Melkosita tohinaa on meidänkin torpassa ollu kun joulun valmisteluja tehään urakalla aamusta iltaan. itte olisin tyytyväinen pikkusen pienempään tohinaan, mutta hyvää ruokaa tietenkin on oltava tarjolla aamusta iltaan huomenna 🙂
Onhan se mukava kun mussutettavaa piisaa ja montaa eri sorttia vielä 🙂 Mutta aika paljon ainakin minun ruokailu ja mussutettava on muuttunut ja saa nähä miten paljon tulee mätettyä kurkusta alas herkkuja.
Vihermehua ei tule puuttumaan pöydästä 🙂 Eikä tule puuttumaan uunijuureksia. Kinkkukin on ensimmäistä kertaa varmaan ikinä alle 3kg kun kinkunpurijoita on vain kaksi. Tällä kertaa kinkku on noin 2kg kun se on ennen ollu n. 10kg. Khtena vuotena peräkkäin kinkkua on jääny niin paljon syömättä, että nyt päätettiin, että ei jää. Varmaan minäkin maistelen sitä ihan vaan muistellakseni miltä se maistuu.
Jotenkin tuo possu on vaan nykysin sellanen mitä ei tee mieli ollenkaan. Ei sitten yhtään ja kun miettiikin niin tullee sellanen etova fiilis. Nuadan lihaa varmaan söisinkin jos sitä olis luomuna, muuten en syö sitäkään. Vaalea liha esim kana, kalkkuna menee vieläkin ja tietenkin kala menee hyvin alas. Varsinkin jos kala on järvikalaa. Norjan lohi saa minun puolesta olla jossain muualla. Nyt kun ymmärtää, mitä norjan lohin on niin saa jäädä hyllyyn minun puolestani.
Kipupolilta sain uudenvuoden lahjan kun soittivat eilen aamulla hyvin valvotun yön jälkeen, että 12.1 on minulla selkäydinpuudutus! Voihan killin kellit, että on mukavaa tiedossa ja ei auta kuin toivoa, että se auttaa minun olooni. Joskus aikoinaan kävin 16 kertaa siinä ja joka kerta lähti tajua kankaalle toimenpiteen aikana.
Jospa nyt olis asiat muuttunu siitä. Aikaa edellisistä o kulunut noin 7 vuotta. Nyt neulan mukana on kamera josta nukutuslääkäri näkee koko ajan minne neula menee.
Samana päivänä pääsee pois mutta mukana on oltava saattaja. Yksin ei pääse mihinkään eikä voi ajaa autoa. Voihan se olla, että on mukava päivä tiedossa tuolloin. Toivon mukaan siitä tulee olemaan apua.
Aika hyvin minä voin noin pariviikkoa putkeen ja kiusasin itteeni pelaamalla lentistä ja kerran hiihtämällä. Siitäkös tämä selekä nyt sitten suivaantu ja on ollu aika hiton hankalaa 🙁
Lääkettä on alkanu mennä lähes entiseen tahtiin ja kipu ei meinaa hellittää ollenkaan. Onneksi tämä aamu on pikkusen parempi kuin esim eilinen. Eilinen oli todella hankala ja ikävä.
Myllyjoen tilalla on tosiaa muuten ollu säpinää kun on neljä koiraa eri ikäsiä pennusta 12 vuotiaaseen, isoa ja pientä.
Sakemanni kun puolivuotias ja kaikista suurin niin se kun kääntyy torpassa ympäri niin lähes aina tapahtuu. Pienin on Pomeranian joka on noin tassunkokonen ja kaksi muuta on Mitteleitä. Tähän kun vielä on kaksi kissaa, niin tapahtumat ei lopu 😀
Aivan huippua on kun Satu ja Taru on ollu tekemässä ruokia. Piirakoita pullaa laatikoita jne…. Huippua <3
Otso ja Hilma