Sinne siis lähti nuorimmainenkin Etelään asumaan. Jussi ja Satu ovat olleet siellä jo muutaman vuoden ja Taru asui Joensuussa vuoden verran. Eilen oli se päivä jolloin Tarukin pakkasi tavaransa ja pyyhki Pohjois-Karjalan pölyt ja muutti Kivistöön Vantaalle.
Torstaina aikaseen aamulla suunnattiin kaikkien vaikeuksien kautta Joensuuhun Tarun kämpille pakkaamaan.
Ihan ongelmitta ei menny auton hankkiminen. Varailtiin Joensuusta pakua millä mentäs, mutta pian huomattiin, että autoa ei saisikaan aamusta vaan illasta ja meidän piti olla jo Etelässä illasta. Ei muuta kuin perumaan ja ettimään uutta autoa. Varmaan 20 eri soittoa ja utelua kellä olis pakettiautoa tälle matkalle. Lopulta auto löytyi ja suuri huokasu pääsi sillä jos ei olis autoa ollu, oltais oltu aikamoisissa ongelmissa!
No nyt kuitenkin oli auto ja alkoi armoton pakkaaminen. Ennen kuin oltiin pakkaamassa edellisen iltana nostin avaimia noin polven korkeudella ja samalla tuli pienen pieni kiertoliike ja siihen meinasi minun matka loppua. Selkään pisti silleen ihan oikeesti ja tuntu, että jalat lähtee alta. Pysyin tolpillani joten kuten.
Sisälle päästyäni en enää päässykkään sohvalta kovin helposti ylös. Kyynärsauvat oli pakko Sarin kaivella taas esille ja yrittää niiden kanssa liikkua mutta eipä ne paljoa auttanu kun en pystynyt suoristamaan ruotoa.
Koita siinä sitten liikkua tosi kumarassa ja kyynärkepeillä. Ei ollu kovin urheilullisen näköstä touhua.
Siinä oli kyllä mielessä, että minun lähtö oli sitten tässä!
Ilta oli niin kippee, että vieläkin nousee tukka pystyy kun ajattelee sitä hetkeä 🙁
Pyysin kyllä apua kaikilta mahollisilta tahoilta, että pystyisin lähtemään tai ees liikkumaan kunnolla.
Liekkö pyyntö auttanut kun aamulla tovin taistelun jälkeen pääsin liikenteeseen ja parin tunnin jälkeen sain kepit pois.
Ei muuta siis kun Joensuuta kohti 🙂
Onneksi Taru sai sinne houkuteltua pari kaveri kaveriksi ja tulihan sinne Minttukin vielä jeesaamaan.
Oli melkosen työ saada mahtumaan kaikki tavarat autoon mutta sinne ne vaan meni 4h:n taistelun jälkeen.
Yli vaan jäi yksi mekaaninen sohva ja pyykinpesukone. Pesukone on kyllä iso ja erittäin painava mutta toimii.
Halausten itkuisten silmien jälkeen suunta kohti Etelää. Ensimmäinen pysähdys oli reijolassa Hanskin ST1:llä. Siellä kun on tunnetusti loistavaa ruokaa tarjolla ja meillä alkoi olla jo aikamoinen näläkä.
Syötäväksi saatiin lihapullia ja Taru sai läksiäislahjaksi ison pizzan 🙂
Kiitoksia paljon Hanskille. Sanonta ”ReilustiReijolasta” pitää täydellisesti paikkaansa.
Nyt oli hyvä jatkaa matkaa kun oli energinen ja täyteläinen olo.
Illan katveessa noin klo 21 oltiin isolla irkolla ja vietiin Taru ja Otso Pärskän luokse ja me Sarin kanssa mentiin Jussin luokse Korsoon uinumaan. Kauaa siinä ei keretty jutella kun Jussilla oli herätys klo 03 ja lähtö aamuvuoroon joka alko klo 06.
