Aika monta tapahtumaa ja tunnetilaan mahtuu taas jäälleen kerran ihan niin kuin pitääkin kuulua. Joulu on alkanu minulla tai joululahjat on minun kohallani ohitse, sillä sain sen mitä olen vuosia vuosia halunnut ja nyt se on minulla 😀 Kiitos vaimolle yhteistyöymmärryksestä <3
Lahjani on ei enempää eikä vähempää kuin 70-200 2,8 IS USM II <3
Canon 70-200 2,8 IS USM II
Muuta minä en nyt tarviikkaan….. ainakaan vähään aikaan 😀
Tuolla kuvaaminen on kyllä mahtavaa ja kuvat tulee niin terävinä ettei sanoja löydy. Opettelua kuitenkin tämä vielä vaatii.
Oon nyt kuvannu tällä noin 1000 kuvaa ja jotkut on oikeinkin hyviä, mutta sekaan mahtuu vielä söhläilyä kun ei älyä tämän linssin hienouksia, mutta 10 000 kuvan jälkeen varmaan jo alkaa oppia. (Toivottavasti).
Lentopallo on se joka yllättäen on vienyt suurimman osan ajasta ja elämästä taas kerran. Riennon kokouksia on ollut tiuhaan tahtiin ja tämän päälle tietenkin vielä oman joukkueen puuhastelut eli treenit ja niiden suunnittelua ja tekoja.
Riennossa on tapahtunut pieniä muutoksia jotka toivottavasti tuovat uutta virtaa tekemiseen.
A-tytöissä on pientä flunssaa ollu liikenteessä, joten ihan täysillä ei olla päästy treenaamaan, mutta toivon mukaan ensi lauantaina kaikki on kunnossa Kuopion turnausta varten.
Keskiviikkona minun on tarkoitus lähteä Riennon matkassa Sastamalaan liigan peliin. Bussissa saa siis taas istua mahansa täyteen. Onneksi bussi on iso ja pystyy liikkumaan kun on tarvis.
Perjantaina oli myös kulttuuria tarjolla jonne lähdin kamerani ja uuden linssin kanssa opettelemaan kuvaamista. Yllätykseni ensimmäinen esitys olikin aika pienessä tilassa ja 70-200 oli ihan liian iso kapistus siihen tilaan. Laajista vaan Markin keulalle 🙂
Ensimmäinen esitys oli aika tunteellinen ja mukava pläjäys nykytanssin askelin saatettu tarina.
Kolmen esiintyjän voimin saatiin oikein hyvä tunnelma aikaiseksi pienessä tilassa. 🙂
Toinen esitys oli sitten Maestro Herny Räsäsen. Esitys oli kyllä todella mielenkiintoinen.
Siinä Henry esitti hyvin huolella valittuja runoja Johan Ludvig Runebergistä Eino Leinoon ja monen monen muun tunnetun tekijän tuotantoa.
Näissä runoissa pääsi hienoilla mielikuvamatkoille moneen kertaan ja kun vielä päälle tulee Henryn loistava kyky esiintyä, niin nautinto oli todella upea.
Kolmantena ja viimeisenä esiintyi pari nuorta naista taas pienessä tilassa.
Kahden hengen 15 minuutin näytelmä oli jopa jännittävä kun toinen näyttelijöistä otti kirveen käteen!
Onneksi kirveen kohteena oli hunajameloni eikä mikään muu.
Lyhyt ytimekäs näytelmä oli juuri sellainen kun sen pitääkin olla. Katsoja ei kyllästy hetkeksikään vaan on koko ajan kartalla ja varuillaan mitä tapahtuu 🙂
Oikein hyvä esitys.
Kulttuurin ansiosta meinasi vaimon haku unohtua tyystin. Herätys tähän maailmaan tapahtui kun Sarilta tuli viesti, että saa tulla jo hakemaan töistä.
Ja niskakarvat nousi pystyyn kun tajusin, että viesti oli lähetetty jo lähes puolituntia sitten !!! Ulkona järettömän kylmä kun tuulee kovaa ja pakkasta oli noin -15 astetta.
Hmm…. Jännät oli mietteet kun ajoin ylinopeutta Sarin työpaikalle 😀 No, siitä selevisin parilla tuimalla katseella 😀
Lauantaina oli taas menoa ja meininkiä , mutta oli myös surua. Lauantai 11.12 on meidän perheessämme surunpäivä. Se on Minnan kuolinpäivä.
Pikkusisko on se jota muistelen hyvin hyvin usein ja joka ikinen kerta tunnen suurtakin suurempaa vääryyttä. Ajatuksena edelleenkin se, että kuinka niin hyvä ihminen otetaan pois tästä maallisesta elämästä? Sille tuskin löytyy vastausta koskaan. Ikävä on edelleen niin kova, että kirpasee 🙁
Minun onni ja ilo on se, että Karpaaseita Hiltusen Jari kävi hakemassa minut mukaan Savonlinnaan seuraamaan lentopallo ja samalla kuvaamaan peliä. Hyvä niin, sillä sain ajatuksia muualle kuin suruun.
Kyllähän siellä silmät kastu siitä huolimatta moneen kertaan.
Onneksi peli kääntyi meidän voittoon vaikean alun jälkeen. Oltiin jo 2-0 tappiolla kunnes kolmannessa erässä alkoi tapahtua. Tai alkoi tapahtua jo toisen erän lopussa joka jatkuin heti kolmannen alussa.
Seuraavat kolme erää tuli meille todella vahvalla ja hyvällä pelillä ja näin loistava voitto 3-2 sarjakärjestä.
Aivan mahtavaa oli myös tavata mukavia Savonlinnalaisia kavereita pitkästä aikaa 🙂 ja mikä parasta MINAREITA oli liikenteessä 🙂
Kipujen suhteen ollaan menty parempaan paljon, mutta ilman ei kuiteskaan olla voitu olla. Yöt edelleen ovat ne jotka vaivaa paljon, mutta päivät menee hyvin kun on jotain pientä tolskattavaa.
Muutamana päivänä peräkkäin olen joutunut ottamaan lääkettä pikkusen enemmän kuin muutamana viikkona. En taaskaan tiijä johtuuko se näistä ilmoista kun olen nyt enemmän kipeenä.
Ootan innolla sitä hetkeä kun pääsen kokeilemaan hiihtämistä. Sukset on vielä ylisillä oottamassa lähtöä liikenteeseen ja toivon enemmän kuin paljon, että pystyisin hiihtelemään.
Tarkotus on taas alakaa pitämään heikkokuntoisten hiihtoretkiä pian. Yksin kun ei oikeen uskalla lähteä lykkimään, niin pyydetään porukkaa mukaan 🙂
Kiitos paljon kaikille myötäeläville palautteista ja tuesta/ turvasta. On ollu ilo <3
Jatketaan harrastuksia 🙂