Moikka !!!
Aamulla ylös seittemän aikoihin ja nyt ei juotu kahvia eikä oikeestaan mitään, kun ei saanu. Puoli kahdeksan jälkeen saapin keula lähti kohti Joensuuta ja sairaalaa. Sari lähti mukaan tueksi ja turvaksi. Puoli yhdeksän aikaan oli oltava sairaalan rasitusyksikössä ilmottautumassa. En vielä tienny mitä tuleman pitää ja hyvä, että en tienny, sillä jos olisn tienny, niin en olis varmaan edes menny sinne.
Ihan ensimmäiseksi käskettiin riisumaan ylävartalo paljaaksi ja sen jälkeen paino/pituus. Noiden jälkeen oli vuorossa kanylin laitto oikeaan käteen. Se olikin taas melkoinen show enne kun se oli paikallaan. Kesti puolisen tuntia ennen kuin kanyyli oli paikallaan ja voi veljet, että teki höpöö kun reikiä tehtiin useita. Minulla on todella pienet suonet ja sinne on tosi vaikeeta saaha kanyylia kun jo verikokeetkin tuottaa usein ongelmia.
No, kanyyli saatiin paikalleen taistelun jälkeen ja sitten alkoi litkujen litkintä. Paria sorttia tuli vielä makuuasennossa ja kun piti nousta ylös, alkoi maailma pyöriä jo siinä vaiheessa. Huimauksen helpottaessa siirryin avustettuna kuntopyörän selkään ja alettiin polkea. Jokaisesta sekunnista tehtiin tarkka analyysi ja minun piti puhua tuntemuksista koko ajan. Ei menny kovin kauaa kun vasen polvi oli niin kipee, että piti alkaa polkea oikella jalalle enemmän eikä menny kuin hetki niin selekä alkoi oirehtia siihen malliin, että piti irvistää tuskasta.
Silloin lääkäri meni pöydälle ja otti sieltä radioaktiivista ainetta ja laitto sen kanyylin kautta suonee sitä ja voi pyhäjyssäys sentään…. !!!! Ei menny kuin muutama sekunti kun alkoi sellane kuohunta, että en oo ikinä kokenu. Ahdisti ja kiristi niin kovaa enkä saanu happea ollenkaan ja tuntu, että kaikki loppuu tähän. Ja niin varmaan loppuikin hetkeksi kaikki sillä minulla ei ole selvää kuvaa mitä tapahtui ?
Sen muistan, että tuntui tosi pahalta kun en saanu vedettyä ilmaa ja rinnasta puristi todella kovaa. Kun minut oltiin siirretty sängylle istumaan, alkoi oksettaa hillittömästi mutta mitään ei tietenkään tullu kun en ollu syöny mitään. Yököttelyä kesti noin 15-20 minuuttia putkeen ja tuo aika tuntui ikuisuudelta. Taas tuli jotain litkua ja sitten tuli alkoholia !!!! Nii just, alkoholia !!! 11 vuoden putki katkes 😀 No, oli siinä alkoholia mutta vain tosi vähän ja se oli kait tuohoin pahoinvointiin. Nyt muistan miltä kossu maistu 🙂
Tärinää ja vapinaa sekä huonoa oloa jatkui vielä tovin. Rinnassa tuntui kuin olisi ollu kivi sisällä. Olo oli todella kurja ja olin hyvin pelokas. Itkuhan siinä mieheltä pääsi. Meni jonkun aikaa etten tienny oonko elossa vai kuollu, mitä tämä on ?
Kun olo hiukan parantui otettiin kanyyli irti ja minut saatettiin kuvaukseen. Se oli taas ihan oma juttunsa. Kuvasuksissa oli hauska kun siellä oli kaksi lentopalloilijaa töissä ja miten ollakkaa päästiin puhumaan lentopallosta. 🙂 Toinen heistä oli valkkuna SM-sarjassa ja toinen oli erään nuoren äiti.
No, kuvays alkoi ja se keti 21 min. Muuten oli ok makoilla selällään, paikallaan mutta voi halavattu kun alko koskemaan selekään oikein urakalla. Koskee kovaa ja liikkua ei saa yhtään. Kipu oli kova eikä sähköt saanu olla päällä stimulaattorissa kun se aiheutti häiriötä. Hoitaja jo kysyi keskeytetääkö kuvaus johon minä totesin, että ei takuulla keksytetä ettei tarvii tehdä tätä uudestaan. Hampaat yhdessä olin kuvausten loppuun asti mutta koville se otti. Taas oli hiestä ihan märkä !Onneksi kuvat saatiin otettua 🙂
Tämän jälkeen vielä tooipumista ja lääkettä sekä sähköä pikkusen kovemmmin ennen kuin sain luvan lähteä Sarin luokse. Sari olis halunnu tulla mukaan toimenpidehuoneeseen mutta sinneppä ei laskettu edes vaimoa mukaan ja minä kyllä ymmärrän miksi. Papereissa lukee myös ettei lapsia saa olla mukana.
