Jepulista päivää jälleen pitkän luovan tauon jälkeen. Monta tai monena ilta olen pohtinut, että nyt on paljon kirjotettavaa mutta kun alan avaamaan konetta ja tätä sivua, niin jostain kumman syystä ajatus katkeaa ja kirjottamisesta ei oikein ole tullu mitään. Siispä olen suosiolla laittanu tämän kiinni ja odotellu uutta intoa 🙂
No nyt on sitten aika pikkusen kertoa mietteitä mitä on tapahtunut ja mitä fiilikset on ollu.
Hurjan paljon on ollu tapahtumia viime aikoina ja yksi hienoimmista on tietenkin minimaajoukkue. Keräännyttiin toista kertaa Piispalaan urheilemaan ja oppimaan uusia juttuja niin urheilusta kuin ihan tavallisesta elämästä. Tärkeintä kuitenkin on ja oli toisen ihmisen huomioiminen ja se toimi minusta oikein hyvin tällä leirillä. Nuoret oli nyt hirmusen paljon rennompia kuin ensimmäisellä leirillä. Nyt ikään kuin oltiin jo tuttuja 🙂
Erittäin hieno ja mukava pääsiäinen. Minarista voin kirjottaa ihan erillisen artikkelin kun aika on sille kypsä.
Minari siis aiheutti todella paljon mielihyvää ja ajatukset kivuista ja säryistä jäi välillä jopa unholaan kun oli muuta tekemistä ja puuhaa. Tästä onkin hyvä luiskahtaa tämän kivun kanssa elämiseen ja mitä minä voin tehdä.
Tästä on ollut ennenkin puhetta ja varmaan montakin eri kertaa mitä voin tehdä ja miten paljon.
Se mitä minä rakastan todella paljon niin on pelaaminen. Rakastan pelata lentopalloa niin paljon, että se pienikin järjen ääni mikä pääkopassani on katoaa 100%:sti.
Se tunne kun pääsee osallistumaan peliin! Sille ei ole sanoja.
Voiko kipupotilas pelata? Minä en saisi pelata mutta minä uhmaan kaikkia luonnon lakeja siinä.
Kun pääsen siihen tilaan, etä kävelen kentälle unohtuu kaikki opit ja neuvot mitä olen saanu elämäni aikana. Se on minusta just niin hyvä kuin vaan voi olla. (No jos totta puhutaan niin olen aika monta kertaa lähteny kentältä pois kesken kaiken kun on sattunu).
Olen kuin eri ihminen sillon kun saan osallistua peliin muuta kuin valmentajana.
Minarilla sain olla mukana kentällä kaikki 15min, mutta viime keskiviikkona olin kokonaisen pelin verran passarina. Voin kertoa teille, että en tosiaan ajatellu pelin aikana sekuntiakaan kuinka paljon minua koskee siinä tilanteessa tai sitten jälkikäteen.
Arvatenkin jälkikäteen sattui silleen ihan aikuisten oikeesti.
Edelleen se tunne <3
Olen koittanu olla valittamatta sen jälkeen kun olen tolskannu oli se sitten lentopalloa tai puunkaatoa. Yhteen aikaan kerroin myös sen jälkitilan ja siitä sain paljon palautetta, että ensin tolskaan ja sitten valitan. Näin ainakin facessa. No niinhän minä valitinkin!
Nyt siis olen koittanu vähentää valittamista paljon mutta en onnistu siinä läheskään aina 😀
Face on aika heleppo paikka purkaa tunteitaan yön pikku tunneilla. Yöt on edelleen hankalia minulle ja silloin ainakin minä olen aika herkillä näiden tunteiteni kanssa.
Silloin tulee helposti kirjoitettua julkisesti sellasiakin asioita mitä ei olis välttämättä tarvinnu kirjoittaa. Se mikä on kuitenkin hyvä niin en ole kovinkaan monesti katunut kirjottamaani koska se on aitoa tunnetta ja olen kokenut tarvetta avautua itselle tärkeästä asiasta.
Hyvin hyvin usein minulle sanotaan, että sinun ei pitäs tolskata lentopalloa ja vielä vähemmän kaataa puita tai muutakaan juttua mikä vaatii fysiikkaa. Sen takia minä olen sitten niin kippee kuin olen. Tottahan se on, että tulen kippeemmäksi aina kun olen tolskannu! Mutta olen myös kippee sillon kun en tolskaa.
Minusta minun lääkäri ja useempikin lääkäri on sanonu, että tolskaa niin paljon kun pystyt., morfiini ei maailmasta lopu.
Jos lääkärit, ortopedit, neurokirurgit neuvoo ja suosittelee minua tekemään urheilujuttuja/ tilan hommia niin kyllä minä heitä uskon.
Lääkettä ennen ja jälkeen. Pääasia, että tekee. Miten huonossa kunnossa olisinkaan jos en tekis muuta kun kuuntelisin kipuja sohvalla tai sängyllä. Uskon, että olisn jo nyt vuodepotilas jos näin tekisin.
Tämän vuoksi minä koettelen itteeni välillä. En suikaan kovin usein tai säännöllisesti kun en pysty siihen. Mutta jo pääkopan kannalta on aivan super mahtavaa, että pystyn tämänkin verran mitä teen.
Ja edelleen, en pysty kuvailemaan sanoilla miten ihanaa se on. Tunnen vain sen sydämessäni.
