Kategoria: Uncategorized

Moikka.

Oikein mukavaa ehtoota vaan jokaiselle immeiselle 🙂 Monta päivää taas sujahti melkosella vauhdilla. Aika todellakin rientää sellasta vauhtia, että hyvä kun itte pysyy kyydissä.
Perjantaina nokka kohti Tamperetta ja siellä PRO HVT FYSIIKKA koulutusta. Olen jo noin 15 vuoden ajan käyny kaikenlaisia koulutuksia lentopallon saralta ja luulin, että mikään ei ennää jyrähdytä minua mutta toisin kävi. Tämä koullutus oli todella hyvä ja voisin jopa sanoa, että paras koskaan.

Se mikä tästä teki parhaan niin jokaisesta ikäluokasta tytöistä naisiin ja pojista miehiin oli päävalmentaja ja fysiikkavalkku mukana demojen kanssa.
Parhautta isäsi vielä se, että joka demossa oli erityyppiset urheilijat näyttämässä miten hommat tehdään.  Yksi urheilijoista oli sellainen joka oppii ja pystyy tekemään hommat tosi nopeesti ja yksi urheiljoista oli sellanen joka vaatii hiukan enemmän aikaa oppiakseen.

Vielä tarkemmaksi meni kun mietittiin miten valmentaa urheilijaa jolla on nopeita soluja enemmän kuin hitaita soluja ja toisin päin. Mielenkiintoista hommaa 🙂
Aika paljo joutuu miettimään ja tekemään ohjelmia näiden mukaan. Se, että onko näistä hyötyä seuravalmennuksessa niin on. On tosiaankin tärkeetä tunnistaa nämä kaksi erinlaisuutta jotta saadaan parasta irti urheilijasta.

Koulutuksen päätti Tuomas Sammelvuo ja Tuomas Sallinen. Näidenkin herrojen luento+ punttisali+ lämpät hallissa oli vertaansa vaille olevia juttuja.

Päälle vielä saatii olla seuraamassa parina iltana Suomen U19 tyttöjen peliä EM- turnauksessa.  Oli oikein mukava olla kannustamassa likkoja pelissä. Harmi vaan kun Suomi ei pärjänny pitkille ja fyysisesti vahvoille  Slovakialle ja Venäjälle vaan pataan helähti 3-0 ja 3-0.

Peleissä oli kuitenkin hyvääkin paljon ja vielä on lupa odottaa paljon hyviä suorituksia myöhemmin.

Ainut mikä huolestutti koko reissussa niin tämä minun selekä ja polvi. Ai , että taas kirpasi silleen ihan aikuisten oikeesti. Kun pääsi huoneeseen niin ei juuri haluttanu lähteä yhtään mihinkään vaan kipulääkettä ja paikallaan sen minkä pystyi ja sitten pientä liikehdintää huoneessa ja taas lepoa.

Kipu ei saanu minua lannistettua vaan nautin jokaisesta sekuntista mitä tämä koulutus antois.  Jäi todella hyvä mieli käynnistä ja opeista. Varmaan osa asioista siirtyy omaan joukkueeseen ja sitä kautta tuleviin peleihin.

Paluu matkalle lähdettiin heti Suomen pelin jälkeen. Italia- Turkki peli olis ollu vielä mutta myöhäinen ajankohta ja muiden joutuessa heräämään aikaseen aamulla töihin ppakotti meidät lähtemään kohti kotia.

Paluu matkalla olikin mietinnässä kuka ihme hakis minut Käsämästä klo 24 tienoolla.  Soittelin muutamille ja aina vaan tuntu olevan jotain estettä hakemiseen kunnes sitten napsahti kohilleen Hirvosen Jenna suostu heti hakemaan 🙂 Kiitos Jenna 🙂

Maanantai menikin vaan loikoillessa ja toipuessa reissusta. Paljon pit tehä hommia mutta kaikki jöi tekemättä kun ei  vaan pystyny. Ei se mittää. Lääkettä ja sänkyä. Siinä oli koko maanantai.

Tiistaina alkoi jo pikkuhiljaa väsymys hellittää mutta pakotukset ei vaan anna rauhaa ei sitten ollenkaan.  Lisäksi alkoi särkeä hammasta !!! Yläriviin tuntui ja jos oikein muistan niin parivuotta sitten siihen tehtiin juurihoito ! Buranaa siihen !

