Kategoria: Uncategorized

Moi !!!

Eipä juuri kovin paljoa uutta kirjotettavaa 🙁 Yö oli edelleen katkonaista ja kääntelyä ja vääntelyä. Aamulla ylös noustessa tuntu, että vois olla parempi päivä  mutta kovin kauaa sitä ei kestäny kun alkoi kipu taas kiristää otettaan 🙁  Ei auttanu kun suunnistaa terveyskeskukseen ja sieltä uudet piikit.

Ennen sitä kuitenkin saappi katsastukseen (oli viimeinen päivä käyttää)  ja miten ollakkaan leimahan sieltä tuli 🙂 Tästä todella suurikiitos Pölösen Vesalle joka on jaksanu raataa tuon rotiskon kimpussa jo useamman kerran 🙂

Terveyskeskuksessa on niin hyvä kun ei tarvii ennää ootella kovin kauaa kun pääsen piikille. Ei sen puoleen ei sitä jaksaiskkaan oottaa kun koskee.

Kaks piikkiä taas tuli ja sen jälkeen kotiin huilaamaan. Kotona vielä lääkettä päälle ja sohvalle unen toivossa mutta ei vaan saanu nukuttua.

Iltaa kohden kipu on laantunu jonkin verran mutta pienikin sivuliike meinaa viedä jalat alta. Askeleet on otettava huolellisesti ja mieluummin kuljettava seinien vierellä jos meinaa kaatua on noja 🙂

Yönä jos toisena oon miettiny kipuryhmän perustamista.  Kipuryhmä olis sellanen jossa kokoontus vain sellasia henkilöitä jolla on kipuja. Se vaan on niin, että sellaselle ihmiselle on helpompi puhua joka tietää mistä puhutaan.
Aikoinaan kävin muutaman kerran Joensuussa kipuryhmässä ja siellä oli muutamia Okulaisia minun lisäksi. Se vaan makso muistaakseni 80€ kerta josta omavastuu oli 9,90€.
Jos saan ja saan tietenkin sellasen paikan jossa voitais kokoontua juttelemaan näistä asioista.
Tämän asian kanssa alan touhuamaan jo ensiviikolla. Sinne tulis sitten kutsuttuna erikseen lääkäri, psykologi ja fysioterapeutti kertomaan ammatillisen puolen mutta pääasiassa kipulaiset olis kekenään.
En tiedä miten se toimis mutta jos ei kokeile ei saa mitään.

Melkoisesti alkaa vaivata nämä kivut jo. Pikkusen alkaa mieli muuttua alakuloiseksi kun ei voi tehdä oikein mitään.
Ulkosaunan sentään sain lämmitettyä illalla ja kun se oli valmis saunottavaksi ei sekään oikein innostanu. Kauaa en viittiny olla lauteilla vaan aika sipakasti olin taas sohvalla puolimakuulla.

Ensiyöksi aijon ottaa pikkusen enemmän kipulääkettä ja unilääkkeen jos vaikka saisi pikkusen enemmän nukutuksi.

Melkoista valittamista taas kerran mutta eipä tässä oikein muutakaan ole. Toki huomenna illalla  pitäs olla valmiina urheilutalolla mutta oma tekeminen siellä saattaa olla vaimeeta. Onneksi siellä on isompia tyttöjä mukana ja taitaapa Anukin tulla joten ei mitään hätää 🙂
Ensimmäinen kerta likoilla nyt salissa treenit sitten viime kevään. Mahtaa olla mukavaa taas kun pääsee mätkimään palloa 😀

Näillä taas mennään….. katotaan mihin se riittää :))) Vanha kunnon urheilijan vastaus 😀

Öitä.

Ehtoota !!!

Pikkusen on parempaan menossa. Yö ei todellakaan ollu kyllä sitä. Sänkyyn kömmin vasta neljän jälkeen ja uni oli katkonaista.
Heräilin vähän väliä ja kun Sarilla soi kello viiden tienoolla olin jo valmis nousemaan ylös sängystä mutta onneksi vielä nukahtelin. Ne pienetkin unet oli tarpeen.

Aamulla olo oli kuin olis halolla kajautettu otsikkoon. Töihin minusta ei ollu lähtijäksi ei sitten millään. Päivä meni kahteen asti vaan kävellessä ja sohvalla puolimakuulla ollessa. Pienen lenkin tein kesänaapureiden kanssa ulkona.

