Lähettiin Sarin kanssa taas Pieksämäelle Satun, Esan ja ennen kaikkea pienen Prinsessan luokse pariksi päivää. Kyllä vain on aivan sanattoman upeeta olla tuon pienen söpön Prinsessan seurassa. Toki on myös Satun ja Esan seura huippua ❤️
Prinsessa on kyllä niin söpö kuin vaan voi pieni vauva olla. Ukin sydän meinaa pakahtua ilosta ja onnesta kun saa syöttää pientä.
Syönnin jälkeen pieni lepo olkapään päällä ja sen jälkeen taas nukkumaan.
En kyllä ihan heti tiijä onko tunnetta sen parempaa kuin tuo pieni Prinsessa ottaa kiinni sormesta ja puristaa siitä kovasti ja nukahtaa siihen 💖💖💖
Ja taas Ukin sydän meinaa pakahtua ❤️
Onneksi koko perhe on tulossa meille heti parin viikon päästä muutamaksi päiväksi ☀️
Mitä tulee nukkumiseen niin ittellä se on ollu taas todella vaikeeta 😥
Nyt on saanu valvoa monta yötä putkeen. Lopetin lääkkeiden tuplana ottamisen koska kun otin niin katos kyllä kaikki mahollinen virta ukosta 100%! Ei ollu minkään tekijäksi vaan makoilin koko ajan sängyssä. Toki nukuin paremmin (jopa 4h) mutta päivälläkään en kyenny tekemään yhtään mitään vaan makoilin sängyllä aamusta iltaan. Se ei ooikein sovi tämmöselle duracelille ollenkaan.
Polvi ja selkäsäryt on nyt ne jotka raastavat niin kovaa miestä ettei ole sanoja 😭
Alkaa usko loppua taas tähän.
Se, että ottaa lääkettä niin, että ei kykene tekemään mitään tai sitten kärsii yöt mutta pystyy puuhaamaan päivisin!
Niin…. kumpi on sitten parempi?
Kyllä yön minuutit tuntuu tunnilta ja tunti tuntuu puolelta vuorokaudelta. Siinä sitä sitten ollaan ja odotellaan, että joko väkisin nukahtaa tai sitten aurinko nousis. Mitä vanhemmaksi tullee niin sitä vähemmän tätä kestää näköjään. No mutta näillä mennään ja toivotaan, että seuraava yö menisi paremmin.
Kävelemään saatikka pyöräilemään ei ole taas ollu mitään asiaa mutta toiveissa olis päästä ainakin pienelle lenkille pian.
Näillä mennään ja koitetaan nauttia kaikesta siitä mistä voi 🥰