Se mikä nyt just nyt on aivan mahtavaa niin se kun kesä tulee älyttömän kovalla vaudilla. Lumet on kadonnu lähes kokonaan ja päivälllä lämmöt huitelee yli 20 astetta lämmintä. On niin kesäiset ilmat, että on kuin kesä. Monena päivänä olen ollu ulkona jo pelkissä uikkareissa nauttimassa lämmöstä. Nyt voin jo sanoa, että pidän kesästä enemmän kuin talvesta. Hullu eikös kaikki tykkää kesästä enemmän kuin talvesta? No en ainakaan minä jokunen aika sitten koska harrastin hiihtämistä.
Nyt en käyny suksilla kuin kaksi kertaa ja vuosi sitten vain kerran. Voidaan sanoa, etä en voi kutsua itteeni enää hiihtäjäksi 😀
Paljon on ollu ajatuksia siitä, että häipysin syksyllä ja palaisin keväällä 😀
Ei ole ollenkaan hullumpi asia kaikota lämpimään maahan talveksi tai ainakin syksyksi siihen asti kunnes on pakkasia.
Fuengo on yksi ja toinen paikka voisi olla Turkki. Turkissa on lämpimämpää kuin Fugessa talven aikana.
Minulle oli viime syksy aika pirun vaikea ja lääkettä meni enemmän kuin koskaan aikasemmin. Jatkuva KOVA särky oli 24/7 mukana aina siihen asti kunnes pakastui ja oli kuivempaa. Sama oli nyt lopputalvesta. Hirveesti särkyjä ja vähän unta.
On niin paljon tuttuja kipupotilaita lämpimissä maissa ja jokaiselta on tullu positiiviä viestejä paremmasta olosta kun on lämmintä.
Nyt onkin ihan vakavissaan harkittava lähtöä lämpimään. Kotona asiasta ollaan puhuttu epäsäännöllisen säännöllisesti mutta sitä viimeistä päätöstä ei vielä ole.
Olen ollu korvat höröllä asian suhteen ja olen koittanu kuunnella vapaista kämpistä. Turkissa olis mahdollinen kaksio jo aika hyvin hallussa mutta Fugessa ei ole vielä mitää varmaa. Fugessa kämppä on mutta on niin pirun kalliita ainakin keskustan liepeillä. Kämpän olis pakko olla aika keskustassa koska kun oon kippee nii ei pitkiä matkoja kävellä.
Eiköhän tämäkin asia selviä tässä kesän aikana.
Niin. Entäs jos lähden lämpimään miten käy täällä lentopallon. Mietinnässä on useitakin eri vaihtoehtoja ensikaudelle. Mieli tekis ja varmaan teenkin jos jään tänne. Ja tulisinhan minä pois sitten kun pakastuu kunnolla eli joulu/tammikuun aikana joten pelithän olis täysillä vielä käynnissä 🙂
Tämä ensi kausi onkin aika jännä juttu. Sain ihan hyvän tarjouksen valmentamisesta mutta se tarkottas paljon ajamista ja sehän ei taas ole hyväksi minulle. Voisin asua myös muualla alkuviikon mutta viikonloput olis yhtä reissaamista pitkin Suomee. Jotenkin ei hirveesti iske. Valmentamisessa on kuitenkin se, että kaikesta huolimatta joutuu matkustamaan paljon olipa sitten missä hyvänsä ja mikä sarjataso hyvänsä.
Sitten vielä aikuisia vai nuoria?
Molemmissa on hyvä ja huonommat puolet. Junnuissa on hienointa se kun näkee sen mahtavan kehityksen kun nuoret kasvaa urheilun lomassa. Junnuissa tehdään enemmän opetusta niin tekniikassa kuin rotaatioissa.
Aikuisille on helpompi kun (oletettavasti) tekniikat on noin kunnossa 🙂
Nyt meni parisen vuotta vanhempien seurassa ja mukavaa on ollu sekin.
Tätäkin joutuu pohtimaan mutta onneksi ei ole hirveen kiire vielä. Vaikka tosin jos meinaa ihan oikeesti kilpailla ja pärjätä on alotettava viimeistää kesäkuussa treenaaminen.
Tässä pikkunen riipaisu mitä minun päässä tällä hetkellä pyörii näiden arkisten asioiden kohalta.
Vielä suurinta pähkäilyä päässä vie huominen lääkärissä käynti. Huomenna klo 10:00 on oltava Joensuussa kuntoutuslääkärin pakeilla. Huomenna katsotaan ja kartoitetaan selän- polvien ja olkapäiden kuntoa ja mitä niille mahollisesti vielä tehään jotta elämän laatu paranisi entisestään.
Pikkusen meinaa jännittää huominen vaikka aika monta kertaa olen marssinu lääkäriin tutkittavaksi. Sen tiedän, että huomenna(kin) tehdään ne samat tutkimukset jossa men tosi kipeeksi. Lekuri painaa selästä nikaman kohdalta samasta kohtaa kuin aina ennenkin ja siinä samassa lähtee jalat alta. Sama on polvien ja olkapäiden kanssa.
Kun pääsen kotiin tai jo matkalla alkaa lääkeiden käyttö jopa triplaantua.
Näin sitten mennää viikko tai kaksi.
Ollaankin Sarin kanssa tuumittu, että otetaan videolle toimenpifde ja näytetään sitä aina kun tämä päivä koittaa. Eipähän tarviis kärsiä niin paljoa 🙂
On äärimmäisen mukava jos jaksoit lukea tänne asti 😀 Nyt kiittämisen ja kumarruksen jälkeen aijon ottaa vielä iltanapit naamariin ja heittäytyen unen toivossa meidän upealle hienolle vuoteelle peiton alle.
Mahtavaa kevättä ja kesää teille jokaiselle <3
Pitäkää peukkuja huomiselle ja palataan taas asiaan. Hyvää yötä ja huomenta <3
Kategoriat