Miten voikaan pieni ihminen olla iloisen onnellin kun on päässyt kävelemään. Kyllä!
Olen nyt kävellyt kahtena aamuna peräkkäin ensin 2h ja nyt tänä aamuna (lauantai) 1,35h. Ai että on hyvä fiilis.
Ekana aamuna kävely oli enemmänkin jännitystä miten kauan jalat tai selkä kantaa miestä mutta se oli aika turhaa.
Tosi ilman kipuja en selviä mutta se, että pääsee liikkumaan kohtuullisella kivulla niin se on hyvä. Lääkkeitä vaan perään jos muu ei auta.
Tänä aamuna sitten oli jo hyvä kävellä ensinnäkin siksi, että jäät oli hävinny suurimmaksi osaksi tieltä ja pystyin kävelemään normaalisti. Vauhti oli huomattavasti parempaa kuin mitä eilen. Polvet huutaa edeelleen hoosiannaa mutta kohta lähen hakemaan uusia lääkkeutä apteekista jotka sain eilen. Saa nähdä tuleeko unta lisää uusi pillereiden vuoksi. Pari viikkoa kuulemma. saattaa olla huimausta, vapinaa, sydämen tykytystä 😱
Ainakin kokeilen mutta jos nuo oireet alkaa vaivaamaan enemmän niin käyttö loppuu lyhyeen.
Katotaan mitä tullee ja etenen sen mukaan. Pääasia, että pääsen edelleen kävelemään 💖
UUSI AULUEVALTAUS 🤪
No niin oli taas jotain ihan uutta! En meinaan ole koskaan pitänyt kirkossa puhetta😱
Olen ollu aika monessa teatterissa esiintyjänä eikä ikkään millonkaan ole jännittäny näin paljon kuin nyt jännitti 🤣
Onneksi se oli vain hetki ja homma alko kulkemaan niin kuin pitikin. Tosin pari kertaa oli pala kurkussa 🤪
Se miksi olin puhumassa kirkossa niin oli enemmän julkaisu mutta julkaisuuteen kuuluin pieni puhe.
Outokummun Mielenterveysyhdistys VÄLKE Ry:n puolesta julkaistiin vuoden VALONKANTAJA.
Valonkantajaksi tuli tällä kertaa Kirkkoherra Satu Ruhanen.
Ja kyllä voin sanoa, että valinta oli täydellinen.
Satu on erittäin miellyttävä ja ystävällinen ihminen ja suunnannäyttäjä.
Tässä alla pieni puhe jonka pidin:
Hyvät ystävät, Outokummun mielenterveys yhdistys VÄLKE Ry:n puolesta, meillä on mieluisa tehtävä.
Valitsemme valonkantajan – ihmisen, joka kantaa valoa sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.
Valo on aina ollut toivon, lämmön ja suunnan symboli. Se näyttää tietä silloin, kun ympärillä on pimeää, ja muistuttaa meitä siitä, että jokaisessa hetkessä on mahdollisuus hyvään.
On erityisen merkityksellistä, että tämän valon kantajaksi astuu , ihminen, jonka työssä yhdistyvät kuunteleminen, myötätunto ja rohkeus olla ihmisten rinnalla elämän kaikissa vaiheissa.
Valonkantaja ei kanna vain kynttilää tai liekkiä. Hän kantaa myös toivoa, yhteyttä ja sitä ajatusta, että emme kulje yksin.
“Pyydän nyt Kirkkoherra Satu Ruhasta vastaanottamaan tämän valon – merkiksi toivosta, lämmöstä ja yhdessä kulkemisesta.”
Satu oli todella yllättynyt valinnasta mutta oli äärimmäisen onnellin ja kiitollinen valinnasta. Kyllä jäi todella hyvä mieli ja fiilis illasta kirkossa ja olen itse myös kiitollinen, että sain olla osa tätä erittäin tärkeetä asiaa ❤️
Täsä on hyvä lähteä viettämään viikonloppua hyvälllä mielellä.
Nyt apteekkiin ja jos kerkiän niin käyn katsomassa C-tyttöjen lentopalloa urheilutalolle.
Tulikin vapaata kun en päässytkään Joensuuhun torille edustamaan.
Mitä parhainta viikonloppua jokaiselle 💖