Kyllä taas on menty varmaan niin sanotulla limiitillä. Selkä on oirehtinu niin paljon, että saisi jo riittää. Keskiviikko ilta ja torstain aamu sekä ilta ovat olleet ne pahimmat ja etenkin keskiviikon ilta. Sillon ei jalat kantanu juuri ollenkaan eikä kyynärsauvoillakaan oikeen matka taittunut. Se tunne kun et pääse suoristamaan kroppaa ollenkaan vaan joutuu olemaan kyyryssä nenä kohti lattiaa. Jos meinaa suoristaa selkää niin taju lähtee. Kipu on niin isoa, että ei vaan pysty niin ei pysty.
Torstai aamu alkoi melkein samalla tavalla. Luojan kiitos ees pikkusen helpompaa mutta kepeillä kuitenkin liikkeelle. Parin tunnin ”jumppailun” jälkeen sain nakata kepit syrjään ja kävelin jo melkein kuin pitääkin. Vain toinen keppi seurasi mukana sinne minne meninkin 🙂
Perjantai puolestaan oli onneksi parempi ja en tarvinnu keppejä enää ollenkaan vaan pääsin liikkeelle alun kumartelun jälkeen kohtuu hyvin. Rauhallista oloa ja toipumista. Siitä koostui perjantai. Jokainen kyykistely aiheuttaa edelleen sellasta tuskaa, että kirpasee kunnolla. Se on niin lamauttavaa se kipu, että jopa toivois tajun lähtevän niin ei tarviis kärsiä siitä. Perjantaina alotin jo heti aamusta lääkityksen lisäämisen niin se auttoikin hyvin. Harmi kun en ole päässy apteekkiin hakemaan toista kipulääkettä vaan nyt olen joutuu pärjäämään näillä vahvemmilla yksin. Pitkävaikutteinen puuttuu nyt kokonaan. Maanantaina vasta saan kun apteekit avautuu taas.
Lauantaina aamulla alotin jälleen puuhastelun kumartelu jälkeen ja ilman keppejä 😀 Pakko oli alkaa siivoomaan pikku-bussia kun palautan sen. Tarkotus oli ensin, että vien sen suoraan huoltoon mutta sitä tarvitaankin jo lauantaina niin ei auttanu kun alkaa siivoomaan sitä pysty tai ei. Siivousten jälkeen kävin hakemassa kaksi 1200 litraa vetävää säiliötä tulevaa kesää varten. Säiliöt täytetään vedellä ja viedään kasimaiden välittömään läheisyyteen 🙂 Yhden säiliön vielä naapureiden kasvimaalle niin heidän ei tarvii ennää sankoilla vettä kantaa kasveille. Pieni letku kiinni ja kastelu hoituu helposti 🙂 Sen jäkeen bussin palautus. Lauanataiksi lupauduin Hojoon auttamaan tiskille ja se kyllä aiheutti sellasta pään vaivaa, että pystynkö, kykenenkö auttamaan? Kivut on kuitenkin melkoiset edelleen päällä. Lääkettäkään en voi ottaa paljon kun pitäs olla olevinaan edustava. Senat ei saa mennä sakasin.
Kyllä jännitti ja jopa pelottikin tämä ilta. Onni oli se, että porukkaa oli täysi miehitys paikalla eikä minun osuus ollu nyt kovinkaan suurta. Muut hoiti asiat niin hyvin, että sain huokasta helpotuksesta. Pariin kertaan siitä huolimatta kipu oli niin kova, että silmistä aukesi kyynelkanavat. Kipulääke vaan naamariin ja kohta taas pystyi olemaan.
Onni ja ilo oli se, että miun ei tarvinnu ajaa pois sieltä. En olis pystyny siihen mitenkään. Olin kotona noin kolmen aikaan aamulla ja ainoa missä pystyin olemaan minuutin pitempään paikallaan oli sellanen puoli-istuva asento jälleen. Rakensin sänkyyn tyynyistä korokkeen selällle missä sitten koitin olla. Noin viiden minuutin välein oli vaihdettava siitä huolimatta asentoa pikkusen. Torkahtelin kännykkä kädessä siinä aina Sarin tuloon saakka. Sari tuli kotiin yövuorosta noin puoli kahdeksan. En ollu nukkunu kuin pikkusia pätkiä kännykkä kädessä 🙁 Otin aamulla vielä vahvan kipulääkkeen siinä toivossa, että pystysin vielä koittamaan saisinko nukuttua yhtään. Miten ollakaan nukahdin ja nukuin varmaan tunnin 🙂
Sen jälkeen rasvakahvi naamariin ja sohvalle lepäilemään. Tämä päivä on menny ihan vaan huilatessa ja olen koittanu lääkititä itteeni terveellisellä ravinnolla ja lääkkeellä. Onneksi huomenna maanantaina saan haettua pitkävaikutteiset lääkkeet apteekista.
