Kategoria: Uncategorized

Hola hola.

Päivä ja yöt vierii vääjäämättä eteen päin ja samoin etenee kuntoutus. Kuntoutus menee kylläkin vaihtelevasi. Välillä tuntuu, että jalka on jo tosi hyvässä kunnossa ja voisi kepit heittää nurkkaan odottamaan seuraavaa kertaa mutta välillä taas tuntuu, että homma ei etene pätkääkään. Välillä tuntuu jopa että mennään taakse päin.

Huippua oli kun maanantaina saatiin jalka kääntymään 95 astetta ja sekös pisti suun virneeseen ja ilon rintaan.  Sanottava kuitenkin on, että ei se jalka siellä 95 asteessa pysyny vaan sitä käytettiin vaan siellä. Se ei iloa pienentäny vaan riemu oli aitoa ja vilpitöntä 🙂

Vähän voin kertoa siitä miten se sinne vääntyi. Fysioterapeutti nosti minut moottorisängyllä tarpeeksi korkeelle, että minun jalkapohja oli vankansti hänen etureiden päällä. Minä siis istuin moottorisängyllä ja fyssäri istui jakkaralla ja minun jalka oli hänen etureiden päällä. Fyssäri alkoi siirtää omaa jalkaansa sänkyyn päin ja näin minun jalka meni koukkuun enemmän ja enemmän.
85 asteen kohdalla alkoi minulla jo naama vääntyä irvistyksen puolelle ja pian alkoi myös tippua hikipisaroita oman reiden päälle. Fyssäri tiukenti ja löysäs tiukenti ja löysäs vääntöä kunnes sitten käänti jalkaansa niin paljon, että miun jalka kääntyi siihen 95 asteeseen !! Nyt en ennää pystyny olemaan hiljaa vaan ihan kuin itsekseen suustani pääsi karjahdus kivusta johdosta. Tuska oli sellane, että tuntu kun olis koko ukko räjähtäny siihen paikkaan !!! IHAN ÄLYTÖN KIPU !!!!
Onneksi sitä ei kestäny kun muutaman sekunnin mutta sekin sain hiestä maräksi ja ukon niin väsyneeksi ihan kuin olis juossu  kaks maratonia putkeen.
Tämä toistui vielä kaksi kertaa…. eikä kummallakaan kerralla ollu sen helepompaa kuin ekalla kerralla.
Nyt kuitenkin koipi on kääntyny sinne ja uskon, että seuraava kerta on jo helpompi. Perjantaina se sitten taas nähdään 🙂
Silti ollaan menty hyvin eteen päin vaikkakin se välillä tuntuu ettei tämä etene.

On mielettömän upeeta, että meillä on fysioterapia sillä ilman fyssäriä tämä koipi olis paljon huonommassa kunnossa. En olis itekseni mitenkään pystyny näin hyvään tulokseen 🙂

Päivä oli siis maanantaina oikein hyvä ja tuntu, että kaikki onnistuu. Tiistai oli puolestaan taas sitten ihan kokonaan vastakohta maanantaille. Koski pirusti, eikä kärsiny tehä oikein mittää. Kiikussa tein ne pakolliset kuntoutukset ja nekin oli kuin tervanjuontia eikä oikein natsannu.
Nukkuminen oli sitä ja tätä mutta väliin mahtu muutamia pätkiä jolloin sain nukutuksi.
Tiistai keskivikko välinen yö oli sitten taas melekonen yö 🙁 Minuutin välein joutu vaihtamaan asentoa kun ei pystyny olemaan paikoilaan yhtään enempää. Pakotti niin perhanan kovaa. Vesi valui silmistä ja olo oli todella surkea ja voimaton. Mikään ei tuntunu auttavan. Siinä sitä sitten vaan ollaan ja koitetaan kestää ja eikä siinä kyllä ookkaan muuta kuin koittaa kestää kipua. Lääkettä naamaan luja usko siihen, että ne alkais helepottaa.

Aamulla sitten sohvalla puoli-istuvassa saa torkuttua jonkin aikaa ja se on niitä tärkeitä hetkiä joiden ansiosta jaksaa sitten touhuta päivän.

Tänään touhua oli se kun minulla oli haastattelu klo 13.00 leppäsen kahviossa. Haastattelun aihe oli KIPURYHMÄ. Toimittaja halus tietää miksi ja miten tälläinen kipuryhmä on tullut. No kerroin miksi ja miten se tuli 🙂 Ihan omista tarpeista se lähti …… Loput saatte lukea sitten paikallisesta lehdestä 😀
Meidän kipuryhmä muuten täytti juuri yhden vuoden !!! Huraa huraa huraa 😀 Vuosi on menny ja voin omalta osaltani sanoa, että kyllä on tehny hyvää 🙂 Mikään ei varmaankaa ole niin mukavaa kuin vertaistuki. Saa vaihtaa kuulumisia eikä tarvii selitellä miltä kipu tuntuu kun sen kaikki tietää. Ei tarvi kaunistella vaan voi sanoa suoraan miltä tuntuu. On se vaan upee juttu, että tämä toimii 😀

