Kategoria: Uncategorized

Tervehdys !!!

Niin vaan on, että kaikki hyvä päättyy aikanaan. Oikeestaan se on hyvä, sillä sen jälkeen joku uusi voi aina alkaa 🙂
Haikee aamu oli torstai kun tiedossa oli lähtö pois Nuttiolta kohti kotia. Ylös nousin kuuden jälkeen tepastelemaan ulos ja olihan tuolla tepastelemassa jo muutama muukin.
Aamupala lärviin ja hetki vielä jutustelua ihmisten kanssa ja sen jälkeen Hymer käyntiin ja nokka kohti Outokumpua.
Kello oli noin 12 kun keula kääntyi ja paluumatka alkoi.
Ajettiin Sodankylään jossa syötiin kunnolla ennen kuin lähdettiin paahtamaan. Ajatuksena oli, että ajettaisiin ihan hissukseen ja pysähdeltaisiin missä millonkin mutta eihän siinä ihan niin käyny. Pysähdeltiin mutta pysähdykset oli pieniä taukoja. Koiran tarpeiden verran. Kerran Iijoen varrella pysähdyttii keittämään kahvit. Muuten tormuutettiin putkeen.

Paluumatkalla sai vielä ihastella erittäin upeita maisemia oikeestaan koko matkan ajan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja pikkusen oli ruskan merkkejä näkyvissä siellä täällä.

Mielessä on vielä edellisen päivän retki Sattasvaaralle. Sinne noustiin pinelä porukalla nauttimaan maisemista.
Itellä matka meinasi tyssätä puoleen väliin kun selekä alkoi olla siinä kunnossa, että ei oo järkee nousta.
Pieni lepo ja muiden kannustus autto kuitenkin sen verran, että askel askeleelta päälaki alkoi lähetä. Pääsin kun pääsinkin ihan ylös asti ja sekös tuntu oikein hyvältä. Kyllä oli taas maisemat upeita 🙂

Ylhäällä on metsänvartijan mökki jossa on nykysin vieraskirja, pöytä, lämmitin ja peti jos väsyttää. Vieraskirjaa selatessa löyty meidän käynnin jäljet vuonna 2006 ja 2007.
Sillonkin tunsin olevani voittaja kun pääsin ylös 🙂

Ylhäällä oltiin sen verran, että saatiin noin 100 kuvaa napsittua ja päälle nuotiolla makkarat ja kahvit.

Nämä tauot oli koko reissun parhaimpia antimia. Hyviä juttuja saatiin aikaseksi kun alettiin ruotia asioita.

Paluua alas oli sitten jo toinen juttu 🙁
Ajattelin, että ylös nousu oli kova muttas eoli leikkiä alas tuloon verrattuna.
Nyt se usko vasta jatkamiseen olikin loppua mutta niin vain pääsin alaskin.
Tuskaa oli mutta mieli oli niin hyvä kuin se vain voi olla.
Tosi paljon kiitoksia porukalle ja etenkin Timpalle kaikesta avusta.

Ilta meni saunoessa ja pohtiessa perinteitä ja suhteita.
Paljon hyviä ajatuksia/ kokemuksia tuli esille ja taas voin sanoa, että paljon opin 🙂

Kotona oltiin noin klo 24 aikoihin ja paljon paljon rikkaampana saadaan olla nyt tämän reissun ansiosta. Todella hyvä porukka oli Nuttiolla ja isäni järjesti mieleen painuvan reissun.
Se on ainakin varmaa, että ensivuonna uudestaan 🙂

Tänään sitten lähdin jo uudelle reissulle. Meillä alkoi klo 15.00 Tanhuvaarassa minimaajoukkueleiri. 32 kappaletta nuoria urheilijoita oli risvissä oottamassa treenejä ja uusia temppuja.
Porukka kolmeen osaan ja pisteet käyntiin.
Minä hoidin puolustamisen ja aika hyvin se meni 🙂

Tanhuvaarakin on minun laihtumisen puolella kun oli sijottanu kaikki leiriläiset eripuolille Tanhuvaaraa joten minulla tullee matkaa ihan mukavasti kun teen yökierrokset !!!