On tämä aikamoista elämää edelleen. Välillä tämä tuntuu niin raskaalta kuin vaan voi olla. Toisinaan tuntuu ettei tätä jaksa millään mutta jostain ihmeestä sitä vaan kaivaa voimia. En ymmärrä mistä se voima tulee.
Nautitaan aina siitä mistä pystyy <3
Usein näinä heikkoina hetkinä kaivelen esiin kuvia jostain oikein hyvästä ja mahtavasta. Nyt se hyvä ja mahtava on tämä kuva joka on Secenaticosta otettu viime kesänä juuri näinä aikoina.
Sinne siis lähti nuorimmainenkin Etelään asumaan. Jussi ja Satu ovat olleet siellä jo muutaman vuoden ja Taru asui Joensuussa vuoden verran. Eilen oli se päivä jolloin Tarukin pakkasi tavaransa ja pyyhki Pohjois-Karjalan pölyt ja muutti Kivistöön Vantaalle.
Torstaina aikaseen aamulla suunnattiin kaikkien vaikeuksien kautta Joensuuhun Tarun kämpille pakkaamaan. Ihan ongelmitta ei menny auton hankkiminen. Varailtiin Joensuusta pakua millä mentäs, mutta pian huomattiin, että autoa ei saisikaan aamusta vaan illasta ja meidän piti olla jo Etelässä illasta. Ei muuta kuin perumaan ja ettimään uutta autoa. Varmaan 20 eri soittoa ja utelua kellä olis pakettiautoa tälle matkalle. Lopulta auto löytyi ja suuri huokasu pääsi sillä jos ei olis autoa ollu, oltais oltu aikamoisissa ongelmissa!
No nyt kuitenkin oli auto ja alkoi armoton pakkaaminen. Ennen kuin oltiin pakkaamassa edellisen iltana nostin avaimia noin polven korkeudella ja samalla tuli pienen pieni kiertoliike ja siihen meinasi minun matka loppua. Selkään pisti silleen ihan oikeesti ja tuntu, että jalat lähtee alta. Pysyin tolpillani joten kuten. Sisälle päästyäni en enää päässykkään sohvalta kovin helposti ylös. Kyynärsauvat oli pakko Sarin kaivella taas esille ja yrittää niiden kanssa liikkua mutta eipä ne paljoa auttanu kun en pystynyt suoristamaan ruotoa. Koita siinä sitten liikkua tosi kumarassa ja kyynärkepeillä. Ei ollu kovin urheilullisen näköstä touhua.
Siinä oli kyllä mielessä, että minun lähtö oli sitten tässä! Ilta oli niin kippee, että vieläkin nousee tukka pystyy kun ajattelee sitä hetkeä 🙁 Pyysin kyllä apua kaikilta mahollisilta tahoilta, että pystyisin lähtemään tai ees liikkumaan kunnolla. Liekkö pyyntö auttanut kun aamulla tovin taistelun jälkeen pääsin liikenteeseen ja parin tunnin jälkeen sain kepit pois.
Ei muuta siis kun Joensuuta kohti 🙂
Onneksi Taru sai sinne houkuteltua pari kaveri kaveriksi ja tulihan sinne Minttukin vielä jeesaamaan. Oli melkosen työ saada mahtumaan kaikki tavarat autoon mutta sinne ne vaan meni 4h:n taistelun jälkeen. Yli vaan jäi yksi mekaaninen sohva ja pyykinpesukone. Pesukone on kyllä iso ja erittäin painava mutta toimii.
Halausten itkuisten silmien jälkeen suunta kohti Etelää. Ensimmäinen pysähdys oli reijolassa Hanskin ST1:llä. Siellä kun on tunnetusti loistavaa ruokaa tarjolla ja meillä alkoi olla jo aikamoinen näläkä. Syötäväksi saatiin lihapullia ja Taru sai läksiäislahjaksi ison pizzan 🙂 Kiitoksia paljon Hanskille. Sanonta ”ReilustiReijolasta” pitää täydellisesti paikkaansa.