Kahdelta tuli TELEKARELIAN myyntitykki tuomaan sopimuspaperin VALOKUIDUSTA 🙂 Jospa vihdoinkin saatas kuvat lähtemään sopivalla vauhdilla 🙂 Ensiviikolla pitäs jo kaivurin kaivaa ojaa kaapelille.

Neljän tienoola olin Pölösessä kattomassa kun Vesa korjaa meidän autoa. Huomenna on viimeinen päivä katsastaa saappi ja siihen piti tehä pieniä viilauksia ennen kuin se menis läpi. Nyt siihen on laitettu ne kuntoon mitä ne viimeksi käydessä vaativat.

Muuten on ollu toipumista edelleen mutta pikkusen parempaan ollaan menossa. Vielä ei kyyristellä kovin sipakasti ja aika varovaisesti on askellettava ettei kaadu.

Näin tänää ja huomisesta ei vielä tiedä.

Öitä.

Moro !!!

Päivä meni aika pitkälti vaan huilatessa ja lääkkeet piti huolen siitä ettei tarvinnu lähteä mihinkään kotoa. Tänään olis pitäny olla sovittamassa yhtä takkia mutta sekin jäi. Tänään olis pitäny olla korjaamassa saappia mutta sekin jäi vaikka ei sitä olis voinu muutenkaan korjata  kun osat tullee vasta huomenna.

Pystyin kuitenkin olemaan pikkusen ulkona ja kävin nostamassa maasta perunaa, porkkanaa, sipulia, varsisipulia, tilliä, kesäkurpitsaa ja herneitä mussutin suoraan penkistä 🙂
Nauriskin näytti todella hyvältä ja aika isoja näyttivät olevan 🙂 On se sitten talvella mukava laittaa noita uuniin 🙂
Taru tuli kotiin kun mummo toi ja reissu Tallinnaan oli ollu tosi mukava. Ainoostaan kolmet kengät vaan oli ostanu 😀
Aloin keittämään uusia perunoita ja porkkanoista tein raastetta. Sipulit paistoin ja niin myös kesäkurpitsan. Pitkään aikaan meillä ei olla syöty makkaraa mutta nyt tilasin sitä kun Sari tullee töistä. Kunnon makkarasoosia teki mieli ja sitä sain 😀 HK:n sininen siihen melekein meni ja voin kertoa teille, että hyvää oli 😀

Olo puolestaan ei ole edelleenkään mikään ruusuinen. Kipu selässä on pikkusen helpottanu mutta kävellessä alkaa tuntua. Hetken menee hyvin mutta samassa meinaa lähteä jalat alta.  Kipu on samankaltainen kun saisi sähköiskun jolloin kaikki lamaantuu hetkeksi. Jos ei ole mistä kiinni ottaa niin löytää ittensä maasta makaamasta. Askeleet on otettava tosi varovasi. Istuminen on ihan hirveetä. Pakko olla puolimakaavassa asennossa jossa voi hetke olla.

Noin kuuden aikaan Sari houkutteli ulos pienelle kävelylle ja käveltiinkin tontti ympäri. Oli mukava kävellä hissukseen pellon reunaa ja katella samalla mistä voisi alkaa harventamaan metikköä 🙂

Kävelyn päälle olikin mukava mennä ulkosaunaan jonka Sari taas lämmitti 😀 Ulkosauna ja sadevesi on sellanen yhdistelmä jota parempaa en oikein tiedä 🙂 Toki siihen vielä tervantuoksu kruunaa hetken !

Aamulla on mietinnän paikka voinko lähteä töihin. Voi olla, että minut näkee aamulla/päivällä terveyskeskuksessa piikeillä. Harmittaa vietävästi taas tämä tila 🙁 Mielessä aina pyörii, että miksi just minulla on nämä vaivat ? Miksen voisi olla normaalisti urheileva ja työssä käyvä mies ? No, näitähän tietysti voi miettiä mutta se vaan ei johda mihinkään. Parempi kun keskittyisi vaan tähän hetkeen ja tähän tilaan.
Surullista tämä kuitenkin välillä on 🙁 Välillä meinaa usko loppua parempaan mutta aina se vaan on jotenkin löytyny jostain. Suuri kiitos siitä varmasti kuuluu Sarille ja lapsille mutta kiitos kuuluu myös kavereille ja ystäville.  Työpaikalla ja sen ihmisillä on suuri merkitys kanssa jaksamiseen.
Ei sovi unohtaa myöskään nuoria urheilijoita jotka antaa paljon voimia ja uskoa tulevaan. Kiitos kaikille 🙂

Jospa tämä taas tästä muuttuisi parempaan ja kyllähän se muuttuu 🙂

Öitä.