Aikamoista haipakkaa on ollu parina päivänä mutta mukavaa on ollu. Nyt on ollu otollinen aika seurata revontulia mutta….. ei vaan P-Karjalassa. Etelässä ovat saaneet nauttia kunnun tulista parinakin yönä ja paljon ollaan saatu ihailla sieltä otettuja kuvia. Meille ei ole kertyny kuvan kuvaa. Mutta joskus näinkin, että Etelän immeiset saavat nauttia näistä. Se ei nimittäin ole ihan simppeliä, että siellä ne näkyy kun valosaaste on niin suurta.
Eiköhän ne reposet tule vielä P-Karjalaankin 😀
Aamun alkaa rasvakahvilla.
Päivät on menny enemmän tai vähemmän kipeenä mutta ihan parasta on se, että olen päässy liikenteesen ja vielä ilman keppejä.
Kipuja on ollu ja välillä koviakin mutta kohtuullisella lääkityksellä (tuplana) olen päässy esim. aamulenkille korien kanssa.
Lauantai oli aivan mahtava alkuilllan osalta kun kävin MetsäHovissa kattomassa Dartsikisoja. Siellä oli monta vanhaa tuttua heittäjää ja oli mahtavaa rupatella heidän kanssaan tovi.
Hyviä muistoja monia 🙂
Sunnuntai puolestaan oli täysin omistettu lentopallolle. Heti puolen päivän aikaan alkoi ensimmäinen peli Okun urkkatalolla. Siellä Partio sai vasaan Pihtiputaan Plokin.
Peli ei Partion osalta ollu kovin kummoista ja kuokkaan tuli suoraan 3-0.
Ilahduttavaa oli taas jälleen näkeminen. Plokin joukkueessa pelasi Minareita 🙂
Roosa ja Veera Pelaa Plokissa.
hyvin on likat kasvanu kun oon jääny jo aika pieneksi heidän rinnallaan niin kuin kuvasta näkyy. 😀
Hyvä niin!
Erittäin mukava oli tavata myös näiden likkojen vanhemmat katsomossa. Olihan se hauskaan kannustaa molempia joukkueita 🙂
Seuraava peli alkoi melkein saman tien kun Karpaasit sai vieraakseen Haminan Arsin. Tiesin jo ennen pelin alkua, että tässä pelissä ei kauaa nokka tuhise, eikä tuhissu. 53min ja peli oli ohitse!
Minä katoin (rummutin) 2-ensimmäistä erää kunne lähdin naapurin Anjan, Anssin ja Mikon kyydillä Joensuuhun Hurmoksen peliin. Siellä Hurmos sai vastaansa LP-Vampulan.
Ensimmäinen erä näytti siltä, että Vampula vielä tämän helposti mutta eipä niin käynytkän.
Hurmos tuli seuraavat 3-erää kovaa paremmalla syötöllä. Vampula alkoi hyytyä ja Hurmos sen kun vaan paransi peliä ja ansaitsi voiton.
Ei päässy Jenna eikä Ella kentälle.
Tässäkin pelissä oli mukaa nähdä entisiä Minareita ja tietenkin valmennus oli tuttua porukkaa.
Kotiin LIDLn kautta.
Kiitoksia naapurille kyydistä ja seurasta.
Kolmen lentopallopelin sunnuntai oli eikä maha täyttyny juuri ollenkaan. Vielä olis voinu kattoa jonkun pelin 😀 Pitänee RuutuPlussalta kattoa joku tallenne 😀
Kolme ruisleipää syntyi lauantaina.
Lauantaina tein muutamat leivät syötäväksi mutta jostain syystä nämä ruisleivät jäi sellaseksi kiekoiksi 🙁 En tiijä jäikö nämä kohoomaan liiaksi vai mikä niihin tuli!
Hyviä ne silti on 🙂
Metsälenkit on parasta koirien kanssa.
Aamulenkin on ollu parhaita kun ei ole itikoita, paarmoja tai muitakaan öttijäisiä pörräämässä.
Ilma on hyvä hengittää ja jokainen lenkki on piristäny kivuista huolimatta.
Hip hei ja torstai oli se päivä joka jää muistin syövereihin mukava, opettavaisena ja mikä tärkeintä, työkyvyttömyyseläke päätös tuli postista. Eli 1.11.2018 on se päivä jolloin postilaatikosta löytyi Ilmarisen päätös eläkkeestä!
Ensin on kuitenkin oltava tämä sairausloma loppuun.