Illalla kuitenkin selvisin treeneihin ja tarkotuksena oli tehdä hiukan fyysisempi treeni aluksi kaiken uuden opin mukaisesti. Kaivoin esille vanhoja fyysisempiä jumppia ja siihen lisäilin uusia juttuja mitä oli Varalassa. Mielstäni paketti oli oikein hyvä ja sitä kannattaa tehä useemmin 🙂

Keskiviikko alko hammassäryllä + muut säryt. Hakeuduin hammaslääkäriin ja miten ollakkaa särkevä hammas sai luvan lähteä kokonaan pois !!!  Niin lähti hammas ja nyt ammottava kolo ja kolem tikkiä hampaan paikalla. Nyt alko jännittämään miten käy minun leikkauksen ensi tiistaina ? Soitin sairaalaan ja kerroin hampaanpoistosta ja he lupasivat ilmottaa huomenna miten leikkauksen käy.  Voi halavattu jos leikkaus siirtyy tämän vuoksi tulevaisuuteen  🙁 Itse uskon, että hampaanpoisto ei tule olemaan este mutta sairaalalla on omat käsityksensä asiasta joka selevii huomenna.
Toivon todellakin, että aika ei siirry sillä oon siihen valamiimpi kuin koskaan aikasemmin mihinkään leikkaukseen !!!

Tämmöstä tänään kuuluu Markolle. Paljon on tapahtu ja paljon olen menny sinne tänne. Povi on ollu tosi kipee ja ilman tukia ei kävely ennää oikein onnistu. Selekä on välillä kipeempi kuin polovi ja välillä toisin päin. On tässä välillä olemista mutta niin vain päivä kerrallaan mennään 🙂

ps. Peukut pystyyn, että leikkausaika ei muutu !!!!

Moi !

Aamulla puoli yhdeksän Varkauden tien risteykseen josta volvon kyytin ja nokka kohti tamperetta. Puoli seittemän aikaan kuitenkin ylös ja pannullinen kahvia tulille ennen kuin aloin pakkaamaan reissua varten. Aamupalan ja pakkaamisen jälkeen Sari lähti viemään minua tuohon kyseiseen risteykseen.

Pienessä vesisateessa lähdettiin liikenteeseen ja samalla vietiin saappi hoitoon Kuusjärvelle. Puoli yhdeksän jälkeen oltiin pysäköitynä risteykseen josta sitten hyppäsin Anitan ja Pasin kyytiin.
Matka suju hyvin ja aika nopeesti meni aika.  Pysähdyttiin syömään oikein mukavassa paikassa Vaajakoskella. Ei todellakaan apsilla koska minä ja mikä mukava huomata niin Anita ja Pasikin väistelevät nämä rosvolat 😀
Mentiin syömään sellaseen paikkaan kun naissaarenkahvila. Todella upea ja siis paikka ja sielä sai tosi hyvä espressoa 😀

Loppumatka meni täydellä mahalla nopeesti ja oltiin tuntia aikasemmin Varalassa mikä taas oli hyvä kun saatiin kamat ja kämpät hoitoon ennen kuin koulutus alkoi.

Pläki alotti koulutuksen nuorten fysiikasta ja lähes kaikki oli kyllä jo entuudestaan tuttua juttua mutta kun mentiin punttisalille, alkoi homma olla pikkusen uuttakin. Sarjoihin on lisättävä painoa huomattavasti kuin ennen.

Lopussa oli minulla jo aika hankala olla polven ja selän kivun vuoksi mutta onneksi pystyin olemaan loppun asti. Ensimmäinen koulutus ei tuonu paljoa mutta huominen ja ylihuominen on varmasti jo jotain muuta. Huomenna vielä päivän päätteeksi hallille kattomaan Suomen ja Venäjän välistä ottelua jossa pelaa pari P-Karjalan tyttöä maajoukkueessa.
Huominen on varmasti hieno päivä ja ei muuta kun peukut pystyyn, että polvet ja selekä kestää.

Nyt oon jo kolmisen tuntia koittanu toipua matkasta ja luennosta huoneessa. Varalan porukalle taas kiitokset, että yksiö löytyi ja saan rauhassa potea näitä kipujani. Yöllä kun joutuu kävelemään ja jos olis kämppäkaveri nii hänkin joutui valvomaan samalla. Parempi näin.

Mukava päivä kuitenkin takana ja uskon vakaasti, että huominen on vieläkin mukavempi 🙂