöljyt kuuluu jokaiseen päivään ja samoin avocadot ja hyvin monet eri salaatit. Pian alkaa saamaan omia tomaatteja, kurkkuja jne… Nämä kuuluu myös päivään.
Proteenit tuluu hyvin suurelta osin kanasta, luomu naudanlihasta, kalasta. Lisäksi on vielä herajauhetta jota otan ja otetaan maustamattoman jukurtin kanssa.
Ihan 100% ketogeenista ei mennä mutta pyritään menemään mahollisimman hyvin. Esim tuota jukurttia ei ole mainittu missään mutta meillä se on mukana.
Edellisellä ketogeenisellä oli huomattavasti enemmän syötävää kuin mitä nyt on. Vielä en ossaa sanoa, että onko tämä se paras, mutta toimii vielä ainakin tosi hyvin.
Meille on tärkeetä, että nautitaan ruuasta ja mausta niin paljon kuin se on mahdollista. Tämä ketogeeninen on opettanu uusia ruokia, uusi amaustamisia ja näistä ollaan todella ilosia molemmat.
En olis voinu uskoa miten hyvää voi jauheliha olla 😀 Tai tuo hampurilainen 😀
Näillä me nyt mennään ja ootellaan, että tuo lumisade loppuu ja alkaa oikeesti sekesä tulemaan ja ennen kaikkea on päästävä kasvimaalle 😀

Aurinkoista ja mahtavaa perjantaita <3

Ps. Kyllä se kesä tulee 🙂

Jepulista päivää jälleen pitkän luovan tauon jälkeen. Monta tai monena ilta olen pohtinut, että nyt on paljon kirjotettavaa mutta kun alan avaamaan konetta ja tätä sivua, niin jostain kumman syystä ajatus katkeaa ja kirjottamisesta ei oikein ole tullu mitään. Siispä olen suosiolla laittanu tämän kiinni ja odotellu uutta intoa 🙂
No nyt on sitten aika pikkusen kertoa mietteitä mitä on tapahtunut ja mitä fiilikset on ollu.

Hurjan paljon on ollu tapahtumia viime aikoina ja yksi hienoimmista on tietenkin minimaajoukkue. Keräännyttiin toista kertaa Piispalaan urheilemaan ja oppimaan uusia juttuja niin urheilusta kuin ihan tavallisesta elämästä. Tärkeintä kuitenkin on ja oli toisen ihmisen huomioiminen ja se toimi minusta oikein hyvin tällä leirillä. Nuoret oli nyt hirmusen paljon rennompia kuin ensimmäisellä leirillä. Nyt ikään kuin oltiin jo tuttuja 🙂
Erittäin hieno ja mukava pääsiäinen. Minarista voin kirjottaa ihan erillisen artikkelin kun aika on sille kypsä.

Minari siis aiheutti todella paljon mielihyvää ja ajatukset kivuista ja säryistä jäi välillä jopa unholaan kun oli muuta tekemistä ja puuhaa. Tästä onkin hyvä luiskahtaa tämän kivun kanssa elämiseen ja mitä minä voin tehdä.
Tästä on ollut ennenkin puhetta ja varmaan montakin eri kertaa mitä voin tehdä ja miten paljon.
Se mitä minä rakastan todella paljon niin on pelaaminen. Rakastan pelata lentopalloa niin paljon, että se pienikin järjen ääni mikä pääkopassani on katoaa 100%:sti.
Se tunne kun pääsee osallistumaan peliin! Sille ei ole sanoja.
Voiko kipupotilas pelata? Minä en saisi pelata mutta minä uhmaan kaikkia luonnon lakeja siinä.
Kun pääsen siihen tilaan, etä kävelen kentälle unohtuu kaikki opit ja neuvot mitä olen saanu elämäni aikana. Se on minusta just niin hyvä kuin vaan voi olla. (No jos totta puhutaan niin olen aika monta kertaa lähteny kentältä pois kesken kaiken kun on sattunu).
Olen kuin eri ihminen sillon kun saan osallistua peliin muuta kuin valmentajana.
Minarilla sain olla mukana kentällä kaikki 15min, mutta viime keskiviikkona olin kokonaisen pelin verran passarina. Voin kertoa teille, että en tosiaan ajatellu pelin aikana sekuntiakaan kuinka paljon minua koskee siinä tilanteessa tai sitten jälkikäteen.
Arvatenkin jälkikäteen sattui silleen ihan aikuisten oikeesti.
Edelleen se tunne <3