Paljon se helpottaa elämistä. Nyt ei tarvii ennää hakemuksia, todistuksia, virastoja jne… Nyt voi keskittyä kivun hallintaan ilman noita byrokraattisia huolia ja murheita. Uskon, että tämä helpottaa elämistä hyvin paljon. Se oli kovin juttu 1.1. 2018 ja siitä olen todella onnellinen. Kipuja se ei vie pois mutta takuulla helpottaa päätä 🙂
Päivä meni myös toisen mukavan asian kanssa. Reijosen Olli neuvoi ja näytti kuinka oikeita kaukoputkia käsitellään ja kuinka niillä katsotaan tähtiä!
Mentiin Sarin kanssa Kaaville Ollin oppiin jonne mukaan pääsi myös sakemanni Otso 🙂
Perillä tutkailtiin ensin tilusta ja ihailtiin ikivanhoja kiviaitoja jota meni oikeesti pitkästi. Osa kiviaidasta oli saanu komian pääosin vihreän sammaleen peitoksi.
Samaan syssyyn käytiin laavulla missä vietetään aikaa yön pimeinä hetkinä revontulia kyttäillessä. En ollu käyny koskaan aikasemmin paikalla valosaan aikaan, joten näkymä oli mykistyttävä. Nyt vasta selvis kuinka kauas sieltä näkyy Pohjoseen! Todella kauas ja jos Lapissa on revontulia niin on Kokkomäelläkin 😀
Olli opettaa meleko ISOn kaukoputken käyttöä!
Ollin kaukoputket on kyllä toinen toistaan isompia ja raskaampia. Tuolla isolla putkella näkee oikeesti jos tähdessä kärpäsen kakka, niin se näkyy! Hintaakin noilla on sen verran, että minulla tuskin ilman lottovoittoa tuommosta tullee olemaan eikä ole tarviskaan.
Miksi ei?
No siksi, että pienemmälläkin pärjää ja siksi Olli on kehitelly kameran jossa on kunnollinen jäähdytys kiinnitettynä kameraan ja kiintee manuaali 200 putki. Valotusta voi olla vaikka 30min ja tulee loistavia kuvia.
Kamera, putki, jäähdytys, tähti.
Se etu noissa on, että hinta on murto-osa kaukoputkesta ja ainoo mikä painaa niin jalusta. Kamat kulee jalustaa lukuunottamatta pienessä laukussa ja laukkuun voi kiinnittää valmiiksi kiinteäksi esim Makitan laturin ja virta hoituu hyvin saman merkin akuilla. Todella toimiva! Tuo onkin se mikä on hankintalistalla.
Kyllä tähtitaivas ja revontulet alkaa miestä viedä kuin litran mittaa, mutta ei tämä hullumpi juttu ole. Älyttömän mukavaa. Huippua tässä on se, että ei ole fyysistä kovinkaan paljoa, eli pääsen liikkeelle vaikka vähän sattuskin selkään tai polviin.
Vielä kun alkais ymmärtää tähdistä mikä on missäkin. Ehkä aikanaan nämäkin alkaa tulla tutuksi.
Suuri kiitos Ollille opastuksesta ja paikasta Kokkomäelle. Paikka on jokaisen käytössä ympäri vuoden ja ainakin minä suunnistan sinne niin paljon kuin mahdollista talvenkin aikana. Mikäli haluat mukaan tutkailemaan tähtiä ja revontulia ota rohkeesti yhteyttä.
Kotona en kerenny kuin pyörähtää hetken kun läksin vielä avannolle uimaan ja saunomaan. Sari puolestaan jäi kotiin nukkumaan kun oli menossa yövuoroon. Avannolla kävin siis tälle kaudelle toisen kerran ja edelleen se on todella mukavaa ja rentouttavaa
Avannolla jo toisen kerran 😀
Nyt ei ollu porukkaa niin paljon kuin normaalisti mutta uusia opiskelijoita oli muutamia. Opiskelijat tuo avannolle piristystä ja elämää 🙂
Vesi vaan ei ole läheskään niin kylmää kuin se voisi olla tähän aikaan. Nyt ei tee heikkoa ollenkaan uida pitempää lenkkiä ja kun nousee pois, niin voi olla ulkona vaikka kuinka kauan kun on niin lämmintä. Pakkasten aikaan jos jää ulos pitemmäksi aikaa niin alkaa huimata aika rajusti. Sillon sipakasti löylyn lämpöön niin mennee heti ohitse huimaus.
Jokaisen kyllä pitäisi päästä kokemaan avanto-uinnin mahtavuus ja etenkin se jälkiolo. Se on jotain niin upeeta, että tätäkin on vaikee sanoin kuvailla 😀 Se on vain koettava itse.