Nyt oli hyvä jatkaa matkaa kun oli energinen ja täyteläinen olo. Illan katveessa noin klo 21 oltiin isolla irkolla ja vietiin Taru ja Otso Pärskän luokse ja me Sarin kanssa mentiin Jussin luokse Korsoon uinumaan. Kauaa siinä ei keretty jutella kun Jussilla oli herätys klo 03 ja lähtö aamuvuoroon joka alko klo 06. Illalla juteltiin noin 15 min ja aamulla neljän viiden tienoolla heipat ja oli mukava nähä 😀 Pikkusen siivoiltiin kämpässä aamusella kunnes lähettiin Kivistöön jossa jo Taru, Pärskä ja parin heidän kaveriaan sekä Pärskän mutsi ja veli olivat odottamassa kannettavaa ovella valmiina. Olipa ilo nähä miten nopeesti auto tyhjeni kuormasta. Kun kaikki oli sisällä hetki siin rupateltiin ja ryypättiin kahvit päälle. Sitten olikin jo aika meidän Sarin kanssa lähteä kohti Pohjois-Karjalaa kun Sarilla on edessä vielä yövuoro joten ei ollu aikaa jäädä kupeksimaan Kivistöön eikä minnekkään muuallekkaan.
Kotimatkalla Juvalla tavattiin vielä Sarin sisko Virpi ja hänen miehensä Jussi. Pariskunta oli matkalla Wieniin Phill Colinssin keikkaa kattomaan 😀 Virpi sain Jussilta lahjaksi tämän matkan keikkoineen <3 Mukava oli rupatella hetki siinä. Kummasti piristi. Kävin jopa ostamassa kukan apsilta Virpille kun täyttää 50v. Tämänkin kukan osto on yksi asia mistä saisi pienn vihkosen kirjotettua mutta lyhyesti se meni näin: Halusin yhden ruusun mutta kun siellä ei ollu kuin asetelmia. Kokeilin jopa lähtiskö yksi ruusu helposti irti… ei lähteny 😀 Menin kassalle ja kerroin kassaneidille huoleni ja niin lähettiin katsomaan niitä kukkia. Siinä möllötti sellanen 30€ kimppu ruukussa jossa oli tosi paljon eri kukkia ja seittemän ruusua! Sanoin, että ihan liikaa on tuossa ruusuja, että kuusi olis parempi luku ja nätimpi kimppukin olis sillon. Myyjä katteli sitä hetken ja sanoi: No niimpä oliskin 😀 Ei muuta kun sohlaamaan yhtä kukkaa irti asetelmasta ja saatiinkin se irti mutta propleemia oli kun kukan varsi nitkahti mutta se oli irti ja sillä siisti. Kun kysin paljon olen velkaa tästä kukasta niin myyjä sanoi:että onko 2€ liikaa? Minä siihen, että ei tosiaan ole ja niin minä sain Virpille kukan 😀 Kaikki tämä kesti noin 15 min ja paljon keskustelua mahtui tähän ja tapahtumia noiden kukka-asetelmien kimpussa mutta näin lyhyesti se meni noin 😀 Siitä lähdettiin pian kotia kohti ja Virpi sekä Jussi kohti Lentokenttää.
Me ei mentykään kotiin vaan mentiin vielä Joensuun kautta koska piti viedä sinne kämpän avaimet ja posti katsomassa. Lisäksi sinne jäi ulos odottamaan yksi pahuksen ISO sohva yhdistelmä ja mahottoman ISO pyykinpesukone. Tuo kone painaa enemmän kuin tonnin painoinen auto!!!! Niin ne vaan saatiin pakuun kyytiin ja nyt ne on tuossa meidän pihassa vielä autossa sisällä. Eli jos tarviit pesukonetta nyt saa hakea sen meiltä ilmaiseksi. Toimii ja jekkasee niin kuin pitää.
Ei olis uskonu vielä keskiviikko-iltana, että pystyn lähtemään reissuun!
Käymme yhdessä ain…… mutta moneskohan muutto tämä on?
Tällä kertaa lapsen vieminen Etelään oli huomattavasti helpompi kuin kahden edellisen lapsen vieminen. Tiedetään, että Tarulla on nyt hyvä olla hyvässä seurassa <3 ja mikä parasta kaikki sisarukset ovat taas lähellä toisiaan <3 Silti ei lähdetty pois ilman hikoilevia silmiä. Tai jostain tuli savua silmiin 😀 Se on kuitenkin jotenkin aina niin haikeeta mutta siitä huolimatta hyvää. Vanhemmat eivät saa olla itsenäistymisen esteenä <3
Ai miten niin väsyny ja pihalla kuin lintupönttö!
