Tekijä: Marko

Hipe hei ja kesä on täällä tai on ollu jo jonkin aikaa. Sillä on mitä suurin vaikutus mieleen ja oloon. Toki kipuja se ei vie edelleenkään pois vaan siellä se pikku piru vaanii entiseen tapaan.
Mutta! Kyllä on hyvä fiilis ketogeenisellä ollessa 😀 Jatkan vieläkin siis tällä hyväksi havatuilla ruokavaliolla ja tuntuu hyvälle.
Painoa on tippunu aika paljon melkein -9kg ja se alkaa vähitellen näkymäänkin 😀
Jostain syystä nyt paino on pysytelly aika pitkään samassa mutta eipähän tuota aikaakaan le menny kuin vasta pikkusen vaille 2kk. 24.5 alotin tämän ja ihan pienen pieniä polulta poistumisia on ollu mutta ei pahoja.
Kyllä tämä rehellisesti on ykis parhaimmista mitä olen kokenu terveyden saralla ja painonpudotuksen saralla.

Mitä muuta kun ketogeenista ja aurinkoa. Toki paljon mahtuu hyviä asioita ja sekaan mahtuu mukaan myös vähemmän kivoja mutta se kuuluu tähän elämään.

Yksi ilosimmista asioista on se, että jokainen tenava on nyt vakituisessa työsuhteessa 😀
Taruhan otti ja muutti Kivistöön Vantaalle äskettäin ja sai töitä lähes heti kun meni sinne.
Satu sai melkein heti vakituisen työpaikan kun valmistui. Nyt on vielä keikkahommeleita ennen kuin menee sovittuun paikkaan.
Kuukausi on ikään kuin lomailua ja siinä sivussa keikkoja.

Jussi puolestaan on ollu jo töissä vuosia ja hällä pyyhkii hyvin sen suhteen. Toki mieli tahtos opiskelemaan jotakin vielä.

Eli kyllä tässä voi olla tyytyväinen tällä hetkellä 😀

SAUNAN EHEYTYS KÄYNNISSÄ

Vihdoin koitti se hetki kun päsäytettiin vuonna -49 rakennetus sauna-osasto päreiksi ja tilalle hommattiin uudet lauteet ja uudet maalit joka paikkaan. Tänään alotettiin ja saatiin tai sain hiottua seinät, katon ja lattian hyvin koneilla.
Sari lähti iltavuoroon joten puuhastelin iltapäivän yksinään.
Alussa Sarikin oli mukana täysillä tekemässä. Olikin huomattavasti mukavempi tehä kahestaan kuin yksin.
Noin puolen päivän aikaan lähettiin ostelemaan tavaroita saunaan esim lautaa ja lankkuja jotta saadaan rakennettua uudet lauteet. Alun perin oli tarkotus, että vanhat lauteet hiotaan ja pintaan laitetaan uudet vahat mutta se kyllä unohdettiin melkeimpä saman tien kun alettiin purkamaan. Osa oli hyvässä kunnossa mutta osa oli taas puolestaan niin huonossa kunnossa, että nuotio on ainoa oikea paikka niille.
Siispä ensiksi mentiin #puukeidasoutokumpuun tutkailemaan puuta millä rakennettaisiin uudet lauteet.
Aikamme tutkailtuamme myyjä esitteli eri vaihtoehtoja ja parhaaksi todettiin valmislauteet. Eipähän tarvii sahailla ruuvailla kun ovat valmiina 😀
Niin lähti uudet lauteet mukaan puukeitaalta. Samalla reissulla käytiin ostamssa uusi painepesuri jolla sain pestyä sauna loistavasti. 130 baaria on hyvä tapa poistaa lattialta olevat maalit 😀

Aika pitkän päivän sain puurtaa. Välillä kipulääkettä naamariin ja pienen levon jälkeen takas hommiin.
Nyt ollaan siinä pisteessä,että huomenna tai tänään pesua/imurointia ja pientä fiksailua ja sen jälkeen maalia päälle 😀
Huomenna tulee olemaan mukava kun Sarikin pääsee osallistumaan heti aamusta tähän projektiin 😀
Näinköhän tänään on jo uutta väriä pinnoissa 🙂

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Hieno päivä takana tänään. Paljon sain aikaiseksi ja tästä kun hommat jatkuu tällä vauhdilla niin juhannuksena otetaan jo ensimmäiset löylyt 😀
Voihan se olla, että kuvia tullee näkyviin kun homma etenee 😀
Viimestään sillon kun sauna on joskus valamis.