Huomenna taas eli torstaina kokoonnutaan kerhohuoneeseen pohtimaan näitä asioita paitsi, että huomenna tullee paikalle eräs sairaanhoitaja kertomaan Bemer-patjasta.
Torstaisin kipuryhmässä on myös lupa herkutella 🙂 Torstai on pullansyötipäivä 😀 Kahvii, pullaa ja karkkia saa mässätä juttujen lomassa 😀

Muuten olo sohvalla alkaa jo maistua puulta ja mieli tekis lähteä tien päälle ja etenki treeneihin on kova hinku. En muista koska olisin ollu näin kauan levossa ja kotona yhtäjaksosesti. Viimeksi olen ollu näin paikallaa sillon kun olin sairaalassa 3 viikkoa ja sillonkin tuntu, että pakko päästä jo liikenteeseen.
Nyt jos kaikki mennee hyvin lähen perjantaina ensimmäistä kertaa treeneihin lähes kuukauteen.

Mahtaa se olla ilo kun pääsee saliin ja näkee joukkueen pitkästä aikaa 😀 Voi olla, että en pysty juuri mitään tekemään mutta siitä se lähtee käyntiin 🙂 Sunnuntaina onkin sitten jo peli Ylämyllyllä Savonlinnaa vastaan. AJO on kova porukka jossa on sopivasti nuoruutta ja kokemusta. AJO johtaa sarjaa tällä hetkellä tasapisteissä meidän kanssa.
Takuulla on tulossa kova ja tasanen peli sunnuntaina ja jos vaan on mahollista nii tule paikan päälle seuraamaan kärkikamppailua.

Tänään olis Riennolla peli Joensuussa mutta pakko huilata jotta pääsen omiin treeneihin perjantaina. Vieraaksi Riennolle tullee Pielaveden SAMPO.
Aika hauska ylläri oli kun tänään tuli postipaketti joka oli minun nimellä ja se oli lähetetty Helsingistä ! Heti aukasemaan pakettia ja mikäs sieltä palastukaan kun KoVen PELIPAITA !!!!
JABAJABA !!! 😀 Hetki piti miettiä, että mitä ihmettä kunnes muistin ottaneeni kantaa jossa somessa, että kyllähän sitä riemuittas jos olis joukkueen paita kun meillä päin niitä harvemmn saa mistään 😀 No, KoVessa ei jääty ihmettelemään vaan laitettiin postiin pelipaita joka kantaa numeroa 4. Ainakin tämän vuoden numerolla pellaa Hakkuri Antti Vallin mutta kuka pelas nelosella sillon kun paidassa oli vielä karhun logo ?

Hieno päivä oli tämä keskiviikko vaikka yön tapahtumien jälkeen olis voinu luulla, että kovin mukavaa ei ole tiedossa. Onneksi luulo ei ole tiedon väärti 😀

Ei muuta kuin seuraavaan kertaan … hola hola 😀

Moi.

Valmomista on ollu ja kipuja tietenkin myös. Ilman noita kipuja tuskin olis valvomista. Nyt on taas kuitenkin aika paha olla kun koskee siihen malliin, että huimaa.

Tänään menin aamulla Sarin avustuksella kuntoutukseen mutta sitä ei voitu tehä loppuun kun kivut ei sallinu sitä. Todella kipee ja silmät valu vettä pienimmästäkin liikkeestä. Kipu ei ollu pelkästään leikatusta polvessa vaan hermokipu oli se suurin juttu nyt.  Lääkettä on menny nyt paljon ja ennen ja jälkeen kuntoutuksen meni yhteensä kolme annosta ja silti ei helepottanu. Lisäksi stimulaattori jauhoi sähköä jalkaan mutta ei vaan 🙁

Päivän verran pelkkää sohvaa ja iltaa kohden pikkusen olo ja ennen kaikkea kipu väheni mutta edelleen inhottavan kovaa sattuu.
Kokokohtana voisin pitää sitä kun illalla Jussi lämmitti Sarin kanssa ulkosaunan ja pääsin 3 viikon tauon jälkeen saunomaan. Saunaan piti laittaa iso kylmäkääre polveen löylyjen ajaksi ettei polvi turpoo ihan mahottomaksi.

Ei saunakaan ollu sitten loppujen lopuksi hyvä juttu vaikka ensimmäiset löylyt tuntuikin mahtavilta. Muutaman kauhallisen jälkeen oli pakko lähtee huilille koska olo alkoi käydä heikoksi.
Tovi pukkarissa viileässä ja kutina päästä takas löylyyn heräsi. Lauteille päästyäni olo huononi välittömästi ja ei auttanu kun lähteä pesun jälkeen vaan pois kokonaan.