Illalla juteltiin noin 15 min ja aamulla neljän viiden tienoolla heipat ja oli mukava nähä 😀
Pikkusen siivoiltiin kämpässä aamusella kunnes lähettiin Kivistöön jossa jo Taru, Pärskä ja parin heidän kaveriaan sekä Pärskän mutsi ja veli olivat odottamassa kannettavaa ovella valmiina.
Olipa ilo nähä miten nopeesti auto tyhjeni kuormasta. Kun kaikki oli sisällä hetki siin rupateltiin ja ryypättiin kahvit päälle.
Sitten olikin jo aika meidän Sarin kanssa lähteä kohti Pohjois-Karjalaa kun Sarilla on edessä vielä yövuoro joten ei ollu aikaa jäädä kupeksimaan Kivistöön eikä minnekkään muuallekkaan.
Kotimatkalla Juvalla tavattiin vielä Sarin sisko Virpi ja hänen miehensä Jussi. Pariskunta oli matkalla Wieniin Phill Colinssin keikkaa kattomaan 😀 Virpi sain Jussilta lahjaksi tämän matkan keikkoineen <3
Mukava oli rupatella hetki siinä. Kummasti piristi.
Kävin jopa ostamassa kukan apsilta Virpille kun täyttää 50v.
Tämänkin kukan osto on yksi asia mistä saisi pienn vihkosen kirjotettua mutta lyhyesti se meni näin: Halusin yhden ruusun mutta kun siellä ei ollu kuin asetelmia. Kokeilin jopa lähtiskö yksi ruusu helposti irti… ei lähteny 😀
Menin kassalle ja kerroin kassaneidille huoleni ja niin lähettiin katsomaan niitä kukkia. Siinä möllötti sellanen 30€ kimppu ruukussa jossa oli tosi paljon eri kukkia ja seittemän ruusua! Sanoin, että ihan liikaa on tuossa ruusuja, että kuusi olis parempi luku ja nätimpi kimppukin olis sillon.
Myyjä katteli sitä hetken ja sanoi: No niimpä oliskin 😀
Ei muuta kun sohlaamaan yhtä kukkaa irti asetelmasta ja saatiinkin se irti mutta propleemia oli kun kukan varsi nitkahti mutta se oli irti ja sillä siisti.
Kun kysin paljon olen velkaa tästä kukasta niin myyjä sanoi:että onko 2€ liikaa? Minä siihen, että ei tosiaan ole ja niin minä sain Virpille kukan 😀
Kaikki tämä kesti noin 15 min ja paljon keskustelua mahtui tähän ja tapahtumia noiden kukka-asetelmien kimpussa mutta näin lyhyesti se meni noin 😀
Siitä lähdettiin pian kotia kohti ja Virpi sekä Jussi kohti Lentokenttää.
Me ei mentykään kotiin vaan mentiin vielä Joensuun kautta koska piti viedä sinne kämpän avaimet ja posti katsomassa.
Lisäksi sinne jäi ulos odottamaan yksi pahuksen ISO sohva yhdistelmä ja mahottoman ISO pyykinpesukone. Tuo kone painaa enemmän kuin tonnin painoinen auto!!!!
Niin ne vaan saatiin pakuun kyytiin ja nyt ne on tuossa meidän pihassa vielä autossa sisällä. Eli jos tarviit pesukonetta nyt saa hakea sen meiltä ilmaiseksi. Toimii ja jekkasee niin kuin pitää.
Ei olis uskonu vielä keskiviikko-iltana, että pystyn lähtemään reissuun! 
Käymme yhdessä ain…… mutta moneskohan muutto tämä on?
Tällä kertaa lapsen vieminen Etelään oli huomattavasti helpompi kuin kahden edellisen lapsen vieminen.
