Kategoria: Uncategorized

Moro !

Viikko vierähti mutta se ei vierähtäny ihan niin hyvin kuin olis voinu kuvitella tai toivoa. Lopetin kaikki somet ja tämänkin kirjottamisen kun ei vaan jaksanu eikä ollu mitään mielenkiintoa. Ei oikeestaan kiinnosta mikään. Kivut ja säryt on se vaan mikä minulla on. Ei ole päivää jotteiko tarviis naamaa vääntää irvistykseen kivun vuoksi. Kävele on edelleen vaappumista ja selekä on alkanu oirehtia taas ihan oikeesti.
Ole tässä sitten normaalisti 🙁

Jatkuva kipu on alkanu vaikuttaa jo siihen, että ei ennää huvita mikkää. Lentopallo on vielä se jossa olen edelleen käyny mutta sekin alkaa tuntua jo liian kovalta suoritukselta vaikka siitä tykkäänkin. Treenit olen käyny pitämässä mutta niistäkin on se paras terävyys poissa. Koitan päästä niin helpolla kuin vaan mahdollista.
Eikös se ole merkki, että pitäs lopettaa jo !

Jalka on niin paskana kuin vaan voi olla. Kävely ottaa koville ja koko ajan saa olla varuillaan koska lähtee alta ja löytää ittsensä kaatuneena.
Fyssärini on pitkään sanonu, että on otettava yhteys sairaalaan ja nyt sain senkin tehtyä. Positiivisen outoa tässä oli se kun soitin sairaalaan niin sain todella nopeesti ajan sinne !!! 🙂
29.1 on jo aika  ja jos jotain voisin toivoa niin apua tuolta käynniltä mutta ikävä kyllä totuus on varmaankin toinen 🙁
Jotenkin tuntuu siltä, että kokonaan jäykistäminen on se kivuttomin juttu mutta sitäkään en todellakaan haluis !

Onhan tämä melko vaikeeta puurtamista jälleen ja en tiijä mitä tuleman pitää. Se tosi asia kuitenkin on, että en jaksa näin painella kovinkaan kauan. Joko on otettava lääkettä lissää ja lopetettava kaikki mahdollinen liikehdintä mutta en oo varma onnistuuko se minun luonteella. Hirveesti en pysty mittää tekemään kotonakaan ja suurin osa hommista jää Sarille 🙁
Mieli tekis kyllä puuhata kaikkea mahollista….ääh… antaa olla !

Somesta pois lähtö ei ole tuottanu tuskaa ollenkaan vaikka välillä kyllä mietin mitä kavereille kuuluu mutta antaa sekin vaan olla.
Mukavaa tietenkin on ollu kun olen saanu viestejä siitä, että onko jotain tapahtunu kun en ole esim. facessa 🙂 Jopa oma äitini soitti ja kysy onko jotain tapahtunu 😀 Moni muukin teki samoin ja kiitos teille soittajille, viestittäjille huolesta 🙂
Tulen someen takas sillon kun se tuntuu hyvälle tulla mutta nyt ei vielä sitä tunnetta ole.

Tänään sain kuitenkin tehtyä päivän hyvän työn kun kävin traktorilla linkoamassa kaverin liiteriin ja kompostille tien. Matka ei ollu kovin pitkä mutta lunta siinä oli välissä yli puolimetriä. Kostoksi siitä kotona sitten kipulääkettä naamaan ja näin voi unohtaa lähdön Riennon peliin. Ei muuta kun tulia uuniin ja sohvaa.

Eilen oli kohtuu mukava päivä kun käytiin Joensuussa perheen kanssa ja siinä sivussa vietettiin Sarin synttäreitä 🙂 Mitään isompia pilleitä ei järjestetty vaan aika hissukseen otettiin. Illalla tietenkin treenit jotka meni hyvin.

Näin on menny viikko ja näin taitaa vielä mennä seuraavatkn viikot mutta onneks sitä ei vielä tiedetä 🙂

Palaillaan taas

Tervehdys !

Niin siinä kävi, että nukkuminen oli taas sellasta, että sai hötkyillä sängyllä kun ei sopivaa asentoa löytyny ei sitten ollenkaan. Polvi on hetkittäin kuin olis tulessa ja selekään pakottaa. Se voittaa kumpaa koskee enemmän eli kipu vaihtelee polvi, selekä jne……

Sänkyyn raahauduin kahden jälkeen ja sainkin kohta nukutuksi varmaan 15 min kun piti jo kääntyä 🙁 Jossain vaiheessa nukuin enemmän mutta ei niitä tunteja taaskaan.

Aamulla koitin käydä koirien kanssa ulkona kävelyllä ja hetken koitin työnnellä lumia pois pihalla mutta eihän siittä mittää tullu.  Alle 5 min riitti työntely ja kolaan en ees koskenu vaan riitti pieni työnnin.
Kävelylenkki jäi myös noin pariin sataan metriin. Sorry vaan koirat.

Mielessä on taas, että mitenkähän pitkään tämä taas jatkuu ? On se vaan ihme, että hermokipuihin ei ole olemassa sellasta lääkettä mikä veisi kivun kokonaan pois. Kuussakin ollaan kuulemma jo käyty !
Ollaan kipuryhmässäkin ja lääkäreiden kanssa puhuttu paljon asiasta mutta vastausta ei vaan ole olemassa 🙁 Toki lääkkeillä saadaan taju kankaalle mutta onko siinä pitemmän päälle mittää järkeä, ei ole.
Minä kuitenkin haluan liikkua ja ollan valmentamassa lentistä niin paljon kuin se vaan on mahdollista.