Paikkana Korso ja pääsy pitkälleen.
Suurin osa tavaroista on nyt sisällä ja on pieni tuumaustauko porukan kanssa 🙂 Tuo uusi koti on muuten uusi ja todella upea kolmio. Kyllä kelepaa asustella
Taru uudessa kodissa Kivistössä. Ikävähän tätä neitiä tullee mutta onneksi välimatkaa ei ole kuin vajaat 500km 🙂
Huh huh sanon minä mutta mukavaa oli kaikesta huolimatta. Eniten pelotti miten pysyn pystyssä tämän retken mutta pysyin kun pysyinkin. Heleppoa tämä ei ollu ja nyt sitä hintaa maksetaan mutta maksetaan vaan. Pääasia, että huomenna pystyn taas kävelemään. Monta kertaa meinasi huuto päästä mutta jäi huutamatta kun oli muuta tekemistä. Hienoa oli se, että Kivistössä homma hoitui todella sipakkaan ja siinä minua säästettiin loistavasti tai ei oikeestaan annettu tehdä juuri mitään mikä oli hyvä juttu näin jäkikäteen ajateltuna. Siinä hetkessä pikkusen kismitti kun olisin voinu jotain tehdäkkin!
Nyt on Taru sitten AVOLIITOSSA Teemun eli Pärskän kanssa <3 Tämä on myös meille ilon ja onnen päivä sillä nämä kaksi viihtyvät oikein hyvin keskenään ja se näyttää ja kuulostaa mahottoman hyvälle. Paras kaikesta on se, että nämä ihmiset lupasivat tulla meille täyttämään liiterit klapeilla ja tekemään klapeja lissää 😀 Pakkohan Pärskän on olla huippu tyyppi 🙂
Tässä kuvassa olen erittäin väsynyt ja kipee mutta sisäisesti äärimmäisen täynnä rakkautta ja iloa.
Sari lähti yövuoroon ja minä jäin miettimään tätä kaikkea. Paljon on iloa ja sellaista rauhaa sielussa vaikka voisi luulla, että olisin/oltaisiin huolissamme tästäkin muutosta kauemmaksi. Nyt on hyvä ja rauhallinen sekä luottavainen olo . Nytkin sisarukset ovat yhdessä siellä. No Satu kylläkin järjestelee omia juhlia Espoossa kun hän valmistui juuri. Lastenhoitaja eli päikkärintäti hän on nyt 😀 Pieni loma tähän ja sitten uuteen työpaikkaan. PALJON ONNEA RAKAS SATU <3 On hienoa, että Satu saapuu 4 tai 5 päivä kotiin. Ehkä keitämme kaffeet uuden ammatin kunniaksi 🙂 Yksi mitä takuulla jää myös ikävä niin Otso! Otso oli 3kk meillä hoidossa kun Tarulla oli niin kiire tuon koulun takia. Otso on niin upee koira ettei paremmasta väliä. <3 Voisin sanoa, että meistä tuli ystävät <3
On se vaan maailman upein koira <3
Nyt ei auta kuin ottaa viimeinen oxycontin ja toivoa, että pärjään sillä aamuun saakka ennen kuin pääsen apteekkiin hakemaan uusia pillereitä.
Mielenkiintoiset pari päivää takana. Kivut on juuri nyt taas melkoisen hyvät. Saunaan halusin mennä mutta voimat ei riittäneet lämmitykseen. Pakko pakottaa itse itsensä suihkuun vielä ennen kuin kokeilen nukkumista. Kiitoksia vielä mummolle kun olit vahtimassa meidän muita elukoita 🙂
27.5 on aina se päivä jolloin pitäisi alkaa järjestelemään juhlia. Mutta ei. En ole koskaan oikein juhlinut ikääntymistäni. Viimeksi taisin juhlia syntymäpäivääni kun täytin 10v. Minä en vain osaa olla se”juhlakalu” joka on keilassa. Tosin voin kyllä olla muiden juhlissa popsimassa kaikkia herkkuja 😀
Mutta se on aika jännää miten en tunne itteeni 54 vuotiaaksi vaan pikemminkin 16 vuotiaaksi 😀 Jotenkin elämä on huomattavasti parempaa ja laadukkaampaa kuitenkin kuin mitä esim. 20 vuotiaana. Se on kyllä todettava, että kroppa minulla on 94 vuotiaan tasolla mutta tämä mieli on tosiaan se 16v. Elämä on kuitenkin mielestäni vaan parantunut mitä enemmän noita numeroita on iässä. En kyllä missään nimessä haluaisi olla päivääkään nuorempi kuin mitä nyt olen.
