Kategoria: Uncategorized

Moro !!!

…. on yleensä ollu se paras päivä viikosta mutta nyt se ei todellakaan ollu sitä ! Aamu toki oli ok mutta sen jälkeen alko mennä päin mäntyä.
Suurimpana kaskena oli nuo meidän auton romut. Pihassa on kolme autoa ja yksi niistä vaan toimii niin kuin pitää.
Sari lähti sillä ainoolla toimivalla töihin ja minä vielä olin siinä uskossa, että pärään seatilla. Eipä vaan seatti sitten viittiny lähtee käyntii ollenkaan ja niin me Tarun kanssa oltiin jumissa kotona. Kylille on 12km matkaa joten ei ihan kävellenkään haluttanu lähteä liikkeelle.
Ei siinä muuten mittää olis ollu vaan kun minulla olis ollu kaupassa käynti, treenit ja vielä kuvaus ! En sitten lähetty mihinkään 🙁  Eikä kuvattukaan ja mikä paskinta niin tämä oli jo toinen kerta samalle kuvattavalle. Viikko sitten maanataina sama auto teki tenän urkkatalon pihalle ja en päässy paikalle 🙁 Ei taida tulla kolomatta aikaa 🙁 En ainakaan itte  tilais ennää.

Voi halavattu, että ottaa pattiin välillä ! Kohta alkaa oikeesti mennä hermo noihin romuihin. Jokaisesta maksetaan kuitenkin verot ja vakuutukset ja niillä ei pääse halavattu mihinkään. Zafirakin oli ensin huollossa sen 11kk ja nyt se sitten lojuu oottamassa pääsyä Joensuuhun korjaamolle ja koko ajan on maksettu noita kuluja kun ollaan oltu siinä uskossa, että se on pian kunnossa 🙁

Olipahan rauhallinen ilta kotona mutta jos näitä alkaa tulla usein niin ei todellakaan ole mukavaa. Miten käy sitten kun Sari on töissä ja minulle tulis passikuvaus kylille. Hiihtämälläkö minä menen kuvauksiin ?
Asiahan ratkeisi sillä, että menis kauppaan ja ostais uuden auton mutta eipä tuota rahanpaskoo oo kertyny sen vertaa, että voisi sen tehdä. Ollaan sitten näin ja mennään sillon kun pääsee mutta mitään ei pysty sopimaan 🙁
Treenit mietityttää ja ei auta kun yrittää hommata sellanen ihminen sinne joka pääsee aina paikalle, etenkin sillon itte en pääse.

Tiistai ei voi olla kuin paljon parempi kuin maanantai. Ainakin illalla olis tarjolla uintia ja saunaa kolmikannassaavantoseuran tyyppien kanssa jos suinkin vaan nämä romut sinne meidät kulettaa.

Parempia aikoja odotellessa.

Moro !!!

Pari päivää vierähti aika siivillä mutta ihan onneksi on ollu myös mukavaa 🙂 Ilman kipuja ei ole tarvinnu olla mutta elossa kuitenkin hyvin ja iloakin on ollu.
Nukkuminen on edelleen se vaikein osa näitten juttujen kanssa.
Monnakin tuli vierailulle Lappeerannasta ja oli ihan yötäkin 🙂 Heillä oli Aloe Veran esittely urkkatalolla perjantaina ja lauantaina.

Lauantana meillä oli B-likkojen kanssa kotiturnaus urheilutalolla jossa oli myös myös joukkueen esittely ja uusien asujen esittely. Paikalle tuli myös meidän uusi sponsori OUTOTEC/ Ilkka Hiltunen ja LASIKUMPU Arja ja Pertti Penttinen 🙂
Tässä turnauksessa oli juhlan tuntua 🙂

Esittelyt esitettiin ja pian sen jälkeen alettiin itse hommiiin : D Kotiturnaus oli taisi olla kaikkine esittelyineen jännittävää touhua sillä peli ei oikein lähteny kulkemaan toivotulla tavalla. Ekassa ja tokassa pelissä helähti pataan mutta toinen peli oli jo parempaa pelaamista 🙂
Kolmas peli onneksi voitettiin 2-1 ja oli mukavaa, että se viimeinen peli voitettiin niin jäi mukava mieli turnauksesta.
Huippua tässä on se, että kausi on vasta alussa ja vielä keretään kehittyä paljon ennen kevättä 🙂
Vakaasti uskon, että kehitystä tapahtuu vielä hurjasti ja voidaan nauttia likkojen tekemisistä 🙂