Muuten ollaan tehty tilalla paljon kasvimaata ja istutettu aika paljon kaikkea hyvää naposteltavaa.
Kasvihuone otti ja päsähti tuusannuuskaksi mutta onneksi tilalle on tulossa jo uusi. Kun vaan saisi se haettua.
Samalla tullee pihalle kuusikulmanen paviljonki jossa on sitten mukava aamukahveet ryystää naamariin 🙂
Siirtoa olis sellanen reipas 20 km. Jos tiedät kellä olis siirtolava niin otappa yhteyttä niin siirrellään nämä tänne 🙂

• 

• 

• 

Satu valmistui ammattiin

Vielä tähän iloinen uutinen loppuun, että Satu tuli Ellan kanssa kotiin muutamaksi päivää Espoosta ja me täällä Sarin kanssa pistettiin hulinaksi ja tehtiin ylläripilleet Satulle kun hän valmistui ammattiin. Satusta tuli päikkärin täti <3
Soiteltiin Satun parhaille kavereille ja ihan parasta oli se, että he pääsi paikalle <3
Jenna joka oli viimesillään raskaana lähti muuten seuraavana päivänä sairaalaan ja lapsi syntyi aika sipakkaan <3
Janita tuli myös paikalle ja naapurista Anssi saapui kahvittelemaan ja juhlistamaan valmistumista 🙂
Kakkua, pullaa, leipää, herkkuja pöytä pullollaan joten ei muuta kun ääntä kohti 😀

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Notta on meillä ollu aika mukavaakin matkalla. Toki kipujakin on mutta se kanssa on vaan elettävä. Pääasia, että enemmän on ollu mukavaa kuin huonoa.
Toivon mukaan Juhannus on myös yhtä mukavaa. Sitä toivon myös sinulle <3
OIKEIN HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JUHANNUSTA <3

Kyllä taas on menty varmaan niin sanotulla limiitillä. Selkä on oirehtinu niin paljon, että saisi jo riittää.
Keskiviikko ilta ja torstain aamu sekä ilta ovat olleet ne pahimmat ja etenkin keskiviikon ilta.
Sillon ei jalat kantanu juuri ollenkaan eikä kyynärsauvoillakaan oikeen matka taittunut.
Se tunne kun et pääse suoristamaan kroppaa ollenkaan vaan joutuu olemaan kyyryssä nenä kohti lattiaa. Jos meinaa suoristaa selkää niin taju lähtee. Kipu on niin isoa, että ei vaan pysty niin ei pysty.

Torstai aamu alkoi melkein samalla tavalla. Luojan kiitos ees pikkusen helpompaa mutta kepeillä kuitenkin liikkeelle.
Parin tunnin ”jumppailun” jälkeen sain nakata kepit syrjään ja kävelin jo melkein kuin pitääkin. Vain toinen keppi seurasi mukana sinne minne meninkin 🙂

Perjantai puolestaan oli onneksi parempi ja en tarvinnu keppejä enää ollenkaan vaan pääsin liikkeelle alun kumartelun jälkeen kohtuu hyvin.
Rauhallista oloa ja toipumista. Siitä koostui perjantai.
Jokainen kyykistely aiheuttaa edelleen sellasta tuskaa, että kirpasee kunnolla. Se on niin lamauttavaa se kipu, että jopa toivois tajun lähtevän niin ei tarviis kärsiä siitä.
Perjantaina alotin jo heti aamusta lääkityksen lisäämisen niin se auttoikin hyvin. Harmi kun en ole päässy apteekkiin hakemaan toista kipulääkettä vaan nyt olen joutuu pärjäämään näillä vahvemmilla yksin. Pitkävaikutteinen puuttuu nyt kokonaan.
Maanantaina vasta saan kun apteekit avautuu taas.

Lauantaina aamulla alotin jälleen puuhastelun kumartelu jälkeen ja ilman keppejä 😀
Pakko oli alkaa siivoomaan pikku-bussia kun palautan sen. Tarkotus oli ensin, että vien sen suoraan huoltoon mutta sitä tarvitaankin jo lauantaina niin ei auttanu kun alkaa siivoomaan sitä pysty tai ei.
Siivousten jälkeen kävin hakemassa kaksi 1200 litraa vetävää säiliötä tulevaa kesää varten. Säiliöt täytetään vedellä ja viedään kasimaiden välittömään läheisyyteen 🙂
Yhden säiliön vielä naapureiden kasvimaalle niin heidän ei tarvii ennää sankoilla vettä kantaa kasveille. Pieni letku kiinni ja kastelu hoituu helposti 🙂
Sen jäkeen bussin palautus.
Lauanataiksi lupauduin Hojoon auttamaan tiskille ja se kyllä aiheutti sellasta pään vaivaa, että pystynkö, kykenenkö auttamaan?
Kivut on kuitenkin melkoiset edelleen päällä. Lääkettäkään en voi ottaa paljon kun pitäs olla olevinaan edustava.
Senat ei saa mennä sakasin.