Tiedetään, että Tarulla on nyt hyvä olla hyvässä seurassa <3 ja mikä parasta kaikki sisarukset ovat taas lähellä toisiaan <3
Silti ei lähdetty pois ilman hikoilevia silmiä. Tai jostain tuli savua silmiin 😀
Se on kuitenkin jotenkin aina niin haikeeta mutta siitä huolimatta hyvää. Vanhemmat eivät saa olla itsenäistymisen esteenä <3
Ai miten niin väsyny ja pihalla kuin lintupönttö! Paikkana Korso ja pääsy pitkälleen.
Suurin osa tavaroista on nyt sisällä ja on pieni tuumaustauko porukan kanssa 🙂
Tuo uusi koti on muuten uusi ja todella upea kolmio. Kyllä kelepaa asustella
Taru uudessa kodissa Kivistössä. Ikävähän tätä neitiä tullee mutta onneksi välimatkaa ei ole kuin vajaat 500km 🙂
Huh huh sanon minä mutta mukavaa oli kaikesta huolimatta. Eniten pelotti miten pysyn pystyssä tämän retken mutta pysyin kun pysyinkin. Heleppoa tämä ei ollu ja nyt sitä hintaa maksetaan mutta maksetaan vaan. Pääasia, että huomenna pystyn taas kävelemään.
Monta kertaa meinasi huuto päästä mutta jäi huutamatta kun oli muuta tekemistä. Hienoa oli se, että Kivistössä homma hoitui todella sipakkaan ja siinä minua säästettiin loistavasti tai ei oikeestaan annettu tehdä juuri mitään mikä oli hyvä juttu näin jäkikäteen ajateltuna. Siinä hetkessä pikkusen kismitti kun olisin voinu jotain tehdäkkin!
Nyt on Taru sitten AVOLIITOSSA Teemun eli Pärskän kanssa <3 Tämä on myös meille ilon ja onnen päivä sillä nämä kaksi viihtyvät oikein hyvin keskenään ja se näyttää ja kuulostaa mahottoman hyvälle. Paras kaikesta on se, että nämä ihmiset lupasivat tulla meille täyttämään liiterit klapeilla ja tekemään klapeja lissää 😀 Pakkohan Pärskän on olla huippu tyyppi 🙂
Tässä kuvassa olen erittäin väsynyt ja kipee mutta sisäisesti äärimmäisen täynnä rakkautta ja iloa.
Sari lähti yövuoroon ja minä jäin miettimään tätä kaikkea. Paljon on iloa ja sellaista rauhaa sielussa vaikka voisi luulla, että olisin/oltaisiin huolissamme tästäkin muutosta kauemmaksi.
Nyt on hyvä ja rauhallinen sekä luottavainen olo . Nytkin sisarukset ovat yhdessä siellä. No Satu kylläkin järjestelee omia juhlia Espoossa kun hän valmistui juuri. Lastenhoitaja eli päikkärintäti hän on nyt 😀
Pieni loma tähän ja sitten uuteen työpaikkaan. PALJON ONNEA RAKAS SATU <3
On hienoa, että Satu saapuu 4 tai 5 päivä kotiin. Ehkä keitämme kaffeet uuden ammatin kunniaksi 🙂
Yksi mitä takuulla jää myös ikävä niin Otso!
Otso oli 3kk meillä hoidossa kun Tarulla oli niin kiire tuon koulun takia. Otso on niin upee koira ettei paremmasta väliä. <3
Voisin sanoa, että meistä tuli ystävät <3
Nyt ei auta kuin ottaa viimeinen oxycontin ja toivoa, että pärjään sillä aamuun saakka ennen kuin pääsen apteekkiin hakemaan uusia pillereitä.
Mielenkiintoiset pari päivää takana. Kivut on juuri nyt taas melkoisen hyvät. Saunaan halusin mennä mutta voimat ei riittäneet lämmitykseen. Pakko pakottaa itse itsensä suihkuun vielä ennen kuin kokeilen nukkumista.
Kiitoksia vielä mummolle kun olit vahtimassa meidän muita elukoita 🙂
On tämä elämä aika jännää puuhaa 🙂