Olen koittanu olla valittamatta sen jälkeen kun olen tolskannu oli se sitten lentopalloa tai puunkaatoa. Yhteen aikaan kerroin myös sen jälkitilan ja siitä sain paljon palautetta, että ensin tolskaan ja sitten valitan. Näin ainakin facessa. No niinhän minä valitinkin!
Nyt siis olen koittanu vähentää valittamista paljon mutta en onnistu siinä läheskään aina 😀
Face on aika heleppo paikka purkaa tunteitaan yön pikku tunneilla. Yöt on edelleen hankalia minulle ja silloin ainakin minä olen aika herkillä näiden tunteiteni kanssa.
Silloin tulee helposti kirjoitettua julkisesti sellasiakin asioita mitä ei olis välttämättä tarvinnu kirjoittaa. Se mikä on kuitenkin hyvä niin en ole kovinkaan monesti katunut kirjottamaani koska se on aitoa tunnetta ja olen kokenut tarvetta avautua itselle tärkeästä asiasta.

Hyvin hyvin usein minulle sanotaan, että sinun ei pitäs tolskata lentopalloa ja vielä vähemmän kaataa puita tai muutakaan juttua mikä vaatii fysiikkaa. Sen takia minä olen sitten niin kippee kuin olen. Tottahan se on, että tulen kippeemmäksi aina kun olen tolskannu! Mutta olen myös kippee sillon kun en tolskaa.
Minusta minun lääkäri ja useempikin lääkäri on sanonu, että tolskaa niin paljon kun pystyt., morfiini ei maailmasta lopu.
Jos lääkärit, ortopedit, neurokirurgit neuvoo ja suosittelee minua tekemään urheilujuttuja/ tilan hommia niin kyllä minä heitä uskon.
Lääkettä ennen ja jälkeen. Pääasia, että tekee. Miten huonossa kunnossa olisinkaan jos en tekis muuta kun kuuntelisin kipuja sohvalla tai sängyllä. Uskon, että olisn jo nyt vuodepotilas jos näin tekisin.

Tämän vuoksi minä koettelen itteeni välillä. En suikaan kovin usein tai säännöllisesti kun en pysty siihen. Mutta jo pääkopan kannalta on aivan super mahtavaa, että pystyn tämänkin verran mitä teen.
Ja edelleen, en pysty kuvailemaan sanoilla miten ihanaa se on. Tunnen vain sen sydämessäni.

Se mikä nyt just nyt on aivan mahtavaa niin se kun kesä tulee älyttömän kovalla vaudilla. Lumet on kadonnu lähes kokonaan ja päivälllä lämmöt huitelee yli 20 astetta lämmintä. On niin kesäiset ilmat, että on kuin kesä. Monena päivänä olen ollu ulkona jo pelkissä uikkareissa nauttimassa lämmöstä. Nyt voin jo sanoa, että pidän kesästä enemmän kuin talvesta. Hullu eikös kaikki tykkää kesästä enemmän kuin talvesta? No en ainakaan minä jokunen aika sitten koska harrastin hiihtämistä.

Nyt en käyny suksilla kuin kaksi kertaa ja vuosi sitten vain kerran. Voidaan sanoa, etä en voi kutsua itteeni enää hiihtäjäksi 😀
Paljon on ollu ajatuksia siitä, että häipysin syksyllä ja palaisin keväällä 😀
Ei ole ollenkaan hullumpi asia kaikota lämpimään maahan talveksi tai ainakin syksyksi siihen asti kunnes on pakkasia.
Fuengo on yksi ja toinen paikka voisi olla Turkki. Turkissa on lämpimämpää kuin Fugessa talven aikana.
Minulle oli viime syksy aika pirun vaikea ja lääkettä meni enemmän kuin koskaan aikasemmin. Jatkuva KOVA särky oli 24/7 mukana aina siihen asti kunnes pakastui ja oli kuivempaa. Sama oli nyt lopputalvesta. Hirveesti särkyjä ja vähän unta.
On niin paljon tuttuja kipupotilaita lämpimissä maissa ja jokaiselta on tullu positiiviä viestejä paremmasta olosta kun on lämmintä.