Kyllä jännitti ja jopa pelottikin tämä ilta.
Onni oli se, että porukkaa oli täysi miehitys paikalla eikä minun osuus ollu nyt kovinkaan suurta. Muut hoiti asiat niin hyvin, että sain huokasta helpotuksesta.
Pariin kertaan siitä huolimatta kipu oli niin kova, että silmistä aukesi kyynelkanavat.
Kipulääke vaan naamariin ja kohta taas pystyi olemaan.

Onni ja ilo oli se, että miun ei tarvinnu ajaa pois sieltä. En olis pystyny siihen mitenkään.
Olin kotona noin kolmen aikaan aamulla ja ainoa missä pystyin olemaan minuutin pitempään paikallaan oli sellanen puoli-istuva asento jälleen.
Rakensin sänkyyn tyynyistä korokkeen selällle missä sitten koitin olla. Noin viiden minuutin välein oli vaihdettava siitä huolimatta asentoa pikkusen.
Torkahtelin kännykkä kädessä siinä aina Sarin tuloon saakka.
Sari tuli kotiin yövuorosta noin puoli kahdeksan.
En ollu nukkunu kuin pikkusia pätkiä kännykkä kädessä 🙁
Otin aamulla vielä vahvan kipulääkkeen siinä toivossa, että pystysin vielä koittamaan saisinko nukuttua yhtään.
Miten ollakaan nukahdin ja nukuin varmaan tunnin 🙂

Sen jälkeen rasvakahvi naamariin ja sohvalle lepäilemään. Tämä päivä on menny ihan vaan huilatessa ja olen koittanu lääkititä itteeni terveellisellä ravinnolla ja lääkkeellä.
Onneksi huomenna maanantaina saan haettua pitkävaikutteiset lääkkeet apteekista.

On tämä aikamoista elämää edelleen. Välillä tämä tuntuu niin raskaalta kuin vaan voi olla. Toisinaan tuntuu ettei tätä jaksa millään mutta jostain ihmeestä sitä vaan kaivaa voimia. En ymmärrä mistä se voima tulee.

Nautitaan aina siitä mistä pystyy <3

Sinne siis lähti nuorimmainenkin Etelään asumaan. Jussi ja Satu ovat olleet siellä jo muutaman vuoden ja Taru asui Joensuussa vuoden verran. Eilen oli se päivä jolloin Tarukin pakkasi tavaransa ja pyyhki Pohjois-Karjalan pölyt ja muutti Kivistöön Vantaalle.

Torstaina aikaseen aamulla suunnattiin kaikkien vaikeuksien kautta Joensuuhun Tarun kämpille pakkaamaan.
Ihan ongelmitta ei menny auton hankkiminen. Varailtiin Joensuusta pakua millä mentäs, mutta pian huomattiin, että autoa ei saisikaan aamusta vaan illasta ja meidän piti olla jo Etelässä illasta. Ei muuta kuin perumaan ja ettimään uutta autoa. Varmaan 20 eri soittoa ja utelua kellä olis pakettiautoa tälle matkalle. Lopulta auto löytyi ja suuri huokasu pääsi sillä jos ei olis autoa ollu, oltais oltu aikamoisissa ongelmissa!

No nyt kuitenkin oli auto ja alkoi armoton pakkaaminen. Ennen kuin oltiin pakkaamassa edellisen iltana nostin avaimia noin polven korkeudella ja samalla tuli pienen pieni kiertoliike ja siihen meinasi minun matka loppua. Selkään pisti silleen ihan oikeesti ja tuntu, että jalat lähtee alta. Pysyin tolpillani joten kuten.
Sisälle päästyäni en enää päässykkään sohvalta kovin helposti ylös. Kyynärsauvat oli pakko Sarin kaivella taas esille ja yrittää niiden kanssa liikkua mutta eipä ne paljoa auttanu kun en pystynyt suoristamaan ruotoa.
Koita siinä sitten liikkua tosi kumarassa ja kyynärkepeillä. Ei ollu kovin urheilullisen näköstä touhua.

