Kategoria: Uncategorized

Moro !!!

Nii sano mummo ja niin pitäs sannoo itekkii. Pikkusen paremmin meni tänään kun mitä moneen päivään. Aamulla pääsin taas nukkumaan vasta neljän jälkeen ja miten ollakkaan, heräilyä säännöllisin ajoin. Ihmeellisiä kourisuksia tullee selästä jalkaan ja kun se kouristus (viiltävä, polttava, vihlova) tulee, unet lähtee siinä samassa räpäyksessä.

Aamulla aamupalan jälkeen olin todella kypsä ja hyvin väsyny ja mieli teki tehdä jotain tosi fyysistä ja rankkaa. En tiijä oliko ihan viisas päätös laittaa metsurinkamat päälle ja suunnata mettään. ? No, oli tai ei mutta sinne menin kuitenkin.
Kovin kauaan en kerenny olla siellä kun Sarikin tuli koirien kanssa risuja keräämään ja rankoja laittamaan pinoon. Selekään koski pirusti mutta en antanu sen juuri mieltä haitata vaan keskityin raatamaan.
Kaadoin noin 10 runkoa nurin ja karsin yhtä, oksaa niin sahatessa selästä vihlasi viiltävästi ja koko kroppa lamaantui hetkeksi ja se riitti sahan putoomiseen vasemman jalan päälle ! Onneksi Sari pakotti ostamaan parhaat turvahousut sillä ne pelasti jalan nytkin. (Taas).
Tämä oli muistaakseni jo kolmas kerta kun saha osuu jalkaan selän takia. Turvahousut on todella hyvät olla olemassa, varsinkin minulla 😀

Tuo episodin jälkeen en ennää käynnistäny sahaa vaan ehdotin, että lähetään pois. Veilä kuitenkin käytiin pilkkomassa tuulen kaatamia isoja leppiä etupihan puolelta. Onneksi niitä ei ollu kuin kolme ja ne saatiin hyvin ilman raajojen rikkomisia pinoon odottamaan kyytiä klapikoneelle 🙂

Suihkun kautta evästä huiviin ja sohvalle nuolemaan haavoja. Tramali poskeen ja pitkälleen. Parasta tässä kohti oli se, että sain nukutuksi melkein tunnin 😀

Illalla oli vielä odotettu KIPURYHMÄ. Tämän iltanen kipuryhmä oli minusta ihan parasta mahdollista. Ryhmässä oli jälleen hyvä henki vaikka jokaisella on ollu vaikee viikko takana. On se vaan hienoa, että on tämä ryhmä.

Kotona olin puoli yhdeksän maissa ja Sari lähti yövuoroon. Ennen lähtöä Sari laitto piirakita uuniin ja sano, että ottakaa nämä pois 15 min päästä. Juu kyllä otetaan sanottiin Tarun kanssa yhteen ääneen……..

Hmm… mikä tämä käry täällä oikein on ? !!!!!!!! Taru singahti äkkiä kohti keittötä huutaen samalla PIIRAKAT !!!!!
O ou 🙁  Siinä meillä oli pellillinen täsysin mustia piirakoita nautittavaksi 😀
En tiijä jättäskö Sarille aamuksi niitä kun tullee yövuorosta kotiin  !

Taru hävis yläkertaan ja minä totuttuun tapaan sohvalle ja välillä kävellen kämppää ympäri.
Tänään oli parempi päivä vaikka kiusasin itteeni mettässä. Pääkopalle riehunta teki oikein hyvää ja illan kipuryhmä auttoi tosi hyvin.

Öitä.

Hello !!!

Liikkeellä tosiaan ja lähes melkein aamusta. Se, että aamulla taas väsytti todella paljon mutta ei voinu jäädä makoilemaan kun klo 10.00 alkoi lehtihaastattelu.
En olis varmaankaan lähteny siihen jos en olis järkänny tarkotuksella edellisenä päivänä sen jälkeen klo. 11.00 passikuvausta.
Miten ollakkaan en takuulla olis lähteny ellei olis ollu kuvausta. Onneksi varauduin tuohon ja oli lähdetävä liikkeelle. Haastattelu oli mukava ja tulos nähdään varmaan piakkoin lehdessä. Juttu oli osuuskunnan toiminnasta ja mitä se pitää sisällään.
Omalta kohdallani se on etekin still kuvia mutta toki oon mukana tekemässä videookin. Dokkareita ja tapahtumia.

Passikuvauskin pääsi mukavasti toimittajan kuviin kun asiakas suostui siihen 🙂 Vielä tovi jutustelua työkavereiden kanssa ja siitä sitten vielä tuumimaan paikkaan johon kuvaskaluston laitan pystyyn piakkoin. Metsähovi on se paikka ja ainakin tilaa on isommallekkin kuvaukselle 🙂
Passikuvia saa nyt sitten aika keskeiseltä paikalta ja vielä katutasolta pääsee sisään 🙂

Leppäsessä päiväkahvit ja sen jälkeen takas kotiin. Illalla oli treenit jossa meno oli nyt jaloille aika tuimaa. Treenattiin liikkumista ja loppuun asti menemistä. Minusta harkat näytti hyvä temposelta.

Treenit loppu mutta kotia ei kuitenkaan lähdetty vaan jäätiin Tarun kanssa oottamaan Sarin pääsyä töistä. Kattelin ensin naisten salibandya ja sen jälkeen vielä miesten samaa lajia. Olishan se mukava jos pystys pelaamaan tuotakin lajia mutta ei auta kuin sivusta seurata 🙁

Vihdoinkin kello oli jo puoli kymmenen ja voitiin hakea Sari ja kotiin. Kotona vielä ruokaa naamaan ja nettiä. Kauaa ei porukka pysyny olkkarissa vaan häipyivät huoneisiinsa ja niin taas yksin möllötän sohvalla läppäri sylissä joka alkaa kohta kyllästyttämään.

Näin mentiin tänään. Ei vieläkään hurraa huutoja kiljuta mutta sentään olin liikkeellä. Väsyttää hitosti nytkin mutta pakottaa sen verran, että nukkumisesta tuskin tullee mittään 🙁 Viime yönäkin menin sänkyyn vasta puoli neljän maissa. Ei olla turhan paljoa nukuttu viime aikoina.
Toivon mukaan tänään pääsen aikasemmin uneen.

Öitä.

Moi !!!

… eikä nyt kovin kivalta tunnu.

Öitä.