Marko Kaasinen

Yö meni jota kuinkin heräillessä mutta onneksi untakin tuli parisen tuntia. Polvi se vaan jaksaa oirehtia ja vaikeuttaa elämää selän ohella.

Aamulla vein Sarin taas töihin ja ite tulin kotiin vielä sillä mielellä, että saisin levättyä vaikka tunnin. No se oli turha luulo. Vaikka kuinka koitin olla pitkällään ensin sängyssä ja sitten sohvalla mutta lopetin kun siitä ei vaan tullu mitään näiden pakotusten takia 😭

Klo. 10 oli tarkotus olla talkoissa MaritanKulmassa jossa tehään ns jokaisen kaupunkilaisen kohtaamispaikka. Olin ysiltä kylillä ja tietenkin menin CafeKumpuun ensin kahville. Samalla hain sieltä pari porakonetta ja hengityssuojaimen.

Klo. 10-12:15 välisen ajan olin puuhaamassa tuossa paikassa kunnes oli lopetettava. Se mikä tässä oli mukavaa niin hetkittäin unohdin kivut ja oli älyttömän mukava tehä jotain mikä näkyy ja on hyödyksi.

Pienen tauon jälkeen sitten tuli todellisuus esille.. Aivan järkyttävä kipu etenkin vasemmassa polvessa juuri se mistä on tekonivel rikki.
Samaan aikaa myös oikeesen polveen sattuu kun täytyy varoa vasenta niin paljon. Oikeeseenkihan oltais jo laitettu tejkonivel mutta en oo antanu sitä tehä koska vasen meni näin pipariksi 😭

Nyt illalla oon pitäny jääpussia molemmissa polvissa ja sen minkä on jäässä tai kylmänä nii ihan ok mutta heti kun lämpenee niin alkaa sattua. On tämä elämää sanon vaan 😭

Vaikka elämä on yhtä suurta kipua ja tuskaa on tässä silti hyviäkin juutuja. Oli tosi mukavaa olla puuhaamassa ja tuli tosi hyvä fiilis kun sain tolskata.
Koiran kanssa vielä alku-illasta käveltiin noin 800m ja haisteltiin kevään tuoksuja kävellessä ❤️
Sieltä se kevät ja kesä vaan lähenee ☀️
Vielä voitelen suksia mikäli niitä vielä tulee mutta kauaa ei varmaankaan tarvii enää voidella kun lumet häviää.
Ootellaan nyt viikko ainakin vielä jos vaikka joku innostuis hiihtämään ⛷️

8viikkoa.fi loppuu huomenna kun tulee juuri tuo 8 viikkoa täyteen. Mitä on tapahtunut. No sen verran, että lähes 9kg on tipo tiessään 💚
Mitä nyt sitten kun tämä loppuu….. Elähä huoli….. Tilasin 52 viikkoa heti perään 🤣💚
Kokoan pienen koosteen tästä 8viikkoa.fi jutusta kun saan istua (kärsin) paikallaan sen verran, että saan kirjotettua.
52viikkoa on sitten sellanen joka tosiaan kestää vuoden. Tarkotuksena on saada painoa pois yhteensä 20kg! 11kg on enää jäljellä ja uskon, että se onnistuu näillä upeilla jutuilla.

Nyt on se hetki jollon on pakko mennä lääkekaapille ja ottaa pillerit jotta kipu ei tuntuisi näin pahalle.
Peukut pystyyn, että huominen on taas parempi. Huomisessa on varsin ikävää jos en kykene lähtemään Rääkkylään teatteriin. Olin ja ollaan luvattu, että oltais kattomassa siellä PutkiRemppaa. Huomenna näkee kärsiikö vai jäädäänkö kotiin.

Parasta mahdollista yötä ihan jokaiselle 💖

Yö meni jälleen kerran päin ….pirkkalaa eli unta vain ja ainoastaan pätkissä. Polvea poltti pienikin liike ja lonkaan sekä selekään pakotti.
Ylös nousin kuitenkin vasta vähän vaille kuusi kahvin tuoksuun.
Sari nousi tällä kertaa aikasemmin ylös kun lähtee aamuvuoroon.
Kahvin tuoksu siis sai nousemaan ylös mutta kyllä VÄSYTTI!
Väsytti todella paljon eikä fiiliskään ollu paraimmasta päästä mutta siitä se paranii kun sai kahvia hörppiä.

Noin puoli seikan aikaan lähoin viemään Saria töihin koska meillä on vain yksi auto ja minun oli päästävä kylille. Tämä on sitä yhden auton syndroomaa!
Melkein kammostutti lähteä ajamaan kun lunta oli noin 30cm satanu yön aikana ☃️
Ja kyllähän siinä niin kävi, että aura-autona sai olla. Se mikä minua ihmetyttää niin kun ajetaan aivan keskellä tietä! En ymmärrä miksi tielle tulee vain joko yhdet auton jäljet tai kolmet renkaat jäljet!
Kylläpä on mukavaa sitten kun tulee auto vastaan!!!!!