Siinä oli kyllä mielessä, että minun lähtö oli sitten tässä!
Ilta oli niin kippee, että vieläkin nousee tukka pystyy kun ajattelee sitä hetkeä 🙁
Pyysin kyllä apua kaikilta mahollisilta tahoilta, että pystyisin lähtemään tai ees liikkumaan kunnolla.
Liekkö pyyntö auttanut kun aamulla tovin taistelun jälkeen pääsin liikenteeseen ja parin tunnin jälkeen sain kepit pois.

Ei muuta siis kun Joensuuta kohti 🙂

Onneksi Taru sai sinne houkuteltua pari kaveri kaveriksi ja tulihan sinne Minttukin vielä jeesaamaan.
Oli melkosen työ saada mahtumaan kaikki tavarat autoon mutta sinne ne vaan meni 4h:n taistelun jälkeen.
Yli vaan jäi yksi mekaaninen sohva ja pyykinpesukone. Pesukone on kyllä iso ja erittäin painava mutta toimii.

Halausten itkuisten silmien jälkeen suunta kohti Etelää. Ensimmäinen pysähdys oli reijolassa Hanskin ST1:llä. Siellä kun on tunnetusti loistavaa ruokaa tarjolla ja meillä alkoi olla jo aikamoinen näläkä.
Syötäväksi saatiin lihapullia ja Taru sai läksiäislahjaksi ison pizzan 🙂
Kiitoksia paljon Hanskille. Sanonta ”ReilustiReijolasta” pitää täydellisesti paikkaansa.

Nyt oli hyvä jatkaa matkaa kun oli energinen ja täyteläinen olo.
Illan katveessa noin klo 21 oltiin isolla irkolla ja vietiin Taru ja Otso Pärskän luokse ja me Sarin kanssa mentiin Jussin luokse Korsoon uinumaan. Kauaa siinä ei keretty jutella kun Jussilla oli herätys klo 03 ja lähtö aamuvuoroon joka alko klo 06.
Illalla juteltiin noin 15 min ja aamulla neljän viiden tienoolla heipat ja oli mukava nähä 😀
Pikkusen siivoiltiin kämpässä aamusella kunnes lähettiin Kivistöön jossa jo Taru, Pärskä ja parin heidän kaveriaan sekä Pärskän mutsi ja veli olivat odottamassa kannettavaa ovella valmiina.
Olipa ilo nähä miten nopeesti auto tyhjeni kuormasta. Kun kaikki oli sisällä hetki siin rupateltiin ja ryypättiin kahvit päälle.
Sitten olikin jo aika meidän Sarin kanssa lähteä kohti Pohjois-Karjalaa kun Sarilla on edessä vielä yövuoro joten ei ollu aikaa jäädä kupeksimaan Kivistöön eikä minnekkään muuallekkaan.

Kotimatkalla Juvalla tavattiin vielä Sarin sisko Virpi ja hänen miehensä Jussi. Pariskunta oli matkalla Wieniin Phill Colinssin keikkaa kattomaan 😀 Virpi sain Jussilta lahjaksi tämän matkan keikkoineen <3
Mukava oli rupatella hetki siinä. Kummasti piristi.
Kävin jopa ostamassa kukan apsilta Virpille kun täyttää 50v.
Tämänkin kukan osto on yksi asia mistä saisi pienn vihkosen kirjotettua mutta lyhyesti se meni näin: Halusin yhden ruusun mutta kun siellä ei ollu kuin asetelmia. Kokeilin jopa lähtiskö yksi ruusu helposti irti… ei lähteny 😀
Menin kassalle ja kerroin kassaneidille huoleni ja niin lähettiin katsomaan niitä kukkia. Siinä möllötti sellanen 30€ kimppu ruukussa jossa oli tosi paljon eri kukkia ja seittemän ruusua! Sanoin, että ihan liikaa on tuossa ruusuja, että kuusi olis parempi luku ja nätimpi kimppukin olis sillon.
Myyjä katteli sitä hetken ja sanoi: No niimpä oliskin 😀
Ei muuta kun sohlaamaan yhtä kukkaa irti asetelmasta ja saatiinkin se irti mutta propleemia oli kun kukan varsi nitkahti mutta se oli irti ja sillä siisti.
Kun kysin paljon olen velkaa tästä kukasta niin myyjä sanoi:että onko 2€ liikaa? Minä siihen, että ei tosiaan ole ja niin minä sain Virpille kukan 😀
Kaikki tämä kesti noin 15 min ja paljon keskustelua mahtui tähän ja tapahtumia noiden kukka-asetelmien kimpussa mutta näin lyhyesti se meni noin 😀
Siitä lähdettiin pian kotia kohti ja Virpi sekä Jussi kohti Lentokenttää.