Naillä mennään nyt ja koitetaan alkaa kokeilemaan nukkumista. Huomenna taas mennään vinhaa vauhtia nuorten kanssa ja luvassa on koko perheen olympialaiset 🙂

Näillä eväillä siis….. Öitä.
 

Moro !!!

Tänään oli kanssa todella huippu päivä ja miten ollakkaa opin uusia asioita jälleen kerran.  Kiivettiin Sattastunturin päälle ja nyt kyllä oli uskoa loppua perille pääsyyn mutta onneksi oli mukana tyyppejä jotka jaksovat kannustaa kiipeemään ylös asti. Kipu oli jo aika kova mutta niin vain könysin ylös kuvaamaan 🙂

saunaa, joessa uimista, syömistä jne…… Huippu päivä muuta en ossaa sanoa.
Tänään lyhyt juttu kun en jaksa nyt keskittyä kirottamaan.

Öitä.

Holahola !!!

Nyt se sitten tapahtui täällä ollessa nimitäin nukuin yli 3h putkeen 🙂 Voi veljet ja siskot, että teki taas hyvä nukkua ! 2 vrk lähes meni valvoessa joten aika tarpeeseen uni tuli. Lappi rentouttaa ja rauhottaa 🙂
Kai se on lähdettävä aina Lappiin kun tuntuu, että on liikaa kiirettä.
Täällä on kiire ja tressi unohtunu kokonaan ja tilalle on tullu rauhallinen ja levollinen mieli.

Aamulla lähdettiin vallottamaan Kaarestunturia 6 miehen ja yhden naisen voimin. Huippua tässä oli se , että Timppa ja kumppanit teki taustatyötä sen eteen, että minäkin pääsin mukaan 🙂
Melkoista kärripolkua ajettiin, että päästiin lähes tunturin juurelle josta oli lyhyt matka huipulle.
Me no oli aika helpohkoa mutta alas tulo oli aika vaikeeta. Selekä ja polovet ei tykänny alas tulosta ollenkaan ja kivut oli sen mukaiset. Loppumatka autolle oli jo taistelua kipua vastaan.

Reissu oli kuitenkin sellanen joka kannatti tehdä. Juttelut matkatessa ja juttelut makkaranpaiston lomassa oli jotain sellaista mikä sai minut miettimään asioita paljon, eikä ne asiat ole missään tapauksessa negatiivisiä vaan päin vastoin.

Takas tullessa eräkämpälle painelin suoraan jokeen kaulaa myöten seisimaan jotta kylmä tekee tehtävänsä.  Jokivesi auttioi paljon ja lääkkeet päälle. Alkuilta oli tosi tuskaista mutta loppuiltaa kohti helpotti huomattavasti. Kiitos siitä joelle ja lääketeollisuudelle ja tietenkin Lapille 🙂

Illalla saunomisen jälkeen oli juttutuokia jossa taas opin uusia asioita. Nämä keskustelut ihmisten kanssa on ollu tämän reissun parhainta antia 🙂 Tietenkin luonto ympärilä on huippua mutta keskustelut on ollu mielenkiintoisia ja niistä ole ammentanut paljon.

Jos vaan huomenna paikat kestää lähen nyt vuorostaan Sattasvaaran vallotukseen mukaan. Sattasvaara on sitten pienin näistä ja sinne kiipeeminen on aika heleppoa jos kipu ei oo liian suuri. Toivon mukaan pääsen mukaan.
Tässä pari otosta Kaarestunturilla ja sen välittömästä läheisyydestä:

Tuhannet kiitokset mukana olleille ja tämän reissun mahdollistaneille tahoille !

Kuvien myötä oikein hyvää yötä 🙂