Moro !!!
Aamulla homma jatkui eli nokka kohti Joensuuta ja sairaalaa. Yö meni penkin alle ja selekä vei polven ohella suurimman huomion yöstä. Sänkyyn menin vasta kolmen jälkeen ja puoli seitsemän aikaan oli kello soimassa. Arvata vaan saattaa miten paljon olis nukuttanu kellon soidessa. Vaan ei auttanu kun kömpioä ylös. Taas jäi kahvit keittämättä kun ei saanu juoda.
Seitsemän aikaan Sari ja Jussi tuli kotiin ja lähes heti lähdettiin Joensuuhun Jussin kanssa Sarin jäädessä nukkumaan.
Puoli yhdeksältä oli oltava paikanpäällä lepäämässä. Puoli tuntia piti vaan istua paikallaan ja sen jälkeen hoitohuoneeseen selälleen jossa laitettiin taas tippa käteen ja mömmöt siitä sisuksiin. Ennen kuitenkin piti ottaa nitro kielen alle ja taas odoteltiin. Tipan laitto meni nyt paremmin kuin eilen mutta ihan putkeen ei menny nytkään. Ei voi mittää kun on nää verisuonet tämmösisä !
Odottelun jälkeen siirryttiin kuvaukseen joka kesti yhteensä yli puoli tuntia. Putkessa makaaminen oli hankalaa kun selekään alko koskea kovaa. Paikallaan olo ei ole minun juttu. Hammasta purren loppuun asti ettei tarvii uudestaan tulla.
Nyt käynti oli helpompi kuin eilinen ja kaikki meni hyvin. Päänsärky oli taas kaverina kanssa heti kun se radioaktiivinen aine laitettiin suoneen virtaamaan.
Onneksi testit on nyt ohitse ja vielä kerran on käytävä kuuntelemassa tuomio ja se on 29.1. Toivon mukaan mitään isoa juttua ei ole edessä sillä on näitä jo ihan tarpeeksi.
Kotona oltiin Jussin kanssa yhden jälkeen ja pähkäilyn jälkeen oli mentävä sänkyyn peiton alle kun uupuminen oli todella kova. Sain jopa hiukan nukutuksi ja se piristi kummasti oloa. Olo parani sen verran, että mietin lähtemistä avannolle.
Niin kävi, että viiden jälkeen suunnistin kohti avantoa. Se, että oliko se järkevää, niin varmaan oli 🙂 Sauna teki hyvää ja ensin ajattelin, että en käy avannossa ollenkaan mutta sieltä sitä vaan kuusi kertaa ittensä löyti 😀 Sen verran katoin, että yksin en sinne menny vaan joka kerta oli joku vahtimassa. Siellä olo oli ihan ok mutta kun tulin kotiin tuli täydellinen väsyminen. Ei auttanu kun heittäytyä sohvalle pitkälleen ja villapeitto päälle. Siinä hetkessä oli hapen saanti hiukan työlästä mutta levolla se meni ohi. Pikkusen säikähdin mutta onneksi se meni nopeesti ohitse.
Tänään olis ollu URHEILUGAALA Helsingissä ja minun kutsu jäi sitten käyttämättä 🙁 Harmi kun nämä sairaalakäynnit sattu just tähän kohtaan 🙁 Olis ollu todella upeeta olla paikan päällä kattomassa gaalaa ja olihan siellä lentopalloilijoitakin paikalla 🙂 Sammelvuo sai mukavan pystin itelleen muistoksi 🙂 Harmittaa vietävästi kun en päässy paikalle. Varmaan tälläkin oli joku tarkotus. Minun ei kuulunu olla siellä syystä jota ei tiedetä.
Huomenna koitan lähteä töihin normaalisti ja muutenkin koitan päästä normaaliin rytmiin taas kiinni. Tälle viikolle minulle tuleekin vaan kaksi työpäivää kun perjantaina lähdetään Saloon B-tyttöjen Alue SM-kisoihin. Kista kestää sunnuntaihin asti ja voin sanoa, että matka on pitkä !
Tärkeintä on nyt kuitenkin saada elo normaaliksi. Kaikki muu lutviutuu siinä sivussa 🙂
Hyvää yötä.