Me ei mentykään kotiin vaan mentiin vielä Joensuun kautta koska piti viedä sinne kämpän avaimet ja posti katsomassa.
Lisäksi sinne jäi ulos odottamaan yksi pahuksen ISO sohva yhdistelmä ja mahottoman ISO pyykinpesukone. Tuo kone painaa enemmän kuin tonnin painoinen auto!!!!
Niin ne vaan saatiin pakuun kyytiin ja nyt ne on tuossa meidän pihassa vielä autossa sisällä. Eli jos tarviit pesukonetta nyt saa hakea sen meiltä ilmaiseksi. Toimii ja jekkasee niin kuin pitää.

• 

• 

Tällä kertaa lapsen vieminen Etelään oli huomattavasti helpompi kuin kahden edellisen lapsen vieminen.
Tiedetään, että Tarulla on nyt hyvä olla hyvässä seurassa <3 ja mikä parasta kaikki sisarukset ovat taas lähellä toisiaan <3
Silti ei lähdetty pois ilman hikoilevia silmiä. Tai jostain tuli savua silmiin 😀
Se on kuitenkin jotenkin aina niin haikeeta mutta siitä huolimatta hyvää. Vanhemmat eivät saa olla itsenäistymisen esteenä <3

• 

• 

• 

Huh huh sanon minä mutta mukavaa oli kaikesta huolimatta. Eniten pelotti miten pysyn pystyssä tämän retken mutta pysyin kun pysyinkin. Heleppoa tämä ei ollu ja nyt sitä hintaa maksetaan mutta maksetaan vaan. Pääasia, että huomenna pystyn taas kävelemään.
Monta kertaa meinasi huuto päästä mutta jäi huutamatta kun oli muuta tekemistä. Hienoa oli se, että Kivistössä homma hoitui todella sipakkaan ja siinä minua säästettiin loistavasti tai ei oikeestaan annettu tehdä juuri mitään mikä oli hyvä juttu näin jäkikäteen ajateltuna. Siinä hetkessä pikkusen kismitti kun olisin voinu jotain tehdäkkin!

Nyt on Taru sitten AVOLIITOSSA Teemun eli Pärskän kanssa <3 Tämä on myös meille ilon ja onnen päivä sillä nämä kaksi viihtyvät oikein hyvin keskenään ja se näyttää ja kuulostaa mahottoman hyvälle. Paras kaikesta on se, että nämä ihmiset lupasivat tulla meille täyttämään liiterit klapeilla ja tekemään klapeja lissää 😀 Pakkohan Pärskän on olla huippu tyyppi 🙂

• 

Sari lähti yövuoroon ja minä jäin miettimään tätä kaikkea. Paljon on iloa ja sellaista rauhaa sielussa vaikka voisi luulla, että olisin/oltaisiin huolissamme tästäkin muutosta kauemmaksi.
Nyt on hyvä ja rauhallinen sekä luottavainen olo . Nytkin sisarukset ovat yhdessä siellä. No Satu kylläkin järjestelee omia juhlia Espoossa kun hän valmistui juuri. Lastenhoitaja eli päikkärintäti hän on nyt 😀
Pieni loma tähän ja sitten uuteen työpaikkaan. PALJON ONNEA RAKAS SATU <3
On hienoa, että Satu saapuu 4 tai 5 päivä kotiin. Ehkä keitämme kaffeet uuden ammatin kunniaksi 🙂
Yksi mitä takuulla jää myös ikävä niin Otso!
Otso oli 3kk meillä hoidossa kun Tarulla oli niin kiire tuon koulun takia. Otso on niin upee koira ettei paremmasta väliä. <3
Voisin sanoa, että meistä tuli ystävät <3

Nyt ei auta kuin ottaa viimeinen oxycontin ja toivoa, että pärjään sillä aamuun saakka ennen kuin pääsen apteekkiin hakemaan uusia pillereitä.

Mielenkiintoiset pari päivää takana. Kivut on juuri nyt taas melkoisen hyvät. Saunaan halusin mennä mutta voimat ei riittäneet lämmitykseen. Pakko pakottaa itse itsensä suihkuun vielä ennen kuin kokeilen nukkumista.
Kiitoksia vielä mummolle kun olit vahtimassa meidän muita elukoita 🙂

On tämä elämä aika jännää puuhaa 🙂