Mennyt viikko oli mitä surullisin. Ei oikein löydy sanoja kaikelle tälle murheelle. Hyvä ystäväni menehtyi yllättäen maanantai aamuna 🙁 Vielä edellisenä iltana oltiin yhteydessä ja sovittiin, että lähettäs huomenna tiistaina yhdessä hiihtämään.
Eikä ikävät uutiset loppuneet vaan viestillä tuli tieto, että yksi kavereistani oli menehtynyt tulipalossa Lapissa 🙁 Eikä vielä tämäkään riittänyt, vaan Joensuussa menehtyi yksi biljardikaverini 🙁
Kolmena päivänä peräkkäin tapahtui jotain todella murheellista. Ajatukset ovat pomppineet sinne tänne ja ainoa missä olen voinut edes jotenkin olla ajattelematta näitä ihmisiä on ollut oman joukkueen treenit. Siellä olen saanut edes hetkeksi pois ajatukset näistä murheista ja omista kivuista.
Surullista on. On aikamoinen olo ollut kipujen lisäksi. Välillä tuntuu ettei jaksaisi enää yhtään ainoota ikävää asiaa kohdata.Olen niin täynnä kaikkea murheellista ja ikävää.
Ei voi kuin yrittää mennä eteen päin ja koittaa selvitä näistä asioista. Omat lapset ja perhe ja tietenkin hyvät ystävät on se voimavara.
Huomenna lähdetään toisen kerran hiihtämään ryhmällä mihin tulee heikkokuntoisia tai muuten leikattuja raajoja omaavia hiihtäjiä. Voi olla, että siellä on myös sellasia jotka ei ole hiihtänyt esim 30 vuoteen.
Voitelen heidän sukset ensin kuntoon (mikäli pystyn) ennen kuin lähdetään lenkille. Onhan se parempi hiihtää toimivilla suksilla.
Tähän tapahtumaan piti osallistua myös ystäväni.
Toivon mukaan hiihdosta tulee mukava ja piristävä. Piristystä kaivataan nyt ja jotain on tehtävä sen eteen, että se onnistuu.
Lunta on piisannut sitten ihan oikeesti paljon eikä helpota yhtään, että meidän traktorin perään tuleva linko hajosi kun osui kiveen. Nyt sitten ei ole toimivaa linkoa meillä. Ei muuta kuin takalana perään ja sillä on vedelty enimmät lumet pois pihamaalta. Onneksi rakas naapuri on käynyt välillä linkoomassa sitten paremmin.
Ilman näitä rakkaita naapureita meidän elämä olisi huomattavasti vaikeampaa kuin mitä nyt on. On suuri ilo kun meidän naapurit on niin sydämmellisiä <3
Ajatukset taas pomppii sinne tänne ja tämä kirjottaminen ei oikein ota sujuakseen, joten laitetaan sanainen arkku kiinni taas vaihteeksi ja jatketaan kun siltä tuntuu…..
Kiitos, että olette olemassa <3