Nyt onkin ihan vakavissaan harkittava lähtöä lämpimään. Kotona asiasta ollaan puhuttu epäsäännöllisen säännöllisesti mutta sitä viimeistä päätöstä ei vielä ole.
Olen ollu korvat höröllä asian suhteen ja olen koittanu kuunnella vapaista kämpistä. Turkissa olis mahdollinen kaksio jo aika hyvin hallussa mutta Fugessa ei ole vielä mitää varmaa. Fugessa kämppä on mutta on niin pirun kalliita ainakin keskustan liepeillä. Kämpän olis pakko olla aika keskustassa koska kun oon kippee nii ei pitkiä matkoja kävellä.

Eiköhän tämäkin asia selviä tässä kesän aikana.

Niin. Entäs jos lähden lämpimään miten käy täällä lentopallon. Mietinnässä on useitakin eri vaihtoehtoja ensikaudelle. Mieli tekis ja varmaan teenkin jos jään tänne. Ja tulisinhan minä pois sitten kun pakastuu kunnolla eli joulu/tammikuun aikana joten pelithän olis täysillä vielä käynnissä 🙂

Tämä ensi kausi onkin aika jännä juttu. Sain ihan hyvän tarjouksen valmentamisesta mutta se tarkottas paljon ajamista ja sehän ei taas ole hyväksi minulle. Voisin asua myös muualla alkuviikon mutta viikonloput olis yhtä reissaamista pitkin Suomee. Jotenkin ei hirveesti iske. Valmentamisessa on kuitenkin se, että kaikesta huolimatta joutuu matkustamaan paljon olipa sitten missä hyvänsä ja mikä sarjataso hyvänsä.
Sitten vielä aikuisia vai nuoria?
Molemmissa on hyvä ja huonommat puolet. Junnuissa on hienointa se kun näkee sen mahtavan kehityksen kun nuoret kasvaa urheilun lomassa. Junnuissa tehdään enemmän opetusta niin tekniikassa kuin rotaatioissa.
Aikuisille on helpompi kun (oletettavasti) tekniikat on noin kunnossa 🙂
Nyt meni parisen vuotta vanhempien seurassa ja mukavaa on ollu sekin.

Tätäkin joutuu pohtimaan mutta onneksi ei ole hirveen kiire vielä. Vaikka tosin jos meinaa ihan oikeesti kilpailla ja pärjätä on alotettava viimeistää kesäkuussa treenaaminen.

Tässä pikkunen riipaisu mitä minun päässä tällä hetkellä pyörii näiden arkisten asioiden kohalta.
Vielä suurinta pähkäilyä päässä vie huominen lääkärissä käynti. Huomenna klo 10:00 on oltava Joensuussa kuntoutuslääkärin pakeilla. Huomenna katsotaan ja kartoitetaan selän- polvien ja olkapäiden kuntoa ja mitä niille mahollisesti vielä tehään jotta elämän laatu paranisi entisestään.

Pikkusen meinaa jännittää huominen vaikka aika monta kertaa olen marssinu lääkäriin tutkittavaksi. Sen tiedän, että huomenna(kin) tehdään ne samat tutkimukset jossa men tosi kipeeksi. Lekuri painaa selästä nikaman kohdalta samasta kohtaa kuin aina ennenkin ja siinä samassa lähtee jalat alta. Sama on polvien ja olkapäiden kanssa.
Kun pääsen kotiin tai jo matkalla alkaa lääkeiden käyttö jopa triplaantua.
Näin sitten mennää viikko tai kaksi.
Ollaankin Sarin kanssa tuumittu, että otetaan videolle toimenpifde ja näytetään sitä aina kun tämä päivä koittaa. Eipähän tarviis kärsiä niin paljoa 🙂

On äärimmäisen mukava jos jaksoit lukea tänne asti 😀 Nyt kiittämisen ja kumarruksen jälkeen aijon ottaa vielä iltanapit naamariin ja heittäytyen unen toivossa meidän upealle hienolle vuoteelle peiton alle.

Mahtavaa kevättä ja kesää teille jokaiselle <3
Pitäkää peukkuja huomiselle ja palataan taas asiaan. Hyvää yötä ja huomenta <3

• 

• 

• 

• 

• 

Helurei taas Myllyjoen Tilalta. Eilinen meni 100% lepäillessä ja voivotellessa sohvalla. Kipu on lamaannuttanu miehen täysin ja eikä olo todellakaan ole ollu parhaasta päästä. Vahvoja kipulääkkeitä on menny taas ihan liikaa mutta ilmankaan ei toimeen tule.