Rajua meininkiä se on ja en halua missään tapauksessa kokea uudestaa tuota tuonelassa käyntiä !!!
Olo parani hyvin ja kahvin/sämpylän jälkeen alkoi elo palata mieheen ja päästiin lähtemään pois sairaalasta. Pois mennessä käytiin IsoMyyssä asioimassa ja miten ollakkaan Jyrki Katainen oli siellä ”juttelemassa” kansan parissa !
Jutteluhan meni oikein hyvin aina siihen asti kunnes joku kritisoi häntä ja kokoomuksen politiikkaa. Vierellä oleva eläkeläinen halusi kertoa Kataiselle eläkekatosta ja kritisoi Kataista ja kokoomusta eläkeläisten ja normaali ihmisten nöyryyttämisestä ja riistämisestä, niin heti tuli turvamies ja ohjasi pois keskustelkusta ja samalla meidän pääministeri käänsi selkänsä puhujalle. Samoin kävi toiselle vierellä olevalle naiseläkeläiselle. Melkoista touhua !!!
Itse olisin halunnu puhua juuri tuosta asiasta ja olisin halunnu myös kysyä olisko nyt oikein, että minulla olis palkaton päivä kun kävin sairaalassa ? Sari oli onneksi sen verran viisas, että patisti minut pois tuosta tilanteesta 🙂 Kyllä minusta kokoomus ja Katainen näytti kyntensä jälleen kerran.
Kotiin lähtiessä käytiin vielä MokkaMaassa juomassa hyvät kahvin ja lähtihän sieltä melkoine kasa kahvia mukaankin 🙂 Vielä enne kuin lähdettiin kotiin käytiin kylässä Sepon ja Leilan luona. Siellä paljon juttelua ja tietenkin hyvään Blue Mountain kahvia mustikkaviinerin kera 🙂 Pari tuntia oltiin kunnes oli aika lähteä kotiin. Kotona hiukan sähköpostia ja tekstiviestejä kunnes oli aika lähteä treeneihin. Mietin kyllä miten jaksan ja pystyn mutta oli hyvä, että lähdin. Sain muuta ajateltavaa kuin se kaaos mitä sairaalassa oli. A-tytötkin oli hyvässä vedossa ja ainakin minä nautin tekemisestä 🙂
Treenien jälkeen kotona olen ollu todella poikki ja hyvin väsyny. Vieläkin on aika pelokas olo ja jotenkin on sellainen epätodellinen olo. Sydämmen kohdalla on vieläkin sellanen outo tunne mutta se ei ole kivulias. Hurja kokemus toivon, että tuota ei tarvitse ihmisten kokea. Toki on hyvä, että tutkitaan mutta se miten se tapahtuu on aika rajua touhua.
Aamulla takaisin sairaalaan ja täytyy sanoa, että onneksi en tiedä mitä siellä tapahtuu. Sen tiedän, että kokeet tehdään nyt levossa. Sitä en tiedä laitetaanko taas sitä ainetta joka nostaa sykkeen niin korkeelle, että taju lähtee vai mitä siellä tehdään. Sen tiedän, että kanyyli laitetaan taas käteen ja sehän kyllä viittaa siihen, että jotain hirveetä on tulossa 🙁
Selekä ja polvet on tosi kipeet ja lääkettä on menny tänään kiitettävästi. Huomenna ei ainakaan minun tarvii ajaa metriäkään mutta onneksi Jussi pääsee kuskiksi. Jussikin lähtee suoraan töistä aamulla kuljettajaksi.
Melkoinen päivä oli ja huomenna se jatkuu edelleen. Huomenna olisi lähtö myös urheilugaalkaan Helsinkiin mutta niin vain se jää minun osalta käymättä vaikka kutsu sinne tulikin 🙁 Olisin halunnu sinne paljon mutta nämä sairaalareissut vievät niin paljon voimia, että reissu jää tekemättä. Reissua on tiedossa oain kun lähdetään Saloon Alue joukkueen kanssa viikon loppuna. Kerätään sinne voimia.
Jos joskus toivon tukea matkalla niin nyt toivon sitä teiltä. Onneksi minulla on Sari ja muksut tässä lähellä. Ilman heitä en olis varmaankaan jaksanu eteen päin. 🙂 Onneksi on ollu lentopallo mukana elämässä jossa olen voinu unohtaa usein kivut ja murheet. Onneksi on nykyisin aivan mahtava upea työpaikka jossa olen saanut aivan uutta virtaa eloon ja tekemiseen. Onneksi olette te olemassa jotka jaksatte lukea näitä jorinoita 🙂 Vaikka on ongelmia, olen kuitenkin aika onnellisessa asemassa kun minulla on nämä asiat 🙂
Nyt elpymään ja valmistatumaan liikkeelle aamulla.
ps. Raskaana olevat naiset ja pienet lapset ! Kun näette minut, pysykää kauempana sillä en saa olla teidän kanssa tekemisissä radioaktiivisen aineen takia muutamaan päivään.
Öitä.