Sisälle kun pääsin tuntu, että taju lähtee ja oli kiire päästä kaatumaan sohvalle. Vettä/ limpparia ja aikaa nii johan olo parani.
Nyt vaan olla möllötän tässä rakkaassa sohvassa liikkumatta mihinkään.

Tänään ei ollu hyvä päivä muuten kuin saunaan mennessä ja loistavaa on se kun Jussi on lomilla kotona ja Tarukin on kotona. Vielä kun Satu olis tullu niin kaikki olis ollu täydellistä taas 🙂
Onneksi vielä tullee noita hetkiä jolloin koko perhe on koolla 🙂

Nyt vielä lääkettä lissää ja koitetaan saada pikkusen nukutuksi.

Terve!

Monta monituista päivää vierähti viimeisestä päivityksestä mutta monen monen pyynnön jälkeen aloin pitää polvipäiväkirjaa tuolla facebookissa. Ensin olin sitä mieltä, että ei ole fiksua sinne kirjottaa mutta pienen painostuksen jälkeen aloin niin tekemään. Painostus on toki liijoiteltua mutta houkuteltiin kuitenkin aika paljon 😀
Eikä tuo nyt nii pöliää ole ollu. Palaute tulee saman tien näkyviin kyllä sinne 😀

No. Uusi polvi on nyt ja on ollu jo tasan kaksviikkoo ja yhden päivän. Monta tarinaa olen kuullu tekonivelistä ja aika moni on sanonu, että eihän se ole kuin käydä vaan ja parin päivän päästä mennään jo täyttä höyryä !!! Minä kyllä haluan nähdä sen joka mennee täyttä höyryä kahden päivän päästä leikkauksesta. Toki liikenteessä ollaan mutta ainakin minun ja muiden polvista leikatujen vauhti ole todella hiljasta ja erittäin vaivanloista.

Ei todellakaan ole mikään pikku juttu. Ainoastaan yksi leikattu kertoi, että ei ole kovin heleppoa alku ja hänen kanssaan olen täysin samaa mieltä. Muutaman fyssärin kanssa olen ollu myös paljon jutteluissa näiden kanssa ja kun he ovat kuntoutaneet polvinivel potilaita, ovat he sanoneet ettei ihan heleppoo tule olemaan. Puoli vuotta tässä mennee vaikka kuinka hyvin  yrittäs tehä kuntoutuksen.

Hmmm… Melekosta tuskaa ja hikeä tämä on ollu. Yöt on saanu valvoa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Osa kivusta on kuitenkin sitä normaalia hermosärkyä ja aika ikävää kun se hermokipu tuntuu just samassa jalassa mikä on leikattu. Välillä ei tiedä kumpaanko koskee….. leikkausjälkeen vai hermoihin.

Yksi positiivisistä jutuista on se, että lääkkeet pikkusen muutu ! Tramali lähti pois ja tilalle tuli sellanen mikä auttaakin vaikkakin hetkiseksi mutta kuitenkin.

Päivät on menny suurimmaksi osaksi yksin kotona notkumiseen sohvalla kun en ole päässy mihinkään. Enkä olis kyllä halunnukkaan lähteä sohvalta vessaa kauemmaksi. Sari on ollu töissä ja Taru koulussa joten minä olen möllöttäny sitten kotona koirinen kissojen ja pupun kanssa.

Välillä on tehny mieli huutaa ei kivusta vaan yksinäisyydestä. Paitsi, että tällä paikallaan olo pakosta on varmasti myös hyötyä minulle 😀 En nimittäin ole ihan äsken ollu näin kauaa paikallaan 😀 Nyt ollaan ainakin levätty. Hyvä ettei ole makuuhaavoja selässä ja persuksissa 😀 😀 😀

Kuntoutuksessa olen käyny jo kolmesti ja ja jos oikein ymmärsin niin minulla on sinne aikoja niin kauan kun tarvii mutta ainakin seuraavat 3 kk käydän siellä. Vaikeeta tästä tekee se kun on tuo selekä tämmönen ja hermokipu säteilee pahasti juuri tuohon jalkaan. Viimeksi leikattu jalka on ollu suorana vuonna -98. Sillon se loukkaantui leikkauskuntoon ja sen jälkeen se ei ole toiminu kunnolla.
Nyt yritetään saada jänteitä venymään. Voitte vaan uskoa miten höpöö se tekee !!!  Koitetaan kuitenkin ja olen valmis kovaan työhön sen suhteen.

Tänään on mukava ilta kun Jussi tulee kotiin viikoksi Helsindistä. Syysloman hän halus viettää pöndellä kotona 🙂 Vielä kun Satukin tulis Joensuusta kotiin olis perhe koolla taas 🙂 Aika tärkeeksi on tullu nämä yhteiset ajat jolloin kaikki on paikalla  <3 Ei näitähetkiä ennää kovin usein ole.

Nautitaan kaikesta mitä saadaan ja muusta ei välitetä nyt 🙂

Näin meillä nyt mennään ja uskotaan parempaan huomiseen 🙂