Ehtoolla turnauksen jälkeen oli olo tietenkin todella väsyny mutta väsymys katosi kun mentiin uusimman sukulaisen luokse. Niinan (veljen tyttö) ja Jonin vasta syntyny lapsi sai eilen nimen ja sitä sitten juhlittiin 😀 Pojalle saatiin nimi ja se on ELIAS ANTERO TUONONEN ! 🙂

Kyllä saatiin mahat täyteen herkkuja ja muutama kuvakin napsittiin veijarista ja muista vieraista. Oli oikein mukava käydä kylässä 🙂

 

 

Hauskaa oli pidellä pientä myttyä sylissä ja niin vain vanhat muistot alkoi velloa mielessä kun omat muksut oli vauvoja 🙂

Toisaalta on nyt aika hyvä kun muksut on jo niin isoja ettei tarvii vaippoja vaihdella 😀 mutta nyt onkin jo toiset kuviot menossa 🙂

Nyt aletaan ootella sitten sitä millon päästää ukiksi ja mummoksi 😀 No ei ole mittää kiirettä.

Lauantai päättyi Sarin lämmittämään ulkosaunaan. Minusta ei ollu edes lämmittäjäksi kun väsymys ja pakotus ei siitä tykänny yhtään.
Varmaan olisin voinu jos olisin vaan lähteny mutta parempi, että pääsin huilaamaan sohvalle. Sauna niin kuin aina ennenkin teki oikein hyvää ja sai pikkusen nollattua päivän askareita.
Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja minulle jäi mukavia muistoja päivästä. Tätäkin on mukava sitten muistella vuosien päästä kuvien avulla 🙂

Hyvää isäinpäivää kaikille ja minä vietän tätä sunnuntai päivää Joensuussa RIENNON pelissä jossa RIENTO kohtaa Loimaan Hurrikaanin klo 17.00.

Palataan 🙂

 

 

 

Moi !!!

Todellakin oli pitkä yö ja se kesti aamu kuuteen saakka. Kuuden maissa kömmin sohvalta omaan sänkyyn nukkumisen toivossa. Väsytti niin paljon, että pyörrytti. Varmaan pyörrytti jo sen lääke määrän vuoksi jonka jouduin ottamaan. Selekä oli niin kipee, että taas tuntui ettei oo koskaan ennen koskenu näin paljoa. Lähes joka kerta kun koskee kovaa, tuntuu ettei oo enne koskenu näin kovaa.
Nyt jouduin ottamaan useita vahvoja kipulääkkeitä ja olo on sitten sen mukainen. Onneksi sain nukutuakin vähäsen aamulla. Viimenen havainto oli noin puoli seittemän aikaan ja seuraavan kerran tajusin jotain vaille kymmenen. Sitten soikin jo puhelin ja kysyttiin lähenkö Joensuuhun lentopallopalaveriin ? EN LÄHE !!!

Ylös kömmin tämän jälkeen ja vahvaa espressoa kupillinen ja sohvalle huilimaan.Kattelin telkkaria aikani ja olo oli aika oksettava. Paha olo ja tuntu koko ajan, että oksennus tullee hetkenä minä hyvänsä. Onneksi ei tarvinny kyykistellä pöntöllä:)

Melekin koko päivä meni vaan ollessa jakuunnellessa pakotuksia. Päivän mittaan kävin niin iloisesti, että nukahdin sohvalle 🙂 En tiijä miten pitkään nukuin mutta sillä ei oo merkitystä vaan sillä on, että olo oli paljon pirteempi 😀

Torkkujen jälkeen sain syödyksikin leipää mutta vieläkin oli aika huono olo.

Illalla olis ollu avanto ja sinne olis mieleni tehny lähteä mutta samaan aikaa meillä oli myös kipuryhmä kyykerillä. Sinne halusin enemmän ja sinne meninkin. Sari meni avantoseuraan ja minut hän toi ryhmään.
Kipuryhmä oli jälleen hyvin vauhdikas ja juttua piisasi paljon.
Vielä olisin halunnu enemmän jutella itse kivusta ja siitä selviytymisestä mutta seuraavalla kerralla sitten 🙂

Sari tuli hakemaan noin kahdeksan maissa ja siitä suunnattiin kauppaan evästä ostamaan ja sitten vasta kotiin. Kotona iltapalaa uutisia ja nettiä. Nyt ootellaan josko pääsis aikasemmin nukkumaan mitä aamulla.
Väsyttää paljon mutta niin pakottaa selekäänkin joten ei voi tietää koska uupuu niin paljon, että nukahtaa.

Tänään oli pikkusen heikompi päivä johtuen paljosta lääkkeestä ja särystä mutta eiköhän huominen ole jo parempi 🙂

Öitä.