Ei ole kipupotilaan elo kovinkaan herkkua. Se tässä harmttaa vielä paljon kun tämä vaikuttaa niin paljon myös perheeseen. Jokainen joutuu olemaan tämän kivun kanssa tekemissä vaikkei haluiskaan.
Nyt on menny yli 4 kk kun on ollu vaikeeta paria päivää lukuun ottamatta. Odotukset oli todella kovat ja unelma päästä juoksemaan ja kuntoilemaan olivat huikeet. Nyt kun on totuus selvinny on ollu melekosen vaikeeta hyväksyä tämä 🙁
Toissapäivänä kyllä pieni ilo oli rinnassa kun pystyi uimaan vähän matkaa hallissa 😀 Kuopiossa kielsivät kiertoliikkeet kokonaan mutta nyt ei tuntunu missään ja stimulaattorin piuhat pysy paikallaan 😀
Voi olla, että seuraavan kerran joutuu ottamaan jo uimalasit mukaan halliin 😀
Olishan se huippua jos pystyis uimaan lähes normaalisti. Nyt kun polskin niin tämä leikattu jalka tuli sujona perässä ja tällä terveemmällä vaan potkuja.
Ihan ilman sakkoja ei tuostakaan selvinny vaan kyllä selässä illalla tuntu mutta sen kesti vielä kohtuullisesti. Tiedä sitten jos alkais kokeilemaan enemmän uintia.

Myllyjoen tilalla elo on muuten ollu rauhallista ja mukavaa. Ainut mikä on välillä rassannu niin nämä halavatun sähkökatkot ! Niitä on piisannu aika mukavasti. Toki välillä on ollu hienoa olla vaan kynttilöiden vallossa ja kaikki toosat on kiinni. Se hiljasuus 🙂

Sen verran näitä katkoja on ollu, että on pitäny laittaa vettä varastoon ja varustautua kynttilöillä 🙂 Onneksi on iso uuni jolla lämpöa saa torppaan 🙂 Jo se liekin leparus on yksistään upee näkymä kun ei ole muita valoja 😀

Viikonvaihteessa on paljon lentopalloa niin Liperissä (treenit) ja lauantaina/sunnuntaina on NiceTeamin pelit Joensuussa. Tarkotus olis mennä kattomaan peljä Joensuuhun mutta se on kiinni näistä pakotuksista pystynkö, vaikka edes toiseen peliin.

Hyvää perjantaita kanssakulkijat 🙂

Hello !

Niin se vaan on. Yksi hyvä päivä ja monta huonoa perään taitaa olla se minun juttu. Nyt kylläkin oli kaksi oikeinkin hyvää päivää lähes peräkkäin ja olo oli tietenkin sen mukainen. Nukkumisen ennätyskin tuli kun yhtenä yönä nukuin yhteensä 5 tuntia kahessa osassa. Edellisestä kerrasta kun olen noin hyvin nukkunu onkin aikaa roimasti. Paitsi kun nukutettiin kahtena kertana leikkauksissa niin sillon oli molemmilla kerroilla samat unet.

Kuntoutuskin meni suorastaan loistavasti ja kävely oli hyvää ilman vaappumista 😀 Nyt oli sellanen olo, että tästä voi tulla vielä hyväkin mutta nyt ollaan palattu normaaliin arkeen eli halavatun kovia kipuja on taas 🙁
Jotenkin on vaan sellanen olo, että ei tätä hitto jaksa kuukaudesta toiseen samanlaista kitumista. Ihmeellisesti sitä vaan jaksaa päivästä toiseen mennä. Ilman muuta lentopallo ja ihmiset ympärillä on se voimavara mutta voisi tämä elo olla helepompaakin.

Tähän päälle vielä sellasia asioita jotka ei juuri kuuluisi minulle ollenkaan mutta niitä vaan vastaan otetaan halus tai ei.
Näiden kanssa on vaan koitettava selvitä.

Jännää mukavaa pelotavaakin on meijän torpassa tapahtumassa pian sillä viimenenkin tenava lentää pesästä. Taru sai yksiön keskustasta ja näin hän alottaa itsenäistymisen. Kyllä tullee melekosen hiljanen torppa Myllyjoelle. Nyt sitten jäähään Sarin kanssa kahestaan majailemaan tänne.
Vielä kun muistelee omaa lähtöä niin tämähän kulkee ihan käsi-kädessä. Minä olin vielä 15v kun lähdin omille teille. Taru on sentään lähes 2v vanhempi.
On se silti pikkusen haikeeta mutta eipä kannata olla juuri tuon itsenäistymisen esteenä.  Nyt sitten ei tarvii kyyditä harrastuksiin tai kouluun 😀 Fillari on mukava keksintö 🙂 Nyt ei kyytiä olekkaan joka paikkaan vaan joutuu itte liikkumaan mikä ei todellakaan ole huono juttu 😀
Onneksi asunto löytyi keskustasta ja näin on lähellä.

Niin taas koskee eli arkeen ollaan palattu. Mukavaa oli kuitenkin viettää noin kaksi päivää kivuttomampaa päivää 🙂 Ei kai tässä auta kuin toivoa ja odottaa uusia tuollasia päiviä.

Näillä mennään nyt ja nautitaan siitä mitä saadaan