No eipä siinä. Sain vietyä Sarin töihin ja palasin mutkitellen kotiin ja aikomus oli alkaa linkoomaan INTERNATIONAL 453:lla pihamaata ja pihateitä.
Ihan se ei mene niin kuin suunnittelee.
Meinasin ensi kolalla tehä autolle paikan pihalla niin eii tarviis sitten siirrellä kun autopaikka olis jo puhdas.
Jätin auton käyntiin pihalle ja kolasin reilun auton kokosen aukon johon sitten siirtäisin auton ja alottasin linkoomaan..
Enpä päässykkään tuohon pihalle kolattuun paikkaan. Minun piti pakittaa ja ottaa vauhtia jotta pääsen tuon pienen nyppylän yli.

Peruutin ja jouduin peuttamaan toisen ja kolmannenkin kerran. Tuo kolmas peruutus oli se joka sitten aiheutti harmaita hiuksia ja hikeä.
Vänkärin puoleinen rengas putosi ns tyhjän päälle ja se riitti, että Niro jäi siihen paikkaan.
Kävin mattoja ja liiteristä puunsälöjä renkaiden alle mutta ei auttanu.
Lopulta käynnistin Intikan jotta vetäsen auton sillä mutta sitten muistin, että yksinhän minä olen!

Ei auttanu muu kuin ottaan edelleen lapio käteen ja alkaa kaivamaan. Sain renkaat kokonaan vapaaksi mutta eipä se auttanu kun pyörän oli ilmassa ja auto lepäsi pohjasta pakkauteneen lumen päällä. No. Lisää lapiolla hommia!
Vielä lapion hiekan näkyviin maasta jotta renkaat saisi parempaa pitoa.
Lopulta auto sousi kun nousikin ylös ja parilla yrityksellä sain se haluttuun paikkaa. Huh huh!

Suoraa päätä Internationalin puikkoihin ja linkoomaan lunta pois. Pari tuntia sai lingota ja siirtää lunta. Voin vaan sanoa, että olin aika puhki poikki tämän vuoksi.
Sisälle ja uudet kahvit tulille. Kahvia naamariin ja sen jälkeen kun koitin nousta sohvalta ylös niin se olikin meleko hankalaa ja erittäin kivuliasta.
Tuo lapiointi ja linkous teki tehtävänsä 🙁

Klo. 10 lupasin olla hotellilla antamassa suksia pois ja ainakin yhdet sukset piti ottaa vastaan.
Lähdin siis kaikesta huolimatta kylille koska piti lähteä. Onneksi edellisenä päivänä sain tehtyä aika pitkälle ne sukset mitä piti palauttaa. Nyt tarvis vaan hioa pinta ja se oli siinä. Sama oli yksille ns talkoilla tehdyt sukset.
Sopivasti tuli viesti siltä kenen piti tuoda sukset niin ilmoitti, että on motissa lumen takia eikä pääse paikalle. Huh… helpotus mulle 🙂

Läksin heti kohti kotia ja kahen maissa kävin hakemassa Sarin töistä.
Illan oonki sitten kiukutellu ja syöny! Tänään oon vedelly naamaan oikeestaan mitä vaan kaapista löytyy. Kiukkuun jostain syystä kostan itelleni syömällä. Ei olis montaa päivää ollu tätä 8viikkoa jäljellä. Sunnuntain olis viimeinen päivä tätä ja nyt loppumetreillä pitää sitten retkahtaa ohjeista 😭😥

Elämä jatkuu kuitenkin enkä nyt usko, että tämä vajaa 8viikkoa on menny hukkaan. Huomenna ollaan taas ruodussa.

Mutta se on sanottava, että OLIHAN PÄIVÄ!

Aamun sain olla kotona Hilma koiran kanssa kahestaan. Käytiin jopa pienellä lenkillä auringon paisteessa ja ihmeteltiin taas Ilveksen jälkiä.

Aamulla pakkasta oli taas -24 astetta ja nyt on kyllä sellanen fiilis, että saisi jo riittää. Vielä kun on puulämmitteinen talo, niin saa puuta kantaa liiteristä sisälle niska limassa. Ja liiteriin alkaa olla jo meleko tyhjä.
Kohta pitää alakaa raahata klapeja tuolta metikön reunalta pinosta suoraan sisälle.

päivä meni siis mukavasti. Sari tuli kahelta töistä ja minä lähin oikeestaan aika suoraan vastaanottamaan suksia hotellille ja siitä suoraan kokoukseen.
Ensin juttelin toiminnanjohtajan kanssa tovin kunnes menin yhteen toimistoon ensimmäiseen kokoukseen teamssin kautta. Tässä kokouksessa kerkesin olla sen 30min kunnes alkoi toinen kokous jossa olin livenä paikalla.

Kokouksien jälkeen suoraa päätä kotiin hakemaan Sari kyytiin kun klo. 18 alkoi kaupungin talolla jo esitys missä me luvattiin olla paikalla ja hyvä, että luvattiin koska se oli oikein hyvä.

Nyt lopulta kotona ja sängyssä valmiina toivomaan, että saisin nukuttua vaikka pari tuntia putkeen 🙏💖

Timoi Munne esiintyi kaupungintalolla 🕺