1.11.2018 oli päivä joka jää mieleen mukavana, helpottavana ja erittäin hienona päivänä ja iltana <3
Opin paljon ja sain paljon. Kiitollisena jatkan omaa taapertamistani parhaani mukaan. Kipu on se joka säätelee minun elämääni, mutta opettelen elämään niin, että yritän parhaani mukaan hyväksyä kivun ja kaiken muunkin. Yritän opetella olemaan murehtimatta sellaista mihin en pysty vaikuttamaan.
Paljon on siis opeteltavaa vielä ihan elämässäkin ja siihen päälle vielä nuo mukavat opettelut. Elämä on yhtä opiskelua ja tästä elämänkoulusta tuskin saa päästötodistusta vasta kun haudassa. Sitä ennen itse voimme varmasti päättää kuinka käytämme tämän oppimisen ajan hyväksemme <3
Kiitos jokaiselle taholle jonka kanssa olen saanut oppia elämään <3
Erityis kiitos Sarille ja lapsilleni joilta olen oppinut kaikista eniten <3 <3 <3 <3
Kokomäellä Maarianvaarassa nuotion loisteessa on tunnelmaa.
Huh hei ja taas on menty ja onneksi suhteellisen pienissä kivuissa. Kipupolilla käyntejä on ollu ja sieltä olen saanu oikein hyvää oppia/ vinkkejä paljon ja niistä on ollu jopa hyötyä.
On tullu mentyä alkuyön pikkutunneilla pitkin maita ja mantuja kameran kanssa metästäen niitä parhaita revontulia kuviin.
Olen järkkäilly retkiä Maarianvaaraan Syrjävaaran Kokkomäelle 😀 Retket onkin ollu selaisia jotka jää mieleen kaikista parhaiten. Ne on ollu oikein mahtavia ja kiitos siitä kuuluu Reijosen Ollille joka on kertonu ja opastanu tähtisuunnistusta ja kertonu meille mitä mahtavimmalla tavalla tarinoita tähdistä ja niiden synnystä jne…
Ikävä kyllä tämä Suomen ilmasto on ollu vaan pikkusen vaivana pilvien muodossa vaikka säätiedotukset ovat olleet toista mieltä.
Kokomäellä Maarianvaarassa nuotion loisteessa on tunnelmaa.
Nuo Kokkomäen reissut on ollu niin mahtavia, että sinne on päästävä aina kun on mahdollista.
Fiilis siellä on jotain sellasta mitä ei sanoin voi kertoa, se on vaan koettava.
Olli on se joka saa sinne sellasen tunnelman joka jää sielun syövereihin ikuisiksi ajoiksi.
Viimeinen reissu oli neljän retkeilijän voimin tehty. Reissuun oli lähdössä lauantaina 21 ihmistä mutta kun luonto päätti laittaa verhot taivaalle eli pilviä täynnä niin ei auttanut kuin yrittää seuraavana päivänä sunnuntaina kun sille oli luvatu selkeää ja erittäin kirkasta.
No se ei siten suurimmalle osalle sopinu ja eräässä perheessä tuli kylään oksennustauti.
Oltiin sitten siis neljästään ja ei se ainakaan fiilistä pilannu millään lailla 🙂 Vois sanoa, että jopa päin vastoin. Olli vielä lauloi tähtisuunnistuksen jälkeen upeasta Rakovalkean. EI voinu kuin suu auki kuunnella tuota esitystä nuotin liekkien lepattaessa ja näyttäessä muuten melko pimeässä. Ainoota valoa oli kun kuu yritti pilkistellä pilvien raosta. Niin just, pilviä! Vaikka kaikki maholliset säätedotukset lupasi kirkasta yötä, niin miten ollakkaa taivas täytty pilvistä ja niin vaan peittyi tähdet muutamia lukuunottamatta pilvien taakse.
Sekään ei nyt haitannu ollenkaan vaan nuotin loisteessa Olli kertoi auringosta ja siitä mitä auringossa tapahtuu ja miten esim revontulet syntyy.
Todella upea ja mahtava alku-ilta oli. Kiitos mukana olleille <3
Linnunrataa
Muutenkin tämä yöllinen taivas on alkanu kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän.
Aika veikeetä on kun nyt pikkusen olevinaan tietää jo ja ihan pikkusen osaan suunnistaa tähtiä.
