Ihan kuin kulman takaa ylläri tuli taas joulukuu. Itse en ole mikään ”jouluihminen” ja se ei saa minussa aikaa ostamis vimmaa juuri ollenkaan.
Joulu on aina ollu minulle jotenkin raskas ja jotenkin semmonen kulutusjuhla. Lisäksi joulukuuhun kuuluu niin paljon surua ja murhetta. Ehkä juuri siksi joulu ei ole minulle kovinkaan riemukas toki ei ole koskaan ollu ilman noita murheitakaan.
Suurimpana murheena oli tietenkin pikku siskon murha -98.
Viime vuosina olen koittanu hyväksyä kaikki mikä liittyy jouluun ja koitan nauttia niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Nyt haluan vaan, että näen aikuiset ”muksut” saman ruokapöydän äärellä.
Eilen olin 30.11 ensimmäisissä ja tod.näk. viimeisissä pikkujouluissa Tuusniemellä. Olin apurina järjestämässä tilaisuutta joka meni kyllä todella hyvin. Ruoka oli älyttömän hyvää ja ihmiset oli todella onnellisen iloisia.
Onhan se mukavaa ja imaretelevaa kun saa pelkästään kehuja 🙂
Oli kyllä mukava olla paikalla. Puuhastelin noin 4h ja kyllä se alkoi tuntua kropassa. Ennen kotiin lähtöä lauloin ikään kuin lähtölaulun kun Henkka se peijooni juoni minut lavalle 😀 Vetäsin Olavi Virran Hopeisen kuun 😀 No ei menny ihan putkeen mutta kaksi paria tuli tanssimaan joten ei kait se ihan persiilleen menny 😀
Olkoon tämä joulu jälleen parempi kuin edellinen ja edellinen oli oikein hyvä.
Hyvää joulukuuta ja pukin odotusta <3