Onneksi tämä päivä on ollu hieman parempi ja kepit olen saanu jättää narikkaan.
Aamutuimaan kävin kävelemässä koirien kanssa hankiaisella mutta se alko sattua selekään niin, että loppumatka ei ollu enää nautintoa vaan enemmänkin selviytymistä.
Ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmintä piisasi. Luusis, että on aika kesäinen ilma mutta pohjoistuuli teki sen, että pysyttiin vielä talven puolella 😀

Kotiin päästyäni ei ollu muuta mahollisuutta kuin mennä lääkekaapille ottaa troppia, että pystyy olemaan.
Näin ollaankin sitten menty loppupäivä. Ei ole tarvinnu alkaa tekemään yhtään mitään muuta kuin somettaa suurin osa ajasta. Muuten möllötän sohvalla ja kävelen pitkin olohuonetta.

Sen verran suoriudun, että menen illan treeneihin vaikka konttaamalla. Pakko päästä tekemään jotain muutakin kun läppäriä ja puhelinta. Puhelin on kyllä edelleen paras puhelin mikä koskaan on ollu 🙂

Kesä tulee kovaa vauhtia ja kyllä mieli on kirkkaampi kun näkee ikkunasta miten aurinko paistaa ja ainakin meidän pihamaalta on alkanu näkyä pälviä. Kivet paistaa jään seasta mukavasti ja ei mene kauaa kun nurmikko näkyy ja piha alkaa kuivua.
Ompa mukava taas sitten grillata ja lukea lehdet pihalla.

Muutenkin on ollu ihan liian pitkä talvi. Johtunee tuo aika siitä kun olen ollu niin paljon kippeenä, niin ei oo voinu hiihtää tai nauttia muuten talven antimista.
Nyt olen onnellinen siitä, että lumet katoaa ja mahollisimman sipakkaan 😀

Lentopalloa on piisannu todella paljon ja monessa olen ollukkii mukana mutta sunnuntain pelit jäi kokonaan pois.
Karelian Hurmos ja etenkin naiset o ollu todellinen yllätys kun ovat valmentaja vaihdoksen jälkeen fiilis ja tahto loksahti silleen, että ei enää paremmasta väliä. Räsäsen Marko sai porukan Hurmokseen 😀
Ensin kaatui runkosarjan kakkonen Oulun Kisko ja perään ykkönen LP-Viesti Akatemia.
Matka liigakarsintoihin oli tosi asia!
Ensimmäisessä karsintapelissä vastaan tuli tuttu vastustaja PuVo. PuVo voitti pelin 3-2.
Heti seuraavana päivänä vastaan tuli WoVo Rovaniemeltä. WoVo on pelannu liigaa monta vuotta ja nyt joukkue jäin viimeiseksi liigassa ja näin joutuu karsimaan mikäli mieli halajaa pelata liigaa ensikaudella. Mutta miten ollakkaan, Hurmos nuiji WoVon ihan 100-0. Peli oli yhtä maalia ja Hurmos voitti sen suoraan 3-0. Jos WoVo jatkaa samalla tavalle pelejään niin on varmaa, että se jää pelaamaan 1-sarjaa ensikaudella sillä PuWo tulee voittamaan sen helposti mikäli peli ei tuosta parane.

Outokumpulainen Partion Karpaasit puolestaan hävis Savonlinnassa East Volleylle 3-0 ja se tietää sitä, että Karpaasit pääsi alottamaan kesäloman. Minusta kesäloma tuli liian aikaseen mutta minkäs teet.
Karpaaseille olis riittäny 1 sarjapiste lisää ja se olis jatkanu pelejään. Samaan aikaan Mikkelin Passarit putos myös lomille. JAtkoon meidän alueelta siis East Volle ja minusta ehdoton suosikki 1-sarjaan Pielaveden Sampo. Uskon, että SAMPO voittaa 2-sarjan ja nouseen 1-sarjaan mikä on mahottoman upea juttu ajatellen Savo Volleyta. Näin saadaan hyvä farmijoukkue jossa tulevaisuuden tähdet pääsee pelaamaan ja kehittymään.

Nuin. Nyt hiukan kahvia naamariin ja alan valmistelemaan illan treenejä. Pallotykkiä on tarjolla 😀

Komiaa huomenta, päivää, iltaa ja yötä 🙂