Valtuuston kokous alkamassa jossa käsiteltävänä tilinpäätös ja se miksi sinne menin, eli urheilutalon laajennus.
Eilen oli myös yksi meille urheiluväelle tärkeä päivä sillä oli valtuuston kokous jossa käsiteltiin urheilutalon laajennus vai peruskorjaus. Outokummussa on ollu aikamoinen ongelma tilan puute. Viimeaikoina on lakkautettu jo neljä salia ja viides ollaan lakkauttamassa. Se on paljon. Hienoja perusteltuja puheita pidettiin paljon niin puolesta kuin vastaankin. Me tietenkin puhuttiin siitä kuinka laajennus tuo pelkkää hyvää ja pitkällä janalla terveyskulut pienenee kun ihmiset pääsee liikkumaan sisäliikuntaa talvisin. Kaikkihan ei halua/pysty esim hiihtämään tai luistelemaan. Kaikki me tiedetään, että kävely ulkona on yksi parhaimmista liikkumismuodoista jne… Salibandya tai lentopalloa on pikkusen haasteellista pelata lumihangessa pakkasella eikä vierailevia joukkueita olis kovin paljon kauden aikana. Nykyään salibandya ei saada pelata näillä mitoilla mitä salissa on. Tosin saa alemman sarjan pelejä.
Vastustajat puhuivat siitä kuinka tehdään lasille ja lastenlapsille hallaa tekemällä velkaa lissää. Lisäksi sanottiin, että veroäyri tulee nousemaan tämän takia paljon? Hassun hauskasti joku kertoi meidän joutuvan liittymään Polvijärveen 😀
Kaikesta huolimatta urheilullisuus voitti äänestyksen 15-11 ja yksi tyhjä. Näin meille tulee laajennttu urheilusali. Saadaan se neljäs lohko joka mahdollistaa hyvin paljon 🙂
Naumasen Lari teki todella upeeta työtä selvitellessä tätä asiaa ja jaksoi kysellä, haastaa ja kyseenalaistaa kuulemaansa tämän asian kimpussa. Suuri kiitos Larille tämän asian eteen päin viemisessä 🙂
Lari Naumanen oli mies paikallaan selvittämään urheilutalon laajennuksen tarpeellisuudesta. Oikealle Jari Hiltunen ja vasemmalla allekirjoittanut.
Mukavaa, että valtuuston puheenjohtajakin oli hienosti hallin puolesta puhuja. Muutamia ylläreitä tuli molempiin suuntiin mutta pääasia, että hallin laajennus tullee. Yksi mikä minua miellytti paljon niin ryhmäkurilla ei ollu asiaa tekemistä kovin paljoa. Nyt sai melkein kaikki äänestää oman mielen mukaan ja se on hienoa asia. <3
Outokummun valtuuston puheenjohtaja ja kansanedustaja Hanna Huttunen ja Marko kokouksen jälkeen iloisissa tunnelmissa jälkikahvilla 🙂
Maanantai oli hyvin hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä päivä. Onnitteluviesteihin sain vastailla satoja kertoja mikä oli oikein miellyttävä tehtävä päivän ja yön aikana. Valtuuston kokous oli sitä jännittävää osiota joka kääntyi mieluisaan voittoon. Lohdutukseksi voin sanoa huolestuneille ihmisille ettei se veroäyri nouse urheilutalon vuoksi. Tämän päivän ajattelin kuluttaa istuttamalla monta eri vihannesta/yrttiä tekemäämme kasvimaahan <3 Tulee syksyllä olemaan paljon ravintorikasta ruokaa tarjolla <3
Hurjan paljon kiitoksia kaikille minua muistaneille ystäville ja kavereille joita oli todella paljon. Muistaneiden määrä saa minut liikuttumaan ja tuntemaan kiitollisuutta <3 Olen aika onnenpoika.
Onnellinen ja kiitollinen henkisesti nuorimies 😀 Miljoonat kiitokset kaikille minua muistaneille <3
Niin ja se paras lahja minkä sain 🙂 No sehän on tietenkin neljäs lohko urheiluhallille <3 Kiitos valtuuston jäsenet ja muut toimijat <3