Tuo linnunrata esim on niin täynnä tähtiä ettei mitään rajaa. Linnunradan ympärillä on huomattavasti enemmän tähtiä kun muualla. Pohjantähti ei olekkaan se kirkkain tähti taivaalla vaan se onkin lopulta aika himmee 🙂
Kuuta kaukoputkella. KUVA:Taru Kaasinen
Sain lainaan Penttiseltä vanhan ja ISON kaukoputken jolla olen tihrustanu taivaalle ja siellä kuuta. Kuuta oli aika hyvä katella kun oli täysikuu.
Parasta oli se kun just kun olin saanu tsuumattua kuun pinnalle niin siitä huristeli ohitse satelliitti. Olihan tuurit kohillaan 🙂
Tähtitieteilyn lisäksi iloa ja riemua on aiheuttanu AVANTOKAUDEN alkaminen 🙂
Niin se vain käy, että aikansa kun odottaa niin avantikausikin alkaa 😀 Pitkä ja erityisen lämmin kesä takana ja odotus on päättynyt.
Nyt taas pääsee kolemsti viikkoon loistavaan saunaa ja siinä sivussa pulahtelemaan avantoon. Ihan vielä ei eilen ollu jäätä kuin pikkusen särkiselän rannalla ja sekin seitinohkasta. Vesi oli siitä huolimatta kohtuullisen kylmää näin ensimmäisellä kerralla. Ei tarviini kovin kauaa järvessä polskia kun käsi haparoi kaidetta ja jalat portaita ylös 😀
Sarin kanssa päästi avaamaan uusi kausi avannolla 🙂
Mukava oli tavata muita avantolaisia pitkästä aikaa kun osaa en ole nähny koko kesänä.
Tuttu porukka koossa taas. Mukavaa on sekin, että avannolla käy paljon tanssijoita jotka tuovat iloa ja riemua mukanaan.
Ja juttua piisaa 😀
Nyt kävin uimassa seittemän kertaa ja se ehkä on ihan pikkusen liikaa mutta kun kerta tuntui hyvälle niin mikä ettei 😀
Mies avannon jälkeen 😀
Olen päässy nyt kahtena päivänä peräkkäin aamuisin pienelle lenkille koirien kanssa ja se on ollu myös kohtuullisen mukavaa 😀
Koiria on nyt taas 4kpl kun molemmat tyttöjen koirat on ikään kuin lomalla ukkilassa.
Mukava on näiden kanssa taapertaa pikku pakkasessa pitkin pellon reunoja ja metikössä.
Koirien kanssa aamulenkkiä pikku pakkasessa.
Mieli vaan teki kävellä pitempiä lenkkejä. Milei tekin käydä suolla taapertamassa ja samalla kerätä karpaloita kun niitä varmaan siellä olis. En tiijä mutta oletan, että on. En ole päässy kattomaan juuri näiden kipujen vuoksi mutta jospa vielä pääsis pienen purkin kanssa sinne.
Ukkeli aamuauringossa pellon reunalla.
Joki alkaa jäätyä!
Pakkasta on ollu sen verran, että meidän joki alkaa myös jäätyä. En muista koska viimeksi on näin nopeesti joki alkanu tehdä jäätä ympärille mutta ei hätää, nämä jäät sulaa vielä kun luvassa on melekeen +10 astetta lämmintä.
Vesi on kylläkin laskenu aika paljon joessa mutta onneksi vielä on syvyyttä se puolimetriä niin pystyy polskimaan tai lähinnä kastautumaan siinä. Ihan kroolaamaan ei pysty ennää 😀
Pääasia, että aamuisin voi käydä kastatumassa niin päivä lähtee erihyvin käyntiin. Mikäs sen parempaa kuin heti kun silmät aukee niin aamutakki päälle ja askeltaa joelle ja pulahtaa vilvoittavaan veteen <3
Toinenkin kausi alkoi viikonvaihteessa! Ja se tietenkin on lentopallo! Ensimmäinen turnaus on takana ja siitä jäi hyvät muistot kun voitettiin molemmat ottelut. Senkin osalta ollaan palattu ruotuun ja nyt sitten mennään näin aina kevääseen saakka. Peleistä voit käydä lukemassa https://markokaasinen.com/lentopallo-2018-2019-naiset-3-sarja/
Otso pääosissa ja muut koirat taustalla piilossa 🙂
Näillä mennään ja minusta nyt just tällä hetkellä meneekin kohtuullisen hyvin ja mukavasti. Toivon mukaan tämä hetki ja fiilis säilyy ainakin kipujen suhteen mahdollisimman pitkään. Koko ajan kuitenkin on pieni pelko, että millon kivut taas alkaa ja tuhoaa sen hetkisen eämän täydellisesti.
